Voi hyvät hyssykät! Nyt on se viikko mennyt, jos pysyn vielä tämän päivän kuivana! Tai siis pieni lankeemus on, kun join yhden tuopin lauantaina. 
Aurinko paistaa, tarvii mennä ulos ja kirjakauppaan. Pysyn paremmin juomattomana kun on jotakin kiinnostavaa lukemista. Varsinkin illalla kirja on tarpeellinen, jos tv:ssä ei ole mitään katsottavaa.
Loma loppuu. Onko se sitten tylsää vai kivaa, en tiedä!
Wau niin juu. Sulla viimeinen päivä käsillä. Jee.
Millaisia kirjoja yleensä luet? Mäki ajattelin hakea jotain luettavaa kirjastosta mutta pitäisi saada hyviä kirjavihjeitä. Jostain syystä päädyn aina lainaamaan jotain kauheita ja ahdistavia kirjoja, ja varsinkin sellaisia överipsykoanalyyttisia joissa käsitellään ongelmia ongelmien perään. Ne eivät auta olotiloja yhtään. Pitäisi keksiä jotain kevyempää, mutta tarpeeksi mielenkiintoista luettavaa. Tykkään yleensä sellaisista joissa on jotain totuudenhäivää edes mukana. 
Lasken Eroon viinasta niihin joita ei pitäisi lukea jos haluaa antaa aivoilleen lepotaukoa jatkuvasta ongelmien analysoinnista. 
Siinä käsitellään asioita jotka saa negatiivisten asioiden kelat pyörimään päässä vielä kirjan luettuaankin. Ja sitäpaitti olen lukenut sen. Tosin en ihan kokonaan jaksanut. En pystynyt samaistumaan yhtään. Kielikin oli sellaista vanhanaikaista jota ne kaikki vanhat raitistuneet patut käyttää. Jostain syystä vanhoilla raitistuneilla alkkiksilla on tietynlainen oma kielenkäyttönsä josta tulee mieleen joku sellainen ikivanha keskiaikainen paatos “kaunoineen ja katkeruuksineen”. Ihan oikeesti, kuka muu nykyään puhuu esim. “kaunasta” kuin raitistuneet alkkikset? Siin on joku omituinen uskonnollissävytteinen väre, siinä tavassa käsitellä asioita. 
Kirjassa oli kyllä joitakin ihan hyviä pointteja. Muistaakseni taisin siitä laitata fernettiketjuunkin jonkun pätkän joka käsitteli alkkisten lapsia.
Ainiin ollaan annulin ketjussa unohdin. Mites annulin viimeinen tipaton päivä? Ja muiden?
Huomenta! Ylös, ulos ja lenkille! Ei vainkaan, riittää kun kahvit keitetään. Lukemisia löytyi, pari ale-hyllystä, yksi lahjoituksena. Å. Edwardson; Rikostarinoita. J.Seppänen; Selvästi juovuksissa. Dekkarit on mukavia. Seppäsen luen vasta nyt. Eipä tuo ihmeelliseltä vaikuta, tuo Seppänen, vaikka niin iso kohu siitä nousi. Luen sen nyt loppuun asti kuitenkin. Ja sitten kirja, jonka sain tutulta: Eläminen raittiina, menetelmiä, joita AA:n jäsenet ovat käyttäneet välttääkseen juomisen. Siinäpä minulla onkin lukemista ja sisäistämistä!
Jatkan ainakin viikonloppuun asti tätä juomattomuutta. Kuka sitä nyt viitsii keskiviikkona juoda, ja torstai on taas jo melkein lauantai! 
Menihän se tämäkin päivä juomatta. Mutta aika tylsaltä olo tuntuu. Paljon olisi juopottelun takia rästiin jääneitä hommia, mutta mitään en saa aikaisiksi. Ja nyt illalla alkoi kylmä olut pyöriä mielessä. Mitähän jos lähtisi parille… Onneksi en lähtenyt! Nyt täytyy elää vaan päivä kerrallaan.
Nyt menen nukkumaan, mutta ensin luen iltasadukseni pätkän dekkaria ja sitten pätkän raittiina pysymisohjeita.
Saas nähdä, nukunko hyvin. Olo on hermostunut. Huomena täytyy lahjoa itseäni vaikka munkkikahveella!
Juomaton päivä taas illassa. Mutta huomena menen kaljalle, kaverin kanssa oikein sovittiin niin! Saas nähdä kuinka meikäläisen käy. Pystynkö ottamaan vain pari tuoppia, vai meneekö kaikki taas överiksi! Kyllä se niin menee! :mrgreen: Överiksi!
Meneehän se, jos niin haluat.
Mikä sinusta olisi kivaa, mielenkiintoista, mukavaa, innostavaa, ei-tylsää?? Miten voisit tehdä niitä asioita?
Hyvää ja rauhallista yötä sulle, Annuli.
Ja eilinen meni kuten halusinkin; kännäsin. Kolmen tuopin ajan kaikki oli mukavaa, iloista rupattelua kolmen vanhan kapakkakaverin kanssa. Neljäs tuoppi piti ottaa kun muutkin ottivat. Mutta siinä humalavaiheessa olin jo kyllästynyt kaikkeen ja vaan mutisin jotakin jostakin asiasta, en muista mistä. Viidennen tuopin jälkeen muut lähtivät jatkoille, minä koikkelehdin kotiin ja nukkumaan. Aamuyöstä herääminen olikin se kamaluus, mikä juopottelusta aina seuraa; krapula. Päätä särkee vieläkin, yököttää, janottaa, maha sekaisin.
Elikä sain sen mitä halusin. Iloisen nousuhumalan, tylsän tokkuraisen olon ja kankkusen pahinta lajia! Täytyisköhän hiukan miettiä, mitä oikein haluan juomisen avulla saada? 
Iso kysymysmerkki.
Aloitan taas selvänä pysymisen. Jos voi huoletta olla juomatta pari viikkoa, ei ole vielä alkoholisti! Ai mistä olen tuon kuullut? No A-klinikan terapeutilta joskus vuosia sitten, kun kävin siellä selvittämässä juomisongelmaani.
Silloin se ei ollut ongelma, vielä! Ei ainakaan hoitajan mielestä.
Parasta ottaa ohjat omiin käsiin, ja katsoa pärjäänkö ihan itse ilman alkoholia!
Aamupäivää, Vähentäjät! Ja näkemiin muutamaksi päiväksi! Lähden maalle jossa ei ole kauppoja lähelläkään. Enkä vie eväsjuomia mukanani. Yritän yksinäisessä olossani miettiä, miten pääsen eroon kaljan lipityksestä. Jos en keksi ratkaisua, tuleepahan ainakin muutaman päivän tauko juomiseen! 
Sekin on hyväksi maksalle!
Hei Annuli, jokos olet kotiutunut? Oletko pysynyt kaidalla tiellä?
Täällä ollaan edelleen raittiina, ensi viikolla tulee 3 viikkoa. Tänään illalla eräät juhlat, mutta selvänä pysyminen on helppoa seurasta johtuen. Huomenna aamulla on taas mukava herätä ilman kankkusta.
Tänään en juo.
Raitista viikonloppua!
Eilen juopottelin jonkin verran, siis liikaa. Tänää olen juomatta. Ei se alkoholiongelman miettiminen mitää auta, en ainakaan valaistunut vähääkään, vaan kipitin eilen kaljalle! Enkö mieti tarpeeksi syvällisesti juomistani, tai sitten mietin miin voimakkaasti juomisen vaaroja, että on pakko lähteä tuopille!
Ja se siitä, tänään! Eilinen on mennyt, huominen tulee vasta huomena. Elelen tässä ja nyt! Alkaa kuulostaa jo AA:n asialta! Ehkä, ehkä…!
Hyvä, Monica! Olet hienosti pysynyt selvillä vesillä. Jatka!
Voi Annuli, niin tuttua on tämä tarina… en minäkään ymmärrä, että mitä helvettiä tässä tekisi… joskus ajattelen, että minun juomiseni on enemmän muiden ongelma kuin minun ja sitten taas ajattelen, että jaahas, tämähän on sitä tyypillistä alkoholistin vähättelyä. Toisaalta ajattelen, että miksi syyllistäisin itseäni ja potisin jatkuvaa huonoa omaatuntoa ja toisaalta ajattelen, että jaahas, taaskin vähättelyä, enkö ota ongelmiani tosissani. Ei tässä tiedä mihin tai keneen uskoa. Itseensäkään.
Palaillaan asiaan, täällä sitä varmaan jatkossakin kohtaillaan
T:F.L.
Tämä oli iso ongelma itsellenikin. Sama pää tuotti ajatuksen a) lisää juomisesta ja b) hoitoon lähtemisestä? Oli vaikea luottaa omiin ajatuksiinsa. Aikani asiaa pohdittuani totesin, että vaihtoehto a) ei ollut toiminut ennenkään mitenkään hyvin, joten oli aika kokeilla vaihtoehto b):tä. Käytin siis niitä ajatuksia, joihin olin matkan varrella oppinut luottamaan, kuten ‘ulkoistamista’ - jos joku muu kysyisi minulta, mitä tehdä tässä tilanteessa, miten vastaisin. Se auttaa, koska silloin käyttää vain järkeään, eikä tunteitaan. Vastaus oli siis helppo: hakeudu hoitoon. Toinen juttu oli tämä pöhköyden määritelmä: jos tekee aina samoja asioita samalla tavalla, mutta odottaa eri lopputulosta, on pöhkö. Ja pöhkö en halunnut olla, aivoni ovat minulle kallisarvoista kapasiteettia.
Tässä minun raittiuden kirosanani matkan varrelta: ‘mutku’ ja ‘sitku’. ‘Mutku’ tarkoittaa kaikkea sitä minkä tietää olevan itsellensä hyväksi, mutta kun… mikä milloinkin. Milloin on kärsä kipeä, milloin maa jäässä ‘Sitku’ on samaa sarjaa - sitten kun kesäloma/kissanristiäiset/pikkujoulut on ohi, voin lopettaa. Tai ‘sitku’ olen lopettanut aloitan opiskelun. Tai ‘sitku’ ihan mitä vaan.
‘Nyt’ on paljon parempi sana
Voi hitsi. Kirjoitin pitkän viestin ja se hävisi jonnekin bittiavaruuteen 
Tuolla aikaisemmin hehkutin kuinka helppoa on olla juomatta juhlissa. No olihan se. Kotimatkalla kävin kuitenkin seurueeni kanssa baarissa ja join yhden annoksen (12 cl) valkoviiniä. Ei paha, vaikka tarkoitus oli olla täysin ilman. Oli mukavaa lähteä kotiin, oikein odotin sitä. Baariympäristö tuntui jotenkin ahdistavalta, vaikka kyseinen kapakka on aina ollut miellyttävä. Sieltä on vaan mukavia muistoja, ei mitään örvellystä.
Yhden annoksen voi näköjään juoda ilman sen kummempia tunnontuskia. Kaksi annosta olisi jo tuottanut morkkiksen. Huomasin kylläkin, että jo yksi annos sekoitti yöunta. Olenko vainoharhainen vai voiko noin pieni määrä häiritä unia? Kai se voi.
Annuuuuuliiiii! Ilmoittautumaan mars! 
Yksi viesti katosi taivaantuuliin! Mutta tässä istun, enkä muuta voi, en ainakaan pilvissä lentele! Enkä edes “olvissa”. Hehe! 
Tänään on kurjien asioiden hoitopäivä. Hoidetaan sitten, kun kurjuusjutut eivät siirtämällä katoa! :mrgreen:
Eilinen päivä meni aivan persiilleen! Kun velvolliset asiat oli hoidettu, menin kaljalle. Ja sen jälkeen tein sen, mitä en yleensä tee: marssin Alkoon, ostin pari tölkkiä A-olutta ja pullon viiniä. Join ne kaikki ylhäisessä yksinäisyydessäni. Kyllä oli kamala aamu! Enkä vieläkään tiedä, miksi join niin paljon. Ahdistukseen varmaankin. Ja nyt ahdistaa vaan enempi kuin eilen!
Kai tämäkin menee joskus ohi? Ellei mene, menen A-klinikalle ja pyydän lääkkeitä (antabusta) alkoholismiini! Joo, sen teen!
No onhan tämäkin päivä mennyt. Olo on vieläkin hutera, mutta kaipa nukkuessa olo palautuu normaaliksi. Aamulla sitten mietin, millä konstilla saan itseni pysymään alkoholista erossa!
On muuten hiljaista täällä plinkissä. Kaikki ovat nukkumassa? Eivät tietenkään sammuneet?
Hiukan on vielä kesää jäljellä. Sadetta, ukkosta, hiostavan kuumaa. Mutta nyt ei janota, ei ole muutamaan päivään janottanut. Käyn AA-ryhmissä. Yölukemisena Päivä kerrallaan kirjanen. Sain sen eilen ryhmästä.
Ai että miksi juoksen AA kokouksissa? No siksi, että haluan raitistua. Ja siksi että vanha ystäväni on siellä. Hän raitistui AA:n avulla kymmenisen vuotta sitten. Siihen aikaan minä harjoittelin juomista kun hän harjoitteli sen lopettamista! Sattumoisin tapasimme ja hän suositteli ryhmiä. Ei heti kiinnostanut. Luulin että yksinhän näin yksinkertaisen asian hoitelee. Ei onnistunut. Ryhmiin vaan! Eihän se ole edes uutta, olen joskus ennenkin satunnaisesti poikennut niissä. Silloin raitistumishalu ei ollut vielä oikein kypsynyt mielessäni!
Että tällaista tänään.
Kotona lojumista koko päivän. En edes ryhmään lähtenyt. Satoi vettä ja jyrisi, miksi siis olisin mihinkään lähtenyt! Onneksi en kaljallekaan lähtenyt juoksemaan, vaikka se alkoi pyöriä mielessä pienin väliajoin. On se kumma kun aina pitäisi juoda, ainakin silloin, kun on jotenkin tyhjä olo. Tyhjiö pitää täyttää kaljalla, kuiski viinapiru päässäni.
Huh, tähän asti olen kestänyt, kai selviän huomiseenkin ilman alkoholia.
Miksi neljäs juomaton päivä on aina vaikea? Alkaakos silloin henkinen krapula? Niin kai sitten.
Luen toista kertaa J.Kirkpatrick, Täyskäännös. On, se on ihan hyvä opas naisalkoholistille.
“Kolmetoista teesiä” sopii minulle. Niiden avulla voin työstää ongelmaani ja muuttaa ajatusmaailmaani.
Toki AAn “Kaksitoista askelta” ovat ihan hyviä ja auttanevat alkoholista toipumaan. Ne vaan tuntuvat jotenkin vanhahtavilta tällä vuosituhannellaa.
Mietin jospa menisin WSF (Women For Sobriety) ohjelmaan mukaan. Suomalainen sovellutus siitä on Naistenkartanon ohjattu toiminta “NOVAT”.
No, kaikkea sitä miettii, kun yrittää torjua kaljanhimoaan!
Joskus naisena oleminen on vähän hukassa (kuten ainakin minulla oli) ja naistenryhmät toimivat paremmin kuin sekaryhmät, joten kannattaa ainakin kokeilla. Kaikki keinot kannattaa käyttää, älä jätä kiveäkään kääntämättä
AA:sta vielä sen verran, että jos sanoma on vaikea kieliasunsa johdosta, sitä voi muokata omaan suuhunsa sopivammaksi. En tarkoita sitä, että luistelee perusajatuksesta tai askelista, vaan sitä että ‘kirjoittaa sen omalle kielelleen’. Voi miettiä ‘mitä tuo kohta tarkoittaa minun elämässäni’?
Esimerkiksi näin:
Jos lukee kirjasta ‘hauki on kala’ pitää se soveltaa se omaan elämänpiiriinsä. Että jos vaikka ei ole sinänsä kokemusta hauesta, niin onko kuitenkin kalasta? Ja mitä se merkitsee, että hauki on Iso Kala, peto itse asiassa? Jos elämässäni on vain silakka, osaanko kuitenkin kuvitella, että hauki on sama asia, isompana? Ja silakan jälkeen voi olla mahdollista kohdata hauki?
Sorry, jos selitän itsestäänselvyyksiä. Tänään törmäsin omassa live-elämässäni tilanteeseen, jossa olin jättänyt jotain olennaista sanomatta, kun kuvittelin että toinen ilman muuta ajattelee kuten minä. Huono homma