Marraskuu on ankeaa aikaa. Pisteet Turpauuno kuitenkin siitä, että teet mielessäsi harkintaa - mennäkö pitkäripaiseen vai ei. Siis myös harkitset tosissasi alkoholin sivuuttamista. Voimia sulle!
Puuhapete: Tekemisen puute ei ole ongelma, melkein päin vastoin. Yksinäisyys on myrkyllistä mielelle.
Yksi ongelma on se etten ole vapautunut henkisesti vanhasta parisuhteesta. Olen ollut huomaavinani että exä leikittelee kanssani siten että on aivan kuin palaamassa, mutta sitten katkaisee. Tiedän ettei se suhde ikinä korjaannu, enkä edes oikeasti halua sitä. Kuitenkin hänellä on kyky (tai valta paremminkin) vaikuttaa mielialaani. Se on vittumaista. Täällä kylässä kun väkisinkin törmäilee niin on mahdotonta kokonaan poistaa toista kansioista…
Olga: Siis yritän kyllä olla selvinpäin, sitähän tässä on yritetty kokonainen vuosi ylikin jo. Mutta asiat menee pieleen, tuntuu että se alkoholin tarjoama lepotauko olisi an-sait-tu. Mutta krapulaista päivää en kyllä ole ansainnut.
Nyt ei ole krapula. Pieni voitto jälleen. Ei muuta kuin raahautumaan eteenpäin.
1 tykkäys
Vaarallinen päivä, huomasin naureskelevani itsekseni. Se on aina vaaran merkki. Lisäksi tajusin viritelleeni vanhaa yhteistyötä muutaman kaverin kanssa. Mihin se johtaa: Dokaamiseen, vuorenvarmasti se on se lopputulos mitä ehkä etsinkin. Lisäksi tulisi vedettyä muitakin substansseja: Hyvästi puhtaat seulat. Seuloissa käyminen johtuu ikävästä välikohtauksesta poliisien haaviin ajamisesta niin sanotusti.
Mutta, mistä löytäisi levoton sielu mielenrauhan?
Oletko ikinä kokeillut avantoa? Jäitä ei vielä kaikkialla ole, mutta marraskuinen vesi on joka tapauksessa tarpeeksi kylmää, että se pistää adrenaliinin ja endorfiinit liikkeelle. Se tuo ainakin itselleni hetkeksi euforiaa sekä mielenrauhaa.
1 tykkäys
Varmasti näin mutta kiitos ei.
Jos päätät, ettet juo tänään ja keskityt tänään vain siihen? Tee jotain, mistä saa dopamiinia. Kuntosalille riehumaan, pihahommia kovalla teholla, juoksulenkki tai mitä nyt pystyy ja onnistuu. Kova saunominenkin voi auttaa. Joillekin auttaa herkkujen mättäminen. Juominenkaan ei niin maistu, kun on vatsa ylitäynnä.
Joka tapauksessa tsemppiä tosi paljon!!
Kiitos. Ei tsemppi miestä tapa jos ei mies tsemppiä, sanoo vanha sananlasku.
1 tykkäys
Olen raittiuteni alkumetreillä ja luin keskusteluanne mielenkiinnolla. Olen pohtinut mistä saan tsemppiä, motivaatiota, voimaa…miksi sitä nyt ikinä kutsutaan tähän taisteluun, vastustamaan alkuillasta kuiskivaa (=huutava) viinapirua.
Päivä (ja hetki) kerrallaan on aina toimiva, lisäksi olen testannut paria muuta konstia, mutta…
Tämä upposi, ajatusmalli että apinanraivolla viinapirua turpaan😁nauran vain houkutuksille ja näytän keskisormea!
Kiitos, tällä tämä viikonloppu!
Ai, että tämä vertaistuki toimii…
Tsemppiä kaikille❤
3 tykkäystä
Onpa mahtava kuulla että on ollut jotain hyötyä näistäkin jaarituksista!
Ja kannattaa muistaa että päivät ei ole veljeksiä. Mullakin nyt mennyt muutama päivä ettei alkoholi ole käynyt mielessäkään…tai no, iltaisin kyllä, mutta ihan siedettävissä määrin.
Täytyy yrittää ihan viimeiseen asti purra hammasta, sit se voikin kohta helpottaa.
Pitäkää itsenne miehinä (ja naisina)!
2 tykkäystä
Hyviä pohdintoja täällä. Omasta kokemuksestani voin sanoa että 10 v raittiusaika oli enimmäkseen taistelua juomisen himoa vastaan. Kariutunut avioliitto sen aikana. Ei todellakaan onnea ja auvoisuutta tuo mutta se tuo itselle ainoan oikea tavan elää täällä. Ihan sama mitä kaverit tekee tai ympärillä puuhataan ja örvelletään pedataan juomista töissä pitkin viikkoa ja tullaa naama turvoksissa ja silmät punaisina maanantaina töihin et tässä mitiä.
Ihan samalla viivalla olen mutta poikkeuksena oma valinta ja päätös olla juomatta.
Ei se menneisyys ole poissa juomisen loputtua. Siellä se roikkuu ja muistuttaa ihan jatkuvasti olemassaolostaan.
Entinen paras ystävä. Luottokaveri joka otti aina mutta ei antanut koskaan mitään ja jätti yksin oksentelemaan mahanesteitä ulos ja vapisemaan.
4 tykkäystä
hyvin kiteytetty 
Aaaaaaargh!
Alkoa tekee taas mieli niin ettei tosikaan.
Ei tässä oikein tule muuta mieleen kuin tsemppiä toivottaa. Toivottavasti omat aikaisemmin kirjoittamat ajatuksesi toisivat jotain konkreettista apua juuri tähän hetkeen.
2 tykkäystä
Moi Turpauuno, koita pysyä lujana. Ei nyt, ei tänään.
1 tykkäys
Enpä ratkennut. Masennus on. Oikeastaan en edes usko että alkoholi auttaisi tähän depressioon minkään vertaa. Mulla ei dokaaminen edes nosta mielialaa, vaan entisestäänkin laskee, suorastaan romahduttaa. Tavallaanhan sitten pitäisi olla helppoa. Mutta ei ole.
Varkain hiipii ne ajatukset että voisi juoda jotain lämmintä glögiä vaikka pullollisen, sellaisen miedon vaikka 5,5%, miksei sitten vaikka vähän terästää sitä pikku pullollisella terävää. Ns naukkupullollisella. Sit sillä “naukkupullolla” saa hypätä 5 minuutin välein, kunnes se on tyhjä. Samalla saa vahtia kelloa ehtiikö vielä hakemaan toisen “naukkupullollisen,” glögiähän ei sitten enää tarvitakaan kun homma menee jo kirkkaana alas kurkusta ihan helposti. Sitten nukkumaan viideltä aamulla kun mitään juotavaa eikä muutakaan enää löydy.
2 tykkäystä
Okei. Lueskelin tuolla Kotikanavalla tuttuja virsiä ja tuli joitakin ajatuksia. Esimerkiksi ei tunnu olevan kaikille selvillä minkälaisen ongelman kanssa tässä painiskellaan. Alkoholismi on elinikäinen sairaus, mihin ei ole parannuskeinoa. Oikein? Sen käytön voi lopettaa kyllä, mutta se vaatii paljon sellaista henkistä työtä, jota ei voi tehdä kuin alkoholisti itse.
Olen seurustellut kolme kertaa sellaisen naisen kanssa, joka ei itse juurikaan juo. Kuitenkin suhteen alussa on ollut selvillä että itse kyllä dokaan ja reippaasti. Sitten on kohta käyty päihdepuolella keskustelemassa ja itkemässä ja ihmettelemässä ja muuta, ja itse olen funtsinut että OK, ollaan nyt sitten juomatta jonkun aikaa niin tuo helvetin marmatus lakkaa. Siis älkää alkako seurustelemaan juoppojen kanssa jos itse ette juo! Siinä ei ole mitään järkeä! Äly hoi!! Huhuu!
Kun se motiivi lopettamiseen on tuollainen että “pidetään vähän taukoa” tai “vähennellään”, niin eihän se voi johtaa muuhun kuin siihen ihan samaan paskaan ja loputtomaan itsepetoksen kierteeseen ja piilopulloihin ja ajetaan kännissä kun ei kehdata sanoa miten paljon on tullut tissuteltua vahingossa, sitten on siniset valot peilissä ja pilli suussa ja kortti hyllyllä ja itketään morkkiksessa kun lapset on viety, sillä sekin on jonkun muun vika kun ero tulee. Että perkele.
1 tykkäys
Sanoisin että älkää alkako seurustella juoppojen kanssa, jos juopot eivät itse aktiivisesti ja omalähtöisesti toimi lopettaakseen juomisen. Jos siis toiveena on raitis mies. Ja jos olisin itse tällaisen puolison asemassa, edellyttäisin että toisella on jo raittiutta alla pidemmän aikaa, ettei lupailu jää puheen tasolle. Samaa mieltä että heti alkuun avoimet kortit. Perseestä sumuttaa toista ja antaa alkoholismin paljastua yllärinä ajan kanssa.
Juoppous ei nyt sinänsä ole mikään stigma tai spitaali mitä vältellä. Riippuu missä vaiheessa juopporaitti on polkuaan.
2 tykkäystä
Juu samaa mieltä. Älä ota juoppoa jos et itse juo. En myöskään tiedä, onko oikeasti koskaan kukaan ongelmakäyttäjä raitistunut niin, että puoliso on jatkanut ongelmakäyttöä ja suhde jatkunut.
2 tykkäystä
Juominen oli minun ja entisen aviopuolisoni yhteinen harrastus. Ensin se yhdisti meidät ja sitten erotti.
Oma juomiseni alkoi tulla tiensä päähän, mutten onnistunut lopettamaan sitä hänen kanssaan asuessa. Omassa kämpässä olin asunut vain 3-4kk kun sain raittiudesta kiinni ja sillä tiellä olen edelleen. Ensi vuonna tulee 10v täyteen, jos luoja suo. Exällä menee aika huonosti nykyään.
Toisen muuttamisyritykset ovat lähtökohtaisesti väärin. Kukapa haluaa olla aihio, jota heti aletaan muokata mieleiseksi? Tuskin kukaan.
Toisaalta me juopot olemme ovelia puhumasn paskaa ja suhteen alussa esiintymään vähemmän juovina, kun on mahdollisuus paikata juomavaje omassa kodissa. Toinen ehtii kiintyä ja suostuu ehkä yhteenmuuttoonkin tietämättä koko totuutta alkoholin käytöstä.
Lupailemme turhia, petämne lupaukset ja ajamne läheiset vittumaiseen vuoristorataan, jossa toivo ja epätoivo vuorottelevat…
En siis suostu kaatamaan syytä yksinomaan raittiiden seurustelukumppanien niskaan.
Toipumisessa iso rooli on vastuun kantamisen opettelu. Syitä sille tai tälle ei sysätä aina muille.
Se juovakin voi olla alkamatta seurustella raittiin kanssa. Mutta usein halutaan rusinat pullasta, saada joku jolta saada seksiä ja huolenpitoa tms ja elellä silti itse miten huvittaa toisen hyvinvoinnista tai tunteista piittaamatta.
Alkoholinkäytön suhteen kyllä samanlaiset sopivat paremmin yhteen. Kaksi suurkuluttajaa voi olla ihan tyytyväisiä yhdessä. Mekin olimme sen aikaa kun molemmat joimme. Raitistumiseni jälkeen on-off venkoilua oli aikansa, mutta ei homma toiminut.
3 tykkäystä
Niin ei sitä tule ajatelleeksi millainen helvetin riesa siitä juomisesta tulee aikaa myöten, niin itselle kuin toisellekin. Toisethan voi rällätä aika paljonkin, olematta silti alkoholisteja eli tulematta suurkuluttajiksi joiden koko elämää se alkaa ohjata.