Moi Lintuanna.
Tästä linkistä löytyy kirjanen, josta lainaus on sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_4.pdf
Kirjasessa on paljon hyviä juttuja, mutta myös paljon aika teoreettista retkahtamisen ja sen välttämisen käsittelyä. Mutta vähän valikoiden kun lukee, niin ihan hyvä opas 
Kiitos Juu Ei!
Muistan nähneeni linkin täällä jossain aiemminkin. Nyt on aika käydä lukemassakin siellä.
Joo, kyllä tässä tosiaan petaillaan ja oikein urakalla. Jatkuvasti pyörii mielessä retkahduksen mahdollisuus vaikka olen jo näinkin “kauan” pysynyt kuivilla. Jos vaan pystyisin toistamaan tämän saman 12 kertaa niin olisin jo ollut yli vuoden juomatta. 
Tämä jatkuva petailu kumpuaa ihailevasta asenteesta alkoholia käyttävään pomooni, jolla pätäkkää riittää ja kaikki menee hyvin vaikka ottaakin kuppia jatkuvasti. Jostain kumman syystä minulla alkaa mennä heti kaikki perseelleen jos otan yhdenkään kerran, kun taas muut tuntuvat saavan juoda vaikka haudan partaalle asti ja siltikin pyyhkii hyvin. Olen miettinyt firman pikkujouluja yhtenä retkahtamisen paikkana, vaikka en edes halua sitä turtunutta jurria enää kun olo on muuten fyysisesti ihan hyvä. Se vaan pyörii mielessä vaikka kaikki on päällisin puolin katseltuna ihan hyvin. Petollista.
Mitenkähän tästä nyt selviäisi ehjin nahoin kun meinaa käydä jo vähän uuvuttavaksi tämä petailu. Antabukset otin juuri ja pitäisi ottaa säännöllisemmin mutta kun toivo siitä kohtuukäytöstä elää vieläkin vaikka tiedän että se ei onnistu minulta. Naurettavaa pelleilyä.
Niin tai ainakin saavat tilanteen näyttämään ulospäin hyvältä, kulissit ovat kunnossa. Ja sinne kulissien taakse on ihan helvetin vaikea päästä edes kurkistamaan. Onnistuin kulissien rakentamisessa mainiosti itsekin. Viimeiset kymmenkunta vuotta olen juonut reippaasti sekä kotona että tilaisuuksissa, joissa viinaa oli tarjolla, myös firman. Välillä hirtti ryyppy päälle ja putkia sitten katkaistiin katkolla ja lääkityksellä. Kaikki kännihölmöilyt ovat vielä ihan oma lukunsa. Silti lähipiiri (puolisoa lukuunottamatta) ja työkaverit eivät tiedä näistä ongelmista yhtään mitään, vaikka ovat varmaan nähneet, että taas se Juu Ei veti aika koomat. Heidän silmissään voin siis juoda rajusti ja hyvin menee!
Niin kuin itsekin myönsit, olet pedannut retkahtamista ja suunnitellut paikkaakin. Suunnittele nyt vielä sen verran eteenpäin, että miten jatkat sitten kun taas arki koittaa ja kaikki alkaa alusta. Nyt kun sinulla on uusi työpaikka, niin firman pikkujoulut on ehkä se kaikkein paskin vaihtoehto retkahtaa. Tässä tilanteessa voi olla ihan hyväksi vähän repiä niitä aikaisempien juomiskertojen aiheuttamia haavoja auki. Kukaan muu ei voi juomistasi estää, kuin sinä itse.
Voimia raittiina pysymiseen!
Pikainen päivitys tilanteeseen.
Kävin tänään päihdehoitajalla selvittämässä tilannettani läpi ja tuli puheeksi se että olen tähän asti toiminut täysin tyttäreni äidin hyppykeppinä. Olen aina suostunut kaikkeen mitä hän ehdottaa mutten koskaan ole tajunnut vaatia mitään. Pistin tälle stopin tänään ja sanoin suoraan että nyt perkele riittää. Hänellä on aina ollut sellainen haistapaska asenne minua kohtaan joten nyt sanoin hänelle että jos ei asenne korjaannu niin lähdetään hakemaan yhteishuoltajuutta oikeudesta. Meni jauhot suuhun ja alkoi tapaamisoikeuksia tulemaan. Vaati vielä totaaliraittiutta minulta eli yritti viimeiseen asti saada manipuloitua minua mutta en antanut sille sijaa, vaan sanoin että enpähän minäkään määräile hänen juomisiaan. Minä itse päätän kuitenkin viimekädessä juonko vaiko enkö, ja niin kauan kun siitä ei ole fyysistä tai henkistä haittaa kenellekään niin saan kyllä aikuisen ihmisen oikeudella näin tehdä. Nyt olen kuitenkin päättänyt olla toistaiseksi raittiina.
On kyllä aika voittajafiilis kun se monen vuoden hyppyytys päättyi sitten näinkin helposti lopulta. Kyllähän se vaati vähän mukavuusalueelta poistumista mutta selvisin ehjin nahoin.
tsemppiä Maxille, yritän itsekin muistella täältä luettua viisautta, että harvemmin kukaan on juomattomuutta katunut… jos pikkujoulut tuntuu huonolta idealta, ei sinne ole pakko mennä 
Kuulostaa terveeltä! 
hyvä homma. Itelleni on vaikeaa sanoa kellekään poikkipuolista sanaa ja jos vähänkin uskallan olla sanavalmiimpi ja puolustaa itseäni iskee jälkeenpäin pelko, että mitähän pahaa sain taas aikaan 
. Ihan hölmöä! Alotin lukemaan Alkoholistien aikuiset lapset- Isoa kirjaa ja pyykkilista sai mut ihan kananlihalle. En selvinnyt itkemättä johdantoa pidemmälle. Suosittelen lukemaan, jos yhtään tuntuu, että lapsuuden perheen aiheuttamat traumat toistuu omassa aikuiselämässä.
Joo… Tiedän. Voi tulla hyvinkin moniongelmainen ihminen jos kokee alkoholismin pelottavan puolen lapsena. Mulle jopa ihan suoraan sanottiin, että se on ihan selvää että isäni alkoholismi on vaikuttanut minuun kielteisesti aikuisena.
Hyvä syy pysyä raittiina jos on lapsia ja jos haluaa saada heistä mieleltään tasapainosia aikuisia. Minun lapsuudessa koettu alkoholismi on jättänyt minuun pysyvät arvet.
Vähän kuin autoilu tuo lapset ja alkoholi. Ei sovi yhteen. Jos hankit lapsen et juo. Jos ajat et ota.
Ratkesin juomaan. Mutta niinkuin ennenkin niin tämäkin oli pitkään pohdittu päätös. En tiedä oliko tämä nyt hyvä asia vai huono mutta tulipahan tehtyä. Kuukauden parin kohdalla aina alkaa jano iskemään.
Max 260kg kirjoitti
Uskon, että juominen oli sinulle hyvä asia, jos edelleen haluat lopettaa juomisen.
Minullehan kävi niin, että riittävän kauan kohtuujuomista yritettyäni sain sellaisen kokemuksen, että halusin lopettaa juomisen. Päätin hakea apua raitistuneilta alkoholisteilta. Sainkin sitä ja seuraava päätökseni oli pysytellä jatkuvasti avun vaikutuspiirissä. Siten kuulen toisten alkoholistien koettelemuksia ja selviytymisiä. Karkea nyrkkisääntö on, että kun pysyy avun vaikutuspiirissä, on helpompaa ja todennäköisempää pysyä raittiina.
Alkoholistin ongelmana ei niinkään ole juomisen lopettaminen vaan kerran saadun raittiuden säilyttäminen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Max, älä lannistu. Korkki takasin kiinni ja samalla elämästä kiinni entistä tiukemmin.
Joo, näkihän sun kirjoituksista sokea kalakin, että petasit sen minkä kerkesit ja kohta korkki narahtaa. Me kaikki näimme ja tiesimme sen aivan kuten itsekkin tiesit, harva siihen kuitenkaan uskaltaa puuttua, koska pelkää että muuttuu mulkuksi 
, on helpompi vain silitellä ja selitellä jotta pysyy kilttinä ja ymmärtäväisenä “symppiksenä” joka on kaikkien kaveri.
Minä en pysty muuttamaan kenenkään muun elämää onnelliseksi, vaan sen työn on jokaisen tehtävä itse itselleen.
T. Päämulukku
