Älähän sure Askel. Ei sitä voi kukaan ulkopuolelta määrittää, että millaiset sinun kahdeksan raitista vuotta ovat olleet, ja kyllä, minä sanon että raitista. Sinä itse tiedät niiden arvon. Erehtyminen on inhimillistä ja raitis ihminen on kai inhimillinen ihiminen. 
Tää menee ohi aiheen, mutta tarraan Paarman sanomisiin.
Itse en ole ystäviäni jättänyt vielä. Nyt kyllä olen ajatellut asiaa enemmän. Ei vaan oikein kemiat natsaa, kun leijutaan eri maailmoissa. Ei mua oikeasti kiinnosta kuulla toisten juomista ja toilailuista. Se nyt on ok jos kumpikin osapuoli kännissä uhoo tai uskoutuu, mutta jos itse on aina selvänä, ei se oo sama.
Kuinka nopeasti, Paarma, muutit kaveripiirisi? Mistä löysit juomatonta seuraa?
Wikalle:
Juoma-ajan kaveripiiri jäi nopeasti. Oikeastaan vieraannuimme toisistamme jo silloin kun olin hoitomestassa muutaman kuukauden. Pari kertaa kaksi heistä kävi vierailulla, ilmeisesti katsomassa, missä “hullujenhuoneessa” olin.
Eräs juopottelukaverini kokeili aa:ta kehoituksestani ja tuli siihen tulokseen, ettei se ollut hänen juttunsa kun ei saanut ottaa edes viikonloppuisin… 
Hyvänpäivän tuttuja olemme enää, koska ajatusmaailmat ovat totaalisen erilaiset. Osaa kavereista en ole nähnytkään aikoihin ja osa on jo juonut itsensä hengiltä. Yksi hissuttelee villatöppösissään suljetulla ymmärtämättä maailman menosta mitään kun viina pehmensi pään.
Kävin joskus sellaisissa kapakoissa katsomassa ihmisten touhuja, paikoissa, joissa minua ei tunnettu. Se oli eräänlaista teeseitse terapiaa, kun seurasin limpparilasin takaa juopuvien seurueiden örväilyjä. Ylikorostettuja käsien liikkeitä, typeriä katseita, lipeviä mutta ei mitään sanovia juttuja, riitelyäkin ja itsensä ja toistensa kehumisia sekä älytöntä päälle huutamista. Se oli kuvottavaa katsottavaa, koska näin nyt kirkkain silmin oman ensisen olemukseni. Näin itseni juovana alkoholistina ja aloin ymmärtää, kuinka tarkoituksetonta sellainen elämä on.
Juomatonta seuraa löysin tietenkin aa:sta ja se seura oli pelkästään hyväksi aikansa. Parempaa seuraa löysin netin kautta, taviksia, joiden ei ole tapana ottaa viinaa seurassani. Heille viina ei ole ongelma ylipäätään, saattavat ottaa joskus tai olla ottamatta kun näkevät niin olevan parempi. Ei sen puoleen, että jos joku tuttu tavis ottaisikin seurassani, en joutuisi juomaan. Sen sijaan saattaisin joutua arvioimaan kaveruussuhteen uudestaan. Miksi? Koska humalainen on sairaassa mielentilassa, huumaavan aineen vaikutuksessa, enkä enää välitä huumehörhöistä, olipa huumaava aine vaikka laillistettu, kuten alkoholi on.
Tässä on vaan semmonen juttu, että tyttöystävää ei tällä hetkellä ole. Jos jään kotiin mököttämään, niin sitä ei ainakaan löydy. Meinaatteko että AA kerhossa on minunikäisiäni tyttöjä vaikka muille jakaa? Tai katkolla?
Toki käyn lenkillä ja kuntosalilla jossa tyttöjä pyörii. Mutta eniten niitä pyörii näissä illanistujaisissa ja opiskelijatapahtumissa. Ja näihin kaikkiin liittyy ikävä kyllä alkoholi 
Noh,täksi illaksi ostin cokista ja uuden pelin konsolille. Kaupastakaan ei enää saa mitään 
.
No sen verran voin lohduttaa, että ne suurimmat juopposankarit ei ainakaan tyttöjä eniten kiinnosta, paitsi ehkä juoppotyttöjä.
Mene paikkoihin.
Hyvä että oot hereillä ja haluut lopettaa. Minä tuossa iässä vielä kaatelin iloisesti, enkä miettinyt vähiäkään lopettamista. Tosin ehkä ei sillon ollut juomistiheys kuitenkaan samaa luokkaa. En muista. Opiskelin niin paljon ja rahaa oli vähän.
Lenkillä ja kuntosalilla saatat löytää raitista seuraa, vaikka on niitä noissa illanistujaisissakin, mutta niitä kun ei vain huomaa omalta juomiseltaan.
Itse en käynyt liikoja lenkeillä enkä kuntosaleilla, vaan elämäni valloitukset löysin sieltä, missä viinaa sai juoda, kun se viina oli valloittanut minut tarpeillaan. Totta kai “tarvitsin” minäkin toista sukupuolta tyydyttämään alkukantaista suvun jatkamisrituaalia, mutta usein tai ainahan siihen liittyi myös juomisen tarpeen ylläpito.
Mitä sinä ajattelisit siitä, että raitistuisit oikeasti, etkä vain viikon kerrallaan?
Hyvää krapulatonta lauantai päivää kaikille! Ihanaa kun voi juoda kahvia ja lukea uutiset (jotka ovat tällä hetkellä todella ikäviä) kaikessa rauhassa.
Tuo illan istujaisissa käyminen on vaarallista peliä. Mutta mitä tehdä lauantai-iltana, kun ainoat paikat tavata tyttöjä on ladattu täyteen viinaa?
Heh Ei sellasia tyttöjä kannata katella, jotka baareissa notkuu. 
Eikä niistä tytöistäkään kannata tehdä pakkomiellettä, vaikka puutteessa olisikin. Tarvittaessa on mielikuvat ja oma käsi, jos seksi on se mitä on vailla.
Maailma on ihmeellinen ja taianomainen paikka, jos sen ajattelee sellaiseksi. Tyttöjä ja poikia (nimim. nuorehko sinkkunainen ) voi tavata koulussa, kahvilassa, harrastuksissa, keikoilla, kavereiden luona, kadulla, bussissa, museoissa, kirjastossa, leffassa… missä hyvänsä, vaikka ei olisi senttiäkään alkoholia juonut. Ongelmahan onkin, että seksiin asti pääseminen on niin paljon jännempää selvin päin, että miten sitä kestää 
Rupea Juopon alku haastamaan itseäsi arkisessa tilanteessa flirttailemaan ym. keskustelun voi aloittaa vaikka toisen kellosta tai kaupunginosasta tai - säästä. Suomalaiseen kulttuuriinhan ei ystävällisyys ja kohteliaisuus kuulu, mutta kukas sen muuttaa, ellei me itse?
Ja kannattaa muuten myös alkaa lukea paljon kirjallisuutta, kaikenlaisista aiheista, sikälikin se kirjasto on hyvä paikka. Tsemppiä.
Perjantai- ja lauantai-iltana voi pysyä kotona, koska tytöt tekevät asioita myös sunnuntaista torstaihin 
Runeh on aivan oikeassa siinä, ettei sellaisia kannata katsella jotka baarissa notkuvat. Sen sijaan voit miettiä, missä muualla tyttöjä voi tavata. Näin tyttönä voin itse sanoa, että erityisen hyviä paikkoja tavata ja tutustua tyttöihin ovat kaikki sellaiset harrastukset, joissa tehdään yhdessä jotain. Esimerkki: teen itse festareilla vapaaehtoishommia, ja vuosittain meillä syttyy romansseja vapaaehtoisten kesken - selvin päin tietenkin, koska työaikana ei juoda. Itse asiassa kahden-kolmen päivän festareilla kukaan ei moiti, jos olet selvänä (kaikki ymmärtävät miksi olet selvä), ja vapaaehtoisten yhteishenki kantaa loistavasti sosiaalisissa tilanteissa. Sitä ikään kuin unohtaa itsensä ja rentoutuu tekemisen ohessa (ei voi kauheasti miettiä onko tukka hyvin ja sanooko fiksuja asioita, jos kantaa mellakka-aitaa ja väistelee lätäköitä). Ja jos romanssi ei syty festarin aikana, ainakin tapaa neitokaisia, tutustuu heihin ja saa samalla treeniä sosiaalisissa taidoissa. Lisäksi monet festarivapaaehtoiset käyvät vuosi toisensa jälkeen samoilla festareilla hommissa, joten ensi vuonna taas uudelleen tapaamaan tuttuja…
Myös työväenopiston kurssit (esim. kokkauskurssit) ovat potentiaalisia paikkoja, mutta parhaiten toimivat sellaiset, joissa kokoontumisia on enemmän kuin yksi tai kaksi. Samoin järjestöt (myös muut kuin opiskelijajärjestöt) - lupaudu vapaaehtoiseksi puuhamieheksi järjestelyhommiin tai tarjoudu välillä kahvinkeittäjäksi, niin tutustut kuin itsestään tyttöihin. Tuo yhdessä tekeminen ottaa pois sen vaikeimman homman eli “nyt on pakko keksiä jotain sanomista, nolo hiljaisuus” - keskustelu syntyy kuin itsestään. Ja jos on reilu kaveri, ei valita turhista ja ottaa muut huomioon, saa puoliväkisin hyvän tyypin maineen. (Lisäbonuksena tietenkin vielä se, että yhdessä tekeminen on hauskaa ja siitä saa suunnatonta iloa itselleen - minä opin, minä uskallan, poistuin omalta mukavuusalueeltani!)
Mitä tytöt sitten harrastavat? Aivan kaikkea laidasta laitaan. Kannattaakin lähteä liikkeelle siitä, että miettii mitä itse tykkää tehdä ja millaisia järjestöjä omassa kunnassa/oppilaitoksessa toimii. Jos tykkää roolipeleistä, selvitä miten Ropeconia pääsee järjestämään ja millaisia yhdistyksiä asian ympärillä pyörii. Tai liity Amnestyyn, SPR:n, partioon, opinahjossa toimivaan ei-ainejärjestöön (yleensä ainejärjestöt/osakunnat dokaavat eniten), koirasi rotujärjestöön… Vain mielikuvitus on rajana. Sitten keräät kaiken rohkeutesi ja menet mukaan toimintaan - alkuun voi hieman tsekkailla ja kuulostella, ja sopivan hetken tullen lupautua mukaan tekemään jotain.
Kaikissa opiskelijatapahtumissa alkoholi ei ole pääasia, vaan etenkin viikolla kokoontumiset tapahtuvat usein kahvin ja keksien voimin. Ja niissäkin tilaisuuksissa, joissa juodaan, KAIKKI eivät juo. Liikaa juovalle vain syntyy harha siitä, että kaikki juovat kaksin käsin, koska a) me itse juomme niin ja b) me ajaudumme luontevasti niiden seuraan, jotka juovat niin. Ja itse liikaa juoneena naisena voin sanoa, että kannattaa mieluummin etsiä kumppania jolla on elämässään paljon sellaista sisältöä, joka ei liity dokailuun. Silloin nimittäin riittää puhuttavaa silloinkin, kun ei juoda…
Kiitos hyvistä neuvoista!
Kävinpä kaupassa hakemassa illaksi hyvän pihvin, sillä tuli eilen lenkkeiltyä ja käytyä salilla, notta keho tarvitsee rakennusaineita.
Sielä ne kaljapullot hymyilivät minulle kuorossa. Menin ohi ja hymyilin takaisin Eipä tässä muuta voi tehdä.
Juu, sehän vasta lottopotti olisikin jos löytyisi joku raitis tyttö joka diggaisi käydä lenkillä ja elokuvissa. Noh, tuskin tänä iltana
Hieno homma ! Ensi kerralla kun käyt kaupassa niin irvistä hieman ja heristä nyrkkiä niille kaljapulloille. Jos kukaan muu asiakas ei ole lähettyvillä niin voit myös sanoa pullorivistölle :"Vaikka en muiden herra olisikaan niin kyllä mä teidän oon !
Tulipa mieleen se vanha juttu kun kolme miestä haaksirikkoutui autiolle saarelle. Muutaman päivän kärvisteltyään ja kierreltyään saarta he äkkäsivät horisontissa naapurisaaren ja kas peijakas siellä oli joukko mitä upeimpia naisia . Nuorin huudahti ."Uidaan äkkiä tuonne toihan on täynnä muijia ! ". Keskimmäinen oli hieman mietteliäs ja sanoi “Mietitään vähän,tuossa salmessa näyttää hait uiskentelevan”. Vanhin oli hiljaa ja sanoi kotvan kuluttua “Odotellaan tääällä vaan,kyllä ne naiset uivat kohta tänne”
Itse en ole viinoille hymyillyt, kuin lasi kourassa, mutta parille tyypille kylläkin, kun lastasivat irtopulloja kaupan kärryt täyteen ja kärry petti pihalla. Oli siinä pulloa ja sirpaleita piha täynnä sekä pojilla naamat nors… vi…la. Teki mieleni käydä lisäämässä poikien tuskaa, mutten ilennyt, kun sitä ei tiedä olisivatko pojat jakaneet tuskansa minullekin.
Et sinä viinoja tarvitse mihinkään, edes tyttöjen metsästykseen, ellet sitten luule, että olet fiksumpi, seurallisempi, viisaampi, voimakkaampi, pidempi,… juovuksissa. Tai mistä sitä tietää, jos joku tyttö haluaa sinut alkoholiongelmiesi takia.
Hyvä pointti! 
Niin ne varmaan haluaa…ainakin ryyppykaveriksi jos itsellä on viinaongelma…tai rahoittajaksikin saattaa kelvata. 
Hyvää krapulatonta sunnuntai aamua! Mahtava olo! Radio päällä, ikkuna auki ja aikaa tehdä tänään vaikka mitä. Ei ole tyhjiä pulloja, hirvittävää päänsärkyä, ei muistiaukkoja, lompakossa pelkkiä ruokakuitteja.
Kyllä baareissa on myös tyttöjä, jotka eivät juo. En vain ole niitä omalta juomiseltani ikinä huomannut. Vai meinaatteko, että pelkkä baareissa hilluminen on alkoholistin merkki?
No, nyt nautin tästä hienosta päivästä. Kämppä on siivottu, pyykit pesty. Tosin pöydällä on kauhea kasa läksyjä ensiviikoksi 
Kävinpä hakemassa cokista alakerran kaupasta. Siellä kulman densut jo ostivat aamukaljojaan. Ajattelin siinä jonottaessa, että minulle käy juurikin noin jos en raitistu. Ja sitä en antaisi ikinä anteeksi.
Mä olen aika paljon tässä parin vuoden raittiuden aikana miettinyt sitä kaikkea mikä on edessä jos juon. Aina joskus oma pää alkaa perustella juomista erilaisin “et sä nyt ollut niin paha” -argumentein: “sullahan on työ ja hyvä koulutus, perhesuhteet kunnossa, asunto ja maine kunnollisena ihmisenä, kädet ei tärisseet aamuisin, kaikkihan joskus juhlii rankasti…” Sitten muistutan itseäni kahdesta asiasta. Ensinnäkin, moraalini rapautui jokaisen juovan päivän myötä: tein asioita, jotka sotivat omia arvojani vastaan ja otin riskejä, joita en koskaan selvänä olisi ottanut. Toiseksi, oli vain ajan kysymys koska juominen olisi alkanut aiheuttaa isompia vahinkoja: perheen menetys oli jo hilkulla, ja duunissa tuskin katsoivat krapula-aamuja mitenkään hyvällä silmällä. En vielä ollut ajanut kännissä, en vielä ollut joutunut baarissa tappeluun, en vielä ollut viettänyt yötä putkassa, en vielä ollut hiipinyt ostamaan loiventavia… Mutta viattomasta opiskelijan juhlimisesta lähtenyt juomiseni oli jo pahentunut vähän säälittävän naisen liialliseksi dokaamiseksi ja tolkuttomiksi känneiksi: pian olisivat krapularyypyt ja muut astuneet kuvaan.
Onneksi tajusin, että jossain kohdassa pitää ottaa bilehattu päästä pois ja alkaa oikeasti elää tätä elämää niin, että kehtaa katsoa itseään silmiin
Minulle kävi näin. Kännissä tein, sanoin ja ajattelin juttuja, joita en selvinpäin tekisi ikimaailmassa.
Tästä palstasta on ollut jo mahtavasti hyötyä! En osannut kuvitella, kuinka fiksua porukkaa täälä onkaan. Täälä on kumminkin porukkaa, jotka ovat varmasti käyneet läpi paljon pahempaa kuin minä. Mutta eivät ole antaneet periksi.
Minun täytyy lyödä käärmeeltä pää ennenkuin se ehtii kasvaa liian suureksi.
Juopot ovat yleensä erittäin fiksuja, ainakin mitä itse olen tavannut. Myös suurin osa on ns. kilttejä ja herkkiä jotka eivät kestä tätä maailman kovuutta ja pahuutta, vaan hakevat siihen helpotusta alkoholista. Lopettamis päätöksen tekeminen on myös fiksua, hölmöhän sitä touhua vain jatkaa.