Tässä kommenttisi: Voisi olla monille opettavaista nähdä ihan oikeiden päihdekuntoutujien elämää. Niillä reppanoilla ei paljon narsissit kasva, ei sisällä eikä ulkona. 
Samoja maansa myyneitä luttanoita niin katkolla kuin kuntoutuksessa. Osin pikkulapsen tasolla, koska nuorena alkanut päihderiippuvuus on pysäyttänyt osan kasvusta.
Mielestäni teet itse usein eroa oikeiden ja “väärien” alkoholistien välille. Vähän paremmista lähtökohdist tuleva ei tiedä alkoholismista ja elämästä muka mitään…
Minä kun olen tällainen 123kg, 165cm ja tupakoiva ei alkoholisti, uskallan silti väittää lapsuuden vaikuttavan addiktiohin.
Ensimmäiset 3 ikävuotta+ kohdussa viettämä aika on kaikkein täkeintä kehitykselle ja nähdäkseni tieteilijät eivät ole pystyneet selvittämään edes vielä kaikkea mitä kohdussa oleva sikiö aistii.
Minäkin uskon niin. Useinhan mm. ahdistus, masennus yms. traumat ovat peruja käsittelemättömistä asioista, jotka juontavat juurensa lapsuudesta. Jos asioita ei kykene käsitelemään, ja niitä ei opeteta käsittelemään, ajautuu varmasti helpommin hakemaan helpotusta alkoholista. Omien vanhempien toiminta vaikuttaa suuresti. Toiset lapset/nuoret ottavat mallia, toiset kapinoivat ja tekevät asiat päinvastoin. Uskon myös, että perinnöllisyys vaikuttaa ongelman syntyyn. Mitään ei tarvitse olla vialla ja lapsuuskin on voinut olla onnellinen ja vauras…mutta ne geenit, ne geenit :mrgreen:
Aina tietysti suurempi vaara alkoholisoitua, jos lapsuus on ollut lasinen. On siis sekä kotoa opittu malli käyttäytyä/“hoitaa” ongelmia/viettää vapaa-aikaa ja lisäksi vielä huono perimä.
Selvitymiskeinojen määrä ta puute taitaa liittyä usein oman kodin arvoihin/sivistystasoon. Lasisen lapsuuden ns. sivistyneessä ympäristössä viettäneellä on varmasti enemmän keinoja käsitellä tunteita ja omaa toimintaansa kuin niillä, jotka ovat viettäneet lasisen lapsuuden ympäristössä, jossa on lietsottu vihaa tai missä ei ole kannustettu mihinkään, esim. opiskelemaan tai työntekoon. (seurauksena sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys ja a-ongelmat). Huonoista taustoista selvinnyt on aika sankari.Hassua, että tästä aina vaan väitellään. Alkoholismi on sairaus, joo joo, mutta riippuvuussairaus, minkä syntyyn vaikuttavat muutkin asiat kuin geenit.
Et kai oikeesti paina nuin? 
Vaikuttaahan lapsuus addiktioihin joo jonkin verran. On tosin jännää, että täysin samanlaisista oloista voi tulla kaksi täysin erilaista ihmiskohtaloa: elinikäinen absolutisti tai rapajuoppo, himokuntoilija tai sohvaperuna, konservatiivi tai anarkisti.
Siis vaikka molemmat olisi kasvatettu täysin samalla lailla samoissa olosuhteissa. Mikä sitten ihmistä muokkaa? Geeniperimä, ja kaveripiiri ihan ekaksi tulee mieleen.
Alkoholismihan ei esim. automaattisesti periydy kaikille alkoholistin jälkeläisille. Se voi periytyä esim. vain yhdelle jälkeläiselle sisarusparvesta, tai sitten vasta lapsenlapsille. Ainoa varma että se periytyy jollain tavalla vääjäämättä.
Kyky tehdä päätelmiä ja ajatella itsenäisesti… älykkyys sen eri muodoissa. No jostainhan se älykin periytyy.
[i]Myytti: Alkoholiriippuvuus on usein psykologista.
Todellisuus: Alkoholiriippuvuus on primääristi fysiologista. Alkoholistit tulevat riippuvaisiksi, koska heidän kehonsa on fysiologisista syistä kyvytön käsittelemään alkoholia normaalisti.
Myytti: Ihmisistä tulee alkoholisteja, koska heillä on psykologisia ja tunne-elämän ongelmia, joita he yrittävät lievittää juomalla.
Todellisuus: Alkoholisteilla on samat psykologiset ja tunne-elämän ongelmat kuin kaikilla muillakin ihmisillä ennen kuin he alkavat juoda. Heidän alkoholiriippuvuutensa kuitenkin pahentaa näitä ongelmia. Alkoholismi heikentää ja vie pohjan heidän kyvyltään selviytyä elämän normaaleista ongelmista. Lisäksi alkoholistin tunteet tulehtuvat sekä hänen juodessaan että kun hän lopettaa juomisen. Näin ollen, kun hän juo ja kun hän ei juo, hän tuntee itsensä liioitellun vihaiseksi, pelokkaaksi ja masentuneeksi.[/i]
juwanet.org/sosterv/alkoholi/myytit.htm
Tekstistä vastaava on sekä toipunut alkoholisti, pitkän linjan AA:lainen ja lisäksi lääkäri. Hänellä on siis mahdollisimman laaja näkemys alkoholismiin aivan yhtä lailla oman kokemuksen, oman toipumisen ja lääketieteen kautta.
Lisäksi hän on hyödyntänyt sivuillaan monien merkittävien alkoholistien ja alkoholistitutkijoiden mietteitä ja tutkimuksia, mm. Marty Mann (ensimmäinen AA:lainen nainen, teos: “Mitä alkoholismi on” 1969) ja Michael Stone (riippuvuussairauksien erikoislääkäri).
Jeppe ei juo, koska hänellä on tunne-elämän häiriö, vaan Jepellä on tunne-elämän häiriö koska hän juo.
Monien päihderiippuvuus, alkoholismi saa alkunsa jo ekassa humalassa joskus 12 - 15 vuotiaana. Alkoholistien ensimmäisille humalakokemuksille tuntuu olevan yhteistä erityisen voimakkaat euforian, ilon ja kaikkivoipaisuuden tunteet.
Lisäksi monet ovat kertoneet omanneensa ikäänkuin synnynnäisesti paremman toleranssin, viinapään kuin ikätoverinsa.
He eivät siis ole ihmisiä joille alkoholi ei sovi, vaan he ovat ihmisiä joille se on sopinut liiankin hyvin! Jo alusta asti.
Jokainen saa tietysti arvella oman alkoholisminsa johtuvan mistä tahansa lapsuuden traumasta, tai psykologisesta vaivasta. Joidenkin juoppous on vain runsaan käytön myötä hiljalleen kehittyvää tapariippuvuutta.
Onhan alkoholismia toki erilaista.
Minä puhun mielelläni kuitenkin mahdollisimman “oikeasta” alkoholismista, oikeasta sairaudesta. enkä esim. tapatissuttelusta tai satunnaisesti överiksi menevistä nollauskänneistä.
Tämä johtuu aivan omista kokemuksistani todella patologisen alkoholistin lapsena.
tämä palsta ei ole ainoastaan alkoholisteille. Tapatissuttelu ja suurkulutus ovat myös riippuvuutta, johon ihmiset hakevat täältä apua. Välillä tuntuu, että alkoholista eroon pääseminen on juuri noille tissuttelijoille huomattavasti vaikeampaa. Kai siksi, ettei niitä ns. pohjakokemuksia tule välttämättä koskaan. Kukaan satunnaisesti nollauskännejä vetävä tuskin katsoo tarpeelliseksi tänne kirjoitella.
Myytti: Alkoholismi ei ole tunne-elämän sairaus.
Todellisuus: Useat tutkimukset osoittavat, että persoonallisuushäiriöisillä ihmisillä on taipumus alkoholisoitua. Linkkinä olevassa tutkimuksessa 13-vuotialle tehdyn persoonallisuustestin jälkeen tutkittujen ihmisten elämää on seurattu 30 vuoden ajan. Tulokset osoittavat persoonallisuushäiriöiden ja alkoholisoitumisen selkeän syy-yhteyden.
Assessments of personality disorder (PD) and conduct disorder (CD) in a random community sample at mean age 13 were employed to predict subsequent substance abuse disorder (SUD), trajectories of symptoms of abuse or dependence on alcohol, marijuana, or other illicit substances, and hazard of initiating marijuana use over the subsequent decade. Personality disorders and conduct disorder were associated with diagnoses and symptoms of SUDs in every model and their effects were independent of correlated family risks, participant sex, and other Axis I disorders. Specific elevated PD symptoms in early adolescence were also associated with differential trajectories of already initiated SUD symptoms as well as elevated risk for future onset of SUD symptoms. For several models the greatest of these effects were shown for borderline PD and for conduct disorder, the predecessor of adult antisocial PD. Passive–aggressive PD also showed independent elevation effects on substance use symptoms for alcohol and marijuana. Analyses over 30 years suggest that Cluster B PD (borderline, histrionic, narcissistic) are independent risks for development of SUD and warrant clinical attention.
Tässä linkki tutkimukseen:
Onko Rossi siis erehtynyt, vai onko totuudella monet kasvot. 
Tältä osin Paarma ja Kuivahuikka taitavat olla asian ytimessä. Mitä sillä on väliä. “Kun ei juo viina, niin ei alkoholisoidu.” ja “Viinaa juomalla pienistäkin ongelmista tulee suuria ongelmia”.
Eihän Rossi siis loppujen lopuksi mitenkään väärässä ole korostaessaan, ettei alkoholiongelmia ratkota psykoterapialla. Psykoterapian aika tulee vasta raitistumisen jälkeen. Se auttaa raittiina pysymiseen - ainakin minua.
Erityisen tärkeää viinasta pidättäytyminen on niille, joilla on mielenterveysongelmia. Laitan tähän vielä linkin tuohon termiin “histrionic personality disorder”, koska itselleni se oli aivan outo.
Täyttä asiaa S & S. mm. Tarhis on tuonut monesti esiin, että mm. alkoholistinaiset ovat joutuneet keskimääräistä useammin insestin uhreiksi. Tämäkin todistaa, että alkoholismi kietoutuu vanhavasti tunne-elämän ongelmiin. Tunnen itse maanis-depressiivisiä ihmisiä (kaksin kappalein), jotka ovat ajautuneet “lääkitsemään” oireitaan alkoholilla ja joille alkoholi aiheuttaa selvästi enemmän ongelmia kuin niin sanotusti terveille. Liikkuvuutta on varmasti kumpaankin suuntaan. Mielenterveysongelmista alkoholismiin, alkoholismista mielenterveysongelmiin. Ja varmaan sanomattakin selvää, että kaksoisdiagnoosipotilaille irtautuminen alkoholista on huomattavasti vaikeampaa.
Must be true; I saw it in internet. 
Kyllähän netti tietää, ja netistä löytyy aina “luotettavaa” tutkimustietoa.
Juuri viime vuonna puhuttiin täälläkin amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan alkoholia käyttävät elävät pidempään kuin täysraittiit. Kaikkeen voi uskoa.
Mutta tsekataan mitä löytyy suomeksi.
yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinv … 33677.html
Tyypin 2 alkoholisteilla – soturiksi (warrior) nimetyillä – juominen alkaa usein jo murrosiässä samoin kuin väkivaltainen käyttäytyminen. Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on heillä yleinen ja alkoholismi kehittyy osana näitä sopeutumisvaikeuksia. Tyypin 2 alkoholistit ovat lähes poikkeuksetta miehiä. *
Puhutaan siis vain epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä (rikollisuus, syrjäytyminen, väkivalta), joka kehittyy yhtä matkaa alkoholismin ilmeisimmän piirteen, juopottelun kanssa. Tyypin 2 alkoholismi on ilmeisesti vahvimmin geneettistä ja suoraan aivokemiaan liittyvää. Siis tavallaan: biologista.
Lääkäri Tero Hallikainen on sitä mieltä, että alkoholismi ei koskaan kehity ilman ulkoisia tekijöitä. Sen suhteen alkoholisti-lääkäri Rossi ja kalifornialainen riippuvuussairauksien erikoislääkäri M. Stone ovat täysin eri mieltä. Heidän mukaansa ihminen voi olla geeniperimältään täysin alkoholisti, vaikka ei koskaan joisi pisaraakaan alkoholia.
Ties vaikka jotkut alkoholistien jälkeläiset tämän vuoksi vaistomaisesti valitsisivat jo nuorena täydellisen absolutismin? 
PS. * Olen tavannut mm. työn kautta ja joskus muuallakin muutamia ilmiselviä 2. tyypin naispuolisia alkoholisteja!
Täysin syrjäytyneitä jo lapsuudesta asti, laitoskierre, holtitonta päihdteidenkäyttöä, rikoshistoriassa mm. näpistyksiä, pahoinpitelyjä, poikakaverin puukotusta yms. yms.
Voisipa kuvitella, että vaikkapa Hämeenlinnan naisvankilasta löytyisi monia lisää.
Jos ihminen on alkoholisti geeniperimänsä puolesta, mutta hän ei juo koskaan, hänellä on vain alttius alkoholismiin, ei kyseistä sairautta. So what? Jonkun toisen suvussa kaikilla naispuolisislla on ollut rintasyöpä, joten henkilöllä on alttius, ei rintasyöpää. Rintasyöpä saattaa puhjeta, vaikka henkilö eläisi kaikin puolin terveellisesti. Alkoholismi puhkeaa vain jos altis henkilö juo. idiootti leikkii tulella. Useimmiten kuitenkin tietämätön. Aina ei tarvita Hallikaisen toteamia ulkoisia tekijöitä, mutta aika usein ne ovat kuitenkin mukana kuvioissa. kyse voi olla vain sellaisesta ulkoisesta tekijästä, että altis henkilö juo, koska kotona ja kaveripiirissä juodaan. Ei tarvita mitään suurta tai traagista ulkoista tekijää, I think!
“Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on heillä yleinen ja alkoholismi kehittyy osana näitä sopeutumisvaikeuksia.”–
Tuossa ei todellakaan sanottu niin, että persoonallisuushäiriö kehittyy yhtä matkaa juopottelun kanssa!!! Miten sait väännettyä asian niin?? Henkilöllä on persoonallisuushäiriö, joka altistaa myös ongelmajuomiselle. kyseinen personaallisuuhäiriö luetaan ryhmään, johon kuuluvat
* Epäsosiaalinen persoonallisuus
* Epävakaa persoonallisuus
* Huomiohakuinen persoonallisuus
* Narsistinen persoonallisuus
Persoonallisuushäiriöiden päätyyppejä
Persoonallisuushäiriöt jaetaan nykyisin kolmeen eri pääryhmään. Epäluuloiselle(paranoidinen), eristäytyvälle (skitsoidinen) ja psykoosipiirteiselle (skitsotyyppinen) persoonallisuushäiriöille on ominaista käytöksen erikoisuus tai outous. Epäsosiaaliselle (antisosiaalinen), epävakaalle (“rajatila”, “borderline”), huomiohakuiselle ja narsistiselle persoonallisuushäiriöille on ominaista käytöksen dramaattisuus, emotionaalisuus tai epävakaus. Estyneelle, riippuvaiselle ja pakko-oireiselle persoonallisuushäiriöille on tyypillistä ahdistuneisuus ja pelokkuus. Usein henkilöllä ilmenee samanaikaisesti usean eri persoonallisuushäiriön piirteitä. Epäluuloiset, narsistiset, epäsosiaaliset ja pakko-oireiset häiriöt ovat yleisempiä miehillä, kun taas epävakaa, riippuvainen ja huomiohakuinen persoonallisuus ovat tavallisempia naisilla.
Sinällään varsin mielenkiintoinen artikkeli. Alkaahan se asiallinen tieto levitä Suomeenkin asti. Meistä tissuttelijoista siis sanotaan seuraavaa:
[i]Olutpullollisesta pidempi mielihyvä
Geenitutkimus on jo vuosia ollut kiinnostunut aivojen välittäjäaineiden ja alkoholismin mahdollisesta yhteydestä. Ylilääkäri Hallikainen selvitti väitöskirjassaan dopamiinin ja serotoniinin toimintaa säätelevien geenien vaikutusta alkoholin kulutukseen ja havaitsi ykköstyypin alkoholisteilla muita useammin niin sanotun COMT-geenin muodon, joka pitkittää dopamiinin vaikutusta.
Ainakin minusta näyttäisii, että alkoholismin geneettistä periytyvyyttä usein painotetaan jopa liikaa. Hieman pidempikestoinen mielihyvänkokemus yhdestä olutpullosta, kuin muilla - ei siis mitään kovin dramaattista. Kun se yhdistetään taipumukseen ahdistua, niin toki vaikutukset lisääntyvät. Mutta - kumpi nyt sitten on se merkittävämpi syy; ahdistus vai mielihyvä Vai tarvitaanko molempia Kun tähän vielä yhdistetään kasvuympäristö ja oma aktiivinen juomisen opiskelu, niin alkaisko siinä jo olla resptiä tarpeeksi minunkin ongelmiini.
Asia ei sinällään muutu mihinkään suuntaan. Raitis pää kyllä selvittelee nämäkin elämänkiemurat. Varsinkin, kun samassa geenissä tarjoillaan vielä ongelmanratkaisukykyäkin.
Ai joo ja sehän mua kans mietitytti, että millä perusteella sä oot meuhkannut juuri minnesota-hoidon puolesta? Siis: mitä ylipäätään tiedät kyseisestä hoitomallista 
Minnesota -hoidon lähtökohtia on juuri Rossinkin esittelemä käsitys alkoholismista alkuperäisenä sairautena, ei minkään toisen sairauden tai psyykkisen häiriön oireena.
Minnesota-Hoidossa alkoholismi on (ICD10) luokituksen mukainen sairaus, minkälaiseksi sen määrittelee Amerikan Lääkäriliitto: Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Myös AA on perustamisestaan (1935) alkaen lähtenyt siitä ajatuksesta, että alkoholismi on sairaus. Se ei myöskään ole oire jostakin muusta häiriöstä.
[Poistettu riidan haastamista - Päihdelinkin toimitus]
Hoitomalli on toki oiva! Laitoin linkin yllä huvikseni juurikin Lapuan hoitolan sivuille, vaikka itse luotankin lähinnä Suomen tunnetuimpaan ja arvostetuimpaan alan hoitolaan; Kalliolan klinikoihin ja Kiskoon.
Päihderiippuvudet kuuluvat siis ICD-10 tautiluokituksessa sarjaan F.10 - F.20. välille.
Persoonallisuushäiriöiden luokitus on F.60 eteenpäin.
Näin on… sillä loppujen lopuksi geneettisellä periytyvyydellä ei ole osaa ja arpaa siihen, toipuuko henkilö alkoholismista.
Ei kukaan täällä ole väittänyt, etteikö alkoholismi olisi sairaus. Jokainen sen varmasti myöntää, mutta eihän se poissulje sitä, että alkoholismin kehittymiseen (suom. JUOMISEEN) ovat saattaneet vaikuttaa myös tunne-elämän häiriöt. Niillä 20%, joilla on kakkostyyppi, useilla on jopa tuo persoonallisuushäiriö, joka on saattanut johtaa myös alkoholismiin. ja tosiaankin, mitä väliä???
Minun käsitykseni on koko ajan ollut, että alkoholismi on AA-oppien mukaisesti primääri tunne-elämän sairaus. Tällaisen mallin mukaisesti sitä ainakin voidaan hoitaa ja on Minnesota-mallissa varsin onnistuneesti hoidettukin. Ennnekuin tunne-elämän ongelmia voidaan lähteä käsittelemään pitää juominen lopettaa. Jos nämä tunne-elämän ongelmat hoidossa sivuutetaan, potilas palaa juomaan. Ei tietenkään aina - pelkästään niissä tapuksissa, joita minä tunnen.
Sinänsä mitätön ja hellyttävä kämmäys muuten Lapuan sivuilla. Amerikassa on käytössä lähinnä DSM-sairausluokitus. ICD-10 puolestaan Euroopassa.
Ja nyt mä lähen IRL tapaamaan eräitä ihan oikeita ongelmanuoria!! Uskokaa, olen parin tunnin päästä taas oikeasti wiisaampi. 
[Poistettu riidan haastamista - Päihdelinkin toimitus]
Näkemiin ja qlemiin.
[Poistettu riidan haastamista - Päihdelinkin toimitus]
Ja kuinka ollakaan, taas päädyimme kaivelemaan menneitä… nyyh
Voipi 123kg ollakkin 
onko sillä väliä?
Aika hyvältä näyttää myllyhoidon raitustumis% jos sovitusti lopettaneista on noin vuoden jälkeen tuo 55 ja en ihmettele jos alkoholisti miettii kahteen kertaan ennenkuin lähtee.
Lähtee minne? Hoitoon vai juomaan, ellei sitten molempiin. Kova on prosenttiluku, mutta olisi kiva kuulla miten ovat kukin itseään hoitaneet myllyn jälkeen?
Mikä oli sitten heidän ongelmansa, kun raittius ei kantanutkaan. Eikä sitäkään voi sivuuttaa, että onko kaikkien 55% elämä täysin päihteetöntä vai kuuluuko vielä lääkkeet yms huumeet kuvioon.