Kävin lenkillä. Lämmintä,kosteaa, hiukan kaukaista jyrinää. Teki hyvää kävellä rauhassa ja tuulettaa päätäni.
AA-liike askel 2
Opimme uskomaan,että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.
WFS-liike teesi 2
Kielteiset ajatukset tuhoavat vain minut itseni.
Mukava lukea rinnakkain näitä askeleita ja teesejä. Paras on teesi 13: Olen vastuussa itsestäni ja teoistani.
Näin on. Minä itse saan päättää, juonko vai en! Niin yksinkertaista se elämä on juopollekin!
Askeleet ja perinteet olen lukenut jo läpi muutamaan kertaan. Enpä juuri ryhmissä kuuntele kun joku lukee päivän epistolan. Puheenvuoroja kuuntelen kiinnostuneena. Ainahan jollekin on tapahtunut jotakin mukavaa raittiusajan pituusesta riippumatta.
Ai, nyt äkkiä telkan ääreen, dekkaria katsomaan!
“Olen vastuussa itsestäni ja teoistani”. Aamulla päätin etten tänäänkään juo. Ja tylsää on. Mietin kaikki tutut joille voisin soitella ja lörpötellä. Ei ketään. Paitsi juopottelukavereita, heitä löytyisi lähipubista, tai jos soittaisin tapaisimme heti tuopposte ääressä pohtimassa ongelmaani!
Siispä päätinkin olla yksin ja selvinpäin. Hyvä näin, mutta tylsää! Huomenna on työpäivä. Sen jälkeen…?
samanmoista täälläkin: kun on selvinpäin ja nuhjaa kotona, on tylsää. Armottoman tylsää. Saan kannustavia neuvoja ystäviltäni: laittelet vähän kotiasi, teet hyvää ruokaa, mene lenkille, hemmottele itseäsi: käy vaikka kampaajalla… kaikki nämä tehtyäni niin silti: tylsää. Siisti koti, puunattu keittiö, puhtaat lakanat, hiukset värjätty… edelleen tylsää.
On minulla ystäviä, joiden kanssa tavataan ja tehdään muutakin kuin juopotellaan, mutta varsin harvassa ovat tapaamiset nykyisin. Kaikilla on omat juttunsa.
Tämä on melkoisen itsesäälistä jurnutusta, mutta näin vain on. Eli jos en enää ikinä menisi johonkin kulmakuppilaan tuopin ääreen turisemaan, niin onko vaihtoehto sille, että suurimman osan illoista nuhjaan kotona yksin. Juomiselle ei kukaan muu mahda mitään kuin minä, mutta sille, että tuntee suurta tyhjyyttä ja yksinäisyyttä: sille en minäkään mahda mitään. Näin vain on.
Olen lueskellut täältä ketjuasi ja kovin tutulta kuullostaa.
Jostain pitäisi meidän kaikkien elämämme kanssa hukassa olevien löytää iloa ja sisältöä elämään. Muutakin kuin turhanpäiväinen juominen pelkkään ikävystymiseen.
Tuo on myös mun suurin ongelmani koko alkoholinkäytössä. Kotona yksin on tylsää. Jos joisi, olisi seuraa. Ainakin viikonloppuisin, kesällä myös viikolla. En ole keksinyt kyllä asiaan mitään ratkaisua. Esim. viime viikonloppuna olisi ollut ohjelmaa kupin ääressä vaikka kuinka. Valitettavasti kyse ei ollut kahvikupista, joten jäin kotiin, tylsistymään. On mulla ystäviäkin, niitä oikeita, joiden kanssa ei tartte kännätä. Ne vaan sattuu asumaan 200-300 km päässä… Että vähän vaikeuttaa tuota sosiaalista elämää sekin.
Päivä meni papereita mapittaen, suunnilleen! Vaelsin kotiin päi tuopin kuvat silmissä pyörien; otan vaan pari! Silloin soi kännykkä, hätääntynyt naapuri soitti, tarvitsi illaksi lapsenvahtia. En ole koskaan vantinut hänen muksuaan, ja meinasin kieltäytyä, vaan en kehdannut! Niinpä sitten ulkona touhusin muksun, 5v, kanssa kolmisen tuntia. Jätskilläkin käytiin! Kaljakuppilan sijaan vietin illan leikkipuistossa jätskitötterö kourassa! Ei hassumpaa.
Sattuma tai kohtalo tai suurempi voima hoiteli asioitani.
Huonosti nukuttu öy. Ja hutera olo. Join eilen kaksi pientä kepua. Eli kännissä en ollut. Ja kuitenkin huimaa ja väsyttää. Moraalinen krapula on nyt isompi kuin pitäisi. Mitähän tästä seuraa? Entisen kaavan mukaan voinen taas ottaa vaan par kaljaa. Kolmannella kerralla meneekin jo ämpärillinen! Juomatauon jälkeen hallitsen juomismääriä muutaman ryyppyillan aikana, sitten meno päälle!
Ei, nyt ei pohdita juomisen määriä. Siirryn takaisin nolla linjalle! Vaikkapa elokuun ajaksi! :mrgreen: Ja paluu AA ryhmään taas!
Kunhan selviän suuskuulle, löytyy paljon tekemistä juomisen sijalle; jumpat, kädentaidot, kieliopinnot… kaikenlaista.
Yksinäisyyskin loppuu, kun alan harrastaa jotakin!
Täyskäännös: suoraan A-klinikalle. Haitajan kanssa pieni rupattelu, sitten lääkärille. Pyysin maksakokeisiin, vaikka se ei oisi nyt ollut tarpeenkaan. Pyysin Revia-lääkityksen. Sain esitteen jota kotona luin. Oh, laidan luopua nin hankalasta jutusta! Antabus taitaisi olla parampi. Kerron illalla, kuinka meni.
Väsyin vaan tähäh juomissählinkiin. Pelkät alan kirjat ei auta, AA-ryhmät ok, siellä vaan en voi puhua henkht.ongelmiani. Selvitän A-klinikalla terapeutin kanssa “sekasoppani”. Siitä se alkaa! :mrgreen: raittiua!
Tsemppiä, Annuli. Mä käytin Antabuksia muutama vuosi sitten, kun aloitin pidemmän juomattomuuskauden. Lisäksi kävin silloin terapiassa A-klinikalla. Mulle Antabus oli juomattomuuden alussa tosi hyvä juttu, käytin sitä ehkä noin kuukauden ja sen jälkeen pystyin olemaan juomatta vielä kaksi kuukautta, vaikka en enää sitten Antabusta käyttänytkään. Antabus oli munsta muutenkin hyvä siinä juomattomuuden aloituksen alussa, koska mua se ainakin väsytti hirveesti ja se oli mulle hyvä siinä alussa…kerro sitten miten sulla meni tänään…toi on aikas hyvä fiilis toi, kun tulee totaalinen kyllästyminen juomiseen…voimia sulle…
Huhuh! Mutta sisulla vaan kävin kolme kertaa A-klinikalla. Lääkärillä pari kertaa. Maksa-arvot normaalirajoissa (sitä kyllä ihmettelen, sen verran olen nyt kesällä kaljaa vetänyt!) joten sain antabuksia näin aluksi. Myöhemmin voin vaihtaa lääkityksen naltrexoni-nimiseen, jonka voin ottaa ennen kaljalle menoa, se kun vie ihanan nousuhumala vaiheen pois! Joudun myös keskustelemaan jonkun hoitajan kanssa kerran kuussa.
Saas nähdä, kuinka sujuu. En tykkää ollenkaan käydä A-klinikalla, mutta kyllä tarvin jonkin potkaisun tässä alkuvaiheessa! Niin, ja tietysti sain kolmen päivän katkaisulääkkeet (Diapam, Tenox ja Promazin). Minulle olisi riittänyt vähempikin lääkitys, mutta en sanonut mitään. Säästänpä pahanpäivän varalle, jos unettomuus ja masennus iskee juomisen lopettamisen alussa. Tuo Promazin on unta syventävä, se otetaan pari tuntia ennen nukkumaan menoa, Tenox sitten kun kömpii sänkyyn!
Enpä enää yhtään ihmettele tarinoita siitä, kuinka sama ihminen juoksee useaan kertaan katkaisussa! Krapulasta toipuu nopeasti pillereillä. Ja sitten onkin taas hyvässä kunnossa aloittaa uusi juopottelu kierros!
Telkkaa olen tuijotellut ja mehua juonut. Kohta nappaan Tenoxsin ja nukun. Toivottavasti hyvin! Kyllä olen miettinyt juomissyitä. Ei minulla ole mitään syytä miksi juon. Juon vain. Toki selittelen jotakin hölynpölyä, jos juomisestani tulee puhe. Koska kaikki tuttavanikin juovat kuka enempi, kuka vähempi, selittelyt on samaa tasoa (tylsä työ vaatii rentoutusta, kotona riideltiin, siivosin just ansaitsen pari tuoppia… yms).
Alkoholisti keksii aina jonkin hyvän syyn, miksi pitää juoda. Oli se juomissyy mikä tahansa, siihen liittyy aina häpeä.
On tässäkin taas pohtimista, hitto vieköön! :mrgreen:
Haluan raitistua ja haluan juoda. Siinä minun ongelmani.
Eilen käväisin olusilla. Ei mitään ihmeellistä, samaa porukkaa lukemassa samaa Iltalehteä ja pelaamassa joitakin pelejä! Pikku pöhnässä kaupan kautta kotiin. Ostin mustikoita iltapalaksi. Siinä se, juopotuspäivä!
Minttumaarialle; kiitti tuestasi! Sitä tässä kyllä tarvinkin, kun räpiköin juomisongelmani kanssa. Aloinpa minäkin sitten yrittämään kahden viikon juomataukoa.
Antabukset? Otan sen vasta huomena. Ja silloin kun kaljanhimo iskee! Jotenkin karsastan koko poretablettia, mutta kai se on hyväksi tässä juomattomuuden alkuvaiheessa.
Iltaa kaikille.
Olen 36-vuotias kolmen lapsen äiti, alkoholistien lapsi itsekin, törmäsin sivustoon… hyvältä vaikuttaa, oivallista vertaistukea täällä! Kävin tänään katsomassa hyvää ystävää Kalliolan parantolassa. Pistää miettimään. Hän on siellä nyt kolmatta kertaa kuukauden.
Olen juonut toistakymmentä vuotta liikaa: yleensä “vain” 3 litraa viiniä viikossa, välillä aika lailla enemmän. Maksa-arvot on olleet koholla vuoden, kontrolli syyskuussa. Yritän nyt vähentää… perjantaina vain viinipullo, eilen 8 ravintola-annosta ja nyt kolmas siideri menossa, neljäs vielä kaapissa.
En nyt osaa sanoa muuta. Toivottavasti voin liittyä seuraanne.
Anskuliini
Tervetuloa seuraamme, Anskuliini! Pohditaan yhdessä, kuinka vähennetään/lopetetaan juomisiamme. Pakkohan tässä on jotenkin selvitä, ellei halua alkoholiin kuolla!
Minä olen sellainen kapakkajuoppo. Kalliiksihan se tulee, mutta jos joisin kotona, joisin paljon enempi. Yleisin juomamääräni on neljä tuoppia a-olutta. Kotona joisin ainakin kahdeksan isoa tölkkiä sen takia että Alkosta saisin ne niiiin halvalla! Luulen kyllä, että kuuden kaljan jälkeen sammuisin ja heti seuraavana aamuna joisin krapulaani jääkaappiin jääneet kaljat.
Vaan nyt ei anneta periksi. Koska viime viikolla marssin A-klinikalle, jatkan siellä käyntejä, vaikka se tylsältä tuntuukin. Onpahan ainakin ilmaista neuvontaa ja antabuksetkin sain sieltä heti maksakokeiden jälkeen.
Aloitetaan kaunis syksy hyvillä mielin ja uskotaan omiin selviämiskykyihimme!
Kiitos, “melkein kaima”.
Millaiset maksakokeitten tulokset sait, Annuli? Entä Antabus, meneekö ekaa kertaa nyt vai onko jo aiempaa kokemusta aiheesta?
Mä en nyt ole juonut sunnuntain jälkeen (kaksi päivää, heh… ) ja olo on aika hutera, jomottava ja väsynyt. Unen laatu heikkenee heti, kun ei juo. Menee muutama päivä, ennen kuin nukkuu normaalisti, nukahtaa hyvin eikä heräile aamuyöstä hikisenä.
Olisi niin mukavaa oppia kohtuukäyttöä. Ehkä avain on juuri tuossa: älä hanki alkoholia kotiin. Sillon tulee juotua yksin ja aina kaikki, joka tippa, viinipulloa ei koskaan jää vajaana kaappiin. Kaiken maailman kissanristiäisiä tulee kuitenkin aina välillä… mutta innostuuko sitä sitten vetämään lärvit aina niissä?
Tällaisin hämmentynein miettein, uutta kohti kuitenkin kovasti on yritys… iloa päivääsi!
Ihminen hakee juomalla jotain. Mikä on se asia, jota juomisella haette? Jotain olotilaa, tunnetta, tilaa, muistoa, kokemusta…?
Vai juotteko, koska on tylsää eikä muuta keksi?
Korvaava toiminta voisi olla avain kohtuukäyttöön? Yksinkertaisesti keksii vain parempaa tekemistä, eikä alkoholin ajattelulle jää aikaa. PArempi tekeminen voi olla uusi tai vanha harrastus esimerkiksi?
Ihmisen mieli rakastaa, kun pääsee toimimaan. Vaikka kyllähän alkonkin kanssa voi toimia. Tuppaa touhut vain olevan yksitoikkoisen tylsiä tai jopa vaarallisia joillakin.
Olen huomannut liikunnan terveyttävän vaikutuksen. Kehosta kumpuilee aitoja, hyvänolon tunteita, jotka ovat toista luokkaa kuin alkoholin avulla “rentouden” löytyminen.
Kun pääsee ulos juomisen noidankehästä, alkaa ihmettelemään miksi on ylipäätään edes halunnut juoda.
Elämä, kun tuntuu niin paljon mielekkäämmältä. Ilman alkoholia.
Reippaan raitista syksyyn siirtymistä.
Ylös, ulos ja lenkille tai jotain?
Ja heti alkuun tunnustus; kävin eilen kaljalla. Eikä se jäänyt kahteen, kuten suunnittelin. Pitäisi taas lupailla, että nyt loppuu juominen. En lupaa enää mitään.
Maksa-arvot: alat 36 ja gt 90. A-klinikan hoitaja sanoi, että tuo gt on liian korkea. Normaali lukema olisi 10-75.
Mutta voin aloittaa antabukset heti. Aloitan sitten. Mutta en tänään, tämä krapule pitää ensin saada pois.
Niin, mitä juomisen tilalle? Onhan sitä kaikenlaista tekemistä. Mutta ensin haluan luopua juomisesta ja lepäillä. Onneksi olen vain osapäivätöissä, kestän kyllä sen, ainakin vielä!
Yritän nyt rauhoittua ja lopettaa itseni syyttelyn. Vaikeaa sekin on!
Miksi Jeppe juo? Ikuinen kysymys.
Humalassa on kivaa, päihtyminen on huumaavan ihanaa.
Elämän tylsyyden takia en ainakaan… lapsista nuorin on vasta kuuden, touhua riittäisi kotosalla enemmän kuin laki sallii. Kamalinta on olla istumakännissä (liikaa juova mieheni käyttää musta tätä termiä) kotona silloin kun lapset näkee, inhottaa ja hävettää jälkeenpäin enemmän kuin mikään muu.
Olen ollut välillä puolikin vuotta täysin tipatta, eka viikkojen jälkeen se helpottaa aika lailla. Arvot normalisoituu kuukaudessa. Kuntoilu ja uni maittaa. Mutta sitten tapahtuu aina jotakin… se alkaa aina yhdestä, yleensä jossain juhlissa, ja pian maistuu taas viinitonkka viikonlopussa eikä riitäkään.
Annuli, missä vaiheessa maksa-arvosi alkoivat kohota? Missä vaiheessa/iässä tiedostit alko-ongelmasi? Mä siinä kymmenisen vuotta sitten… raskausajat on menneet aina hienosti, ei tippaakaan. Se on ehkä ollut mun pelastukseni.
