Tiedän, että aiheesta on foorumilla paljonkin juttua sekä sen, että buprenorfiini ja alpratsolaami ovat vaarallinen yhdistelmä. Nyt “kävi” kuitenkin niin, että olen ottanut alpratsolaamia tänä aamuna kello 7.00-9.00 yhteensä 1,5mg ja temgesiciä 0.4mg kello 13.00-15.00. Kellonajat ovat laajoja, koska olen ottanut kumpaakin pikku hiljalleen. Nyt kuitenkin hieman kuumottaa, josko tässä on hengityslaman vaaraa. Eli kannattaako nyt vaan pysytellä hereillä, eikä päästää itseään nuokuskelemaan, koska siihen selvästi ainakin toistaiseksi pystyn? En tunne olevani mitenkään hirveän teemuissa, mutta hieman raukea olo on.
Toleranssia alpratsolaamiin on jonkin verran; olen ollut viikon kokonaan ilman, sitä ennen päivittäin n. 3viikon ajan 1mg-3mg. Temgesiciin ei toleranssia, mutta eilen otin koko päivän aikana yhteensä 1mg. Tuli valveunia, ihan mukava olo, mutta paha olo iski, jos liikkui. Oksensinkin kerran.
Onko muuten normaalia, että on vaikea lukea tekstiä teemuissa? Silmät ikään kuin harittavat…
Ei hätää… Et ole kuolemassa hengityslamaan. Annokset ovat pieniä, ja toleranssia tuohon alproon löytyy.
Tuo jarru+jarru combottaminen on käsittääkseni viel suhteellisen “turvallista”, mutta menee todella vaaralliseksi jos alkoholi otetaan kekkereihin mukaan.
Varmaks en mee sanomaan, onko välitöntä vaaraa sulla mut kyllähän yleensä bupre+bentso
on aika riski kombo varsinki jos annokset on reilusti omaa toleranssia isommat.
Itse tos tilantees valvoskelisin siihen asti kunnes olo tasaantuu. kofeiini voi myös kiihdyttää
pulssia jos sitä siinä vaikka pikkasen hörppisit. kahvia siis. tee mitä teet, oma valinta.
Suurinosa tästä om mutu-tietoa. by maalaisjärki.
EDIT. ahaa, en huomannu tota sun alpra-annosta, ja siksi mutuilin. eli ei vaaraa. varovaisuus
tietty aina hyväks.
Kiitos paljon teille!
Helpotti oloa, ja tosiaan kahvia olenkin tässä nyt keitellyt. Olisihan se kiva tänäkin iltana nuokuskella, mutta en taida uskaltaa enempää ottaa tuota temeä, vaikka tuskin toi xanor enää illalla niin vaikuttaakaan. Mieluummin kuitenkin varman päälle ja jättää tähän
Ja nyt kun tällaisen turhanpäiväisen ketjun aloitin, niin kyselisin vielä muilta opiaatteja/opioideja käyttäviltä parhaita vinkkejä ummetuksen selättämiseen!
Ja mitä teette kutinalle? Nytkin raavituttaa niin, että iho on ihan vereslihalla kohta Onko kaikki antihistamiinit reseptilääkkeitä? Raapiminen tuntuu kyllä hyvältä, mut pidemmän pääl ei tee hyvää iholle. Eilen syyhytti kasvoista tosi paljon, ja naama olikin ihan punanen raapimisesta. Ei kaunista
Enpä usko,että moisella kombolla kellään ois nirri lähteny.Vaikutat vaa nii nuorelta ja toi bupretole on nii alhaalla, että kannattaisko se pitääki siellä Loppujen lopuksi se on se muutama kerta ku se on hauskaa,ja sit se menee annosten nostamiseen jne,eikä siitä enää sen kummosempia oloja saa.Itellä respalla 1.6mg-2mg/vrk,enkä saa enää minkäänlaisia “nousuja”.Ainoo vaikutus on,että kivut lievittyy ja ei vituta jokapäivä niin paljoa.Lopettaisin heti,jos kivut sen sallisi.
Syö joka ilta 1-2rkl vehnäleseitä jogurttiin, tms sekoitettuna. Jos ei auta, niin osta pellavansiemenrouhetta ja ota 1-2 teelusikallista—johan irtoaa. Em. tuotteita saa lähes jokaisesta ruokakaupasta.
Oikeessa olet. Suhteellisen nuori olen, mutta olen ollut lääkekoukussa useita kertoja elämässäni. Pisimmillään olen pitänyt parinkin vuoden taukoja, mutta nyt tahtoo olla sellaista, että aina välillä retkahdan (lähinnä rauhoittaviin) muutamaksi kuukaudeksi, sitten vierottaudun yleensä kerrasta poikki -menetelmällä, olen ilman pari kuukautta ja taas retkahdan. Olen kerran ennenkin käyttänyt temgesiciä (n. vuosi sitten), ja silloin valitettavasti I.V:nä. Nyt kuitenkin ihan nasaalisesti olen käyttänyt. Tarkoitus olisi nyt pitää taukoa temgesicistä viikko-pari. En tiedä onko minulla vain luontainen toleranssi niin korkealla, että tarvitsen aika suuren annoksen saadakseni mitään voimakasta hyvää oloa. Toissapäiväiset valveunet oli elämäni ensimmäiset, ja ne siis tulivat noin 0,6mg:n jälkeen. Olen syönyt kohtalaisen paljon myös panacodeja ja tramaleita. Panacodit eivät sano isoillakaan annoksilla (eroteltuna toki) oikein mitään ja tramaleista tulee vaan pöhnäinen olo ja lisäksi nykyään myös kova ahdistus. Voi olla, että opparit eivät vaan ole oikein mun juttu. Sen sijaan bentsoihin rakastuin heti ensi silmäyksellä, mistä on kyllä ollut ikävät seuraukset
Vinkit kokonaan lopettamiseen ovat toki myös tervetulleita, mutta tällä hetkellä motivaatio siihen on aika heikko. En tunne olevani tällä hetkellä kovinkaan koukussa edes rauhoittaviin, mutta tietenkin tätä käyttöä on vaikea pitää hanskassa, kun se muutaman kerran on jo lähtenyt lapasesta.
Kuinka kauan vie aikaa, että noihin teemuihin tulee tole? Maanantaina otin n. 0.6mg, josta tuli jo valveunia, huonoa oloa, laattasinkin kerran. Tiistaina otin yhteensä 1,2mg, sama keskiviikkona. Ihan hyvä olo tuli, muttei valveunia tai pahoinvointia (mikä on tietenkin hyvä asia). Kaikkina kertoina olen ottanut nasaalisesti pikku hiljalleen päivän aikana, eli pitäisikö päättää vain annos, ja heittää se sitten kerralla nenään? Mielestäni jo 0.4mg:n annoksessa on kauhea imurointi. En ole uskaltanut ottaa suorilta käsiltä esimerkiksi 0.8mg:n annostusta, koska pelkään övereitä. Sen takia pikku hiljalleen.
Toleranssin tuloon ei kestä,kauaa,tota tahtia huomaat kyllä(valitettavasti).Ja riippuvuuden tuloonkaan ei kestä kauaa Tota tahtia parin viikon päästä tarviit tupla-annoksen nykyiseen olotilaan.Ja mikä surullisinta,se olotila ei vaikka millä annoksella enää tuosta parane.Mieti siis tarkkaan haluutko kuukauden paskat housussa neljän seinän sisällä refloja nykyisen olotilasi takia,sillä huiput ei tosta parane.
Ite en oo koskaan valvareita bupresta saanu,joten vaikee lähtee veikkaamaan,puol vuotta väh. olis villi arvaus,luultavasti et kuitenkaan enää ollenkaan.
Minkä ihmeen takia täytyy käyttää lääkkeitä väärin - hankkia töttörööööö-öh–olo ja oksennustila? En ymmärrä. Itselläni Temgesic-lääkitys, käytän ohjeen mukaan. Kaapit täynnä käyttämättä jääneitä Tramaleita, Indalginia jne. Ei tulisi mieleenkään käyttää niitä väärin. Ovat oksettaneet ja saaneet pollan seis - en ole siksi käyttänyt, tykännyt, en yhtään. Temgesic määrätyillä annoksilla ei käy ns. nuppiin. Hyvä juttu. Minulla myös Panacod-lääkitys ja tulin tänne etsiessäni tietoa näiden yhteisvaikutuksista. Taitaa Temgesic ainakin osin estää Panacodin vaikutusta (tällaista kuulin)? Sekä Panacodin että Temgesicin määrännyt sama (tietämätön?) neurokirurgi
Serkkuni kuoli vain 23-vuotiaana, “hieman kokeillessaan lääkkeitä”. Otti kipulääkettä ja unilääkettä, eikä mitään superannoksia. Äitinsä löysi - ainoan tyttärensä - lojumassa oksennuksissaan ja kakoissaan eteisen lattialla. Olipa “kaunis” lähtö . Tämä äiti ei koskaan toipunut tyttärensä kuolemasta ja kuoli itse viime vuonna, vain viisikymppisenä. Luulen että ihan suruun. Oma äitini oli alkkis ja pillereidfen popsija (ei ollut lääkäri määrännyt) - kuoli hänkin vain 50-vuotiaana. Ei kestänyt elimistö enää sekakäyttöä ja hirmuista kessuttelua. Pillerit ja viina, joista äitini välitti enemmän kuin lapsistaan, pilasivat totaalisesti varhaisvuoteni. En tunne mitään positiivista väärinkäyttäjiä kohtaan. Siis sellaisia jotka ovat tietoisesti ajamassa itseään koukkuun ja sairastuttavat tulevaisuudessa mahdollisesti monet läheisensä psyykkisesti, stana . Eri asia ovat sitten he, joille on lääkäri oikeaan todelliseen vaivaan jotakuta rohtoa määrännyt, ja jotka ovat sitä kautta huomanneet jossain vaiheessa tulleensa lääkkeestä tai useammasta riippuvaiseksi. Heitä toki ymmärrän ja olen valmis tsemppaamaan (jos lähipiiristä tällainen tapaus löytyisi). Itse pidän kyllä huolen, etten riippuvuuteemn sairastu, pitämällä taukoa lääkkeistä aina, kun olo sen sallii.
Ja kun sitä vetää nenään (!!?), viihdearvo on aikas vähänen. Että ei kyl järkee koukuttaa itteensä bupreen pelkästään sniffaamisen takia. [Poistettu suosittelua -Päihdelinkin toimitus]
Pahoittelut, että menee vähän offtopiciksi. Anyway, onko ihmisillä kokemusta tästä lääkkeiden aiheuttamasta ahdistuksesta? Ennen söin aika reippaastikin näitä miedompia opiaatteja eli tramadolia sekä kodeiinia ja hyvä fiilis niistä tuli. Nykyään kuitenkin iskee lähes poikkeuksetta paha ahdistus tunti tai pari Tramaleiden syömisen jälkeen. Periaatteessa välillä on ihan mukava ja hyvä tramadoli-fiilis, mutta sitten taas välillä puskee hirveä hermostuneisuus ja ahdistus päälle. Mistä tää vois johtua? Voiko säännöllinen masennuslääkkeiden käyttö vaikuttaa asiaan?
Onko kaikki antihistamiinit reseptilääkkeitä? Raapiminen tuntuu kyllä hyvältä, mut pidemmän pääl ei tee hyvää iholle. Eilen syyhytti kasvoista tosi paljon, ja naama olikin ihan punanen raapimisesta. Ei kaunista 
Loppujen lopuksi se on se muutama kerta ku se on hauskaa,ja sit se menee annosten nostamiseen jne,eikä siitä enää sen kummosempia oloja saa.Itellä respalla 1.6mg-2mg/vrk,enkä saa enää minkäänlaisia “nousuja”.Ainoo vaikutus on,että kivut lievittyy ja ei vituta jokapäivä niin paljoa.Lopettaisin heti,jos kivut sen sallisi.
Tota tahtia parin viikon päästä tarviit tupla-annoksen nykyiseen olotilaan.Ja mikä surullisinta,se olotila ei vaikka millä annoksella enää tuosta parane.Mieti siis tarkkaan haluutko kuukauden paskat housussa neljän seinän sisällä refloja nykyisen olotilasi takia,sillä huiput ei tosta parane. 
En ymmärrä. Itselläni Temgesic-lääkitys, käytän ohjeen mukaan. Kaapit täynnä käyttämättä jääneitä Tramaleita, Indalginia jne. Ei tulisi mieleenkään käyttää niitä väärin. Ovat oksettaneet ja saaneet pollan seis - en ole siksi käyttänyt, tykännyt, en yhtään. Temgesic määrätyillä annoksilla ei käy ns. nuppiin. Hyvä juttu. Minulla myös Panacod-lääkitys ja tulin tänne etsiessäni tietoa näiden yhteisvaikutuksista. Taitaa Temgesic ainakin osin estää Panacodin vaikutusta (tällaista kuulin)? Sekä Panacodin että Temgesicin määrännyt sama (tietämätön?) neurokirurgi 
. Tämä äiti ei koskaan toipunut tyttärensä kuolemasta ja kuoli itse viime vuonna, vain viisikymppisenä. Luulen että ihan suruun. Oma äitini oli alkkis ja pillereidfen popsija (ei ollut lääkäri määrännyt) - kuoli hänkin vain 50-vuotiaana. Ei kestänyt elimistö enää sekakäyttöä ja hirmuista kessuttelua. Pillerit ja viina, joista äitini välitti enemmän kuin lapsistaan, pilasivat totaalisesti varhaisvuoteni. En tunne mitään positiivista väärinkäyttäjiä kohtaan. Siis sellaisia jotka ovat tietoisesti ajamassa itseään koukkuun ja sairastuttavat tulevaisuudessa mahdollisesti monet läheisensä psyykkisesti, stana 
. Eri asia ovat sitten he, joille on lääkäri oikeaan todelliseen vaivaan jotakuta rohtoa määrännyt, ja jotka ovat sitä kautta huomanneet jossain vaiheessa tulleensa lääkkeestä tai useammasta riippuvaiseksi. Heitä toki ymmärrän ja olen valmis tsemppaamaan (jos lähipiiristä tällainen tapaus löytyisi). Itse pidän kyllä huolen, etten riippuvuuteemn sairastu, pitämällä taukoa lääkkeistä aina, kun olo sen sallii.