Terveisiä meidän pesästä...

Me Lopettajat
21

Hyvät on kuulumiset tälläkin hetkellä. Mieli alkaa tuntua jotenkin käsiteltävältä, ja eihän tämä mikään yksittäinen tapaus ole tämä mun mania, olenhan minä velkaantunut jo nuorena tämän takia harkitsemattomien päätösten vuoksi. Olen koko ikäni kärsinyt tästä mutta en vaan ole ymmärtänyt että se voisi olla näinkin simppeli diagnoosi. Olen aina koittanut selitellä sitä jollain AD/HD:lla tai vastaavalla mutta lopputulos oli tämä.

Mieliala lääkkeitä tosiaan syön ja ne auttavat minua, henkistä raakiletta, pysymään arjessa mukana. Masennusjaksoni oli pitkä ja vaivalloinen ennenkuin sain asianmukaisen lääkityksen. Sairastan myös ahdistuneisuus häiriötä joten SSRI-lääkitys helpottaa myös siihen. Eipä minun tarvitsisi tässä näitä selitellä, pääasia on se että minä voin paremmin.

22

Juuri näin.

Minusta on todella kummallista, että monet ovat niin huiolissaan, että jonkun asiat selviää ja hän saa siihen hoitoa. On täällä ja tietysti vielä vähentäjien puolella henkilöitä, jotka tarvitsevat paljon enemmän huolehtimista.

23

Näin minäkin asian jäsentelisin, ja vieläpä ajattelen niinkin että vaikka mielipiteitä netissä jaetaan avoimesti ja helposti niin pitää muistaa luottaa myös itseensä ja hoitohenkilökuntaansa. Minä olen kuitenkin vuosia ollut jo psykiatrian polikliniikalla asiakkaana ja kyllä minua hoitavat ihmiset minut siellä tuntevat. Psykiatrini on pätevä, vaikkakaan en tykkää hänestä ihmisenä. Luotan häneen silti koska hoitosuhteeni alussa olin aikamoinen raato ihmiseksi, ja nyt olen suht normaalitilassa, joten ei hän ihan turha jätkä ole.

Myöskin tähän päihdehoitajaani luotan kuin muuriin. Hän on tosi ihana ihminen ja todellakin tietää mistä puhui, ja hän sitten bongasi tämänkin sairauden minusta. Maniassa olen pyörinyt tätä lääkitystä ennen viimeiset kaksi viikkoa joten ei se mitään perus raitistumishurmosta ole.

24

Max, mainitsemiisi aputahoihin kannattaa luottaa jatkossakin. Mullakin on kolme tukipylvästä jotka ovat saattaneet reittiäni jo monia vuosia. Pysyvyyttä muutosten keskellä.

25

Noniin, eiköhän ole aika kirjoittaa taas kuulumisia.

Päivä numero 20. raittiina on takana, ja huomenna alkavat jälleen työt. Kuntoutustukeni lakkautettiin joten vaikka en ihan työkuntoinen olisikaan niin ajattelin että mielummin teen vaikka niska limassa hommia kun menen jonnekin kuntouttavaan työtoimintaan. Nyt kun mikään ei minua velvoita menemästä sellaiseen.

Uuden lääkityksen myötä elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Jaksan nyt koko päivän touhuta ilman että väsähdän ja uuvutan itseäni liikaa. Silloin kun alkaa tuntua siltä että nyt on liikaa vauhtia, osaan pysähtyä kuuntelemaan tilannetta ja rauhoittaa itseäni, toisin kuin ennen. Olen myös alkanut ajatella asioita jotenkin niin järkevämmin kuin ennen. Ennen se oli vähän semmoista tukka putkella viilettämistä aina väsyksiin asti jonka jälkeen iski masennus ja epätoivo ja turhautuminen. Nyt tuntuu että osaan kuunnella itseäni ja tunteitani paljon paremmin. Osaan myös järkeillä asioita. Esimerkiksi kahvin juonti on ollut minulle jo pitkään sellainen rasite, että se meinaa joka ikinen aamu laukaista minulle manian. Järkeilin niin että nyt voin tästedes juoda terveydentilani vuoksi vain yhden kupin tavallista kahvia aamulla ja ehkä yhden vielä päivällä. Kysyin myös hoitajaltani tästä asiasta ja hän oli samaa mieltä. Että kohtuus kaikessa, myöskin tässä asiassa.

Odotan innolla työhön pääsyä. Olen niin kauan lajitellut muttereita kuntouttavassa työtoiminnassa että on mukava päästä uusilla voimilla nyt puurtamaan normaalia työpäivää. Tosin vielä aluksi se ei ole kokopäiväistä, vain 6 tuntia päivässä, mutta silti paljon parempi kuin se työtoiminta.

Nyt alkaa unilääke potkimaan sänkyä kohti joten heippodei!

26

Kuulostaa hyvältä! Kivoja työpäiviä sulle :slight_smile:.
Onhan se muuten kuitenkin jo 30h/vko, mikä mun osalta ainakin katsottiin kokopäivätyöksi…en tiedä sitten onko alasta riippuvainen, vaan eipä tuolla kai niin väliäkään :smiley:.

27

Mä kävin taas huhuilemassa sua tuolla sun chatissa enkä löytänyt… Ketään…ehkä en osaa? :confused:

28

Joo en oo nyt kerenny siellä päivystää eikä siellä oo oikein ketään välillä. Joskus tuurilla on ilta-aikaan joku.

29

Olen tässä tehnyt suuria suunnitelmia elämääni ajatellen. Nyt kun tuntuu että raittiuden ja uuden lääkityksen ansiosta pystyn ihan oikeasti tekemään omaa elämääni koskevia valintoja realistisesti.

Pääsin nyt sellaiseen työpaikkaan jossa minulla on hyvät menestymismahdollisuudet taloudellisesti. Voin periaatteessa tienata nopeastikin paljon rahaa ja mitä pidempään jaksan työtä tehdä, sen helpommaksi se käy, noin niinkuin käytännössäkin. Työni on myyntityötä asiakkaille jotka tarvitsevat tuotteitamme jatkuvasti jotta heidän oma liiketoimintansa olisi mahdollista, joten mitä enemmän asiakkaita saan, sen helpompi minun on jatkossa heille myydä tarvitsemiaan tuotteita. Nerokasta? Kyllä. Toimii todistetusti.

Olenkin nyt tehnyt tavoitteeni. Ensimmäinen välitavoite on jaksaa kokonainen vuosi työelämässä. Tähän en ole koskaan aikaisemmin pystynyt masennuksen tai uupumuksen tai päihdeongelmien takia. Nyt on siis pakko panostaa näihin asioihin jotka liittyvät kyllä kiinteästi toinen toisiinsa. Kun jätän päihteet, on riskini sairastua masennukseen hyvin paljon pienempi. Myöskin masennus ja uupumus ovat toisiinsa erittäin tiukasti linkitettyjä.

En kuitenkaan aio jäädä ns. tuleen makaamaan päihdeongelmani kanssa, vaikka se akuutti onkin siinä mielessä että se pitäisi saada kuriin ensimmäisenä että elämä voi jatkua. Mutta jos jään siihen kieriskelemään, ei myöskään uuden oppimista ja toipumista tapahdu. On siis edettävä elämässä eteenpäin. Melkoinen kehä.

Aion nyt keskittyä työntekoon ja mukaviin puuhasteluihin elämässä jotta opin taas nauttimaan tästä kaikesta mitä elämä eteen työntää. Aion ensimmäisestä palkasta hommata itselleni ajokortin, siihen tosin menee jonkin aikaa että nostan sen ensimmäisen palkkani.

Suunnitelma on niin että olen kuullut AA:ssa käydessäni erään naisen sanoneen että ne “ensimmäiset 10 vuotta oli vittumaisia”, niin tältä pohjalta ajattelin että aika tarkalleen 10 vuoden päästä tyttäreni on jo täysi-ikäinen, ja jos silloin vielä tekee mieli alkaa juomaan niin sitten annan kyllä luvan itselleni. Siihen asti rakennan omaa imperiumiani, raittiina. Moni tulee tähän varmasti sanomaan oman sanansa että “päivä kerrallaan” mutta minäpä menen kymmenen vuotta kerrallaan kun en osaa päivä kerrallaan mennä.

Hah. Siitäs saitte.

30

Huomenta vaan kaikille!

Tänään lähtee päivä numero 25 raittiina ja ainakin näin aamusta mieli on hyvä. Ensimmäisen välitavoitteen olen asettanut kuukauden kohdalle, joka tulee kohta täyteen.

Jollakin lailla tämä raitistuminen antaa elämälle tarkoituksen. Siis tarkoitan että kun pitää jotakin yrittää niin siitä saa tekemisen meininkiä päälle. On jotakin mitä varten yrittää. Jännä juttu.

Olen aina ollut kovin malttamaton ja tiedän että nyt kun teen niitä ajokorttirahoja kasaan niin en millään malttaisi odottaa että saan säästettyä sen verran. Näin jo untakin että testailin autoja erilaisilla välineillä. On siinäkin tavoitetta.

Erilaisten tunteiden käsittelyä tässä kovasti yritän opetella. En oikein tiedä miten pitäisi opetella mutta silti kovasti yritän. Niihin tunteisiin olen aikaisemmin juonut ja nyt kun ei ole sellaista tunteidenkäsittelykeinoa niin pitää opetella se oikea tapa. Onkohan netissä mitään materiaalia tällaiseen itseopiskeluun kun en oikein tiedä mistä lähtisin etsimään?

31

Huomenta Max ja lykkyä tykö huimalle 10-vuotissuunnitelmallesi. Onnistuu takuulla. Kunhan pidät mielessäsi, että näinkin pitkä aika koostuu yksittäisistä päivistä! :laughing:
Asiaan. Raittiin elämän opettelu on niin jännää ja monipuolista ettei sen merkitystä tarvitse edes ajatella. Itseisarvo!
Tunteiden tunnistamiseen ja käsittelyyn voisit ensi alkuun etsiä täältä plinkistä niitä ketjuja joissa teemaa on puitu. Mieleen tulee esim. Kaaleppisen ketju alkoholismista tunne-elämän sairautena. Tarkkaa nimikettä en muista, mutta eiköhän selaamalla löydy. Voit myös googlata “tunnelukkoja”. Good luck! :smiley:

32

Hienoa meininkiä, Max.
Työtä ja elämää… eteenpäinmenoa, ja selvää olemassaoloa. Siinähän ne ainekset ovatkin.

Se tunteiden käsittely… onhan siinä ajankulua, siinäkin.

Mutta voi sen ajatella niinkin, ettei ihmisen ole pakko itsestään mitään laboratoriota tehdä.
Ei niitä tarvitse alkaa suurennuslasilla tihrustamaan, kaivamaan joka päivälle listaa tunteista joita aivoissa vilahtelee, keskinäisiä voimavektoreita laskemaan ja arvuuttelemaan mikä se oliskaan ollut tämän aamun kello kahdeksan erisuuntaisten tunneilmiöiden yhteenlaskettu suunta ja voima…

Ei se ainakaan pakollista ole, ja se kannattaa muistaa sitten jos käy kuten minulle joskus tuon touhun kanssa kävi, eli alkaa rassaamaan se tunteiden tuijottaminen ja opettelu.

Sama homma muuten oli minulla kauan sitten kun ihan helkutinmoisella innolla opettelin ihmistenvälistä vuorovaikutusta, toinen toisiimme kohdistuvia tunne- ja asiatason vaikuttamisia, jostain taustalta löytyviä takaumia ja kaikkea mitä siihen hommaan sitten viisaat gurut olivatkaan ympänneet. Lujaa meni ja olin omasta mielestäni vallan viisas, kun ymmärsin tuollaisiin keskittyä :laughing: :laughing: :laughing:

Mutta… käypä se laatuun, kuten joku runoilija asian ilmaisi, elellä myös ihan tavallista elämää.
Joskus on iloisempi ja joskus surullisempi, joskus rakastaa lähimmäistään (ei kuitenkaan liiaksi lähimmäisen aviopuolisoa tms) hiukan enemmän ja joskus hiukan vähemmän… toisinaan joku asia ärsyttääkin, ja välillä sitten taas koko maailma aukenee aivan leppoisana ja pehmoisena paikkana ihmisen asustella… tutkisteli sitten niitä tunteitaan tai ei.

Voi vaikka hyväksyä semmoisen asian, että tunteet vaihtelevat, eikä niistä ihan mekaanista, vivuista sopivaksi säädeltävää koneistoa itselleen saa vaikka ikänsä sitä rattaistoa opettelisi.

Kun elämäänkin tarttis ehtiä.

Ota vaan ihan rauhallisesti, Max, kun kerran mukavasti menee niin anna mennä äläkä aseta sen kaikenymmärtämisen suhteenkaan itsellesi vaatimuksia.

33

Ei todella kannatakkaan! Kaikenlainen ylianalysointi saa vaan turhautumista ja sekaannusta aikaan. Varsinkin tuon MM:n rivien väleistä pilkottavan transaktionaalisen analyysin voi ohittaa kevyesti. Vuorovaikutukset kun ovat pohjimmiltaan erittäin yksinkertaisia. Joko kemiat pelaavat tai sitten ei. Ollaan samalla aaltopituudella jonkun kanssa tai ei. Tämä selviää ihan sekunnin murto-osissa tiedostamattakin eikä näitä voi järkeistämällä jiirata toiveolotilaan. Parasta luottaa vaistoonsa! Nimimerkki “Entinen analyysi-friikki”. :laughing:

34

Tämän suuntaista miettinyt itsekin. Elämälläni on kyllä ollut tarkoitus (lapset) ennenkin, mutta nyt tuntuu jotenkin kuin eläisi “enemmän”, kun tavoite on pysyä raittiina. Olen asettanut raittiina pysymisen oikeastaan kaiken muun edelle nyt ensimmäistä kertaa ja se tuntuu tosi hyvältä. Mitään huonoa siitä tuskin seuraa tai mikään muu tärkeä asia tuskin kärsii jos näin teen. Itsekkyyttäkin se vaatii. En siis odota että juomattomuus ratkaisee kaikki ongelmat ja elämä on yhtä hymyä, mutta ei se ainakaan pahemmaksi muutu.

  1. päivä täälläkin menossa ja nyt on sellainen “raittiushumala”-olotila päällä, josta olen lukenut mutten kokenut ennen :slight_smile:

Voimia ja selvää viikonlopun jatkoa Max!

35

Tämä tunteitten käsittely on nyt saanut yllätyksekseni kritiikkiä täällä vaikka monesta ketjusta olen lukenut että henkistä kasvua pitää tapahtua jos meinaa raitistua. Kyllä minäkin näin asian näen, että muutosta edelliseen on jollakin lailla tapahduttava, sillä muutenhan sitä toistaa vaan samaa vanhaa kaavaa mitä aikaisemminkin, ja pikapuoliin huomaa itsensä taas juomasta.

Olen alkanut lukea kirjaa nimeltä “Tunne lukkosi - Vapaudu tunteiden vallasta”, ja tämä kirja on parasta mitä minulle on sattunut varmaan ikinä. Se käsittelee lapsuudesta tulleita tunnelukkoja jotka vaikuttavat haitallisesti aikuiselämään. Olen muunmuassa oppinut sen että vaikka ihmisellä on nämä fyysiset perustarpeet kuten uni ja syöminen, niin on olemassa myös emotionaalisia perustarpeita kuten turvallisuus, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne sekä vapaus ilmaista ja toteuttaa itseään. Nämä niin sanotut “tunnelukot” estävät kuitenkin meitä täyttämästä perustarpeitamme, joiden täyttyessä olisimme onnellisempia. Mielenkiintoista sukeltaa syvälle oman itsen syövereihin ja tutustua itseensä paremmin. Vielä kun muisti toimisi paremmin niin jäisi jotain mieleenkin tuosta kirjasta. :laughing:

36

Mies metsän reunasta kirjoitti

Max kirjoitti

Max, Suomessa on julkaistu ainakin satoja itsetuntemuksen oppaita. Niistä jokaisesta voi oppia paljonkin. Ihmisen mieli helposti kuitenkin ottaa vastaan vain sen mikä on itselle läheistä. Jos kirjan viisauksista jää yksikin lukijan toimintaa muuttava asia mieleen, hyvä niin.
Yksi tapa tutustua itseensä on kuunnella toisia. Heidän kertomisistaan voi peilata itseään, omia toimiaan ja ajatteluaan. Kertomalla vastavuoroisesti itsestään pääsee tutkimaan omaa menneisyyttään ja, jos muutoshalua herää, sitä kautta elämään tätä päivää. Näin on tapahtunut minulle ja monelle muulle.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

37

Valikoiva vastaanotto. Sitähän se usein on. Nähdään ne lauseet ja väittämät, todisteet ja mahdollisuudet jotka tukevat jo omaksuttuja mielipiteitä.
Ja kenties, helposti innostuville ja koukuttuville tarjolla on lukuisia oppaita joissa jo itsessään hehkutetaan paitsi opin laatijoiden erinomaisuutta, myös lukijan erikoisuutta, tärkeyttä melkeinpä maailman keskipisteenä… oma turhamaisuus on kahle, sekin.

Siksi täältä varovasti nyökyttelenkin lomamuiston toteamukselle, että oppia löytyy myös muita katselemalla ja tarkkailemalla, sisäänpäin käännetty katse kohdistuu kuitenkin kovin suppeaan sektoriin maailmasta.

Eivät teoriat ja opit huonoja ole -kunhan ei innostuta liikaa ja taas juosta päätäpahkaa koukusta toiseen.

Ihmisten, ympäristön ja maailman tarkkailun lisäksi on lisääkin konsteja.

Yksi tapa oppia lisää elämää ja elämästä, ihmisistä ja vaikuttimista tekojen takana on lukea hyvintehtyä elämänkuvausta kaunokirjallisuudessa. Siinä saa hiukan jujutettua sitä valikoivaa ja itsekeskeistä itseään… kun asioita ei esitetäkään sormella osoittaen, juuri lukijan omahyväisyyteen vetoavina teorioina, vaan kerrotaan tarinaa, useammalla eri tasolla samaan aikaan, tuoden tarvittavat langanpäät ja solmut esiin verkkaiseen tahtiin, jättäen lukijalle itselleen ymmärtämisen ja oivalluksen ilon -saattaa ollajopa muistiinjäämisen kannalta tehokkaampaa kuin yksinkertaistetun psykologian termeihin rakennetun populääriteorian pureskelu.

Kirjailijat -joo… hyville sellaisille nostan lakkiani mennen tullen, ja kenties heidän elämänymmärryksensä on minullekin antanut pienen vinkin siitä että enemmän oppii näkemäöän kun katselee elämää ympärillään, eikä tuijota omaan napaansa.

Hyvät tarinat, herkkuja ne ovat, ja samalla antavat ravintoa ajattelulle, osallisenaololle tässä elämässä.

Viktor Hugon “Kurjat” nappaan tuosta hyllystäni muutaman vuoden välein, palaan niin Jean Valjeanoin kuin komisario Javertinkin ajatustenkulkuun, seuraan ihmisten ajelehtimista suurten tapahtumien meressä, samoin näitä kotimaisia “vanhoja suuruuksia” innostun lukemaan yhä uudestaan… Linnan “Täällä Pohjantähden alla”… kotisuomalaisine ihmistyyppeineen -joiden peilikuvia kävelee vastaani joka päivä -tai sen kummemmin erittelemättä vbaikka Pentti Haanpään koko tuotannon kirjo eläviä ja syvä’sti elämänsä tuntevia ihmisiä oman ajankuvansa kontekstissa -yhtä paljon olen niistä löytänyt elämän yleispäteviä totuuksia kuin suupuheina niin kantakapakan filosofisen nurkkapöydän viisauksista kuin raittiuden nimeen vannovien järjestömiesten hiotuista esityksistä.

No, hyviä tarinankertojia on harvassa, huonoja, omasta äänestään ja esilletulostaan itse nauttivia taas liiaksi asti. Onneksi saa valita :laughing: :laughing: :laughing:

38

No niin, taitaa olla taas tilannekatsauksen aika.

Tänään tulee 31. päiväni selvinpäin eli ensimmäinen kokonainen kuukausi. Alkoholi on alkanut pyörimään mielessä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Ajattelen pikkujouluja ja muita kissanristiäisiä selvinpäin ja päällimmäinen ajatus on siinä että oi kuinka tekisi mieli maistella kavereiden kanssa uusia viinejä. Antabusta otan nykyään vähän epäsäännöllisesti, ehkä pedatakseni paikkaa tulevalle ratkeamiselle.

Töissä menee ihan ok, ei mitenkään erityisen hyvin tai huonosti. Eilen hommasin uppouuden tuliterän läppärin työkäyttöön. Kallishan se oli mutta ei voi mitään. Onpahan kovan luokan kone, ensimmäinen kunnollinen laatuaan tässä taloudessa.

Kai se on vaan nöyränä alettava sekoittelemaan antabus koktailia että loppuu tämä arpominen.

39

Max, nyt taitaa oikeasti olla vaaran paikka. Täsmää minusta aikahyvin alla olevaan otteeseen:

“Voit ”retkahtaa” (eli lipsua päätöksestä) jo ennen kuin varsinaisesti aloitat päihteiden käytön. Mielialasi voi kääntyä juomiselle otolliseen suuntaan, jo ennen kun olet tietoisesti ajatellutkaan juomista vaihtoehtona. Pikku hiljaa saatat ”hivuttautua” kohti kuormituksen lisääntymistä, joka lisää stressiä, joka taas–yhdistyneenä mahdolliseen tunne-elämän yliherkkyyteen madaltaa kynnystä palata päihteiden käyttöön. Tämä hivuttautuminen (jotkut puhuvat ”petaamisesta”) voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja, jopa kuukausia.”

Nyt varmaan kannattaa se antabus ottaa ja muistella mitä alkoholin käyttö antoi ja mitä se otti.

Tsemppiä!

40

Maxiseni, jatka nyt vaan antabusta!! Yritä voida hyvin <3!

Ja Juu Ei:lle heti kysymys mistä voi lukea lisää lisäämääsi tietoa?? Tulisi tarpeen mullekin :frowning:.