Huomenta! Olen vähän sellainen persoona, että minun on vaikea avautua ongelmistani ulkopuolisille, enkä oikein avaa ajatuksiani edes läheisille. Jos joskus olen tehnyt sitä, lopputuloksena on ollut torjunta tai muu epätoivottu reaktio.
Kolmas selvä aamu ja koin aamuyöllä mielenkiintoisen herätyksen. Säpsähdin hereille johonkin ympäristön ääneen ja ensimmäiset ajatukset olivat: “Kuinka humalassa olen, mitä on tapahtunut ja missä oikein olen!” Kertoo itselle surullista kieltä oman alitajunnan peloista, jotka ovat ihan todellisia. Helpotus oli valtavan suuri, kun tajusin olevani selvinpäin ja omassa sängyssä.
Viime yönä eräs sukulainen järjesti liikaa humalluttuaan riidan (kuten tavallista tässä suvussa.) Sekin suojeli juomiselta, koska ajattelin, että se tästä vielä puuttuis, että joisin. Jos hän olisi jatkanut minun sättimistä vielä yölläkin ja olisin ollut itsekin humalassa, niin lopputulos olisi voinut olla arvaamaton. Aikani kuunneltuani lähdin tilannetta karkuun, ajokunnossa kun olin. Olihan hän syyttänyt minua tunnelman pilaamisesta jo tovin ja kaivanut siihen mukaan muitakin ärsytyksiään juhannusaatolta, vaikka minusta aatto oli ollut kiva. Hän yritti selvästi usuttaa minua juomaan, koska kuulemma kärvistelin viinantuskissani. Hän huusi mm.: “Juo, jos juotatuttaa!” (Tähän täytyy sanoa, että oma sisäinen olotila oli tuolloin tyyni). Mutta eilenkään emme tietysti keskustelleet siitä, olisiko hänen lasissaan rähinäviinaa, vaan siitä, että ärsytin häntä olemassaolollani jo toista päivää, ja sen keskustelun laatu oli sitä tasoa, että olen ärsyttävä persoona, piste. Yritin puolustautua, kysymällä miksi ja miten, mutta se heitti lisää puita pesään ja laajensi raivoamista, joka lisäsi taakkaani yrittää puolustautua yhden tilanteen sijasta kymmenestä ärsyttävyydestäni. Kaverin eleet alkoivat käymään aggressiivisiksi myös fyysisesti oviin kohditettuina paiskomisina.
Että en tiedä, kannattaako ottaa esille omaa alkoholismiaan (olin tehnyt sen vuosia aiemmin). Kyllä se voidaan tällä tavalla ikävästi vetää esille tilanteessa, jossa haluat olla selvänä. Illan paras päätös oli lopulta aikansa kuunneltuaan poistua tilanteesta. Tuolloin ajattelin surullisena, että jos olisi kaljaa, vetäisin kännin, mutta aika nopeasti tokenin ja suuntasin katseen omaan elämääni ja kirkastin kuvaa, mitä elämältäni haluan. Sanoin sen ääneen itselleni ja sen kuuleminen loi tunnetta turvassa olemisesta. Selväpäisyydestä on juhannuksen aikana tullut minulle turvasatama, olenhan jo lapsesta asti oppinut pelkäämään juhannuksia, joissa on juotu, riidelty ja sammuttu.
