Terveisiä meidän pesästä...

Me Lopettajat
1

Alkaa olla jo aamuyötä, mutta kirjoitusintoa piisaa vielä.

Alun rankimmat vieroitusoireet on selätetty. Arvomaailma on laitettu uuteen uskoon ja kaikki tuki otettu vastaan mitä on saatavilla ollut. Huomenna esimerkiksi on taas aika päihdetyöntekijälle, joka saa minut oikeasti ajattelemaan järkevästi tätä koko touhua.

Alku oli vaikeaa, ihan niinkuin kaikilla muillakin varmasti. Ensimmäiset muutama päivä yhtä helvettiä kun on juonut kuitenkin 3 viikkoa ennen sitä. Ahdistus ja masennus on läpitunkemattomia ja musta verho pään päällä jatkuvasti. Siihen päälle lastensuojeluilmoitus ja fyysiset vieroitusoireet niin paketti on kasassa. Kuula kalloon niin pääsisi helpommalla.

Vaan ei. Silloin tajusin hakeutua ammattiavun piiriin ja menin mielenterveys/päihdeosastolle pariksi yöksi lepäämään ja purkamaan tuntojani. Sain asiat jäsenneltyä ammattilaisten kanssa sille tolalle että selviydyin pahimmasta yli ja osasin jatkaa taas elämää. Kotiuduin kolmantena päivänä, vähän niinkuin Jeesus.

Kotiin saapuessani vastassa oli silloin vielä krapulainen avovaimo, jonka kanssa olimme sopineet että hänkin on nyt aluksi sitten sen kerran jälkeen selvinpäin ainakin pari kuukautta. Jos sen jälkeen vielä tekee mieli juoda niin minä tarjoan. Sovimme myös että enää koskaan tämän katon alle ei tuoda ainuttakaan putelia tai tölkkiä minkäänlaista alkoholipitoista juomaa, edes vieraiden toimesta. Juhlat juhlitaan jossakin muualla kun meillä. Nyt meillä on oma turvapaikka, jossa kukaan ei käytä alkoholia. Meidän oma pesä.

Lisäksi luin tänään erittäin mielenkiintoisen artikkelin.
Se on tässä: raitis.fi/raitisfi/artikkelit/te … oitaa.html

Muistan tämän artikkelin saattelemana, kun psykiatrini sanoi minulle joskus että ihmisille opetetaan koulussa alusta asti vain sitä mitä alkoholi tekee fyysisesti kropalle, muttei koskaan sitä minkälaisen vuoristoradan se saa aikaan mielessä. Se kuitenkin sekoittaa aivokemiat niin pahasti että ei ole kummakaan jos viikonloppujuoppo kärsii masennuksesta, paniikkihäiriöstä tai ahdistuksesta. Psykoosikaan ei mahdotonta ole alkoholistille, kuten itsekin olen todistanut vierestä, kun kaveri dokasi kuukauden putkeen jonka jälkeen suljetulle osastolle mars. Tänä päivänä hän sairastaa paranoidista skitsofreniaa.

Haluan tällä vähän herätellä teitä uusia tuttavuuksia tälle raittiuden tielle. Ajatelkaa mitä teette itsellenne, älkää sitä mitä muut teistä ajattelevat. Vanha viisas ryhmäläiseni A-Killalta sanoi että jos joku kysyy että “kauanko nyt olet ollut juomatta?” niin vastaus kuuluu topakasti että “tänään en ole juonut.” Mitäpä se kellekään kuuluu kauanko kukin on ollut juomatta? Se on jokaisen meidän oma asia mitä elämällämme teemme, mutta jokainen löytää oman pohjansa, viimeistään haudan pohjalta.

Kaikki alkoholin haitat eivät todellakaan ole fyysisiä. Krapulasta nyt selviää kuka vaan. On sosiaalisia (riidat, vittuilut, yms.), taloudellisia (aina löytyy rahaa ryypätä, vaikka velkarahaa) ja varsinkin niitä henkisiä ongelmia (ahdistus, masennus, mielialanvaihtelut, psykoosit yms).

Kuinka paljon sinä olet valmis laittamaan peliin sen takia että pääset ryyppäämään ja “pitämään hauskaa”?

2

Huomenta Max. Kiva lukea, että olet aktiivisesti ryhtynyt toimenpiteisiin. Ammattilaisten opastuksella raitistelun saa helpommin alkuun. Ja miksei myös ryhmänkin - ainakin näillä saa järkevään viikkorakenteeseen yhden kulmakiven lisää.
Mietin hieman tuota juomattomuuteen liittyvää lausettasi vastauksineen. Miksi tollaseen kysymykseen pitäisi ylipäätänsä vastata? Mitkä helvetin promillipoliisit tällasia esittää? Vastauksella ajaa itsensä taas selittely- ja anteeksipyyntöalueelle. Hyville, asiaan vihkiytyneille ystäville ja muille “saattajille” vastauksen toki voi antaa, mutta olen siinä samaa mieltä, että ulkopuoliset voi aivan hyvin jättää ulkopuolisiksi.
Hyvää alkavaa viikkoa ja menestystä tämänpäiväiseen keskusteluusi.

3

Huomenta vaan!

Nyt on yö nukuttu kuin tukki ja syy selviää tuonnempana tässä tekstissä. Mahtava fiilis vaikkei liian mahtava.

Minulle on päihteettömyyden jatkuessa alkanut tulla kummallista kiihtymystä ja olenkin usein ihan liekeissä tekemässä esimerkiksi noita nettisivuja. Tein niitä melkein nukkumatta kolme päivää jonka jälkeen olin aivan uupunut ja masentunut siitä miten turha projekti se oli, “eihän siellä kukaan käy” jne… No pahimman masennuksen väistyttyä kuitenkin jatkoin jonkinlaista toimintaa nettisivujen parissa ja niinpä ne vaan alkoivat ottaa tuulta alleen! Iltaisin käymme siellä todella mukavia keskusteluja.

No tämä aaltoliike oli ensimmäinen, sitten nyt eilen alkoi toinen vastaava. Eli hirveä into lähteä ostelemaan kameraan osia ja virtaa olisi taas riittänyt vaikka muillekin jakaa. Soittelin kaikki hoitajani läpi että mikä tässä nyt oikein on, jonka jälkeen lähdin päihdehoitajalleni. Hän sanoi törmänneensä minun kaltaisiini ihmisiin päivittäin useamman kerran. Hän luuli että minulla jo diagnoosikin tähän on, mutta eipä ole. Nimittäin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön! Olen niin onnellinen että nyt sillä on nimikin!

No tästä lannistumatta virtaa riitti vielä kovastikin ja olin jo aamulla päättänyt saada jonkinlaisen lääkityksen tähän vielä tämän päivän aikana. Pakkomielteisesti nimittäin toteutin taas yhtä hullua päähänpistoa jotta saan helpotuksen oireisiini. No soittelu jatkui, tällä kertaa soittelin keskussairaalaan että tarvitsisin sairaslomaa. Jonka jälkeen heti soitin että olen maniassa ja lähdin käymään siellä. Sain keskusteluapua mutta en ratkaisua ongelmaani, eli tähän jäätävään lentoon, joka ei todellakaan tunnu pahalta, päinvastoin. Hoitajat siellä psykiatrisessa tiimissä suosittelivat vain että menisin kotiin nukkumaan, mutta pääsin kuin pääsinkin lääkärillekin juttelemaan. Olen aika kova poika suostuttelemaan ihmisiä joten sain vinkumalla vinguttua lääkkeetkin vielä häneltä vaikka minulla on psykiatrille aika torstaina. No samaa lääkettä olisin pyytänyt psykiatriltakin niin samapa tuo. Olin saanut maanisen tavoitteeni suoritettua ja olin lopen uupunut. Päätä särki ja väsytti mutta virtaa silti tuntui riittävän. Menin apteekkiin ja otin jo siellä heti lääkkeen ja simsalabim, hetken kuluttua olin taas hyvin keskittyvä nuorimies.

No nukkumaanhan se sitten laitatti. Lääke itsessään väsyttää jonkinverran mutta olin myös koko päivän töhöttänyt jotakin ja aivan uuvuksissa. En sentään masentunut ainakaan kovin pahasti mutta väsynyt kuin mikä. Nukuin yöni kuin tukki ja heräsin jo aikaisin aamulla hyvin levänneenä. Jotenkin tuntuu jo nyt että aletaan olla voiton puolella.

Mutta eipä tässä tämän ihmeempää. Vielä tuntuu vähän olevan virtaa mutta eiköhän se tästä tasoitu lääkityksen jatkuessa.

4

Moro Max. Tekis melkein mieli tulla linjoja pitkin itse ihmettelemään. Ei tekstisi takia vaan tämä ns. diagnoosisi. Näitä kaikentietäviä ja -tuntevia tahoja näyttää riittävän maassa kuin maassa. Kerroitko henkilöille juomisestasi täysin rehellisesti? Tässä tapauksessa olisin huomioinut sellaisen aika tavallisen ilmiön, että ryyppäämisen katkettua energiaa vapautuu niin rutkasti että sitä on joskus purettava liioitellustikin toiminnallisuuteen.
Ennen kuin aloitat minkään lääkityksen, hae pls. vielä parin tahon mielipide “kaksisuuntaiseen”. Voi tietysti olla, että tämä pitää paikkansakin. So what - aika moni pärjää tällaisenkin kanssa.Tarkista asia perusteellisesti äläkä luota kehenkään muuhun kuin itseesi!

5

Ei minulla ole kanttia asettaa lääkärien tutkimuksia ja mittauksia kyseenalaisiksi, varmasti ne tarkkoihin testeihin ja laboratoriotyöskentelyyn perystuvat -ainakin useimmiten.

Silti, joskus tulee mieleen sekin, että muutamalle tuttavalleni on käynyt niin, että diagnoosien ja uusien määritelmien löytymisen tarve on ajanut jonkinlaiseen lääkärikierteeseen…

Parilla kaverilla on vähän väliä jokin uusi diagnoosi, josta sitten riemua riittää joksikin aikaa, kunnes taas huomataan että eihän tämä elämä sen kummemmaksi muuttunutkaan, ja kun kuitenkin jotain ihan muuta odotetaan, niin etsitään joku uusi taho joka määrittelee taas uuden ihmekonstin jolla kaikki korjaantuu.

Joskus se on uusi taudinnimi, joskus uusi ihmeitätekevä hieno harrastus, toisinaan uskoontulo, välillä vaihdetaan asuinpaikkaa, välillä kaveripiiri laitetaan kokonaan uusiksi…pääasia että ympäristössä , ruuassa, lääkkeissä, missä tahansa itsen ulkopuolella näkyvässä tapahtuu muutosta.

No, ei minulla ole syytä epäillä että Maxin kohdalla olisi tällaiseen hurahtamista tapahtunut… ehkä Andanten ihmettely vain antoi minulle aiheen muistaa että tuollaistakin on tapahtunut… ja miksei meillä kaikilla kaikillakin ole vaara ja mahdollisuus tuollaiseenkin retkahtaa.

6

Mulle on tehty niin monta virheellistä diagnoosia aikojen kuluessa, että tarkistutan lekurin diagnoosit aina jos tuntuu merkilliseltä. Viimeinen todellinen lääketieteen uroteko tapahtui noin kolme ja puoli vuotta sitten kun sain kuulla(entiseltä) lekuriltani kärsiväni tupakoinnin aiheuttamasta katkokävelyhäiriöstä enkä aikaisemmin diagnostisoidusta polyneuropatiasta. Jipiiii! Ei siis mitään terveydellsistä estettä ryyppäämiselle! Rullatuoli valovuosien päässä!
Olisikohan tapahtuneella jotain tekemistä sen kanssa, että samainen entinen lekurini tarjoaa sekatavarakaupassaan myös tupakoinnin vieroittamisterapiaa???
Tässä teille epäitsekästä vertaistuen yritystä henkilöltä jolle on diagnostisoitu myös narsistinen persoonallisuushäiriö! :laughing:

7

Ulkopuolella tapahtuva ei ikinä ratkaise sisäisiä ongelmia. Ihannetapauksessa raamien osittainenkin vaihtaminen helpottaa oman tilanteensa arviointia uudessa valossa. Itsekin harkitsin aluksi kokonaismuutosta, mutta vedin kuitenkin pitkän mietinnän jälkeen toisenlaista linjaa. Suunnittelin vuosia sitten asuinpaikkani vaihtamista saadakseni raitistumisyritykselleni uudet raamit. Päädyin kuitenkin siihen, että ongelmat on hyvä ratkaista siellä missä ne ovat syntyneetkin. Kaveripiirin skippasin, asuntoni pidin.Omalta osaltani oikea ratkaisu.

8

Kyllä nyt täytyy ihan rehellisyyden nimissä tunnustaa että itsekin aluksi epäilin vähän tuota juttua mutta kun tässä nyt on pohtinut elämäänsä ihan uudessa valossa niin kylläpä tämä aikamoista vuoristorataa on ollut. Siksi en epäile enää hetkeäkään ettenkö sairastaisi, vaikka ymmärrän kyllä huolenne väärästä diagnoosista. On minulla ollut paaaaljon helpompi olo tuolla uudella lääketyksellä kuin aikaisemmin.

9

Anteeksi vastarannan kiiski täältä kommentoi… mutta muista mielen tahto uskoa ja lume-vaikutus… Siis ymmärrän tottakai mistä bipolaarisuudesta on kyse tai no ehkä lähinnä “tiedän”, koska ei ole omakohtaista kokemusta, mutta oikeasti; harkitsen miettimään pidempään, jos vielä voit. Sen olen kokenut itse, kun silloin pari vuotta sitten join 3-5 krt.tai jopa 6 krt viikossa kotona tissutellen, niin kun aloin ja onnistuin vähentämään, niin ensinnäkin jo vähentämisen “hurmoksesta” ja taukopäivistä sain niin paljon energiaa, että ihmettelin mistäs nyt tuulee… mutta, sitten tajusin; kun alkon käyttö ja sitä myötä mm. krapulat, syyllisyys ja häpeä vähenee, niin totta hitossa se vapauttaa psyykkistä ja fyysistäkin energiaa! Se oikeesti alkuun saattaa ehkä muistuttaakin jopa hypomanian tai manian kaltaisia fiiliksiä. Kun päihteettömyys tai “vähäpäihteisyys” jatkuu pidempään, sitä oppiikin huomaamaan, että ahaa, tää onkin sitä normaalia olotilaa, missä kuuluukin perusterveen aikuisen saada asioita aikaiseksi. Toki läsnäoloa ja “pysähtymistä” pitää ja voi opetella, mutta niin monen, monen muunkin aikuisen, keitä ei silti luokitella maanisiksi vaikka ovatkin kokoajan toiminnan ja touhun keskellä, pitää ja pitäisi harjoitella ja opetella niitä nykyään. Jatkuva touhottaminen, toiminta ja ajattelukin ovat pakenemista todelliselta itseltään ja ajatuksiltaan. Been there, done that ja opiskellutkin asiasta! :slight_smile: Tämä yksi näkökulma asiaan, sori! :wink:

10

Mulle juomisen lopettaminen on tuonut hurjasti lisää energiaa ja jaksan touhuta kaikkea, mitä kolme viikkoa sitten ei jaksanut oikein edes ajatella.

Kymmenkunta vuotta sitten ekan pidemmän juomisputken jälkimainingeissa olin niin uupunut että mulla diagnosoitiin (virheellisesti, kun en kertonut juomisesta) työuupumus. Sain siihen Remeronia, joka teki musta vaan jatkuvasti nukkuvan väsyneen läskin. Parissa kuukaudessa tunsin, että nyt on väärät lääkkeet ja kuuri ajettiin alas. Jos Max tunnet että lääkitys auttaa, niin sitten se auttaa :smiley:

11

LINTUANNALTA HALUAN KYSYÄ, ETTÄ MITÄ HAITTAA mAXILLE ON SIITÄ JOS HÄN KOKEE LÄÄKKEEN AUTTAVAN ?

TUURIJUOPPONA OLEN AIKOINANI LOPETTANUT KUIN SEINÄÄN MONTA KERTAA EIKÄ MINULLE SIITÄ MITÄ HYPOMANIATUNTEITA TULLUT. PIKKUHILJAA VAAN PAREMPI OLO.

12

Ei missään nimessä mitään haittaa! Tietenkään. :wink:

13

Tätä keskustelua rauhoittamaan tuon oman näkemykseni asiaan. Olen ollut koko elämäni ihan villi ja vapaa ja sekoillut ties missä ja mitenkä. Rahaa on mennyt ja velkaa tullut, työelämässä en koskaan ole menestynyt paria kuukautta pitempään ja mielialat ovat vaihdellee hirvittävästä vauhdista surkeuteen ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin ja käytökseen.

Tänään sain diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ja lääkityksen siihen nimeltä Absenor 300mg. Se on mieltä tasaava, aluksi epilepsialääkkeeksi suunniteltu, mutta toimii myös kaksisuuntaisen hoidossa. Otan sitä aluksi annoksella 1 tabletti aamuin illoin, eli yhteensä 600mg/vrk. Viikon päästä otetaan verikokeet joissa mitataan sen pitoisuus veressäni, jotta oikea hoitovaste saadaan joko nostamalla tai laskemalla annosta. Todennäköisesti nostamalla.

Ensipuraisuni lääkkeeseen, jonka pitäisi vaikuttaa noin about muutaman päivän päästä, on että se, kuten aikaisemminkin elämässäni kaikki lääkkeet, vaikuttaa heti. Mania loppui ja mieli on nyt tasaisen virkeä, vaikka itse lääkeainetta ei veressä varmaan kovin suuria määriä vielä edes ole. Voin vain kuvitella miten olo tästä tulevina päivinä parantuu. Tai huonontuu, mistä minä tiedän?

Työkuvioitakin eilen suunnittelin ja sain työpaikan hommattua ja kaikki järjesteltyä sillälailla kuin maaninen ihminen niitä saa omasta mielestään aika vaivattomasti hoideltua. On työhuoneet ja viimeisen päälle vehkeet odottamassa vain tekijää. Päätin pitää pikku breikin nyt ja levätä pääni sellaiseen kuntoon että jaksan sitten alkaa painaa töitä oikein urakalla kunhan tästä alkumylläkästä selviän.

14

Hyvältä kuullostaa, Max.

Työnteko rauhoittaa varmasti levotonta elämää -ei ehdi niin kaikkia asioita murehtimaan.

Siitä vaan rauhallisesti eteenpäin!

15

Ihanaa kuulla, Max! Tärkeintähän on, että susta tuntuu oikealta ja pidemmän aikaa. Mun ei todellakaan ollut tarkoitus muuta kuin tuoda yksi näkökulma asiaan ja sitä mielestäni sanoinkin/perään hain, niin sinun kuin minunkin ketjussa. Sittemmin oon miettinyt sanoinko “liian vahvasti”. Toiv. en.
Oot ollut paljon mielessä ja haluan siten silti pyytää anteeksi, mikäli kommentoin liian kärkkäästi tai sua loukkasin; se ei todellakaan ollut tarkoitukseni! Voi hyvin ja kirjoitellaan! :slight_smile: t.Pikkuanna

16

En minä ihmisten puheista niin itseeni herkästi ota. Hyvä että olit terveellä tavalla huolissasi. :slight_smile:

Mutta kiitos kuitenkin tuestakin. On ollut tosi hankala myöntää itselleen sairastavansa mitään tällaista joka ihmisten korvaan kuulostaa varmaan enemmän joltakin jakomielitaudilta (joka kyllä minulla on sekin). No eihän tästä hullua hurskaammaksi tullut mutta pääasia että voin itse nyt paremmin. Alkoholikaan ei ole vaivannut mieltä yhtikäs yhtään kun tämän(kään) lääkityksen aikaan ei saa alkoholia käyttää.

Ihanaa on kun ei enää tarvitse välttämättä koskaan taistella pahinta piruaan eli omaa mieltään vastaan niin voimakkaasti kuin aikaisemmin. Nyt on jotenkin auennut semmoinen ikkuna, josta näkyy valoisampi tulevaisuus ja oppimismahdollisuudet ovat rajattomat.

17

No nythän sieltä kuuluu todella hyviä uutsia, hieno homma, että sait työpaikan Max. Onnittelut! Työ tuo taas lisää sisältöä ja tarkoitusta elämään.

Itse olen onnistunut säilyttämään työpaikan monista hölmöilyistä huolimatta, vaikka jossain vaiheessa jopa uskoin, että juon kun mulla on niin paska duuni, siitä on tosin jo muutama vuosi. Viime vuosina ongelma on ennemminkin ollut siinä, että juomisen aiheuttaman saamattomuuden ja krapulapäivien takia hommat usein kasaantu ja stressi painoi päälle.

Nyt kun juominen ja sen aiheuttama apatia ja saamattomuus ovat ohi, viihdyn työssäni loistavasti ja saan taas paljon aikaan. Mulle työ on ehkä jopa sitä parasta terapiaa omassa raitistumistarinassa.

18

Joo, nyt kun osais vielä pysyä selvinpäin niin kaikki maailman asiat kyllä järjestyy vähän niinkuin itsekseen. Kai se on vaan sitkeästi otettava nuo Antabukset joka aamu niin ei ole mahdollisuuttakaan ryypätä. Sen verran hienosti menee jo nyt että en halua että tämä kusahtaa taas omaan tyhmyyteen! :imp:

19

Kyllä!!!

Olet rakentanut itsellesi hyvän tukiverkon ja monta hyvää tukijalkaa. Tuolla asenteella onnistut!

20

Moi, Max.

Olen ehkä lukenut JÄLLEEN hieman puusilmäisesti näitä juttujasi, joten pahoitteluni, jos kirjoittelen aivan läpiä päähäni. Mua vain jäi hieman vaivaamaan tuo bipo-diagnoosisi, kun se on noinkin pikaisesti annettu ja tuo hypomaanisuutesi/maanisuutesi saattaa johtua hyvinkin muista seikoista, kuin varsinaisesta biposta :confused: . Esim. nk. raittiuseuforia saattaa tosiaan aiheuttaa tuollaisia oloja. Lisäksi sulle kai aloitettiin mielialalääkitys-/lääkityksiä, jotka voivat laukaista manian sellaisellakin ihmisellä, jolla ei bipoa ole. Toki sulla saattaa ihan oikeasti bipokin olla ja jos tuo Absenor-lääkityksesi parantaa oloasi, etkä saa siitä mitään hankalia sivuoireita, niin tietenkin sen syöminen silloin ehdottomasti kannattaa, olipa bipoa tai ei. Mä vain vähän karsastan noin yleisesti liian hätiköidysti lätkäistyjä diagnooseja, koska moisessa hätiköinnissä saatetaan monesti mennä ojasta allikkoon :confused: . Jos kyseessä on juuri lääkkeen X aiheuttama mania, niin paras ratkaisu ei välttämättä ole lääkitä sitä toisella lääkkeellä, sillä aina parempi, mitä suppeampi lääkecoktail ihmisellä on, myrkkyjä kun kaikki lääkkeet ovat, enemmän tai vähemmän. Tällä en tokikaan tarkoita, etteikö jonkinlainen lääkitys olisi monelle ihmiselle tarpeen ihan oikeasti ylipäätään pitämään edes jotakuinkin siedettävää elämänlaatua yllä. Silti lääkityksiä miettiessä olisi kuitenkin syytä ottaa selvää, mistä niiden tarve todellisuudessa johtuu ja voisiko erinäisten vaivojen hoitoon olla joitakin muitakin konsteja käytettävinä, kuin vain lisää ja lisää nappeja koneeseen :confused: . Akuutit lääkityksen tarpeet ovat toki asia erikseen, eli silloin ei ehditä niin tarkoin miettiä syitä ja seurauksia, mutta pidemmällä aikavälillä lääkitysten hyöty-/haittasuhteen punnitseminen lienee vain hyvästä.

Yhtä kaikki, hyvä, jos sulla menee nyt paremmin ja olet saanut raittiudesta, mielekkäästä puuhasta ja paremmasta mielialasta kiinni :slight_smile: . Vai mitkä ovat kuulumisesi tällä hetkellä? Tsemppiä toivottelen.