Tarvitsisin tukea siksi täällä

Vuosia,vuosia sama kuvio on kohdallani toistunut. Suoritan työni ma,ti,ke,to ja pe. Perjantai iltana avautuu ne 7-8 olut pinttiä ja sama toistuu lauantai iltana. Sunnuntain olen niin ahdistunut, väsynyt, häpeissäni, huonovointinen jne.
Hoidan ulkoisesti kaiken, ettei kukaan vaan huomaisi mitään. Osallistun harrastuksiin, joihin olen sitoutunut. Hoidan lapsiini ja perheeseeni liittyviä asioita.
Maanantaina työhön ja sama toistuu.
Olen lukenut lukemattomia kirjoja aiheesta, olen enemmän ja vähemmän puhunut asiasta johonkin. Tuloksetta.
Olen keski ikäinen nainen, teini iän kynnyksellä olevien lasten (2kpl) äiti ja naimisissa. Vanhin lapseni on jo aikuinen ja ensimmäisestä avioliitostani. Olen yksinäinen tietoisesti, sillä olut on maailmani, johon käperryn ja otan hetkellisen irtioton. Katson televisiosta pressiklubit, perjantait ja midsommerit jne…
Minulla on tämä riippuvuus ja olen niin ahdistunut. Avaudun varovasti miehelleni. Hän tukisi minua, itsekin haluaisi olla enemmän ottamatta, mutta ei minua kukaan pysäytä. Ulkoisesti minun pitäisi olla tyytyväinen terveydestä, lapsista, työstä jne…mutta olen niin onneton ja surullinen.
Vanhempani ovat kuolleet ja sisarukseni (2 kpl) elävät täysin erilaista elämää, joskus minusta tuntuu, että emme edes ole samasta perheestä. Sekin sattuu henkisesti.
Maanantai, tiistai ja vähän keskiviikkoakin olen hirveän väsyksissä ja välillä työssä puheen tuottaminenkin tuntuu vaivalloiselta. Ajatukset ovat alakuloiset. Torstaina helpottaa ja perjantaina kaikki toistuu.
Tänään olen rohkaistunut rekisteröitymään tänne päihdelinkin keskustelualueelle. Olen aiemmin käynyt lukemassa näitä tarinoita, kuten myös muitakin lähteitä ja erilaisia blogikirjoituksia.
Minulla on tämä salaisuus, josta ei välttämättä kukaan tiedä, mutta olen aivan “loppu” tähän kierteeseen.

Terve vaan. Mun ongelma oli loppuvaiheessa aika samalainen kuin sulla. Dokailin kotona kaljaa ja katoin telkkaria viikonloput. Välillä viikonloput venyivät pitkiksikin. Luulin pitkään että rentoudun ryyppäämällä, vaikka olin kaksin verroin väsyneempi viikonlopun jäljiltä ja itse palautuminen siirtyi viikolle.

Mutta jos tietää ja tiedostaa oman tilanteensa, on silloin hyvä lähteä etsimään muutosta asioille. Muutokset eivät tietystikään tapahdu hetkessä, mutta on kuitenkin parempi yrittää kuin olla yrittämättä.

Tsemppiä sulle!

Kiitos sinulle vastauksesta.
Ajattelen myös nyt niin, että pieni muutoksen askel on nyt otettu, kun uskaltauduin tännekin ja kirjoittamaan miltä minusta todella tuntuu joka ikinen sunnuntai vuosien ajan.
Käyn lukemassa tuota blogia myös…
Arvostan kaikkia, jotka käy tätä läpi ja vielä puhuvatkin siitä!

Uskon ymmärtäväni sinua maaliskuu17. Tilanteessasi ei ole mitään kummallista mutta samalla se on täydellinen mysteeri juuri sinulle, että miksi toimit noin vaikka se tuottaa niin paljon pettymystä ja mielipahaa. Niin…se kun on niin mukavaa silloin perjantaina ottaa olutta. Myönnetään se vaikka yhteen ääneen. On mukavaa mutta entäs ne seuraukset, niitä kun ei millään jaksa ajatella juuri silloin perjantaina. Hmm, taidan kirjoittaa oman pääni sisällä tapahtuvasta vuoropuhelusta. Mä oon paininut tämän asian parissa sitten muutaman kerran, onhan noita viikonloppuja ryypätty aika monta tässä viime vuosina.

Kannustan sinua olemaan sen yhden perjantain ilman viinaa ja vasta lauantaina ajattelet sitten sen päivän kohtaloa. Tiedät kyllä mitä silloin sinun EI kuulu tehdä. Itse olen ottanut näitä pieniä askelia ja niin vain ne kasvavat kokoajan pidemmiksi askeliksi. Joku täällä kirjoitti minulle tästä päivien keräämisestä, että kannattaako sitä pitää itsetarkoituksena tai ainakin kehoitti pohtimaan asiaa. Olenkin pohtinut että millä pelillä tästä raittiudesta saisi elämäntavan. Oikeassahan se joku oli. (Löydän kyllä omasta ketjusta ja olen siitä kiitollinen). Mutta näin alussa kun minäkin olen niin eikös niitä raittiita päiviä kannata kerätä ja iloita jokaisesta aamusta kun herää hyvällä mielellä kun ei eilen juonut.

Kerätään yhdessä selviä päiviä ja varsinkin niitä vaikeita viikonloppuja. Kerrotaan täällä sitten miten menee. Mulle tämä plinkki on aivan uskomattomalla tavalla avuksi. Toivon sinulle samaa!

Tervehdys
kiitos viestistäsi. Olen ollut niin ilahtunut tällaisista kannustavista viesteistä. Olen tähän maanantai aamuunkin lähtenyt ihan eri mielellä. Tätä tämä juuri on, että pienin askelin, tosi pienin. Jonain päivänä tästä voikin seurata suurta ja hyvää.
Oikein hyvää viikon alkua sinullekin!

maaliskuu17 kirjoitti

Hyvä ja tarpeellinen juttu, että kirjauduit tänne kirjoittamaan yksinäisyydestäsi ja ongelmallisesta salaisuudestasi… Salaisuus pakottaa valheellisiin rooleihin. Omanarvontunto painuu maanrakoon ja sitä kuitenkin alkoholisti tarvitsee kestävän raittiuden ja alkoholista vapautumisen tueksi. Oman salaisuuteni purkaminen alkoi sinä päivänä kun avasin AA-palaveripaikan oven ja sain sanotuksi, että olen alkoholisti. Ei ole tarvinnut juoda edes saunakaljaa sen päivän jälkeen.
Sinulla on sama mahdollisuus kuin tuhansilla muillakin. Sinäkin voit avata vapauteen ja toveriseuran turvaan vievän oven.

Tänään et ole yksin

Kiitos sinulle viestistä! :slight_smile:

Mulle alussa oli tärkeintä saada alle raitista aikaa jotta tajusin, mikä ero on selväpäisellä ja känni-elämällä. Kerrastahan oma selviämiseni ei todellakaan tapahtunut, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen kaikkia pätkäraittiuksia, repsuja ja kauhukokemuksia on tarvittu. Hyviä neuvoja ovat hetki kerrallaan eläminen ja sen muistaminen, kuinka kauan aivokemioiden palautuminen ottaa aikaa, mikäli niitä on säännöllisesti päihteillä sotkenut. Paskat fiilikset kuuluvat siis kuvioon, eikä niitä kannata liiaksi säikkyä. Tällä omalla raittiusjaksolla vaikeimmat paikat olivat 2kk ja 6kk kohdalla - antaa hieman osviittaa siitä, kuinka hidas prosessi toipuminen on. Selvänä olo kuitenkaan tuskin kaduttaa jälkeenpäin, dokaamaan lähteminen todennäköisesti lähes ketä tahansa alkoholistia. Tsemppiä! :slight_smile:

Hae apua itsellesi.
Alkoholismista toipuminen vie energiaa. Tarvitset kaiken mahdollisen tuen.

Joillekin aa tai na sopivat, ei kaikille.
A-klinikka auttaa monia.

Voimia!
Mä oken ollut yli 3 vuotta raittiina. Vasta nyt huomaan, miten raskasta ja uuvuttavaa oli juoda ja päihteillä.
Ei sitä tajua silloin, kun viina vielä vie.

Kiitos viestistä :slight_smile:

Laitan vähän kuulumisia.
Tuo sivussa oleva laskuri on kyllä mainio, vaikka luku on pieni, niin ovat askeleetkin.
Viime yönä en meinannut saada millään nukutuksi ja aamulla herättyäni itkin. Tämäkin kuuluu tähän kuvioon tiedän, mutta minulla on hyvä olo, kun tulen tänne ja luen nämä muutamat kannustavat kommentit.
Olen joitain asioita kirjoittanut itselleni kalenteriin- ikäänkuin muistutukseksi. Esim. sen, että “salaisuus pakottaa valheellisiin rooleihin.”
Myös sitä pidän mielessä, että on “kerättävä raittiutta alle, että voi verrata kumpi on kannattavampaa” ja se, että raittius tuskin koskaan kaduttaa niinkuin taas juominen.
Kaikille muillekin tsemppiä ja palaan kertomaan tuntemuksia, kun tuo viikonloppu lähestyy tai on meneillään.
Siellä onkin haastetta minulla, MUTTA edelleen pienin askelin- tänään on tämä päivä ja tämä hetki. :confused:

Pienin askelin eteneminen onkin just fiksu tapa! Kannattaa myös pitää tuo mielessä siinä vaiheessa, kun viinanhimo alkaa hiipiä kuvioihin…mieliteotkin kun voi selättää hetki kerrallaan. Mua on auttanut sen mielessä pitäminen, että kyseessä on sairaus joka yrittää laittaa mut juomaan - eikä se, että mun tekee mieli viinaa tarkoita, että täytyisi oitis syöksyä kauppaan juomaa hakemaan. Joskushan en yhtään kyennyt tuonlaiseen ajatteluun, vaan pelkäsin mielitekoja ja pompin täysin niiden vietävissä. Eipä paljon voinut elämänhallinnasta puhua siinä tilanteessa! :open_mouth:

Omalla tielläni olen huomannut, että perjantait ja lauantait ovat juuri sellaisia päiviä, jolloin kannattaa pitää plinkki auki. Täällä voi lueskella muiden tarinoita ja kirjoitella omia tuntemuksia, jos sille päälle sattuu ja tämä on vallan tehokas keino muistuttaa itseä siitä, miksi tänne on joskus kirjautunut.

Silloin kun etäisyys kasvaa tukitoimiin raittiuden ylläpitämiseksi, silloin myös se riski sortua kasvaa.

Tervehdys
juuri näin…tiedätkö kävin jo alkuillasta katsomassa kirjoituksia ja salaa sisimmässäni toivon, että joku kannustaisi minuakin edelleen tällä alkutaipaleellani ja kirjoittaisi jotain. Olen ensimmäsitä perjantaita todella, todella pitkästä aikaa juomatta. Erittäin rankka työviikko takana ja entisen elämäni mukaan olisin ehdottomasti ansainnut vakio olueni, mutta ei! Pääsin sen kiusauksen yli ja juuri siksikin, että en halua pettää lupausta. Lupausta minne…voisi kysyä?. Se vaan taitaa olla sellainen pään sisäinen juttu. Lisäksi niin “ylpeänä” katson juomattomuus laskuriani 6 päivää juomatta!
Edelleen olen alussa ja haavoilla, mutta ylpeä tästä illasta, se on lähes voitettu.
Minua auttoi ehkä myös se, että tein suunnitelman, jota en ole aiemmin tehnyt. Järjestin itseni ulos töiden jälkeen limsatasoiseen paikkaan syömään. Kittasin coca-colaa vatsani täyteen. Menin ruoka kauppaan, jonka yleensä olen hoitanut jo torstaisin, että varmasti ehdin juomaan heti kotiin saavuttuani perjantaina. Nyt kaikki on kellollisestikin myöhemmässä. En istunut tv:n ääreen vaan aloin tietokoneella tekemään yhtä kirjoitustehtävää, joka veikin yllättävän kauan aikaa. Näin rakensin iltani ja nyt olen niin iloinen juomattomuudestani ainakin vielä tänään.
Kiitos, kun muistutit ja otit minuun yhteyttä! :slight_smile:
Sinullekin tukea toivottaen…

Hei maaliskuu17, hienosti selvitty! Kiitollinen mieli raittiista päivästä tukee henkisesti ja ruumiin ravitseminen osaltaan fyysisesti. Myös lepoa ja virkistystä tarvitsemme työstä ja arjesta irtautumiseen. Aina kuitenkin muistettava olla raittiina päivä kerrallaan. Uudet tavat ja tottumukset tarttuvat hiljalleen, kun alkoholille ei anneta tilaisuutta.
Kotiuduin vasta kymmppiuutisten aikaan, kun olin hiukan kauempana tapaamassa raitistuneita alkoholistitovereitani. Jaoimme kokemuksiamme, voimaa ja toivoa nauttien tee- ja kahvikupposet.

Tänään ei olla yksin

Huomenta!

Näin se on perjantai ohi ja lauantaiaamu koittanut. Ei ole krapulaa, ei pöhnää, ei morkkista, ei itsesyytöksiä ja mieli virkeänä saa laittaa kahvinkeittimen porisemaan ja nauttia raittiista ja raikkaasta kevättalvisesta aamusta. Taitaa taas tulla aurinkoinen päivä ja ulkoilu virkistää mieltä, taitaa kasvoillekin jo rusketus tarttua hankiheijasteista :slight_smile:

Tsemppiä tähän päivään. Käy ostamassa vaikka 3 litraa kokakollaa ja levy suklaata, se on sallittua :wink:

Tsemppiä Lumikulkuri!
Itselläni on auttanut, että koitan pitää itsestäni huolta ja koitan välttää HALT (HungryAngryLonelyTired). Ruokarytmi kuntoon, riittävästi unta, liikuntaa ja ulkoilua, jokaiselle päivälle jotain mukavaa tekemistä jne. Itse olen aloittanut kuntoilun ja kunto nouseekin kohisten. Ja paremmassa fyysisessä kunnossa kestää stessiäkin paremmin.
Ja jos (eli kun) se juomishimo iskee niin syö ja juo välittömästi, paljon! Ihan mitä vaan mutta heti ja paljon. Minulla aina mukana repussa ja autossa protskupatukoita (Lidlin karamelli ja lakritsi on ihan hyväkin) ja vichyä ja vettä. Minulla ainakin himo on iskenyt voimakkaana ihan puskista esim kun ajelin kotia kohti keskellä metsätaivalta. Tämän vinkin sain täältä, muistaakseni Andante ainakin siitä kirjoitti. Ja on minulta vienyt pahimman juomahimon.
Näillä ainakin minä olen päässyt (vuosien ja todella useiden raitistumisyritysten jälkeen) näinkin pitkälle tällä kertaa

Hei Kerttuli, maaliskuu17 ja muutkin! Tulin moikkaamaan kun nimeltä mainittiin. HALT on hyvä keino tilanteensa arviointiin, toinen joka saattaa tepsiä varsinkin viikkorutiinien pakoitteiden alla oleville, on rutiinien muuttaminen jos mahdollista. Tavat ja tottumukset kun ovat jollain tasolla aina sisäänopeteltuja, säännöllisesti palaavia käyttäytymismalleja. Ja minkä on opetellut sisään, sen voi opetella uloskin.Eli rutiinit tsekkaukseen, ehkä palasiksi ja palaset sitten uudella moodilla kasaan. Tsemppiä ja hyvää alkanutta huhtikuuta kaikille kanssamatkustajille. :smiley:

Hei , maaliskuu17 . :astonished: .
Hämmästyttää ,kun tarinasi on kuin omani .Olen jo kauan tiennyt tarvitsevani tukea ,mutta esim. A-klinikalle matka tuntuu omasta huonosta olosta johtuen liian pitkältä .Ystävistä useat juovat viikonloppuna raskaan työvkon/arjen vastapainoksi,mutta tuntuu ettei kukaan oikeasti ole valmis luopumaan alkoholista ja asiaan liittyvät puheenaiheet ovat aina niitä ,kuinka hauskaa ja rentouttavaa se muka on . Se onkin tietysti oma asia ja itse olen tullut tähän risteykseen jo vuosia sitten . Tiedän oikean suunnan ,mutta jostakin syystä en lähde kävelemään sinnepäin. Juomisen jälkeen olen joka kerta asteen masentuneempi ja uudelleen aloitus tuntuu jo mitättömältä.Olenhan jo usean vuoden aloittanut uudestaan ja uudestaan alusta . Eilen oli aprillipäivä ja mun eka juomaton päivä :laughing: Jos taas yrittäisi .Tämä voi olla se oikea hetki,jos vaikka vertaistuki auttaisi .

Tervehdys :slight_smile: (Selina O ja kaikki kannustajat)
Olipa kiva, että kirjoitit. Minä olen ihan varma, että tarinani on todella usealle tuttu. Pieniä hienoisia yksikohtia voi poiketa, mutta sama sisältö. Minä en tiedä mitä tapahtui, kun tänne vihdoin viimein viime sunnuntaina aika näihin samoihin kellonaikoihin uskaltauduin kirjoittamaan. Ehkä se oli se jokin “voima”, että vihdoin pulpautin ulos sen tuskan, että “en jaksa enään”. Olen nimittäin ollut nyt koko viikonlopun kaljottelematta(juomatta)! Eikä ole tehnyt vaikeaa. Kaikki aiemmat yritykseni ovat olleet kärvistelyä, hampaiden kiristystä ja lähes kokoaikaista punnitsemista, että josko kuitenkin…ja AINA se alkoholi voitti kädenväännön.
Olen pitännyt itseni ohjelmoituna, ehkä se sopii minun tyyppiselle tapaukselle. Menen tikustakin tekemään asiaa esim. kauppaan, kuskamaan lastani yms. Tv:tä en ole katsonut yhtään viikonlopun aikana-olen välttänyt sohvan nurkkaa, sillä juuri se paikka houkutteli minut saman tien avaamaan tölkin käteeni kun istahdin siihen.
Nämä voi kuulostaa typeriltä ja hassuilta jopa lapsellisilta jutuilta, mutta kerron vaan, mitä tapahtui tai mitä olen tehnyt.
Tämä keskustelupalsta on tukeni! Minä en voi astua AA tms. paikkaan, ainakaan vielä. Olen jokaisesta kirjeestä, kannustuksesta ilahtunut ja ihan odotan uusia kommentteja tai viestejä.
Tämä on jokaiselle niin äärettömän henkilökohtainen asia ja minulle ainakin niin arka ja herkkä juttu.
Se vaan on nyt jotenkin niin, että niinkuin aiemminkin kirjoitin, otan jokaisesta viestistä jotain pientä neuvoa itselleni, olen jopa jotain kirjoittanut itselleni ylöskin ja samalla toden teolla opettelen elämään tätä hetkeä, en ajattele tulevaa, vaan ihan tätä tuntia ehkä korkeintaan tätä päivää.
Kun saan itsekin tukea olen valmis muitakin tukemaan.
Pysy mukana niin minäkin yritän! :slight_smile: