Onnittelut raittista viikosta ja tsemppiä jatkoon! 
1 tykkäys
Kiitos Metsänpeitto!
10 selvä aamu alkamassa ja kaikki tuntuu hyvältä. Alun vaikeuden jälkeen raittius sujuu helposti ja luonnollisesti.
1 tykkäys
Onhan se myönnettävä, kun katson itseäni, minussa näkyy nuo 20 vuotta, jotka ovat menneet humalassa, krapulassa, lopettaessa enkä tuota aikaa saa enää koskaan takaisin.
Tunnen mahanpohjassa jotain tunnetta, joka on jäänyt sinne, enkä osaa sanoittaa sitä. Tämä hetki on altis retkahtamiselle. Se levottomuus voi yltyä. Valitsen silti toisen tekemisen ja luvan mennä eteenpäin vain hetki kerrallaan. Tänään en ole vaatinut itseltäni mitään muuta kuin raittiuden.
Minulle on herännyt jonkinlainen tiedostaminen omasta tilastani. Minua auttaa vaikeissa hetkissä turvasataman ajatteleminen. Kun olen selvillä, olen ja säilyn turvassa.
2 tykkäystä
Kun olet vain selvänä, ei sinulla ole mitään hätää, eikä kiire minnekään.
Muutokset mielessä ja kehossa tapahtuvat pikkuhiljaa, osittain ihan itsekseen. Raittius ja aika hoitavat kumpaakin.
Jos yhtään lohduttaa, olen itse nyt liki 10v vanhempana freesimmän ja nuoremmankun näköinen mitä olin 2015 kun lopetin juomisen. Kehokin toipuu, eikä kovia kokenutta kehoaan kannata moittia, se on ollut sitkeä ja vahva ja toiminut parhaansa mukaan etanolikylvystä huolimatta.
Voimia! Kuulostaa, etyä ajattelussasi on tapahtunut iso muutos ja se on hyvä pohja raittiina pysymiselle.
5 tykkäystä
Kiitos. Olen havainnut itsekin jonkinlaista muutosta. Tuntuu, että viimeisen 3 viikon kännin aikana jotain muuttui, koska tajusin sen tien tulleen loppuunsa.
Haluan tulla vähän purkamaan sydäntä. Olen lenkkeillyt hyväosaisella alueella, jossa hienoja ja suuria koteja. Ulkona lapsia ja aikuisia talkoissa juuri valmistuneissa tyylikkäissä taloissa. Musiikkia. Naurua. Ihmisiä heidän ympärillään. Minä yksin kävelemässä katua ja katsomassa heitä. Ei saisi katsoa, katson silti ja mietin, miksi minulle ei ole suotu sellaista, iloa ja naurua elämässä. Joskus olin sellainen ja tulevaisuus oli avoin, mutta en kai tiennyt kuinka etuoikeutettu olin. Pilasin elämäni juomalla.
Se vaan tekee kipeää nähdä ja vaikka ei halua, silti vertaa… tunnen häpeää itsestäni ja häpeän sitä, että olen tällainen. Tämä onkin oikein hyvä alusta yhtään millekään, kun yksinäisyys ja arvottomuus lyö niin lujaa. Ja syyllisyys siitä, että tuntee näin.
Kiitos, että sain tämän kirjoitettua ja ulos itsestäni. Ei kyyneleet minua kaada, se vain kertoo, että tunnen surua.
6 tykkäystä
Surulle on aikansa. Surin itse jossain kohtaa myös eroa alkoholista. Se oli ollut iso osa elämääni ja sen “ystävän” paljastettua todelliset kasvonsa, olin murheelinen. Se meni aikanaan ohitse.
Elämä olisi voinut mennä toisinkin tietysti. Meillä kaikilla. Paremmin. Mutta myös huonommin. Sinäkin toivut pikkuhiljaa, ehkä suru väistyy ja huomaat, ettet mitenkään lopullisesti pilannut elämääsi. Kun aivokemiat tasaantuvat ja raittius vakiintuu alat ehkä nähdä edessä mahdollisuuksia, joita nyt et huomaa. Monelle on käynyt niin ja raitistumisen jälkeen on elämään tullut paljon hyviä asioita… voi löytää jonkin kutsumuksen, ihan uudenlaisen elämäntyyli, ystäviä, ehkä parisuhteenkin.
Vaikkei minulla ole omistusasuntoa, minulla on älyttömän kivat naapurit ja yhteisöllinen pihapiiri. Unelmat voivat oteutua tavalla jota ei vielä näe.
Suruvaihekin on kuitenkin tärkeä, ehkä raitistuva on vähän koteloituva perhosen toukka, joka jonkin ajan kuluttua toivuttuaan murtautuu ulos, levittää kauniit siipensä ja on muuttunut aivan uudeksi. Minusta se on hauska ajatus, metamorfoosi, täydellinen muodonvaihdos.
Mukavaa raitista päivää Lempeä Kettu!
3 tykkäystä
Tuo on totta, että raittiuden vakiintuessa myös asiat asettuvat mittasuhteisiinsa ja kaikki näkyy kirkkaammin. Joskus tuli katsottua nk. hyväosaisia joko itsesäälin vallassa tai ilkeästi miettien, että mitä nuokin luulevat olevansa, eivät tiedä tavallisesta elämästä mitään. Nykyään ajattelen, että minusta ei olisi sellaiseen elämään. Siinä pitää tehdä jotakin hyväpalkkaista työtä, verkostoitua, olla aktiivinen ja sosiaalinen, sekä kaikkea muuta kamalan väsyttävää. Ehkä vielä ainakin jollakin tasolla olla esilläkin. Kiva kun sekin hoituu joiltakin, mutta ei ole minun juttuni.
Meillä on kaikilla erilainen elämä, ja toivottavasti omannäköisemme. Alkoholin parissa on tullut hukattua monia vuosia, eikä niitä saa takaisin. Sitä on itse kukin varmaan jossain vaiheessa surrut, mikä on tietenkin sallittua. Voimme kuitenkin olla hukkaamatta enää ainuttakaan. Sitten elämään mahtuu uutta. Jotakin, mikä on vielä pienessä tiiviissä nupussa.
Hyvää raitista päivää minultakin!
1 tykkäys
Kiitos kirjoituksistasi ja ajatuksistasi Lempeä Kettu.
Minulla on oma raitistumisen matka ihan alkutekijöissään, mutta saan kummasti voimaa teidän kirjoituksista.
Oma tunnetuöskentely asioiden kanssa on myös alussa, liittyen siihen mitä olen elämässäni menettänyt alkoholin vuoksi.
Mutta nyt päivä, tai välillä hetki kerrallaan.
Hei!
Kiitos kaikille teille ihanille kommenteistanne! Olen tällä hetkellä aika sekaisin. Huomenna tulisi 2 viikkoa, mutta olen todella lähellä ratketa ja luopua raittiuden tavoittelusta. On vaan liian paha olla. Ennenkuin joku taas alkaa ohjaamaan minua päihdehoitoon, ne kortit on katsottu. Päihdehoidon keskustelu aiheutti itselleni todella pahoja lisäongelmia enkä halua kokea sellaista toiste. Mieluummin ottaisin sen punkkupullon kuin rauhoittavan napin. Eli nyt ollaan sen perusongelman ääressä, joka ylläpitää juomista -valtavan paha olla ja “pakko juoda.”
2 tykkäystä
Entäs jos soittaisit aa:n auttavaan puhelimeen? Se voisi auttaa siirtämään ajatuksia pois alkoholista eikä se tarkoita että pitää lähteä heidän palaveriin. Paikkakuntaakaan ei tarvitse puhelussa kertoa
2 tykkäystä
No voi paska. Enpä osaa tuohon muuta sanoa. 
Toivon sinulle voimia vastustaa kiusausta. Pahinkaan olo ei ikuisuuksia kestä ja aivokemiasi on vielä sekaisin. Paremmat ajat ovat vasta edessä… jos pääsisit kolmeen viikkoon, siitä taas eteenpäin, niin mieli pikkuhiljaa tasaantuu.
AA:n auttavaan puhelimeen tosiaan voi soittaa nimettömänä, joten eihän siinä mitään häviä, jos kokeilee sitä korttia ensin ja juo vasta sitten, jos ei muuta voi.
Jestas, että tämä(kin) kirjoituksesi tuntuu syvällä itsessä niin, että alkaa kyyneleet tulla silmiin. Tunnen aivan samoin. Mietin kaikkea ympärilläni, jota olen ehkä menettänyt tai jota en koskaan saavuta koska olen vain yksinäinen ja surkea juoppo. Tämäkin on osa sitä, että voi olla helppo alkaa pedata sitä juomista. Koska olen niin surkea, yksin ja huono ihminen. Älä sorru tähän! Koitan itsekin tehdä työtä tämän asian kanssa. Me ei kukaan tiedetä mitä suruja niillä ns hyväosasilla on koska jokaiselle meistä on annettu oma taakkame kannettavaksi. Se musiikin ja naurun takana voi olla suuri tuska - tai sitten ei ole - me ei voida sitä tietää. Mutta tärkeintä on nyt olla tässä hetkessä kiinni. Olen itselleni tehnyt nyt lupauksen joka päivä tehdä itselleni edes yhden hyvän teon. Oli se kuinka pieni tahansa. Eilen tein jalkakylvyn. Tänään se voi olla jotakin muuta. Tässä kaikessa on nyt auttanut se, että kolme päivää olen ollut juomatta. Tänään voi tehdä taas tiukkaa koska kohta menen palaveriin, jossa taas voi olla sellainen meno, että alkaa niinsanonusti pullon henki kutsumaan. Koitan nyt vahvasti tiedostaa tämän ja olla aktiivisesti itseni puolella tätä huutoa vastaan. Ja anna niiden tunteiden tulla, jos tunnet häpeää ja surua - nekin menee ohi. Saakin surra sillä alkoholisimi ei ole leikin asia, mutta meissä ei ole silti mitään vikaa. Me ollaan vaan tässä kohtaa ohuemmalla jäällä kuin joku muu. Iso halaus!!!
2 tykkäystä
Mulla on ollut just näitä samoja tuntemuksia. Välillä on tuntunut siltä, että mitä hittoa - kun juotatuttaa niin juon. Ja niin olen tehnytkin. Mutta sen jälkeen olen ollut kenties vähän vielä syvemmällä. Niin tämä toimii. Se on helppoa neuvoa muita, kun itsellä on parempi olo. Mutta toistamme tukien. Tämäkin menee ohi. (Kirjoitan tätä samalla itsellenikin…)
1 tykkäys
Voi Lempeä Kettu,
Toivottavasti olotila meni ohi ja löysit jostain tukea tai voimaa asioihisi.
Ymmärrän, että huonot kokemukset avusta jarruttavat seuraavan kerran sitä avun pyytämistä, varsinkin jos se kynnys avun pyytämiseen on ollut alustapitäen hyvin korkealla.
Mutta ihmisiä ne auttajatkin ovat. Osa voi olla totaalisia pallopäitä. Ja joidenkin kanssa ei kemiat muuten vaan pelaa… tiedän tämän kokemuksesta, kun aikoinaan hain perheneuvolasta apua. Mutta olin onnekas, kolmas terapeutti löysi kanssani saman aaltopituuden, ja koin tulevani autetuksi.
Voimia tähän hetkeen. Ja seuraavaan.
1 tykkäys
Kiitos todella paljon kaikille! Haluan päivittää, että olen yhä selvinpäin, vaikka jokaikinen solu minussa haluaa juoda tätä ahdistusta pois. Yritän kuitenkin sinnitellä hetkestä toiseen ja pysyä turvassa… päihdehoito ei ole enää minulle vaihtoehto. Nyt mennään omilla neuvoilla.
Kirjoittelen myöhemmin lisää.
4 tykkäystä
Ikävä kuulla huonosta olostasi. Suosittelen odottelemaan huomiseen vaikka hammasta purren… Tiedät tämän toki, mutta sanon silti, että takaisin nollapisteeseen palaaminen vain pahentaa oloasi. Minulla kohtalaisen paha ahdistus ja selittämätön väsymys kesti yli kuukauden, enkä vieläkään koe olevani millään tavalla täysissä voimissani ja huonoja oloja tulee, vaikka olen kymmenettä viikkoa juomatta. Yritän vain sanoa, että koeta nyt vaan olla juomatta, koska se on ainoa keino, miten voit saada pidemmällä aikavälillä hyvää oloa itsellesi.
1 tykkäys
Minusta on todella hienoa, että olet sinnitellyt selvinpäin ja kokeillut kirjoittaa tänne juomahimostasi. 
Kaikki toimintatapojen muutokset ovat askel eteenpäin. Minulla auttoi juurikin se, jos sain viivettä juomisajatusten ja toiminnan väliin millä tahansa keinolla. Himo saattoi mennä ohi ja taas yksi vaikea hetki oli selätetty. Raitistuminen on enempi maraton kuin pikamatka ja vaatii kestävyyttä ja sitkeyttä.
Kipua se henkinen kipukin on ja siihen voi löytyä kokeilemalla muitakin helpotuskeinoja kuin alkoholi. Fyysisen kivunkin hallintaan saaminen on joskus työlästä ja vaatii monien keinojen kokeilua.
2 tykkäystä
Tuo on todella järkyttävää kuulla. Toivon todella, ettei kyse ole ihan parin vuoden sisällä tapahtuneesta. Olisi liian hurjaa, että asiat olisivat jossakin edelleen noin pahasti pielessä. Ihan hirveää, että sinulle on käynyt tuollaista. Pahimmillaanhan se voisi maksaa koko onnistumisen mahdollisuuden. Voi että kun tietäisin tilanteen/tyypin/paikan, niin saisi palautetta.
Mutta koska tilanne nyt on mikä on, toivon kovasti, että saat siirettyä himon eteenpäin. Ja eteenpäin.
1 tykkäys
Paha olo taisi johtua traumatakaumasta. Itkin koko päivän. Itkussa oli pitelemistä myös kaupassa käydessäni, kun piinaava asia tuli mieleeni. Tuntui, että tuun hulluksi. Päihdehoidon keskustelut avasivat aikoinaan arpeni uudestaan ja oli todella turhauttavaa käydä n. tunti höpisemässä sairaanhoitajan kanssa, joka hutki ja tutki, aivan kuin historiani kuuluisi hänelle tongittavaksi sillä tavalla ja keskusteluajan mentyä yrittää selvitä niiden olojen kanssa viikko yksin ja nappailla rauhottavia. Edesvastuutonta. Huomasin, että yritin olla sielläkin miellyttävä potilas, kerroin kiltisti, mitä pyydettiin ja tapaamisen jälkeen saatoin romahtaa keskelle traumatakaumaa. Ne takaumat olivat vielä rajumpia, mitä toissapäivänä.
No, lopulta rauhoituin takaumasta ja selvisin siitä ihan hyvin rauhalliseen olotilaan. Kuitenkin, ratkesin sen päätteeksi hetkeä ennen kuin kauppa suljettiin. Pelkäsin kai yötä. Vähäisestä määrästä tuli järkyttävä krapula. Siis todella paha. Loiventelin seuraavan päivän, enkä saanut alkoholista mitään irti. Se ei toimi enää ja olen ehkä pettynyt, kun aine on “pettänyt minut.” Olen joskus pystynyt tuudittautumaan alkoholiin ja olemaan niin mielihyvälähteen ääressä kuin olla voi. Nyt se ei vaan enää toimi. En siis ole jatkanut juomista ja tämän retkahduksen jälkeen katseeni on raittiudessa.
Minulla on ollut voimakasta yksinäisyyden tunnetta, koska olen yksinäinen, se on ihan totta ja se syö sieluani. En näe asiantilan muuttuvan. Kun en enää juo seurassa, olen tipahtanut ulos niistä vähäisistäkin sosiaalisista kontakteista, joita ennen oli. Tapaamiset tietysti tapahtuivat aina alkoholin ympärillä. Minulla on pelkoja, joista tiedän, että yksinäisyyttäni ne suurenevat päässä. Aiempi sosiaalinen minä on kuin muisto vain.
Elämä on tällä hetkellä näiden vaikeiden tunteiden hyväksymistä ja selviämistä kaiken menneisyyden kuonan kanssa, kuten kasvatuksella aiheutetusta syyllisyyden, miellyttämisen ja häpeän taakasta.
5 tykkäystä