Niin Lutunen. Kerroin omista kokemuksistani. Uskoisin kirjoitukseni jopa ärsyttävän joitakin lukijoita, mutta omin oli pakko kirjoittaa, koska sisälläni kiehui ja minulla on villi arvaus, että en ole ainoa, joka on kohdannut vastaavaa kohtelua terveydenhuollon piiristä.
Eilinen kirjoitukseni oli jonkinlainen hätähuuto. En erittele Viime aikojen tapahtumia elämässäni, mutta taas olen siinä tilanteessa, jossa huomaan kysyväni itseltäni: miksi en joisi. En siis ole juonut vielä, mutta kun elämällä ei tunnu olevan pohjaa, niin mieleeni on hiipinyt ajatus siitä, mitä millään on enää väliä.
Tiedän senkin, että seuraavan juomaputki voi olla kohtalokas eli voisin puhua strategisesta itsemurhasta. Toisaalta: en halua, mutta toisaalta: en löydä syytä haluamattomuuteen,
Sanottakoon vielä, että olen ulkoisen avun ja sisäisen lääkityksen piirissä. Silti pullo puskee kaiken läpi.
Alkoholi sinänsä on Suomessa laillinen huume, joten sinullakin on oikeus käyttää sitä. Olet kuitenkin jo kauan sitten menettänyt sen hallintakyvyn, joten sen ottaminen ongelmiesi ratkaisuksi olisi vastuutonta ja perhettäsi loukkaavaa.
Tämä on viisasta ja vastuuntuntoista toimintaa sinulta. Ihmisen ei tarvitse kantaa yksin taakkojaan, siksi on olemassa sekä yhteiskunnan että erilaisia vapaaehtoispohjaisia apuja.
Toivotan perheellesi ja sinulle tyyneyttä ja rohkeutta suhtautua luottavaisesti tulevaan vuoteen!
Onnittelut kolmen kk:n rajapyykin ohittamisesta. - Kyllä se on parempi ottaa lääkitys nappuloina kuin putelista. Mä olen tullut siihen tulokseen, ettei se puhuminenkaan välttämäti auta. Raitis aika ja pohdiskelu auttaa pidemmän päälle. - Joten suosittelen vaikka nappuloiden napsimista tietenkin lekurin valvonnassa.
Mul on nii heikko olo kun mä erehdyin käyttämään kastikejauhoja, joissa oli sitä laktoosia. Tai sit tää on jonkinlainen ruokamyrkytys.
Sinuna lukisin nyt omia kirjoituksiasi menneiltä ajoilta ja kelailisin niitä huonoja fiiliksiä ja rankkoja aikoja ja tapahtumia, joihin viina sinut on vienyt.
Ymmärrän tunteen, ettei elämällä ole ns pohjaa, mutta mitkä on sitten ne vaihtoehdot? Juoda ja vajota vielä syvemmälle? Saada uusi kohtaus ja jäädä henkiin vakavasti toimintakyvyttömänä?
Olet vielä toipilas ja varmasti olosi kohentuu, kun annat itsellesi aikaa ja mahdollisuuden. Asioiden tasautuminen ottaa aikansa ja itsekin tiedät tuon 3 kuukauden raittiuden jälkeisen alakulon ja turhautumisen. Yritä puskea sen yli.
Et ole kuitenkaan menettänyt kaikkea. Ajattele lapsiasi ja perhettäsi. Anna heillekin mahdollisuus.
Kovasti voimia nyt. Kirjoitit, että osa sinusta ei halua juoda. Itse ajattelen, että niin kauan kuin minussa on tuo ääni, vaikka vain kuiskauksena, yritän sitä kuunnella. Se on nimittäin se kaikkein tärkein asia tässä taistelussa.
Itsekkäimmillään sitä on todella itsekäs. Silloin perhe, lapset ja kaikki terveen elämän arvot kätkeytyvät viinanhuuruiseen sumuun, jossa ei enää edetä järjen äänen suuntaisesti. Se on kuin sellainen peitto, joka eristää kaiken hyvän ja kaiken rakkauden ulkopuolelle.
Mutta kaikesta huolista huolimatta, en ole edennyt tuumasta toimeen. Pelkkä tuumakin tosin pelottaa. En ymmärrä, mistä helvetistä viinamato ilmestyy nakertamaan aivoihini kaiken kokemani jälkeen.
Olin eilen raittiina, olen tänään raittiina ja aion olla huomennakin raittiina. En aio laittaa uutta matoa koukkuun.
Kiitos kysymästä 0123.
Sairaslomaa kuuluu. Olin hieman liian innokas ikään nähden salilla ja oikean käden kyynärpään bursiitti eli limapussin tulehdus äityi pahaksi. Nyt syön antibioottia ja pidän kättä levossa ja välillä kylmäpakkauksen päällä. On taas aikaa katsella sarjoja, elokuvia ja kirjoja.
Alkoholia ei ole mahtunut elämääni noin neljään kuukauteen. Valehtelisin jos väittäisin, etten ole edes ajatellut juomista. Siltä osin siis alkoholi on edelleen osa elämääni (ja tulee aina olemaan), mutta ei käy mielessä päivittäin eikä ole äitynyt vastustamattomaksi juomahimoksi. Olen siis pystynyt vastustamaan juomahimoa, mutta välillä on pitänyt taistella lujastikin. Tässä taistelutilanteessa on auttanut menneiden juomakertojen ja etenkin niiden jälkeisen ajan muistelu.
Ajan kuluminen on toisaalta myös petollista. Tuntuu, että viime juomakerrasta on ikuisuus, vaikka siitä ei ole kuin se noin neljä kuukautta. Aika siis toisaalta vieroittaa viinasta, mutta toisaalta taas antaa ajoittain petollisen ajatuksen hallinnan tunteesta. Eli: muka-pystyn-ottamaan-sen-pari. Kehitystä kai se on sekin, että tällaisenkin asian tiedostaa.
Hyvä että olet kuitenkin ylittänyt tuon maagisen 3kk.
Varovainen pitää kyllä itsenikin olla. Vaikka aikaa on kulunut kohtapuoliin tuhat päivää. Mutta kyllä minunkin viinanhimo on laimentunut vaikka alussa näytti toivottomalta. Mahdottomalta.
Ei se raittius ole kuitenkaan mahdotonta. Hiton vaikea voi kyllä tie olla.
Mutta kuten sanotaan, päivä kerrallaan.
Päihde se on kolmiolääkekin, jos sen päihteenä ajattelee ja päihtyä haluaa. Olen joutunut syömään kipuun kolmiolääkkeitä, joiden nousu on tuntunut kivalta. Mutta jos kolmion takana ei ole tarkkana, niin kolarihan siitä tulee. Huomasin lääkepökkyrässäni, että tähän sopisi hyvin esimerkiksi yksi keskiolut. Sehän ei ole ryyppäämistä, jos yhden olusen juo.
Nousuhumalan voima on melkoinen ja itse on voimaton edessä sen. Onneksi jostain löytyi sen verran järkevä ajatuksen tynkä, että pahimmassa vimmassani en lähtenyt hakemaan sitä yhtä olutta enkä myöskään alkanut syömään nappeja liukuhihnalta. Suoraan sanottuna säikähdin kokemusta ja myös sätin itseäni sinisilmäisyydestä. No nyt olen päässyt tämänkin kokemuksen kanssa sinuiksi ja olen oppinut ottamaan lääkkeitä varoen ja niiden riskit tiedostaen. Onneksi ei ryöpsähtänyt helvetti valloilleen. Läheltä piti.
Ihan hyvin menee. Perhe, työ, auto, terveys (tällä hetkellä), harrastukset ja mahdollisimman vähän ihmiskontakteja työn ulkopuolella.
Vai meneekö? Minulla taitaa olla juomisen lopettaneen ihmisen syndrooma: tylsyys ja mikään ei innosta, huvita tai tunnu miltään. Tässä tilassa nousee muistot mieleen nousuhumalasta. Krapulan, masennus-ahdistuksen ja terveyden menettämisen pelko estää pulloon tarttumisen. En enää kestä juomisen jälkitiloja. Mutta kuinka kauan tämä motiivi pystyy estämään juomiseni. Pelkään ajan kulumista vaikka jotkut sanovat että ajan myötä irtautuu alkoholista ja viinasta tulee yhdentekevä. Mitä pelkään, että aika kultaa muistot, hetken mielijohde vie automaattiohjauksella viinakauppaan ja joku voima koukistaa pulloa pitelevää kättäni suutani kohti.
Saatan epävakaista on ikkunan ulkopuolella ja pääni sisäpuolella.
Toisaalta tällainen pelko on ihan aiheellinen, mutta kyllä siitä vapautuakin voi. Sinäkin olet tavannut ihmisiä, alkoholisteja, joilta nämä pelot ovat kadonneet raittiuden myötä. Voitko ajatella, että kysyisit heidän kokemuksiaan ja ottaisit niitä käyttöösi?
Vai ehdotanko liian yksinkertaista ratkaisua kuolemanvakavaan tilanteeseen?
Tämä on kehu Lomapuisto: kysymyksesi on kuin parhaan autokauppiaan suusta, jonka jälkeen on vaikea kiemurrella irti myyntitilanteesta.
Joudun kuitenkin sanomaan, että ei kiitos, mikäli tarkoitat AA- tai muuta ryhmää. Haluan olla niin vähän sosiaalinen kasvokkain ja puhelimella kuin se vain on mahdollista. En jaksa ihmislajia työtä ja perhettä enempää. Tämä plinkki ja muut luetut tekstit riittävät minulle; perheen ulkopuolista kuuntelelemista ja puhumista en jaksa enempää kuin työni kannalta välttämättömän määrän.
Ymmärsin kirjoituksestasi, että et ole iha varma, meneekö sulla hyvin. Siksi kirjoitin jotain sellaista, mikä on auttanut monen monia alkoholisteja, mutta sepä ärsyttääkin sinua.
Sinulla on kuitenkin perhe, jolta saat tukea, joten sinulla on mahdollisuudet elää tyytyväistä ja mielekästä arkea ja juhlaa.
Tapanani on viljellä sarkasmia kaikenlaisissa ilmaisuissani. Se lienee yksi kyynisyyteni ilmenemismuoto. Näin ollen tulen myös usein käsitetyksi väärin, talossa ja puutarhassa. Lienen ihmisenä melkoisen vittumainen tapaus.
Meneekö minulla hyvin? Elämäni puitteet ovat tällä hetkellä kunnossa eli työ, perhe, ruoka, koti, vaatetus, fyysinen terveys, ja-mitä-näitä-on. Niin, ja juonutkaan en ole reiluun viiteen kuukauteen. Ongelmat ovat pääni sisäpuolella. Olen mielenterveys- päihdeongelmainen. Masentaa ja ahdistaa monet asiat, jotka voisin nimetä ja monet asiat, joita en osaa nimetä. Tämän vuoksi syön lääkettä ja käyn kallonkutistajalla. Sitten on tunnustettu alkoholismi ja riski jäädä koukkuun mieltä ylentäviin lääkkeisiin. Eli kun keskusyksikkö ei ota vastaan korjaavia päivityksiä, niin en osaa katsoa maailmaa ja ns. kunnossa olevia elämäni puitteita tervein silmin. Olen hullu. Ei mene siis tältä osin hyvin. Mutta on hyvä, että hullulla on hyvät puitteet hulluilla.
Viinaa en halua enää sekoittamaan lisää jo sekaisin olevaa yliskamariani. On parempi olla aidosti masentunut kuin olla masentunut ja samalla kärsiä viinan sekoittamasta aivokemiakaakoksesta päässäni. Viinassa houkuttelee vain se nousu, joka antaa ryhtiä horjuvalle mielenterveydelleni. Mutta hinta on näistä hetken noususta liian kova. Hinta on helvetti maan päällä ja pahimmassa tapauksessa ihan oikea helvetti, kun sydän vittuuntuu lopullisesti isäntänsä oikkuihin.
Minua ei ärsyttänyt Lomapuisto kirjoituksesi. Päinvastoin: kehuni oli vilpitön. Kaunis kieltäytyminen ei tarkoita ärsyyntymistä, toisen ajatuksen tyrmäämistä tai henkilökohtaisuuksiin menemistä. Nämä iänkaikkisesti väärinkäsitykset vituttavat minua eniten ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Ei ole ihme, että maailmassa soditaan, kun ei ole niin pientä asiaa, etteikö ihmiset saisi rakennettua siitä keskenään väärinkäsitysten, epäilyjen ja vastakkainasettelujen kehän. Tämä on yksi syy, miksi olen vetäytynyt niin paljon sosiaalisista kanssakäymisistä kuin mahdollista. Seuraan mieluummin ihmiskunnan järjettömyyttä ja tuhoutumisen eri ilmiöitä sivusta eri viestimien kautta. Enkä aseta itseäni jotenkin kaiken yläpuolelle. En ole ylpeä lajini edustaja, vaan tunnen olevani hyvinkin epäonnistunut yksilö, jonka voisi kuoleman jälkeen täyttää ja viedä ihmisyyden museon vitriiniin varoittavaksi esimerkiksi. Olen vain totaalisen väsynyt ja kyllästynyt ja kyynistynyt. Näin raittiina ollessa terävämpänä ja tiedostavampana tästä kuin koskaan juomiskausien aikana. Luullakseni olen aidoimmillani. Varsinainen ilopilleri.
Toivoton kirjoitti:
Minua ei ärsyttänyt Lomapuisto kirjoituksesi. Päinvastoin: kehuni oli vilpitön. Kaunis kieltäytyminen ei tarkoita ärsyyntymistä, toisen ajatuksen tyrmäämistä tai henkilökohtaisuuksiin menemistä. Nämä iänkaikkisesti väärinkäsitykset vituttavat minua eniten ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Ei ole ihme, että maailmassa soditaan, kun ei ole niin pientä asiaa, etteikö ihmiset saisi rakennettua siitä keskenään väärinkäsitysten, epäilyjen ja vastakkainasettelujen kehän. Tämä on yksi syy, miksi olen vetäytynyt niin paljon sosiaalisista kanssakäymisistä kuin mahdollista. Seuraan mieluummin ihmiskunnan järjettömyyttä ja tuhoutumisen eri ilmiöitä sivusta eri viestimien kautta. Enkä aseta itseäni jotenkin kaiken yläpuolelle. En ole ylpeä lajini edustaja, vaan tunnen olevani hyvinkin epäonnistunut yksilö, jonka voisi kuoleman jälkeen täyttää ja viedä ihmisyyden museon vitriiniin varoittavaksi esimerkiksi. Olen vain totaalisen väsynyt ja kyllästynyt ja kyynistynyt. Näin raittiina ollessa terävämpänä ja tiedostavampana tästä kuin koskaan juomiskausien aikana. Luullakseni olen aidoimmillani. Varsinainen ilopilleri.
Tämä oli hyvin kirjoitettu.
Meidän olisi muistettava ja ymmärrettävä että jokainen ihminen on oma persoonansa. Alkoholiongelmakin ja sen hallitseminen on jokaiselle omanlaisensa tapaus.
Toki perusasiat ovat samat ja toisten kokemukset auttavat ongelmaista selvittämään omat kompastuskivensä, heikkoutensa ja vahvuutensa. Ulkopuolinen tuki on tärkeää.
Mutta meidän pitäisi välttää jankuttamista ja oman kokemuksensa tyrkyttämistä ainoana oikeana keinona selviytyä. Emme voi, eikä ole mitään syytä, tasapäistää ihmistä itsemme kaltaiseksi. Kerrotaan omista kokemuksistamme mutta ei vaadita muita osallistumaan samaan. Jokainen alkoholisti(kin) joutuu raivaamaan oman selviytymispolkunsa itse.
Rakentavasti ja hyödyllisesti reagoitte kumpikin minun kirjoittamiini sanoihin ja ajatuksiin. Ja niin totta on, että jokainen alkoholisti joutuu raivaamaan oman selviytymispolkunsa itse. On vain ikuinen arvoitus, miksi se ei kaikille onnistu halusta ja ponnistelusta huolimatta.
Joka tapauksessa raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.
Toivoton, juulia ja etenkin lomapuisto jolle on ennenkin huomautettu tuosta intomielisestä ja puusilmäisestä AA-Kerhon mainostamisesta, joka usein saavuttaa humoristiset mittasuhteet, niin jokainen tehkööt omat ratkaisut siitä meneekö lahkomaiseen mestaan vai ei.
Ja lomapuisto kysyppä siellä ryhmässä että onko tämä sinun AA tuputus ihan perinteiden mukaista, vai rikotaanko tässä jo AAn sääntöjä.
Parin viikon kuluttua häämöttää raittiinaoloaikani maailmanennätys. En ole tainnut olla puolta vuotta juomatta pisaraakaan sen jälkeen, kun täytin 18 vuotta. Tosin toistuvat kännäysunet pitävät huolta siitä, ettei juomisen älyttömyys pääse unohtumaan. Ovat aika ahdistavia unia.
Fysiikka ja mieli voivat siinä mielessä hyvin, että fyysiset kivut ovat tervettä kipua raudan nostosta ja henkiset kivut aitoa masennusta, jota raitis mieleni pystyy käsittelemään, ilman viinan vääristeleviä aivomyrskyjä. Tulen siis toimeen arjessa, joka saa luvan riittää. Huomaan peilin huurtuvan, kun siihen hengittää. Olen elossa.
