Eilen oli tipattoman ensimmäinen kiperä tilanne. Menin kaverin kanssa gastropubiin syömään. Lämpimällä ilmalla, hyvän pubiruoan kanssa olisi tottavie maistunut yksi olut, mutta en repsahtanut. Jälkeenpäin tuli hyvä mieli siitä, että suoriuduin tilanteesta kunnialla.
Just noin, kannattaa nauttia itsetyytyväisyydestä oikein kunnolla. Se, että tekee oikean valinnan on hyvä palkita joko ajatuksilla tai jopa jollain konkreettisella asialla. Jokaisen oma valinta on, juoko alkoholittomia oluita tai ykkösolutta. Toistaiseksi olen ajatellut pidättäytyä niistäkin vaikka todennäköisesti jossain vaiheessa vois ykkösolutta juoda juuri esim. kuvaamassasi tilanteessa. Kyllä mulla mopon karkaaminen tai juomishalut herää nimenomaan humalan tunteesta, ei esim. oluen mausta (jos nyt alkoholiton edes oluelta maistuu…).
Joo, Totuus vai…
"Kyllä mulla mopon karkaaminen tai juomishalut herää nimenomaan humalan tunteesta, ei esim. oluen mausta (jos nyt alkoholiton edes oluelta maistuu…).
Kyllä se vaan pikkusen mielessä häilähtää, kun vaeltelee helteessä noiden terassien ohi. Janokin on; oluen maku ja nousuhumala…
Mutta! Olenhan sanonut itselleni ja sanon edelleen joka päivä: Tapsa! Teet mitä tahansa, MITÄ TAHANSA, mutta et mene juomaan mitään alkoholipitoista! -Ajattele, kuinka paljon maailmalla on muuta tarjottavaa. Ja onhan sitä!
Virkistäytykäämme siis muilla virvokkeilla ja ruualla tässäkin helteessä. Jano sammuu muullakin kuin alkoholilla; ainakin “ennenkuin kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuvat”!
On tällä helteelläkin puolensa. Positiivisetkin sellaiset. Enemmän tässä maassa kylmästä saa kärsiä. 
Taas yksi viikonloppu takana ja olin kohtuullisen kosteilla festareilla, jossa tarjottiin kyllä pariinkin otteeseen juotavaa, ei kuitenkaan tyrkytetty, vaikka molemmat tarjoajat olivat yli 2 promillen kännissä näin sormituntumalta arvioiden. Ja tänään vein juuri yhden kaverin ryyppäämään.Kosteaa tämä ihmisen elämä!
Oman raitistumiseni esteenä tai hidasteena on ainakin aiemmin ollut pari seikkaa:
1)jos en juo ollenkaan, se tarkoittaa, että myönnän olleeni väärässä sen suhteen että olen ajatellut hallitsevani alkoholia, enkä halua myöntää väärässä olemista tässä asiassa
2) olen aina ollut sitä mieltä, että alkoholi kokonaisuutena on hyvää “sielunhoitoa”, tässäkin asiassa minun pitäisi myöntää, että kohdallani asia ei näin ole.
Eli itsepäisyys ja jääräpäisyys on ainakin aiemmin olleet esteenä raitistumiselle. No, hyvä tuokin asia tuoda tietoisuuteen. Tällä hetkellä olen tas itseeni tyytyväinen…tällä viikolla olen käynyt useammassa baarissa, festareilla ja kaverin kanssa kaljaostoksilla -itse täysin kuivin suin.
Huh, huh T&T!
Uiskentelet tosi vaarallisissa vesissä. No kukin taaplaa tyylillään.
Onnitelut menestyksestä; onnistui se toki täälläkin. Ja on onnistuttava vastakin! Tai pakkoahan ei ole. On vain mahdollisuus nauttia alkoholittomasta elämäntavasta; sitä se on.
No mulla on tyylinä vähän semmonen “tulta päin” muutenkin elämässä. Alkoholi ja sen käyttö pitää saada oikeaan mittasuhteeseen, niinkuin joku täällä (Mies metsänreunasta muistaakseni) kirjoitti: siitä täytyy tehdä itselle turha. Ja ainakin itselläni se onnistuu parhaiten, etten pakene tilanteita, joissa alkoa käytetään.Pitää olla mukavaa selvin päin, ja mukavaa ei ole, jos juomattomuus estää tekemästä asioita. Alkoholitonta elämäntapaa pitää voida testata, mutta kukin toki omalla aikataulullaan.
Kyllä näinkin. Toki jokainen tekee asioita omilla aikatauluillaan. Minä vaan jo pelkään, että aika loppuu kesken, jos vielä annan aikatauluissani joustoja. Toimin yhden päivän aikataululla alkoholiasioissa. Tänään en ota!
“Nämä on itselle ne pahimmat koetinkivet ja ne ovat vasta edessä.” Näin kirjoitit. Minun kohdallani alkoholia koskevat koetinkivet täytyy olla jo takana. Tai mistä minä tiedän?!? Tänään en ainakaan alkoon koskenut. Huomenna on uusi päivä.
Kyllä tosiaan pahimmat koetinkivet tulee tuossa syksymmällä kun on mahdollisesti tilipäivä, yksinäinen perjantai-ilta ja työviikko takana. Mutta päivä kerrallaan pätenee niihinkin.
Olen hyvin samoilla linjoilla tämän suhteen. Haluaisin tottua siihen, että voin mennä ihan mihin vaan - tupareihin, baariin, mökkeilemään, häihin - ilman, että siellä tulee sellainen levoton ja vaikea olo, kun ei juo. Ja että sen hankalan olon takia ei ala sitten skippailla kaikkia tuollaisia tilaisuuksia ja lopulta huomaa, ettei käy missään eikä näe ketään.
Toisaalta sekin on tietysti totta, että kun on itse selvin päin, niiden kaikista eniten kuppia ottavien tuttujen seura ei enää kiinnosta entiseen tyyliin. Se, mikä ehkä silloin kännissä tuntui syvälliseltä pohdiskelulta ja maailman parantamiselta, onkin sitten selvin päin seurattuna vain rasittavaa humalaisen jankutusta ja paskanjauhantaa.
Nyt kahden viikon juomattomuuden jälkeen olen havainnut yhden aika selvän vaikutuksen: Olen laihtunut kahdessa viikossa kaksi kiloa, mikä on mun kokoiselle, jo ennestään hoikalle ihmiselle aika paljon. Mitenkään muuten en ole mielestäni muuttanut elintapojani. Tuntuu aika hurjalta, että viikottaisista kalorimääristäni noin merkittävä osa on tullut pelkästä alkoholista. 
Sain tänään toivottavasti yhden karanneen mopon kiinni (ei oma,kun se on tallissa…).Raittiustyötä siis,kun hyvällä kaverilla vauhti päällä…tällä viikolla taas läheltä seurannut itselle kovin tuttuja juomismalleja.Tiedän liian hyvin miltä tuntuu,kun tekis mieli vielä ainakin se “yksi”.No en päässyt loppuun asti seuraamaan tämänpäiväistä tilannetta,mutta vaihtoehtona oli todennäköisesti toinen putkayö toisen perään tai omassa sängyssä nukkuminen.Loppu ei ole omassa hallinnassa,kaikkeni tein.Pidin kaveria liikkeellä,käytin syömässä,jopa uimassa,ettei olis koko ajan pullossa kiinni.Puhuin,mutten moralisoinut.Katkolle kaveria ei sais kun kilon palasina.
Miten menee?
Tänä viikonloppuna on ollut vähän semmonen olo, että mitä tässä nipottamaan. Koska on ollut jo pari kuukautta juomatta, semmonen varsinainen juomishimo on kadonnut, mutta on vaan olo että tekis mieli lomalle omasta päästä. Känni on “lomailua”. Osittain syystäkin on pientä ahistusta välillä, elämäntilanne on aika perseestä joillakin mittareilla.
Mutta mutta…koska ei tosiaan semmosta tutinahimoa ole päällä, niin on helpompi järkeillä tuo asia. Se morkkis olis kuitenkin niin helvetillinen, vaikka jois “sivistyneesti” eli yhden illan koomat. Auttaa kyllä kun saa konkreettisesti etäisyyttä juomiseen. Jos koskaan niin nyt on juuri se hetki, että yksikin "sauna"kalja kostautuisi. Sen onneksi tietää ja voi myöntää. AA-kokoontumisia en ole priorisoinut, olen ajatellut, että ainakin ennen vakavia korkkaamisajatuksia ryhmään haalaan itseni. Jos ei muuta, niin sen taon selkärankaan.
Alkaa tulemaan jo morkkiksia siitäkin, kun tosiaan tekee kaikkensa, että ei juopottele esim. polttelee muutaman röökin tai syö vähän holtittomasti ja valvoo omia ajatuksia pyöritellen. Toisaalta olen satsannut liikkumiseen ja perusterveelliseen ruokaan taas eri tavalla. Pitäis muistaa, että krapulakännihikoilu on aina vaihtoehtona vähemmän houkutteleva.
Perkele. Nyrkkiä pöytään, silleen rennosti 
Ettei mene suorittamiseksi. Kuten jossain toisaalla kirjoittelin, osaan olla myös helvetin jääräpäinen luonne. Se on joskus auttanut juomisessa, nyt se saa luvan auttaa raittiudessa. Eli vaikka Lemmy tarjoais cola-danielsia niin en ottas. Kovin todennäköinen skenaario tuokin…
Hyvin tutulta kuulostaa, ja se onkin valitettavasti se syy, miksi en ole ollut palstalla moneen viikkoon. Elämäntilanteeni on tällä hetkellä vähän ahdistava, ja viimeisimmät pari viikkoa olen antanut itselleni luvan juoda - en paljon, mutta kuitenkin. Perustelu on ollut, että kaikki on muutenkin niin vaikeaa, etten jaksa juuri nyt pingottaa tästäkin. Mutta - kuvitelkaa! - juominen onkin vain huonontanut fiiliksiä entisestään. Ajatella! Olen väsynyt ja vittuuntunut ja inhoan itseäni. Miks mä oon tällainen, miksen mä voi olla joku Alfons Muchan maalauksen eteerinen nainen tai sellainen mainoskuvien raikas, joskin hivenen häiriintyneen oloinen nainen, joka nauraa yksin salaattiannoksensa kanssa?
Tervetuloa takaisin, kuten huomaat maapallo pyörii yhä vaikka olet juonut.
Mulle itselleni selvisi, että juominen pahentaa ja aiheuttaa ahistusta, siksi en juo. Periaatteessa yksinkertaista, mutta kuten hyvin tiedämme, ei sittenkään.
Raitistelua nyt yli 2 kuukautta, tämä on jo meikäläisen mittapuulla pitkä aika, ei siis tippaakaan mitään holia. Oikeastaan nyt vasta välillä alkaa huomaamaan, että jotain uutta on elämässä. Alakuloa ja vitutusta on, mutta siihen on syynsä, eikä alkoholi tai sen puute tilannetta muuta. Sen oivaltaminen taas jotenkin helpottaa, että ei tartte tapella sen(kin) asian kanssa. Vitutus nyt lähinnä johtuu siitä, että olen ollut viimeisen vuoden aikana ihan ääliö, kännissä ja selvinpäin. Sen takia perhe on hajonnut ja vahinkoja meinasi tulla vielä senkin päälle.Taloudellisia tappioita oli tulla myös, kun joudun kännipäissään ryöstetyksi tässä taannoin. Se oli semmonen että meinas tulla muutakin vahinkoa.
Nyt on jollakin tavalla stabiili tilanne, mutta ottaa päähän kun on ollut tyhmä, ja toisaalta sekin, että on antanut viinan viedä liian usein. Mutta menneitä ei murehdita.
Tällä hetkellä on vähän semmosta vihaakin, haistakaa paska meininkiä…onko tämä nyt sitä kun alkaa nousta sieltä nöyrästä juoposta selvinpäin uhoavaksi egoistiksi? Huh. Tuntuu, että ihmisetkin ottaa päähän, ilman syytä. Suoraan sanoen tekisi hyvää paeta johonkin vuoristoon erakkona.
Täällä jälleen, näköjään melkein tasan kahden vuoden tauon jälkeen. Kyllä tässä vähän tahtoo tulla alavireiset tunnelmat siitä, että havaitsee painivansa näiden samojen juttujen kanssa vuodesta toiseen. Juomiseni ehti muuttua tuossa jossain välissä siinä mielessä tervehenkisempään suuntaan, että olin harvoin varsinaisesti kännissä. Viikottaiset määrät ovat kuitenkin koko ajan olleet turhan suuria, ja nyt havaitsin, että tässä on tapahtunut myös jotain kummallista taantumista: Ensimmäistä kertaa hyvin pitkiin aikoihin on tullut niitä tilanteita, että ei sen arki-iltana otetun yhden jälkeen oikein kykenekään lopettamaan, minkä lisäksi olen alkanut myös peitellä juomistani, mikä kai on melko hälyttävä merkki sekin. Olen myös lihonut parin vuoden sisällä kymmenen kiloa, todennäköisesti yksinomaan alkoholin takia. Viime sunnuntaina yritin aloittaa tipattoman kuukauden, joka kuitenkin meni kiville jo eilen. 
En edes muista, koska olen viimeksi ollut edes viikon ajan ilman alkoholia. Että kyllähän mulla aika selvä ongelma on. Ekaa kertaa olen miettinyt jopa antabusta.