Tarvitsisin tukea siksi täällä

Me Lopettajat
21

Hei maaliskuu71!
Me jokainen täällä saamme sinun kirjoituksistasi jo nyt tukea. Mehän täällä kukin olemme sillä keinolla raittiina, että vältämme ottamasta ekaa ryyppyä. Siinä suhteessa olemme samalla viivalla siitä riippumatta, kuinka kaukana takanapäin edellinen ryyppymme on.

Voimattomuus alkoholiin nähden on tavattoman arka paikka myöntää ennen kuin sisäistää sen sairaudeksi, johon ei ole syypää. Se ei kuitenkaan oikeuta alkoholistia jatkamaan juovaa elämäntapaa, vaan hänen velvollisuutensa itseään ja muita kohtaan on etsiä ulospääsy juoppoudesta. Tehokas ja joustava tapa on vertaistuki, joko näin kirjoittamalla ja lukemalla tai kasvotusten esimerkiksi mainitsemallasi tavalla.

Ole turvallisella mielellä! Kevät tulee ja muuttolinnut sen tietävät: parvessa on hyvä lentää.

Tänään et ole yksin

22

Olen tosiaan nii nii monta kertaa aloittanut alusta . Päätynyt arjen kiireessä joka perjantai tilaan jossa vielä kerran nousuhumala.On jo ollut niin monta viimeistä kertaa.Niin monta kertaa on voimat loppunut ettei tätä voi enää jatkua.Silti se vaan on jatkunut ja aina nouseminen tuntuu asteen vaikeammalta.
Taas saa miettiä kuinka jaksan aamulla töihin lähteä . Kuinka jaksan koko viikon perheen asioista huolehtia.Entä , kun loppuviikosta voimavarat alkaneet kasvaa? Miksi niiden ei voi antaa kasvaa kasvamistaan ? Miksi oma olotila täytyy saada pilattua alkolla?Mitä pelkään?
Humalassa saan kaikenlaisia kotiasioita hoidettua .Ajatukset päässä on niin selkeitä.
Selvinpäin en jaksa töiden jälkeen mitään muuta ja aivot ei pysty ajattelemaan mistään asiasta selkeästi.
Ajanmyötä tuo varmasti muuttuisi.Sen olen joskus kokenut , mutta silti luullut , että jos vielä yhden kerran voisi juoda.
Ei voi. Miten voi auttavasta parhaasta kaverista luopua ?Tilalle täytyisi saada valaistuminen…öö…johonkin asiaan . :unamused:
Ehkä nyt täytyy vaan ottaa vinkit täältä käyttöön,esim.päivä kerrallaan.Eihän tätä elämää muulla tapaa voikkaan elää.
Lisäks noita käytännön vinkkejä,että pe töiden jälkeen syömään vatsa täyteen limubaariin jne…kaikenlaisia rutiinien rikkomisia kokeiltava.
Nyt saunaan . Siitä aloitan. Löylyssä juoppohiki ulos ja suihkussa huuhdon juopon viemäristä alas :slight_smile: .Lepäämään ja arki pyörimään . Voimavaroja keräämään . Selviä päiviä keräämään.Kerätään niitä yhdessä. :smiley:

23

eikai Selina O vaan aja kuorma autoa? :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth:

24

Mä en alkuraittiudesta mennyt ollenkaan esim. ruokakauppaan, jos oli sellainen tietynlainen levoton fiilis päällä. Samoin välttelin kauppaa, jonka yhteydessä on Alko. Itselleni on ollut tosi tärkeää rikkoa ns. juopporutiinit ja kehitellä uusia tilalle. Tekeminen on tuossa hyvä juttu, mutta sitäkään ei kannata vetää överiksi. Mä oon ihan tietoisesti opetellut myös rauhottumaan aloilleni ja tunnustelemaan omia fiiliksiäni. Juoma-aikaan en esim. tunnistanut tunteita, vaan kaikki oli yhtä harmaata mössöä :open_mouth: Nyt raittiina elämään on kuin itsestään alkanut tulla lisää sävyjä ja värejä, sisältöä :slight_smile:

25

Selina O kirjoitti

Aloittaa voisit rikkomalla yksin pärjäämisen rutiinin. Apua on saatavilla, A-klinikka ja AA ovat käytettävissäsi.

Tänään et ole yksin

26

Kiitos Millanen ja lomapuisto .
Hyviä vinkkejä ja järkipuhetta .Täältä on hyvä aloittaa.Ehkä matka sinne A-klinikalle lyhenee tätä kautta .

27

Heippa maaliskuu!

Itse olen ´´ikävästi´´sanottuna pitkän linjan alkoholistinainen, 50+, kaikenlaista ollut, ja… mennyt. Tässä Sinulle pienemmän ryhmän kutsu, liittyä mukaan voit etusivuilta http://rajattomat.blogspot.fi/
Itse olen tästä pienestä ryhmästä saanut sekä tietoa, että voimaa ja raittiuden päästä kiinni!

Hyvää keväänalkua, voimia ja ehkä tapaamme toisaalla uudelleen?

28

Kiitos
käyn tutustumassa blogiin.
Laitan muutaman asian, jotka varmastikin kuuluu tähän, mutta olen siis 9 päivää ollut juomatta ja kärsin hirveästä yliherkkyydestä. Olen varmastikin herkkä ihan muutenkin, mutta aivan pienimmästäkin asiasta vedet herahtaa silmille ja kaikki tuntuu surulliselta.
Niinkuin Selina O taisi kirjoittaa “kännissä” kaljoissani tuntui, että pystyin kotiasiat hoitamaan,nyt en saa mitään tolkkua asioihin. Teini ikäisten lasteni asiat tuntuvat ylivoimaisilta ja koulusta yms. tulleet negatiiviset viestit tuntuvat vuoren korkuisilta. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja epäonniseksi.
Se, että viikonlopun aikana “ohjelmoin” itseni oli uutta minulle, sillä olinhan käpertynyt ongelmani kanssa kahdenkeskiseen tilaan aiemmin- ei kukaan saanut häiritä minua. Olen menettänyt tietoisesti kaikki ihmissuhteeni, sillä minulla olivat minun olueni ja en kestänyt, että minua häirittiin. Minulle oli uutta kulkea lauantaina ihmisten ilmoilla ja aistia ihmisiä. Toki pakolliset ja pakottavat asiat hoidin viikonloppuisinkin, mutta täysin laskien, että pian tämä tilaisuus on ohi ja olen kotona tv:n äärellä ja oluet kaapissa.
Tämä maanantai tuntuu todella, todella vaikealta. Ehkä tämä taas tästä…

29

Hei,niin samalla tavalla olen sulkenut kaikki ihmiset pois mun maailmasta,jotta saan rauhassa vuorotellen nousuhumaltua ja masentua.Aluksi karsein elämästä energia syöppö ihmiset.Mikä on mielestäni hyvä ja kuuluu tiettyyn ikään,että elämästä siivotaan ylimääräistä pois.Nyt olen huiskinut kaikki läheisetkin ihmiset kauemmaksi.Haluan nyt kuitenkin herätä henkiin uudelleen.Se on mahdollista vain ilman alkoa.
Noi tunteet korkeista vuorista on tosi tuttuja.Tuttuja joka viikolta.Olikos se nyt Millanen,ketä tos aiemmin mainitsi,että on tietoisesti kuunnellut/tarkastellut omia tuntemuksiaan.Ymmärsin sen oman itsensä kohtaamisena. Ja maininta harmaasta mössöstä tunteiden kohdalla,oli kans tuttu.
Ei maaliskuu17,must tunnu yhtään kivalta,kun tiedän sun olevan sellases pahas mielentilas mis itsekin oon usein ollut,mut se tuntuu helpottavalta ajatukselta,että jossain on joku, joka tajuais mun ajatukset alkoholia kohtaan.Kyllä ihmisen kuuluu normi arki saada pyöritettyä ilman nousuhumalaa.Mitä useamman päivän on juomatta,sitä enemmän voimaantuu ja jaksaa kiivetä niiden vuorien yli.Sit,kun se harmaa mössökin vielä katoo,niin huomaa ettei ne vuoret oo edes niin korkeita.
Koita päästä eteenpäin tos mustas hetkes.Se alko ei kyl auta vaikka luulee,että sen avul taas päästään pari askelta.Kyllä,mut neljä taaksepäin seuraavas hetkes.

30

Mä yritän nyt puolestani tsempata, että noi yliherkkyydet ja paskat fiilikset on TÄYSIN samoja juttuja, joiden kanssa oon itse painiskellut raitistumisen yhteydessä. Vaikkei olisi ryypännyt päivittäin, laittaa alko aivokemiat niin huolella sekaisin, että kun riippuvuutta aiheuttava aine otetaan pois ovat kurjat olot taattuja. Toisaalta mua on jeesannut myös ajatus, että alkoholismi-sairaus haluais mun sortuvan ryyppäämään ja tekee mulle hirveän olon, jotta antaisin periksi asiassa ja lähtisin juomaan. Vaan mun mielestä noiden fiilisten kohtaaminen selvänä on just se hetki, mistä toipuminen voi alkaa. Ne kannattaa ottaa vastaan prosessiin kuuluvina juttuina, eikä liikaa säikkyä tai varsinkaan yrittää paeta niitä. Tuossa kohtaa erityisen hyviä työkaluja ovat hetki kerrallaan -ajattelu ja muistutus, miten “tämäkin menee ohi” :slight_smile:

31

Hei,Millanen.Olen nyt jo kokenut saavani täältä vertaistukea.Se on auringon lisäks nostanut mielialaa.Tunnen itseni kaikki voivaksi ja samalla pelkään tunteen menevän ohi.Ja,niin se meneekin ja tulee huonoja hetkiä.Mutta,niinkuin sinä kirjoitit:Sekin menee ohi.Ja samaa mieltä,että ne tunteet tarvii kohdata.Just sitä mietinkin,että mitä pelkään…Jostain syystä tää rypeminen on ollut muka parempi vaihtoehto.
Juomattomana jaksona voimat kasvaa ja luulen,että voin juoda eikä siitä tule ongelmaa,mutta aina tulee ja voimat katoo.Tulee olo,kuin jäis jostain paitsi ,jos ei koskaan saa juoda.Öö,vaikka en haluu juoda.
Miks ei tulis himoo laittaa lenkkarit jalkaan,lähtee pururadoil loikkimaan,saamaan valtava mielihyvän tunne siitä.
Täs arjes vaan sellaselle ei ole muka ollut aikaa,mut ehkä sen aika tuleekin pian.
Ehkä nää kaikki arjen vaatimukset on mut nujertanut ja en ole pystynyt ilman alkoa niistä selviytymään.Vaatimukset olleet liian korkealla.Jos pystyis elää selvänä ja harmaa mössö aivoista katoaisi,varmaan ymmärtäisi mikä on oikeasti tärkeää.Ymmärtäisi mihin oikeasti kannattaa panostaa.

32

Moikka ja tervetuloa minunkin puolestani palstoille.
Raitistuminen ottaa aikaa ja sille pitää osata antaa aikaa. Kärsivällisyyttä vaatii aika paljon ja armollisuutta itseään kohtaan. Ei siis kannata vaikkapa tuon pururatailun kanssa lähteä kiirehtimään. Sen aika tulee kyllä, jos on tullakseen. Alkuviikkoina kannattaa aika pieniin ajanjaksoihin keskittyä, ettei tule haukattua liian isoa palasta. Rauhallisesti kun etenee, niin voi päästä tilanteeseen, ettei tarvitse juoda. Juu-u. Semmoinenkin on mahdollista. Ja se on hirveän hyvä tunne. Aikaa se kyllä omalla kohdallani vaati useita kuukausia, mutta on tämä raitistuminen kyllä kantanut hedelmää. Ja juokseminenkin tuottaa mielihyvää aivan eri tavalla kuin juovana aikana. Sen verran alkoholi sekoittaa päänuppia, että tuntemuksetkaan ei samanlaisia ole kuin oikeasti selvällä päällä.

Aiemmin kirjailit

Jos tuntuu siltä, että tarvitset sellaista jollain lailla matalamman kynnyksen tukipaikkaa, niin itse hain raitistuessani (siis ehkä kymmenen omatoimikokeilun jälkeen) apua päihdehoitajalta, joka täällä päivystää ihan tuossa lähiterveysasemalla. Kyse on nimenomaan sellaisesta ensimmäisestä askelmasta, jos hitusenkin oma päihteidenkäyttö mietityttää. Ohjaavat sitten eteenpäin ja ehdottelevat jatkopaikkoja, jos siltä tuntuu. Itse kävin 9 kuukauden ajan noin kerran kuussa juttelemassa. Mahdollisksi jatkopaikoiksi minulle suosittelivat a-klinikan ns.nonstop-keskusteluryhmää (kerran kävin, päiväryhmä ei sovi aikatauluuni, mutta ihan hyvä kokemus kyllä) ja aa:ta, josta aiempaa kokemusta muutamia kertoja. Mutta en jatkojuttuja ole poiminut muita kuin tämän plinkin.

Päihdehoitajajutusta enemmän esim. näistä:
Jyväskylä; päihdehoitaja
Turun päihdepalvelut

33

Heipat.
Mulla menee kyllä ajatukset ajassa liian pitkälle ,joten tosi hyvä muistutus,että kandee keskittyä pieniin paloihin.
Siihen,että nyt en juo ja nää hetket muuttuu päiviksi.Aivosumu katoaisi pikku hiljaa.
Perjantai lähestyy ja taukoamatta nousuhumala tulee haaveisiin.Haluan niin niin päästä sen haaveilemisesta,kun en halua enää elää valheessa.
Aiemmin on tullut voimakkaammin tunne,että kyllä nyt vielä yhden kerran vois.Nyt tuntuu ,että ei vois,mut selkäranka vaihtunut keitetyks spagetiks.En pystyis vastustaa vaan roboottimaisesti hakisin ne paskat juomat,imisin ne ja samalla olisin niin ******** kodinhengetärtä siinä nousuhumalas mikä ei enää edes tuota niin suurta mielihyvää kuin aiemmin.
Kyllä se tosiaan on niin ,että mun on pakko hakea ulkopuolista apua.En mä tästä yksin selviä.Niin kuin tos aiemmin mulle vinkattiinkin,että siitä on hyvä aloittaa ,ettei koita yksin selviytyä.On kyllä kaikkivoiva fiilis kadonnut ja niin heikko ihminen tullut tilalle.
Tää on vissii se hetki,ku täytyy vaa kestää ja muistaa,että ohi tääkin tunne menee.Siinäkin viisas tsemppi täältä saatu. :smiley:

34

Kauhee kynnys oli tännekin tulla kirjottelee saati lähtee kotoo höpisee näist jollekin.Mut kyllä nytkin noi aiemmin saamani vinkit auttaa.
Kiitoksii kovasti :smiley: :smiley:

35

Moikka
tiedätkö oli pakko tulla tänne jotain kirjoittamaan, kun luin nuo sinun viestisi. Olin jo oikeastaan menossa “nukkumaan”,kun ajattelin,että jos nää ajatusten vaihdot edes hituisen auttaisi sinua niinkuin minuakin.
Tämä ei lohduta välttämättä, mutta tunnen niin tunteesi. Tää on kai just sitä riippuvuutta, mihin me ollaan kehomme totutettu. Kemiallinen juttu, joka on meille syntynyt vuosien saatossa. Itse kävelin tossa aiemmin illalla kotiin ja ajattelin ihan sitä samaa ihanuuden mielikuvaa kylmän oluen mausta ja siitä ansaitusta tunteesta. Olen töissä venynyt, esiintynyt, tehnyt isoja konkreettisia asioita. Vaikka on keskiviikko, ajattelen, että olen todella ansainnut olueni. Palkinnon on pakko odottaa minua, selviän hädin tuskin perjantaihin asti. Johan tämä on epäoikeudenmukainen maailma muuten. Eli ihan näitä samoja fiiliksiä…
Siispä kittasin vichyn alkajaisiksi, kun kotiin pääsin, että edes joku hiilihapollinen tarve on tyydytetty. Minä ajattelen kahta asiaa, mitkä voisivat minut “pelastaa” etten sorru. Toinen on edelleen tämä hetki ja hetki kerrallaan. yritän olla ajattelematta edes huomista saati perjantaita tai viikonloppua. Toinen asia on se, mikä hyvä fyysinen olotila minulla on kuitenkin kun en ota. Vaikka juomattomuuskin väsyttää, itkettää, raivostuttaa, niin mulla ei ole sitä humalan jälkeistä kuivaa suuta, töhnää, särkyä, ahdistusta ja masennusta sekä lievää “vapinaa”.
Tsemppiä sulle…ymmärrän niin mistä puhut. :slight_smile:

36

:smiley: Just se lohduttaa,että joku oikeasti tajuaa.Tosin tää mun ainutlaatuisuus katoo täällä lukiessa muiden tarinoita :laughing:
Luullut,ettei tälläsii tunteita ole kellään.Miettinyt ,tekeväni tästä vaan itse ongelman.Noita ajatuksia tullut ehkä siksi että arjessa keskustelut alkon ympärillä on niin hehkuttavia/hyväksyviä/ongelman väheksyviä jne…
Ja saa tässä muutenkin nauraa itselleen:Alkoholia ostaessa en kyllä koskaan mieti,että mitä se maksaa ja,että sisältääkö se esim.makeutusaineita/sokeria kaiken muun huonon lisäks…mut,en o ajatustakaan suonut,että korvikkeeks vois tosiaan ostaa jotain muuta hyvää juomaa.Lisäks mun tsiisustelevat puheet parsakaalin terveellisyydestä ja lisäaineitten vaarallisuudesta…Mahtaa kuulijat ihmetellä,että mikä tos ruokavalios turvottaa…Enpäs ookkaan kertonut niille kaikkea :unamused:
Hetki kerralla eteenpäin,mut sen verran jo huomiseen,että voisin kans hoitaa kaupas käynnin jo huomenna.Ostaa vähän parempaa vichyy perjantaiks.Vois suunnitella ohjelmaks lepäämisen luvan kanssa.Taistelen kiusausta vastaan ja,jos siinä lomassa saisin koko vkonlopun aikana sen verran aikaan,kun normisti oon saanut perjantaina muutamas tunnis nousuhumalan aikana.Ilman krapulaa.Lähtis varmaan seuraava vko hyvin käyntiin.
Nyt nukkumaan.
Tsemii sinullekin :smiley:

37

Melkein uskaltaisin väittäa, että tuossa pillee sellainen harha, jonka kuitenkin voi kunnolla huomata vasta kun on saanut ajatukset kunnolla irti alkoholinkäytöstä. Ja se harha on siis se, että ihminen keskittää huomionsa ja tarkaavaisuutensa alitajuisesti itseään kiinnostaviin ja itselleen suotuisiin asioihin. Tämän takia sitä “oikeutusta” juomiseenkin on helpompi löytää kuin ehkä sitä toista kantaa. Toki on myös todettava, että suomalaisessa yhteiskunnassa perinteisesti alkoholinkäyttöön on suhtauduttu varsin suopeasti, minkä ansiosta/takia niitä käytön kannalta positiivisia asioita useammin kuulee.

Tuo juominen ylipäätään on tärkeä muistaa etenkin tuossa alkuvaiheessa (+“HALT”). Sitä on kuitenkin alkoholia käyttäessään tottunut etenkin juomaan. Ja nyt sitten kun jättää alkoholin veke, niin helposti tulee jätettyä se juominenkin. Tuntuuhan se toki vähän pöljältä kitata jotain kuplavettä tms. kuppi kaupalla, mutta se voi kuitenkin toimia apuna siihen, ettei se alkoholi niin mielessä pyörisi. Vähän se menee jopa aivojen huijaamisen puolelle, kun juo, vaan ei päähän nousevaa. Kannattaa sellainen itselle mukava juoma hakea kokeilemalla. Muistan, että joku joskus mainitsi, ettei hänelle mikään sihahtava sovi, kun siitä iskee heti alkoholin himo päälle. Mutta kun me kaikki ollaan yksilöitä, niin jokaisella on jollain lailla omat jutut, vaikka yhteneväisyyttäkin löytyy.

38

Ajattelin, että kirjoitan tänne näin perjantaina. Tämä on melkoisen ihmeellistä. Ei minun tee mieli juodakaan, mutta mielessä se käy. Ei tee mieli tehdä mitään, enkä ole tv:tä katsonut sen sunnuntain 26.3 jälkeen. Tavallaan yhtä monta kun on juomattomuus päivää yhtä monta on tv:n katsomattomuuspäivääkin. Tässä kohti voin näköjään todeta, että olut ja tv liittyy tai liittyi oleellisesti yhteen.
Olen tykännyt lukea, ei tee mieli sitäkään. Jotain naistenlehteä selaan sivun parin.
Työviikko on ollut tosi rankka, mutta kello on vasta 19.50 ja kaikki on tehty, mitä velvollisuudet ovat velvoittaneet. Olen vain…ilmeisesti hyvä näin. Katselen, kuuntelen pihalta kaikuvia ääniä ja toki olen tämän koneen äärellä.
Ei minulta oikein synny tekstiä tännekään, mutta kun kirjoitan tänne,ajattelen, että joku kirjoittaa myös tänne ja saan uutta luettavaa. :confused:
Ei tässä nyt ollut oikein mitään tolkkua, mutta hyvää viikonloppua toivottaen… :wink:

39

maaliskuu17 kirjoitti

Hei, tolkullista kirjoitat ja tolkullisesti olet elänyt, kun raittius on säilynyt. Se on kuitenkin kaiken muun perusta, mille rakentaa pikkuhiljaa ihan tavallista arkea ja parempaa elämää.

Tänään et ole yksin

40

Hei kaikille.
Klo 23 ja nukkumaan menos.Selvinpäin.Töistä lähties kävi mieles,että pitäiskö juomaa hakee?Kuinka muuten osaisin ollakkaan?
Sit tuli mieleen asioita mitä oon täältä lukenut ja tänne kirjoitellut.Aattelin,etten voi olla niin luuseri etten pysty tätä yhtä vkonloppuu kattoo josko menis vaik paremmin.

Kotiin päästyäni oli vähän jännittynyt/haikea fiilis.Aloin hääräämään kotihommia sillä mielellä,että isommat pois ja sit saan vaan olla,luvalla ilman syyllisyyttä.Ansaitusti rentoutua ilman kemiallista ainetta.On hieno tunne tämä.

Maaliskuu17 on aika kovis.Meinaa,jos noin hienosti pystyy vaan olemaan hiljaisuudessa ilman esim.tv häiriötä.Niinku valmiina kuuntelemaan omaa olotilaansa.

Itsekin ajattelin, että ois tänne tullut kirjoittelee/lueskelee mut en pystynyt,kun jotenkin siinä kohtaa tuntui,että parempi olla vaan ajattelematta koko alkoholia ja pitää itsensä kiireisenä.Oli hienoo,kun sai kaikenlaista tehtyä ja oli kokoajan kartalla.Välil tuli väläyksiä esim.viime vkonlopun kulusta ja tyytyväisyys vaan lisääntyi.Tosi hienoa,että nyt olin tietoinen omista tekemisistäni eikä aamulla oo vastassa mitään yllätyksiä.Ei esim.keittiö ja olohuone oo vaihtanut paikkaa…sit niitä sais taas järjestellä takas,ku ensin pääsis masennuksesta ja jaksais taas hoidella kaikki kännissä tehdyt järjestelyt.
Huoneiden paikkojen vaihto nyt oli liioittelua,mut ei kauheesti.Uskomaton määrää asioit järjestyy juomisen lomas,mut loppuviimeks niist on vaa haittaa .Nyt sen huomaa,kun pienes ajas ,selvinpäin,sai paljon järkevämpiä asioita aikaiseksi ja oli tietoinen kokoajan.

Mun ei ottaessa tullut tv:tä eikä muutakaan katsottua.En kaivannut ihmisten seuraa.Pöhnäs oli tekemisen meininkiä,kun en selvinpäin meinaa jaksaa tehdä yhtään mitään.
Tänään mietein,että omaa vaatimustasoa pitää laskea.Keskittyä siihen tietoisuuteen .Olla armollisempi itselleen.Ennen kaikkea keskittyä siihen mikä on itselle oikeasti tärkeää.

Sit oli juomaks kivennäisvettä.Metsä-mansikan makuista.No,tosiaan siitä sihahduksesta ja tuoksusta siideri tuli mieleen.Jatkoin vaan siivoiluu/ruuanlaittoa.Kun isoin jano meni ohi,ei enää kummemmin tullut alkoholi mieleen.

Kunpa tää fiilis säilyis.Rauhallinen olo.Yrittänyt pysyy kokoajan siinä hetkes,kun olen.Joskus aiemmin oon näist fiiliksist ollut nii nii innostunut,että sit alkaa rattaat pyörii niin lujaa etten pysy enää peräs eli alkaa olla niin kovat odotukset,että mitä kaikkee saan aikaan selvinpäin ja fiiliksen pitäs olla katos kokoajan.Toi on varmaa yks,mitä pelkään.Etten olekkaan kaikkivoiva kokoajan ettei fiilis ookkaan kymppi kokoajan.Se on varmaan ollut se taitekohta,että on tarvinnut taas ottaa.
Sit on kyl ollut niitäkin hetkiä,että on ottanut ,koska halunnut moninkertaistaa sen upeen fiilikseen.Ahne paska saa siinä nenilleen.Ei ol koskaan hyvää seurannut siitä.

Ai ,täs on pian tunti vierähtänyt,ku välil pohdin ja välil kirjottelen.Hyvää terapiaa taitaa olla…

Huomenna ei ole krapulaa! :smiley: