Nyt saa riittää. Perseilin maineeni, rahani ja muistini ryyppäämällä viime viikolla ke, to, pe ja la. Olen vasta 25-vuotias. Tällä menolla alkoholisoidun varmasti. Olenhan jo jonkin sortin alkoholisti.
Opiskelen yliopistolla. Loppuviikosta mieleni rupeaa tekemään kaljaa. Sitten repsahdan metrosta kaljakauppaan. Ostan yhden. Menen kotiin. Kun yksi on loppu, haen lisää, koska kauppa on alakerrassa.
Miten pystyn olemaan tästä hetkestä maanantai aamuun ilman tippaakaan? Tuntuu, että viikon pätkäkin on liian pitkä.
Mitä te teette kun viinanhimo iskee?
Hei ja tervetuloa joukkoon tummaan,
Olet huolestunut alkoholinkäytöstäsi ja sen seurauksista. Hyvä että olet jo tuossa 25-vuotiaan iässä havahtunut asiaan; tosin ei varmaan tuo sinun käyttösi ole mitään erityisen runsasta nykypäivän opiskelijoita ajatellen. Joka tapauksessa, mitä nuorempana havahtuu, sen parempi. Olen itse reilut 40v. raitis alkoholisti ja olen aina nuorille pyrkinyt korostamaan sitä, että alkoholismi on ajassa etenevä sairaus eli toleranssi kasvaa vuosien mittaan ts. määrät kasvavat varmasti. Itselläni juominen lähti lisääntymään oikeastaan vasta 30-vuotta täytettyäni ja tässä sitä nyt ollaan keski-ikää lähestyessä tilanteessa, missä lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Hyvä juttu että olet jo pysähtynyt ajattelmaan asiaa.
Sinussa on jotain samaa kuin minussa. Ihan selkeästi. Olen vielä sinua nuorempi. Minäkin lupaan joka viikko olla ottamatta yhtään mitään… Yleensä homma on kaatunut jo alkuviikosta, joskus myöhemmin. Sitten kun otan, niin on paha mieli ja katumus ettei olisi pitänyt. Viinanhimo laskee ihan kivasti, kun yrittää tehdä jotain järkevää… Käyt vaikka pyöräilemässä, ole yhteydessä kavereihisi ja käyt tekemässä asioita, mitkä pitäisi hoitaa. Tämä on toiminut minulla, mutta silti on se himo aina jossain taustalla. Tekeminen kun loppuu ja alkaa murheet painaa päälle, niin minulla alkaa tehdä mieli. Välillä kaupassa kun käyn, niin tulee osteltua heräteostoksena joitakin tölkkejä… vaikka ei olisi pitänyt. Pitäisi ainakin juomahyllyt kiertää ainakin jonkin aikaa niin ei mielihalut ala painaa päälle…
En minä nyt voi katkolle mennä. Opiskelut ja arki täytyy hoitaa.
Haluan olla ilman viinaa. Viime viikonloppunakin piti mennä Ikeaan ja käydä lenkillä ja tehdä sitä ja tätä. Kuinkas kävikään? Minun täytyy leikata käärmeeltä pää. Minun täytyy jotenkin järjestää itseni loppuviikosta ja viikonloppuna jonnekkin, jossa juominen on mahdotona. Terveyshaita eivät vielä ole pahoja. Sosiaalisia kuvioitani en ole ryssinyt, jos nyt ei satunnaisia kännipuheluita ei lasketa. Mutta tästä se alkaa jos en tee jotain.
Vituttaa niin suunnattomasti että kaiken tämän keskellä pitää vielä taistella alkoholia vastaan, aikuisen ihmisen? On se nyt saatana! Viina ei minun elämääni ole mitään hyvää tuonut. Se hauska joka siinä joskus oli on kauan sitten kadonnut. Tänä iltana olen turvallisesti himassa ja kämpästä ei löydy kuin maitoa.
No joo. Itselleni olen yrittänyt hyvin usein järjestää jotain tekemistä. Olihan minullakin viime viikolla paljon asioita, jotka olisi pitänyt tehdä, mutta jätin väliin. Jotain sain sentään aikaiseksi. Perjantaina minun piti käydä raittiin kaverin kanssa syömässä ja vaikka käymässä jossain, mutta eihän se minua oikein napannut, joten menin toiselle kaverille kaljoille. Aika järjettömältä se tuntuu nyt.
Pidä tuo mielessäsi! Muista kaikki negatiiviset asiat, jotka alkoholiin liittyvät - niitä on paljon. Minä olin ikäisenäsi, noin viisi vuotta sitten, suunnilleen samassa jamassa. Pidin kuitenkin juomisesta niin paljon, etten tehnyt asialle mitään. Nyt olenkin sitten jo melko pahassa jamassa. Onneksi juomisesta on kuitenkin kadonnut juuri se hauska. Sen kun muistaa, ei tule lähdettyä väkisinkään kaljaostoksille. Sen sijaan on hauskaa keksiä aivan muuta tekemistä kotona tai muualla. Rahan säästäminen voi olla opiskelijalle hyvä motivaation lähde!
Ei ole helppoa ei, mutta hankalampaa tulee ihan varmasti viinan kanssa!
Mulla rupes sun ikäsenä kunto rappeutumaan ainakin…
Mun ns. aloitus-ketjustani voit ehkä löytää jotain muuta tekemistä: http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=42&t=25532
Kannattaisikohan sinun käydä YTHS:llä juttelemassa? Sieltä aivan varmasti löytyy tukea nimenomaan opiskelijan arjen hallintaan, opiskeluympyröissä kun liikkuu alkoholia valtavat määrät.
Olet huomannut, että alkoholi ei sinulle sovi ainakaan tuossa määrin. Minulla opiskeluaikana alkoholin käyttö oli satunnaisempaa (joskin silloin ajoittain aivan liian runsasta); pari vuosikymmentä pystyin olemaan ihan tavallinen kohtuukäyttäjä ja nyt 40 ylitettyäni huomaan, että pitää pistää stoppi tai käy huonosti. Eikä se todellakaan ole helppoa.
Kaikki lähtee halustasi muuttaa tilanne. Jos et halua, se ei muutu. Jos haluat, etkä jaksa yksin, hae apua. Älä ota tavoitteeksi viikkoa, ota päivä, tai pahimmillaan tunti tai edes viisi minuuttia. Alun pahimpina päivinä (olen ensimmäisen vieroitusviikon lopulla, eli oikeasti ihan älyttömän alussa) olo oli sellainen, että mikään älylllistä toimintaa vaativa ajatustyö ei oikein sujunut, oli pakko tehdä ihan mitä tahansa fyysistä. Lisäksi kirjoitin - ja kirjoitan - itselleni blogia noista hetkistä, tunteista. Muistikuvia siitä, mitkä juomishetket ovat olleet noloja ja hävettäviä. Kirjoitin jopa sen, kuinka vaikeaa oli perjantaina uskaltaa käydä lähikaupassa, kun en luottanut että se oluttölkki tai siideri jää ostamatta. Mikä tahansa keino (muu kuin alkoholi), jolla saat purettua levottomuutta ja energiaa on hyvä.
Löysin tämän päihdelinkin pari päivää aloitukseni jälkeen, ja olen saanut ison avun kun olen lukenut lopettajien viestejä. Erilaisia, upeita ihmisiä, joilla on ikäviä ja raskaita kokemuksia, ja yhteinen tavoite: parempi tulevaisuus. Tämä ihmisjoukko on uskomaton voima.
Olet siinä iässä, että muokkaat vahvasti tulevaisuuttasi. Yritä jaksaa miettiä, mitä haluat. Ei sillä ole kiire, vähän kerrallaan sitäkin.
Viinahimosta: Kun on aikansa lätrännyt viinaksien kanssa, niin jos selvinpäin ollessa tulee mitähyvänsä pikku remppaa, niin sitä automaattisesti pitää viinanhimona. Se saattaa tosiasiassa olla vain tavallista janoa, joka ei välttämättä mene pelkällä vedellä pois. Nestetasapaino edellyttää kivennäisaineita, suoloja ja ties mitä (en ole lääketieteen asiantuntija, mutta jotakin sellaista ne oikeat asiantuntijat selittävät). Voi kokeilla erilaisia virvoitusjuomia. Tai jotain purtavaa. Eräs kaveri kerhossa kertoi, miten hän tunsi outoa pahaa oloa ja ajatteli, että tämä on sitten sitä viinanhimoa, josta pitäisi päästä yli mietiskelemällä ja kirjallisuutta lukemalla. Meni onneksi lääkäriin, joka löysi jonkin selkeän vian, joka oli helposti parannettavissa. Ja viinapiru luikki häpeissään tiehensä. Kaikkea kannattaa kokeilla (paitsi ryyppyä).
Toimii hetkellisesti, mutta jos tarkoitus on lopettaa juominen (mikä vaikuttaa sinun kohdallasi järkevältä, koska olet kuin minä opiskeluaikana ), omaa pääkoppaansa ei pääse karkuun. Siellä ne ongelmat oikeasti ovat, koska nuorana toivut krapulasta päivässä parissa. Sieltä löytyy myös ratkaisu ongelmaan.
On tosi hienoa, että tajuat tilanteen varhain. Olisinpa minäkin sen tehnyt ennen kuin täytin 40.
“Minun täytyy jotenkin järjestää itseni loppuviikosta ja viikonloppuna jonnekkin, jossa juominen on mahdotona”.
Luulempa että ikävä kyllä se ei ole täysin mahdotonta missään. Ellei nyt sitten pyydä lukitsemaan itseään jonnekin säilöön viikonlopuksi. Alkoholia on tuolla ulkona kaikkialla, ja sen kanssa meidän on opittava elämään.
Niinkuin jo sanottiinkin, viikonloput on ihan samanlaisia päiviä kuin vaikka maanantait ja tiistaitkin. Aurinko nousee ja laskee, saattaa olla kiva ilma tai sitten ei. Suurin osa ihmisistä on selvinpäin viikonloppunakin, vaikka päihtyneet kuuluu ja näkyy enemmän. Jos jaksaa olla selvinpäin keskiviikkona ja torstaina, miksi se olisi perjantaina erityisen vaikeampaa.
Itse oon huomannut ettei sen kummempaa sijais-ohjelmaa tarvitse keksiä kuin perjantai-illaksi. Se ku menee selvinpäin, niin sitten menee koko viikonloppu ihan omalla mukavalla painollaan. Sijaisohjelmaksi käy vaikka joku liikunta tai sitten valikoimassa on myös AA:n palaveri ihan naapurissani. Siellä en ookaan käyny pitkään aikaan.
Krapulattomat sunnuntait on ihmeellisen ihania krapula-sunnuntaihin verrattuna. Maanantai-aamuista puhumattakaan.
Minullakin on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu alkamassa vuorokauden kuluttua. Raittiina se olisi jo neljäs perätysten. Koko vuonna se taitaa olla yhteensä… jaa, ehkä kymmenes tai jotain.
Huomista kohti!
Kaverit pyysivät iltaa istumaan. Tiesin mitä tuleman pitää. En kuitenkaan halua, että alkoholi päättää mitä teen.
Joten kävelin suoraan leijonan pesään. Pöydällä oli viskiä vapaasti kaadettavissa käden mitan päässä. Ja lisää lappasi koko ajan kun joukko suureni. Ohikiitävän hetken teki mieli. Pidin lasini koko ajan täynnä colaa ettei muut pääse kaatamaan ja kyselemään. Isoimman himon selätettyäni ei mieleni tehnytkään enää viinaa ja nautin seurasta. Selvin päin huomasin kuinka saatanan idiootteja liian känniset ihmiset on.
Palasin kotiin hyvillä mielin ja huomenna kouluun.
Yksi pienen pieni taistelu on voitettu ja sota jatkuu. Aion antaa alkoholille turpaan oikekin kunnolla!
Mulla on kans “riskitekijänä” yks vanha kaveri, joka etenkin perjantaisin tuppaa puhelimitse mankumaan luokseen “saunomaan”. Saunominen tarkottaa ryyppäämistä, ja sen saunakin on huonosti lämmitetty.
Kyseinen kaveri ei ole täysverinen alkkis, vaan enempi tavan viikonlopputissuttelija, joka ei miellä alkoholia ongelmaksi vaikka tietää että minulla on ongelmia ollut.
Noniii… tässä pyörähtää täälläki viikon viimenen työpäivä käyntiin. Happy friday + sobriety, I wish!
Alkoholi on vastustajana äärimmäisen taitava ja salakavala taktikoija ja se varmaan ajattelee että se parhaiten nauraa joka viimeisenä nauraa, joten ole tosiaankin varovainen. Tuollakin reissullasi alkoholi todennäköisesti antoi sinut tahallaan voittaa, jotta se saa tulevinakin kertoina sinut lähemmäs ja lähemmäs, kunne se iskee hirvittävällä voimalla. Siinä sitä sitten yleensä pyristellään täysin puolustuskyvyttöminä ja yhtenä kauniina aamuna sitä sitten herätään kroppa ja sielu mukiloituna hirvittävissä kivuissa kuolemanpelossa ja morkkiksessa, kun alkoholi on mätkinyt edellisiltana kunnolla turpiin.
En suosittele kokeilemaan onneaan ja rajojaan viinan vastustamisessa. Itse jätin entisen, juovan kaveripiirini ja aloitin kokonaan uudenlaisen elämän. Sitä sanotaan ajattelu- ja elämäntapojen muutokseksi.
Ennen juomiseni loppumista vietin montakin illan istujaista juovassa seurassa, onnittelin itseäni, kuinka kova jätkä olin kun saatoin olla tarttumatta lasiin tai pulloon. -kunnes lopulta aina, poikkeuksetta huomasinkin olevani humalassa kun noita sinnittelykertoja oli jonkin verran takana.
Tavoitteesi on otsikon mukaan “tämä viikko selvinpäin.” Se kertoo suoraan, kaunistelematta, että et ole päättänyt lopettaa juomista, vaan korkeintaan siirtyä kohtuukäyttöön.
Kysypä tuolta vähentäjien puolelta, kuinka moni heistä on siirtynyt hallittuun kohtuukäyttöön pysyvästi.Se tarkoittaisi muutosta vuosikausiksi, koko loppuelämän ajaksi. Eipä taida monikaan ilmoittautua…
Sen sijaan lopettajissa on useita, jotka ovat panneet korkin kiinni lopullisesti.
Tosin sekin sillä edellytyksellä, etteivät satu ottamaan viinaa selvään päähän… Sitä erhettä nimitetään alkoholistisen ajattelutavan mukaan joko repsahtamiseksi tai retkahtamiseksi. Oikeastihan se on kuivattelukauden keskeytyminen. Raittiutta ei silloin ole takana päivääkään, vaikka juomattomuutta olisi x-kymmentä vuotta.
Alkoholin kanssa lähitaistelussa jää aina toiseksi ja lopulta tulee turpaan. En suosittele tässä vaiheessa henkseleiden paukuttelua. Mutta joskus on testattava asia vielä kertaalleen. tsemppiä sinulle joka tapauksessa.
Kyllä osaat paarma sieltä yläilmoista pistellä terävästi. Kaikki eivät ole onnistuneet yhtä hyvin kuin sinä. Itku tuli, johtuneeko tästä elämäntilanteesta? Oli se sitten raittiutta tai ei, parasta elämänaikaa oli ne vajaa kahdeksan vuotta, ilman alkoholia. Ja ilman AA:ta ja sieltä opittua ja elämässä testattua en pystyisi/jaksaisi olla ilman alkoholia, tänään.