Mulla ei ole tatuointeja, eikä niitä myöskään todennäköisesti mulle tule, vaikka mistäpä sitä koskaan voi varmaksi tietää 
. Hehee, olenkohan mä nyt “huono” nisti/lääkkeiden väärinkäyttäjä :mrgreen: ? Katu-uskottavuuteni lienee kärsinyt pahemman kerran 
. Tatuointeja vastaan mulla ei ole mitään ja joillain on todella hienoja kuvia ihossaan, mutta ne eivät vain ole ns. mun juttuni. En siis vain ole koskaan tuntenut minkäänlaista tarvetta/kiinnostusta noiden kuvien hankkimiseen itselleni.
Sinulle kun tuo kohtuuttomuuskäyttö on enemmän sääntö kuin poikkeus aina jouluruokia myöten, niin käypä ottamassa pieni söpö delfiinitatska nilkkaan ja pian olet päästä varpaisiin musteen peitossa. 
tirsk
Enpä ole tainnut miettiä tätä tatuointiasiaa koskaan tuolta kantilta, mutta hyvä, kun nyt mainitsit asiasta, KK 
. Mun täytynee siis jatkossakin vakaasti pitäytyä ihan pikkiriikkisimmistäkin tatskoista, ettei sekin homma lähde lapasesta. Ja mitäs sitten tehtäisiinkään, kun ei olisi jäljellä enää yhtään pinta-alaa tatuoitavaksi 
.
Kummityttö on tatuoija ja olen lykännyt omaa tatuointia, tarkoitus ottaa oikeaan ranteeseen diabetes merkki ja ketjun lukosta rakkauslukko jossa mun ja vaimon nimi. Hyvin pieni eli sama koko kun nyt diabetes rannekkeessa, mulla tämä neuropatia eli ihoni on hyvin herkkä kivulle ja nyt ku on kipulaastari en voine ottaa teemuja hieman yli. Lupas että saan wiskilasin käteen kuhan ensin selvinpäin annan luvan, on näyttänyt luonnosta mulle ja komee on. Kyllä mä vielä meen.
Ranne on kyllä taatusti kivulias paikka kun luut siinä heti alla. Mutta eipä se mihinkään paikkaan musteen hakkaus mitään ilontunteita aiheuta. Mulla tulee muuten kausissa tota mustetta itseeni. Voi kulua 5 vuotta ettei ota mitään ja sit saman vuoden aikana tuli otettua nyt 5 kuvaa. Nyt sit taas taukoa jonkun aikaa.
Edittiä: Katu-uskottavuus kärsii mullakin kun ei ne näy muille ne kuvat, paitsi kesällä kun t-paidan hihat ei peitä. Suurin osa kuvista kun on selässä. Mutta en mä niitä ole ottanutkaan esitelläkseni muille. Tatuoinnit on vähän sellasia, että niistä joko tykkää tai ei tykkää. 
Vittu mikä neronleimaus toi edellinen lause . Olen vielä vähän muussissa eilisistä napeista kun näin lahjakkaasti itseäni ilmaisen.
Yksi historian tyhmistä tatuointi-ideoista: SS-miesten veriryhmätatuointi kainalossa. Kätevää vihollisen kannalta.
Itse olen onneksi säästynyt tatuoinneilta. Tribaalit ja japanilaiset kirjaimet aiheuttaa mussa aikamoista myötähäpeää. Vähän ku lukis ihossa “juntti”. Varsinkin jotku japanilaiset/sanskriitti yms kirjaimet - kiva ku ei ees voi olla varma, että tarkoittaako se mitä pitäisi!
Yleensäkin muotivirtausten seuraaminen tatuointiasioissa voi olla aika tuhoisaa: kun ne menevät pois muodista, ni siinähän sitten olet tyylittömän tatskasi kanssa. En ole mikään tatskaekspertti todellakaan, mutta jos jonkinlaisen ottaisin, sen pitäisi ensinnäkin olla ajaton ja toiseksi olla symboliarvoltaan loppuun asti funtsittu.
Ihailen kyllä tatuointeja silloin, kun ne ovat yhteisöllistä kieltä, eli ovat vaikkapa tapa merkitä statusta, elämänvaiheita, sukulaisuus/ihmissuhteita jne. Tyyliin maorit, siperialaiset rikolliset jne.
No noi tribaalit ja japanilaiset kirjaimet… kai nekin on jonkun juttu. Mut mun mielestä muotivirtaus ja pelkän muodin seuraus nyt on muutenkin turhaa, niin vaatteissa kun missä tahansa muussakin asiassa.
Itse otan itselleni tärkeitä kuvia. En omista tribaaleita tai muita vastaavia “muotikuvia”. Ja jos mun kuvat on jonkun ulkopuolisen mielestä rumia tai aiheuttaa myötähäpeää niin I don´t give a fuck. Se on sen ulkopuolisen ongelma jos ei pidä mun tatuoinneista tai naamasta tai vaatteista tai mistä tahansa.
Tyylittömiä tatskojakin voi peittää peitetatuoinneilla. Mutta luulisin ihmisen harkitsevan kauemmin kun yhden känni-illan ennen kun hakkaa itseensä kuvia, mutta meitä on moneen junaan.
Itse olen lähinnä sitä mieltä, että en lähtisi peittämään omia kuviani. Tatuoinnit kertoo eletystä elämästä, elämänvaiheista, tärkeistä asioista, ihan niinkun arvetkin. Ainakin jos ne ottaa oikeasta syystä eikä esitelläkseen.
Ehkä juuri siksi dissaan tribaaleja ja muita, kun niissä ei tunnu olevan mitään henkilökohtaista. Tuntuvat niin ontoilta.
Kieltämättä dissaan tribaaleita ja kiinalaisia merkkejä tmv. minäkin. Onneksi ne on aika mennyt ilmiö, tai sitten kaikki on hakanneet niiden päälle uuden kuvan
Tatuointeihin ehdottomasti pätee less is more. Enimmäkseen minä näen noiden musteiden vaan rumentavan kaunista ihoa, erityisesti naisten maskuliiniset käsivarsitatskat ovat instant turn off.
Nää on näitä mielipideasioita, ei munkaan mies pidä tatuoinneista. Mutta mun iho on omani ja itse ne kannan. Sitä paitsi se on ajan kanssa tottunut niihin, ei niihin kiinnitä huomiota enää samalla lailla. Eikä ne sitä häiritse.
Oma kauneusihanteeni on ajan kanssa muuttunut. Nainen saa olla myös jollain tavalla rosoinen. Enää musta ei ole kiinnostavaa pelkkä sellanen “yleinen kauneusihanne”. Mutta yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, joten mitä tästä enempää jauhamaan…
“Makuasioista ei voi kiistellä” on aivan typerä sanonta. Juuri niistähän voi kiistellä! Tai no, kaikesta voi kiistellä. Jotkut sanoo, että faktoista ei voi kiistellä, mutta kummasti niistäkin saadaan joskus väittely aikaan.
Tarkoitat kai että sinusta tatuointeihin pätee ehdotttomasti less is more.
Mutta joo kaikesta voi vääntää kättä, joskus se vaan jää melko hedelmättömäksi.
korkinkadottaja ei tykkää tatuoinnteista (ainakaan maskuliinisista käsitatuoinneista)- Lucrezia tykkää tatuoinneista (mutta ei kaikista sellaisista)… in the end who gives a fuck?
Makuasioista todellakin voi kiistellä, tosin itse käyttäisin ennemmin termiä keskustelu tai väittely, sillä kiistelystä tulee mieleen todellakin sellainen tyystin hedelmätön ja typerä vänkääminen siitä, ovatko nyt esim. Lucrezian tatuoinnit rumia vai kauniita, tai onko punainen väri kauniimpi, kuin sininen. Jos kuitenkin mietitään esim. erinäisiä kulttuurin tuotteita(kirjat, musiikki, taideteokset, elokuvat…), joista eri ihmiset voivat olla keskenään hyvinkin erimieltä, niin melko tylsäksi tämä elo menisi, mikäli jokainen vain ilmoittaisi oman mielipiteensä/makunsa asian X suhteen ja se olisi sitten siinä, ilman sen suurempaa keskustelua, johon yleensä liittyy myös keskustelun toisen osapuolen ns. käännyttäminen omalle kannalle. Nopeasti loppuisivat puheenaiheet tästä maailmasta, mikäli tuota “makuasioista kiistelyä” ei olisi. Ilman keskustelua ei myöskään pidemmän päälle taidettaisi saada mitään uutta aikaiseksi .
Sori offista.