Kirjoitanpa taas tänne omaan ketjuun vähän tilannepäivitystä. Tai tilannehan on entinen, mielialat vain vaihtelee. Iloitsen välillä mukavasta päivästä, sitten taas aamuyöstä herään ahdistuneena ja itken. Välillä en välitä mitään, vaikka mieheni örveltäisi missä kunnossa, olen kuin ei häntä olisikaan. Toisena päivänä taas ahdistun hänen puhetulvaansa kuunnellessani, tuntuu kuin olisin saamassa paniikkikohtauksen ja tulen kiiruusti työkämpälle jotten häntä näkisi ja kuulisi. Työkin tuntui luistavan paremmin jo välillä, nyt taas on työkyky ollut vähän kateissa. Siis vaikka asioita on oivaltanut ja parantumista omassa olossa on tapahtunut, kyllä se aika lailla siksakkia on näköjään kuitenkin.
Sen olen huomannut, että luonnossa puuhailu tai jo pelkkä oleskelu parantaa oloa. Mutta kun tuntuu, että sitä luonnon lääkitsevää vaikutusta tarvitsisi ihan jatkuvasti, kun sieltä palaa kaupunkiin ja kerrostaloasuntoon, ahdistus palaa. Jos saisin olla luonnossa koko ajan, voisin hyvin, mutta hitsiläinen kun työt pitää hoitaa. Vaikken meinaa niihinkään nyt pystyä, pitää kuitenkin yrittää, yksityisyrittäjän töitä ei kukaan paikkaa, jos jäävät kokonaan hunningolle. Niinpä junnaan eteenpäin, ja välillä hypähdänkin eteenpäin, kun tulee pieni piristymisen hetki!
Niinpä viikonloppuna taas luonnossa oltiin, kesämökillä, tällä kertaa ei töitä tehden, vaan ihan rentoutuen. Meillä oli kylässä yhteinen kaveri (mies), ja paistoimme nuotiolla makkaraa ym. Miehet olivat käyneet alkossa ja nauttivat juomia myös, mutta kohtuuden rajoissa, eikä se minua haitannut. En mä tuolta mieheltänikään mitään absolutismia vaatisi, kunhan se pysyisi kohtuudessa. Tuo kaveri, hänellä on tapana ottaa juomia perjantaisin ja lauantaisin, sunnuntaina ei yleensä enää ota vaan parantelee krapulan pois, ja viikolla on selvänä ja työkykyisenä. Kun vertaan mieheni jokapäiväiseen juomiseen, siihen verrattuna kaveri on kurinalainen, ja minulle piisaisi hyvin, jos omakin mieheni voisi toimia noin. Aina ei ole näin ollut, nuorempana, kun mies vielä joi perjantaipullo-tyyliin, ahdistuin kyllä jo siitä (tosin kittasi hän kyllä sitten pitkillä vapailla kaljaa). Mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. Olen tuolle kaverille kertonut mieheni juomisen määristä (puoli litraa viinaa ja kymmenkunta kaljaa PÄIVITTÄIN). Hän sanoi, että tuo on hänellä suunnilleen KOKO VIIKON määrä, ja että mieheni tappaa itsensä tuollaisilla määrillä. Huolemme mieheni terveydestä on siis yhteinen. Muuten kaveri on alun perin mieheni kaveri jo ajoilta ennen minun muuttoani paikkakunnalle, enkä missään nimessä halua sekoittaa heidän välejään, joten kovin paljon en hänelle näistä juttele. Miehelläni on kyllä hyvän päivän tuttuja paljonkin, mutta ei ystäviä, eikä juuri edes kavereita, ja hänen sukunsakin on kaukana, hänkin on muuttanut muualta kuten minäkin. Niinpä en missään nimessä halua haukkua miestäni hänen kaverilleen, tällaiset yhteiset vapaa-ajan vietot silloin tällöin piristävät meidän kaikkien kolmen mieltä.
Mieheni sanoikin, että hän nautti joka hetkestä lauantaina mökillä. Olen siitä iloinen, sillä hän on pitkän aikaa näyttänyt olevan sillä mielellä, että millään ei ole mitään väliä. Alkutalven hän myös kieltäytyi lähtemästä mukaan mökille, mutta nyt parin kolmen viikon ajan olen saanut hänet mukaan, ensin kaamean taivuttelun tuloksena, nyt hän jo kysyykin koska taas mennään. Ekalla käynnillä kolme viikkoa sitten hän oli niin juovuksissa, että kaatui hankeen heti pihassa, ryömi sisälle, ja nukkui mökin eteisessä, mutta kerta kerralta on tapahtunut edistystä, nyt viimeisillä kerroilla hänkin on ollut enimmäksen ulkona. Minähän nautin mökillä olosta ja kaikenlaisista töistäkin siellä, joten aivan sama mitä mies tekee vai tekeekö mitään, kunhan vähän saisin hänen ajatuksiaan pois juomisesta. Aikaisemmin olin suuttunut siitä, kun hän ei osallistunut töihin, mutta nyt yks hailee, pääsen helpommalla kun teen työt itse enkä odotakaan, että hän osallistuisi. Käytiin siellä myös sunnuntaina, sekä tänään, ja ensi viikonloppuna mennään taas.
No tietenkin lauantaina hänellä jäi retkelle hankittuja juomia kotiin tuotavaksi, ja hän niitä nautti sitten illalla, ja se minua taas ällöttämään. Menin illalla ahdistuneena sohvalle nukkumaan, ja sunnuntaiaamuna siitä herätessä oli pakko taas vähän itkeä, ennen kuin pääsi liikkeelle. Meillä systeemi on tällainen, kun mies on juovuksissa, minä menen sohvalle, en halua silloin nukkua hänen vieressään. Hän ei kyllä mitään lähentely-yrityksiä ole tehnyt vuosikausiin, ei juovuksissa eikä selvinpäin :mrgreen: että sikäli sama miten nukutaan. Mutta hän kuorsaa niin, ettei siinä vieressä pysty nukkumaan, sitten herää välillä ja alkaa kovalla äänellä puhumaan, ja lisäksi kuolaa tyynynsä märäksi. Yäk. Mutta eihän se ole hänelle ongelma vaan minulle, siksipä olen jotenkin ajatellut, että en ala häntä sängystään pois ajamaan, vaan menen itse silloin muualle, kun en kykene siinä nukkumaan. Asunto on hänen maksamansa, joten onhan se sänkykin hänen 
Kesällä, kun asustelemme mökillä, asiat ovat toisin päin, mökin olen ostanut minä, ja siellä nukun sängyssä, mies nukkuu eteisen laverilla vaikka olisi selvinkin päin, ei tule sieltä sänkyyn vaikka olen pyytänytkin. Lienee kosto siitä, että minä häivyn hänen sängystään silloin kun on juovuksissa. Samapa tuo, ei meillä ole mitään toimintaa sängyssä, mies on se joka on menettänyt kiinnostuksensa about 15 vuotta sitten, en oikein tiedä syytä. Mutta se on muutenkin niin passiivinen, miksei siinäkin asiassa 
Niin se kuorsaaminen, se oli ennen ihan mahdotonta, mutta hän lopetti tupakanpolton 1,5 vuotta sitten (siihen asti vuosikymmenten ajan 2 askia norttia päivässä), sen jälkeen ei enää kuorsaa niin paljon, eikä oksentele aamuisin, joten keuhkot lienevät puhdistuneet. Hän siis pystyi niin runsaan tupakoinnin lopettamaan kerrasta ilman apua, joten aina välillä ajattelen, eikö kuitenkin voisi lopettaa juopottelua samalla tavoin? No ehkä ei.
Sunnuntaina hänellä ei juurikaan ollut juomia jäljellä, joten oli lähes selvä, nukuin siis yhden yön vaihteeksi sängyssä. Maanantaina kävi sitten viimeisillä rahoillaan hakemassa lisää juomia, maanantain juomasaldo 1 litra viinaa, 8 tölkkiä kolmoskaljaa ja 3 kpl 56 ml matkamuistopulloja. Tuo minusta on naurettavaa, joka päivä sillä on taskuissaan noita pikkupulloja, mutta ehkä ne on käteviä naukkailla esim. kauppareissulla :mrgreen: Se saattaa ottaa iltapäivällä muutaman tunnin unet, niin jaksaa sitten illalla jatkaa naukkailua. Se oli juovuksissa jo puolilta päivin, sitten nukkui ja selvisi vähän - ja iltaan mennessä taas ällöttävän juovuksissa. Oikein kumuloituu tuo ällöttävä vaikutus, kun pitää toistamiseen havainnoida juovuksissa örveltävää samana päivänä.
Hänhän on eläkeputkessa, mutta hyväpalkkaiselta alalta ja saa liitolta melko hyvää korvausta. Tämähän mahdollistaa noin runsaan juomisen, samoin kuin se, että minulta ei rahaa kulu ja huolehdin, että asiat tulee hoidettua ja laskut maksettua, osa omalta osa miehen tililtä riippuen kenelle mikäkin kuuluu. Mies huolehtii ruokakuluista. Tähän aikaan kuukaudesta mieheltä alkaa olla rahat loppu. Niin kuin toki multakin, mutta pidän kuitenkin aina sen verran varalla, jos jotain yllättävää tulee loppukuusta. Tuon mies tietää, ja kysyi tänä aamuna, olisiko mulla antaa 4 €, jos hän käy pelailemassa kaupan käytävässä. Annoin eurot, en sanonut mitään, mutta ajattelin, jaha sen verran puuttuu pullon hinnasta. (Niinkuin pultsarit kyselee kadun kulmassa; anna euro että mä saan leipää, sitten menevät viinakauppaan). Aamupäivän tein töitä, sitten lähdimme käymään mökillä kuten oli suunniteltukin. Mökillä katsoin, että kylläpä on hilpeällä tuulella, pullo oli siis haettu. Mökiltä tullessa kävimme ruokakaupassa, minä maksoin, koska miehen rahat tosiaan oli loppu. Kysyi jo ennakkoon, jos hän ottaa kaljapakin siihen samaan laskuun. No ei mullakaan ollut tilillä kuin muutama kymppi, annoin hänelle sitten 20 € käteistä, että sai itse ostaa sillä. Kun en viitsi alkaa riitelemään, vaikka periaatteessa huonommin ansaitsevana en juurikaan halua sentään alkaa hänen juopotteluaan rahoittaa. No kyllä hän tuo minulle taas alkukuusta nipun ruokarahaa, ja niistä rahoista tuokin oli kotoisin. Nukkumaan tuo nyt meni kuitenkin heti iltapäivällä, ja kaljapakki (18 pullon) on vielä avaamatta. Ehkä säästää sitä huomiseksi, kun ei ennen alkukuuta rahaa ole tulossa. TÄMÄ on yksi naurettava asia. Näiden 26 yhteisen vuoden aikana hänellä on mennyt alkoholiin ja tupakkaan keskimäärin 600 €/kk, alusta alkaen (pidin alkuaikoina kirjaa). Eli koko tänä aikana yhteensä n. 1 miljoona vanhaa markkaa 
Käänsin tuon markoiksi että oikein itsekin ymmärrän miten sitä rahaa onkin mennyt. Kunnialla on selvitty kiitos minun tarkan taloudenpitoni vaikka itse sanonkin, mutta kyllä se melkein koko ajan on helkkarinmoista laskemista ollut. Kuinka paljon helpompaa olisikaan ollut elämä, jos tuon miljoonankin olisi saanut käyttää johonkin muuhun!
No oliskohan tässä ollut tarpeeksi tälle illalle. Menenpä asunnolle katsomaan, mitä se kultamussukka siellä puuhailee, ja keitän itselleni kupin kahvia jäätelön kera!
Voikaahan hyvin!
Siksi kun energiani ei enää valu eksälleni siihen pohjattomaan tyhjyyteen.
Mutta sitten olen ajatellut, se on PUOLI KORILLISTA, näin se kuulostaa konkreettisemmalta. Yleensä minulla ei ole tapana laskea sen juomia eikä tutkia jemmoja; ei se paljon salaile enää juomistaan (joskus vähän yrittää määrissä hämäillä), ja on aivan selvää ja kiistatonta että joka päivä sillä juomia on. Paitsi jos on hetkellisesti rahat loppu. Nyt kuitenkin tarkoitukseni on, että listaan itselleni kaikki asiat, paljonko juo, paljonko menee rahaa, miten kauas alkuaikoihin asti tämä juontaa, millä kaikilla tavoin on jättänyt minut yksin tähän parisuhteeseen. Siksi olen nyt laskenut määriäkin ja kirjannut ne tänne. Voin sitten ikään kuin tarkastella asioita ulkopuolisena ja kenties ymmärtää, mikä tilanteeni on. Yritän siis saada itseni tajuamaan tosiasiat, kun olen ne niin kauan kieltänyt.
Oli sitten hyötyä tai ei. En vain voi ihan vielä luovuttaa yrittämistäkään, niin se näyttää olevan. Mutta ymmärrän, ettei tuloksia ehkä synny, ja ymmärrän pitää itsestäni huolta. Paranen pienin askelin, juuri nyt tämä näillä sivuilla ajatustenvaihto tuntuu minun keinoltani, en ole valmis vielä muuhun. Eteenpäin on suunta kuitenkin!
). Minulla on kuitenkin sen tyyppinen työ, että joku asiakas saattaa illallakin soittaa ovikelloa, joten aina tulee niitä noloja tilanteita, jolloin juoppo perheenjäsen varastaan show’n. Se on se käytännön ongelma.
Kuinkahan kauan tätä prosessia jatkuu! Ok, pääasia että prosessi on kuitenkin käynnissä, enkä enää ole tukehtumassa niihin asioihin.