Taas se sama tarina

Kotikanava
1

Mistä sitä enää saa apua?
Tämä on varmaan tuhannes vastaava aloitus, kuin tällä palstalla muutenkin. Ja alkuasetelma on sama, kuin muillakin. Yhdessä on oltu rapiat 10 vuotta ja puolison alkoholismiin on alkanut heräämään vasta nyt.
Perheessämme on pieniä lapsia, koululainen ja toinen vasta päiväkodissa –ei edes eskarissa. Äiti on töissä ja isä kotona, eläkkeellä. Idyllin kulissit alkavat olla murentuneet kun äidin jaksamisen rajoja koetellaan omien vanhempien hoidontarpeen lisääntymisellä.

Tilannehan pahenee koko ajan, alkoholisti kieltää ongelmansa, syyttää siitä perheen äitiä ja tämän perhettä. Perheen turvaverkko on hyvin ohut, miehen mustasukkaisuus on erottanut äidin ystävistä ja sukulaiset ovat etäällä.

Äiti käy töissä ja yrittää varmistaa miehen kunnon herättämällä ja puhalluttamalla hänet aamuisin. Aamulla klo 7 voi mittari värähtää 0.15 promilleen, jolloin pitää keksiä joku keino saada lapset vietyä tarhaan ja kesäleireille.
Jos lapsille ei ole ohjattua päiväohjelmaa, ei isä ruoki lapsia päivän aikana. Tai jos ruokkii niin se tarkoittaa mäkkikeikkaa. Edes jääkaapissa olevaa spagettia ja lihapullia ei lapsille mikrossa lämmitetä.

Jos äiti lähtee yhden lapsen kanssa tekemään jotain kodin ulkopuolella, vaikka pyörälenkille harjoittelemaan koulumatkaa omatoimisesti, on isä jo sinä aikana juonut useamman kaljan tai pullon viiniä.
Miehen ulkonäössä näkyy runsas alkoholin käyttö. Tasapainon kanssa on epävarmaa, hämähäkkiluomet kasvojen alueella kertovat omaa kieltään. Käyttäytyminen on tyypillistä alkoholistin käyttäytymistä: perhettä ja läheisiä mollataan ja syytetään kaikesta, jopa lapsia haukutaan läskeiksi ja huomautellaan heidän epäonnistumisistaan. Todellisuudessa mies on ylipainon rajalla ja äiti ja lapset alipainoisia – toisella lapsella on rasvalisä kouluruokailussa, jotta normaalilla kasvukäyrällä saadaan pysyttyä.

Terveydestä puhuminen ei auta. Miehellä on todettu rasvamaksa yli 5 v sitten ja kun hän oli kuukauden juomatta – ja kävi sen jälkeen maksakokeissa – olivat maksa-arvot laskeneet normaalitasolle ja juominen jatkui kuin mitään taukoa ei olisi ollut syytäkään pitää.

Avunhaku on päättynyt tähän asti tuloksettomasti. Eihän miehellä ole mitään ongelmaa, joten ei hän suostu apua mistään hakemaan tai kysymään. Lastensuojeluilmoitus on viimeisin, mitä perheestä on tehty. Päiväkodin ja koulun huomauttelut isälle alkoholin käytöstä ovat kaikuneet kuuroille korville.
Äiti ei jaksa enää hoitaa kolmea lasta, yhtä eläkeikäistä, yhtä kouluikäistä ja yhtä päiväkoti-ikäistä. Pahinta on se, kun eläkeikäiseen ei pysty luottamaan yhtään.

2

Ratkaisu tapahtuu pian, maksakirroosin muodossa. Nuo hämähäkkiluomet ovat merkki siitä. Juominen loppuu kyllä, tavalla tai toisella. Toivotan paljon voimia!

3

Toivotaan, että ratkaisu tapahtuu pian.

On huojentavaa huomata, että sanomalla asiat suoraan, oikealla nimellä ei tarvitse listata yksityiskohtia. Kun muutaman vuoden on ihmetellyt, mikä on se outo eltaantuneen imelä haju, joka toisen ihosta lähtee niin nyt onneksi sille on löytänyt nimen: alkoholismi.
Sitä voi vain ‘rauhassa’ todeta että toinen käyttäytyy epäloogisesti, puhuu ilkeästi ja huomauttelee katkerasti. Kaikki kuuluu taudin kuvaan.

Ja jos lapsille saisi opetettua vielä miten jääkaapista otetaan aamupalatarpeet ja kuinka lounasta lämmitetään mikrossa, helpottaisi se tietysti arkipäivän huolia. Pienintä kun raahaa mukana kaikkialle, voisi isomman antaa viettää kavereiden kanssa enemmän aikaa. Jos joku perhe suostuu siihen, että alkoholistiperheen lapsi saa tulla heille leikkimään. Ilman, että heidän lapsiaan voidaan kysyä vastavierailulle.

4

Kun tekee analyysia kommunikaatiotavoista ja malleista niin huomaa, kuinka alkoholistin puheessa esiintyy sana ’Minä’ lähes joka virkkeessä. Samoin kun tarkkailee hänen läheisiään, huomaa kuinka minä-sana puuttuu puheesta. Jokaisen ihmisen maailmankuvahan on egosentrinen. Kuitenkin alkoholistilla se on sitä enemmän, kuin muilla. Missä vaiheessa alkoholistin läheiset hukkaavat oman minuutensa?
Alkoholistin käyttäytyminen on sinänsä helppoa ennakoida. Vaikka hänelle puhuisi ja varmistaisi alkometrillä, että juuri sillä hetkellä hänen pitäisi olla selvin päin ja viestin pitäisi mennä perille, ovat tulokset täysin ennakoidun mukaisia. Läheinen tekee virheen siinä, että yrittää kertoa tilanteesta sanallisesti. Kertoo, kuinka alkoholisti sairastuttaa läheisensä, kuinka lapset kysyvät milloin muutetaan pois kotoa. Kuinka toisen aggressiivinen kommunikaatio saa aikaan vetäytymistä kauemmas. Miten luottamuksen menettäminen vaikuttaa suhtautumiseen toiseen ihmiseen. Kun näistä asioista puhutaan ei-alkoholistin kanssa, voidaan olettaa että käyttäytymistä korjataan pois huonosta tavasta. Sitä kutsutaan oppimiseksi. Ja oppimiseen koko inhimillisyys perustuu.
Kun eilen keskustelin alkoholistimiehen kanssa ja kerroin pahasta olostamme ja siitä, että tilanteeseen pitää tulla muutos, yritti hän silmänlumeksi tehdä jonkun pienen yksityiskohdan perheen hyväksi. Samalla hän kuitenkin teki juuri niin kuin alkoholisti toimii: kävi hakemassa Alkosta taas lisää viiniä jääkaappiin. Kumpi on tilanteessa parempi asia: en taaskaan joutunut pettymään alkoholistin toimintaan, hän tekee kaiken sairautensa ehdoilla vai se, että mikään ei enää perhettämme tässä tilanteessa auta. Sen on vain hajottava.

5

Oli pakko kirjoittaa tuosta minuuden menettämisestä. Se on ihan totta, minä alkoholistin ex-vaimo menetin itseni, kadotin sen niin että sitä terapiassa yritän löytää takaisin… ja raskasta ae yksin tässä eron pyörteissä on. Ja huomata sekin, että kaikki, mikä joskus oli merkittävää / hienoa / tärkeää meille, ei olekaan sitä enää hänelle josta yritän nyt eroon päästä. Ainoa millä on enää merkitystä on viina. Tunnen itseni niiiin hyväksikäytetyksi ja petetyksi. Hukkasin kaikki elämäni parhaat vuodet turhaan.

Tiedän, kuulostan tosi katkeralta ja myönnän että hetkittäin sitä olenkin. Ehkä tämäkin paha olo joskus helpottaa. On kuitenkin lapset joiden vuoksi on mentävä eteenpäin ja kasattava itsensä. Löydettävä se ihminen joka joskus olin. Ja jatkettava elämää, ehkä jopa vahvrmpana kuin ennen.

Tsemppiä kaikille, älkää antako tilanteen luisua niin pitkälle kuin minä annoin. Pelastakaa itsenne ja lapsenne.

6

Senkään jälkeen kun juoppo raitistuu, ei tule tapahtumaan että juopon joka toinen lause on sen läheisen nimi.
Kun lukee lopettajienkin foorumia, sieltä saa hakemalla hakea jos etsii mitään mainintaa kenenkään parisuhteista. Eli turha odottaa että raitistuminen kääntää osat toisinpäin.
Juopon tehtävä on sitten hoitaa itseään, eikä siinä paina edelleenkään kenenkään sanat:) Silläkertaa vain pidetään kiinni raittiudesta yhtä hanakasti kun ennen on pidetty viinasta. Jos läheinen tulee raittiuden eteen jollain holhoamisella tai ryyppäämiseen työtnävällä käytksellä, tätä läheistä tulee juosta karkuun tai puolustautua.
Näin se menee. Egosentrisyyden karu loppu kaikille osapuolille. Alkoholistin läheinen yrittää kouluttaa mite ollaan, alkoholisti on jostain oppinut että kun tekee jotain oikein niin voi tehdä sitten jotain väärinkin, koska luulee että hyväksyntä ihmisenä on siitä kiinni mitä tekee. Samoin tekemisen voi heti lopettaa jos nainen esim “haukkuu” koska sitten nainen on tehnyt väärin ja hänen takia ei tarvitse enää yrittää tehdä jotain oikein.

7

vitsit miten vinkin tarinan loppu kuulosti tutulta. Meillä tässä suhteessa käy aina niin. Vaikka mies raittiina olisi ja minä hänelle jostain suutun tai alan puhua pahasta olostanu hänen reissujensa vuoksi…alkaa sieltä illan päälle tulla etten taaskaan voinu mtn tehä ku pilasit valittamalla mun illan…tai että leikkaa ite nyt nurmikko ku et mun antanu sitä tehä ku siinä valitit. Et näin…eli rakkaat naiset…pidetään suumme kiinni niin miehemme saa jtn aikaiseksi. Helppoa eikä :slight_smile:

8

Mutta eikö se kuulukin alkoholistin normaaliin toimintaan - vaikka sillä hetkellä olisikin selvin päin - että ei kestä hänelle kohdistettuja vaateita?
Jos häntä pyytää leikkaamaan nurmikon, (tein sen erehdyksen kerran 5v aikana) niin mielenosoituksellisesti hän ajaa leikkurilla mansikkamaan yli. Tai ruusumaan. Hänen maailmankuvansa on se ainoa oikea, eivätkä siihen kuulu lasten mansikkamaat tai viljelykset eivätkä mummojen istuttamat ruusumaat.
Ei alkoholistia voi pyytää hoitamaan omaa osaansa kotitöistä. Hän loukkaantuu, jos häntä pyytää pistämään astioita kaappiin. Eihän niiden olemassaoloa muista, jos ne eivät ole näkyvillä. Ei alkoholistin tarvitse siivota, hänellä ei ole käsitystä siitä, että tavaroilla on oma paikka ja ne pitää viedä paikoilleen. Ja mitään ei saa heittää pois. Niin kuin ei lapsille tarvitse tehdä ruokaa päivällä kun ne eivät kuitenkaan sitä syö. Eivät syökään, jos aamulla ovat nälkäänsä käyneet etsimässä kaapista mitä käsiinsä saavat ja odottavat iltaan asti sitä, että selvä vanhempi tulisi kotiin töistä ja antaisi pohjaan palamatonta ruokaa, joka ei ole homeessa.
Alkoholistin vastuullisuus on lapsen tasolla, ajatusmaailmassa heijastuu kuitenkin eletty elämä. Jos arjessa selviämistä helpottaisi siivouspalveluiden käyttäminen, ei se tule kuuloonkaan vaikka siihen olisi varaa. Toisen on hoidettava töiden jälkeen kotityöt, lasten läksyt ja harrastukset. Siivoamisen välttelyn voi todella kehittää lähes taiteeksi, jos jokaisesta esineestä pidetään vartin kuulustelu; mikä esine on, mitä se tekee siinä missä se on, miksi se on jätetty siihen missä se on ja mitä varten sellainen esine juuri nyt hänen huomionsa kohteena. Ja tämän jälkeen alkoholisti juo siksi että ei ole mitään tekemistä, hän juo siksi että hän ei saa huomiota, hän juo siksi että lapset eivät tottele häntä, hän juo siksi että hänen kanssaan ei keskustella, hän juo siksi …, hän juo…, hän…
Kun alkoholisti on päivät kotona, ei hän korjaa lasten leluja pois lattialta – heti kohtahan lapset ne taas ottavat esiin. Ei hän nosta lattialla olevia vaatteita pyykkikoriin tai takaisin kaappiin. Pahinta on silloin, jos hän innostuu tekemään jotain kodin kunnostamiseksi. Kun hän päättää rassata viemärit vetäviksi, on niin helppoa tyhjentää allaskaapit ja vähän ronkkia hajulukkoa. Sen jälkeen voikin jättää kaikki tavarat kylppärin lattialle (eläköön – pesuaineet ja pienet lapset yhdessä) kun ”voit sitten katsoa, onko siinä mitään sellaista, mitä pitää heittää pois”. Vaikka juuri edellisellä viikolla olen läpikäynyt kaapin ja pistänyt roskiin tarpeettomat asiat. Jos hänet kuitenkin saa korjaamaan tavarat takaisin kaappiin, joutuu kaapin vielä tyhjentämään ja pyyhkimään kun perustelulla ”kyllähän se vesi sieltä hyllyiltä haihtuu pois” voidaan jättää kaappi märäksi sisältä.
Pahalta tuntui todella silloin, kun kärsin tapaturman seurauksena aivoverenvuodosta. Puhe oli hidasta ja sammaltavaa. Silloin oli hyvä syy juoda se, kun ”kun sä puhut niin kummallisesti niin ei sun kanssas voi edes keskustella”. Luultavasti toipumistani olisi nopeuttanut se, että hän ei olisi omaa ’pelästymistään’ tilanteesta ja huoltaan lääkinnyt kaljalla.
Anteeksi – nyt tuli puhuttua liikaa omista asioista. Ehkä tämän purkauksen jälkeen jaksaa taas paremmin.

9

[/quote]

:laughing: :laughing: :laughing:

Kaikki tuo työtekoon ja asioista huolehtimiseen liittyvä kuullostaa niiin tutulta, mutta tämä oli pakko nostaa esiin…
Yksi todella harvoista töistä, mitä mies meillä tekee, on tiskaaminen, ja siihen hänellä on tullut nyt oikein pakkomielle. Siis talvella kaupungissa, kun on juokseva vesi, ja minunkin siellä olisi nopea tiskata. Kesällä mökillä hän ei tiskaa vaikka on päivät kotona, mutta ottaa kyllä joka kerta uuden työkalun kun jotakin syö tai juo, joten siellä tiskiä kertyy… Mutta tuohon lotraamiseen! Kaupungissa hänellä on koko ajan tiskialtaassa pesuainevesi, jossa astiat “likoavat”. Meillä siis pestään astiat käsin. Välillä se unohtuu kyllä häneltä seuraavaankin päivään, jolloin minä tyhjennän altaan ja sanon, että kylmässä vedessä ruuantähteiden keralla likoavat astiat ei enää ole hygieenistä, vaikka olisikin pesuainetta mukana. Vaan sitten kun hän pesee: juomalasit kootaan päällekkäin, jolloin keskimmäiset eivät ikimaailmassa kuivu. Kuivauskaapista nostetaan aikaisemmat astiat astiakaappiin, vaikka ne olisivat vielä märkiä. Märkä lasipurkki työnnetään allaskaappiin. Minä en haluaisi aina olla “nalkuttamassa” asioista, vaan minusta pitäisi riittää että virheestä sanotaan kerran. Mutta kun toinen tekee saman virheen kerta toisensa jälkeen. Murr!

Joskus mies myös pesee kylppärin. Hän mättää kaikki tavarat ulos sieltä ja suihkuttaa mm. seinät suihkulla. Vettä on sitten joka paikassa. Tokihan niin tulee puhdasta, mutta sitten hän ei malta odottaa, että paikat kuivuvat, ennen kuin hän laittaa tavarat takaisin. Pyyhkeet ja vessapaperirulla märkää seinää vasten. Pyykkikorin ja kissan hiekka-astiat märälle lattialle. Vessanpyttykin on pesty runsaalla vedella - ja laitettu kiinni. Kun pitää mennä sinne asioimaan, pitää sitten ensin pitkä tovi kuivata istuinta vessapaperilla… Sillä valmiiksi märällä paperilla joka on märkää seinää vasten telineessä.

Kaikkialla missä mies on liikkunut, pitäisi toisen liikkua kengät jalassa. Jos erehdyn menemään sukkasillaan, kiroan, kun — taas kastui sukat! Vessan lattia on märkä, jos hän on pessyt hampaansa. Olohuoneen lattialle saattaa olla läikkynyt kaljaa. Keittiön lattialla voi olla vettä, piimää, kaljaa - tai räkää, jos hän on aivastanut :mrgreen:

Niinpä niin. Kyllä meilläkin mies joskus ennen leikkasi nurmikkoa, hyvin harvakseltaan ja siitä suuren numeron tehden. Hän veteli ruohonleikkuria käyntiin, oli sitten niin tosi vaikeasti käynnistyvä leikkuri :laughing: ja kun se viimein käynnistyi, oli mies jo niin “väsynyt” käynnistysyrityksiin, että joi sitten puoli tuntia kaljaa, leikkuri jähtyi, ja taas alusta käynnistysyritykset uudelleen. Eli jälkeä ei kumminkaan syntynyt, hirveää marttyyriyttä vaan. Niinpä olen jo vuosia itse leikannut nurmikon. Sähköruohonleikkurilla se sujuu mukavasti, ilman nykimistä ja hirveää marttyyrin viittaa :laughing: Silloin tällöin pitäisi myös puusee tyhjentää. Mies teki sen ennen juovuksissa talikolla, tiputteli lastia pitkin pihaa, toisen piti kuitenkin siistiä hänen jälkensä. Nyt meillä on kompostoiva vessa, ja astian tyhjentäminen on helppoa ja siistiä, joten minä teen sen. Ainoa mihin kaipaisin apua, on painavan astian nostaminen vessasta kottikärryyn. Kun vihjaan miehelle, että voisiko hän tulla nostamaan kanssani, hän alkaa teatraalisesti huokailla, mten hirveä urakka on edessä. Siinä vaiheessa minä sanon, että “antaa olla” ja keplottelen astian itse, vedän vessarakennuksen reunalle, onneksi ovi on suht korkealla maasta, kottikärryt viereen ja jollain ilveellä saan sen hujautettua kärryyn. Sitten pitää ottaa vautia ja lähteä juosten viemään kärryä, kun alussa on polulla vähän ylämäkeä, jotta vauhti riittää perille, kun voimat eivät muuten riittäisi :laughing: Olen kaivanut kompostikasaan kuopan valmiiksi, liutan varovasti astian kärrystä kasan vierelle, ja onneksi siinä on kahva, kiskon sen siitä kasan päälle ja keikautan nurin. Kahdestaan kävisi varmaan kätevämmin! Mutta ei tuosta miehestä ole siihen kaveriksi. Eikä sitä marttyyriyttä jaksa katsella, jos sen siihen suostuttelisi!

Kyllä meillä alkoholistien puolisoilla sisu, kekseliäisyys ja oma-aloitteisuus kasvaa. Mutta saa siitä myös onnistumisen iloa!

Hyvää lähestyvää viikonloppua! Olisi edessä sekä ruohonleikkuu, että vessan tyhjennys :astonished:

Älä pyydä anteeksi, niinhän me kaikki teemme ja se kai täällä on tarkoituskin. Lievittää omaa oloa! Ja kyllä siitä tulee toisillekin apuja, minäkin taas aivan riemastuin :laughing:

10

P.S. Tietenkin hän myös juovuksissa kusee pytyn viereen. Sekin on niin jokapäiväistä, että unohtui äskeisestä luettelosta :astonished:

Tällaisiinkin asioihin ihminen tottuu, ja elää päivästä toiseen melkein, kuin eläisi normaalia elämää. Ja sitten kun joku ottaa esiin näitä läheistemme “kivoja” tapoja, sitten vasta itsekin taas havahtuu: miksi näitä kaikkia siedän. Mikä minut on saanut tänne jäämään? On kai toisenlaisiakin avioliittoja olemassa? Miksi minulle kävi näin, ja miksen edes huomannut sitä vaan totuin? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia… Nyt ottaa päähän, oma tyhmyyteni.

11

Voisiko olla, että kotiaskareita tehdessään alkoholisti kokisi itsensä kovinkin osaavaksi, että ihan tosta vaan vasemman käden pikkusormella hoidellaan kylppärin ruiskutukset ja keksitään hienot systeemit tiskaukseen? Tuli vain mieleeni noista tarinoista, kun entinen miesystäväni alkoi minun luonani paistaa jotakin lihanpalaa juuri hankkimallani melko hinnakkaalla teflonpannulla. Hän leikkeli lihaa pienemmiksi paloiksi paistinpannussa ja totesi reteästi, että tämä sinun uusi pannusi menee tässä kyllä pilalle, mutta hän ostaa sinulle uuden. Ikinä en uutta pannua nähnyt. :laughing:

12

Jep jep.

Meillä tämä meni niin, että juoppo teki kaiken väärin, jos nyt jotain yleensä teki. Minä tiesin miten asiat piti tehdä “oikein”, sekä tarkasti sen ajankohdan, milloin ne askareet piti suorittaa :laughing: Kaikki omavaltaisuus valtakunnassani oli kauhistuttavaa. Omat puutteeni ja häpeäkohtani opin projisoimaan juoppoon. Oma epäsiisteyteni näkyi hänen lattialla lojuvissa sukissa,joista saatoin mäkättää. Oma epäluotettavuuteni näkyi hänen ryyppyreissuille katoamisissaan, joista saatoin raivota. Oma itsevihani ja suvaitsemattomuuteni itseäni ja koko maailmaa kohtaan näkyi niissä kaikissa haukkumasanoissa ja arvosteluissa, joita häneen lasetin. En puhunut itsestäni, puhuin alkoholistista. Hän oli elämäni keskipiste, ensin rakkaudessa, sitten vihassa, sitten katkeruudessa.

Muistan myös sen, kun opin yksinäni tekemään kaikki hommat, miestenkin työt, ja olin siitä kovin ylpeä. Olin vahva, olin voittamaton. Viisas ja neuvokas. (Enkä yhtään uhrin asemaan jumittunut tai marttyyri… en toki, päin vastoin.) Vieläkään en ole saanut sitä mitalia urheudestani ja ponnisteluistani :smiley: …Ei kukaan ei-alkoholisti olisi katsonut sitä teatteria, minkä niistä kotitöistä, tai yleensä elämästä järjestin.

Luojan kiitos ei enää sitä.

…voimia Satavuotias, muuta en osaa sanoa. Hyvä kai purkaa pois ketutusta ja katkeruutta, mutta yritä ujuttaa Minä-sanaa vähän enemmän elämäntarinaasi, muuhunkin kuin uhrinosaan. Olet tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen.

13

Voimia Satavuotias!! Eihän tuollaista voi loputtomiin jaksaa.

Toivon ettei meillä jouduta noin pitkälle, siksi yritänkin kaikinkeinoin taas nostella kissaa pöytään. Varmasti sitä olet tehnyt sinäkin vuosien varrella. Voi kun olisi kristallipallo :exclamation:

Ihan sarkastisesti kerrottuja tarinoita…vähän jopa hymyilytti kaikessa kamaluudessaan :unamused:

14

…niin ja voimia kaikille muillekin aiheesta kommentoinneille :exclamation:

15

Oi kiitoksia!
Niinhän se on, ettei alkoholisti pysty parantumaan sairaudestaan. Tai ei pysty muuten kuin sisäisestä halusta. Huusin ja uhkailin häntä ulos heittämisellä jos tilanne ei muutu. Pari päivää meni paremmin mutta kyllä huomaan kaljatölkkien vaihtaneen väriä kellarin jääkaapissa. Alkoholittomien oluiden takana. Ruskeista on tänän tullut punaisia ja sinisiä.
Ihanaa, kun ei tarvitse pettyä toisen käyttäytymiseen. Sama salailu ja valehtelu jatkuu.

Onneksi siivooja on kesätauon jälkeen taas käynyt täällä. Ei se kaaosta poista, mutta eipähän ole likaista.

16

Niin, en tiedä onko dementiaa vai sitä, että alkoholistini on tissuttanut päänsä pehmeäksi. Kun taas hänellä seisoi silmät päässä ja hän oli poissaoleva pistin puhaltamaan mutta nollaa näytti (!!). Toki kyse on siitä, että edellisenä päivänä on juonut ja seuraavana päivänä on edelleen sekaisin tai ehkä hän on ryhtynyt käyttämään jotain muuta? Tai sitten se on joku muistisairaus tms… Kuitenkin taas eilen tulee suukopua siitä, kuka ei osaa avata pillipakkausta - hän leikkaa sen auki ja koska pakkaus on pohjasta avattavaa mallia leviävät pillit ympäri keittiötä - ja ‘joku’ saa taas haukut niskoihinsa. Kun kerron, että tänään on itselläni meno niin siitä syntyy huutoa, ettei hänellä ole ollut asiasta mitään tietoa. Suullisesti olen ilmoittanut parin viikon ajan joka päivä, sähköpostitse lähetin tiedon 2kk sitten. No kun ei ollut kalenterivarausta. Siihen aikaan hän ei osannut tallettaa kalenterivarauksia puhelimeensa. Osaakohan vieläkään. Jos olisikin yksin kyse vanhenemisesta ja siihen liittyvistä ongelmista ei tämä olisi niin vaikeaa. Sen ymmärtäisi. Tai jos kyse olisi puhtaasti alkoholismista, silloin ottaisimme ja muuttaisimme erilleen. Vanhuksille yksikin olut viikosa tuntuu olevan liikaa.
Ikävää, että vanhuspalvelut alkavat vasta 75 ikävuodesta. Muutama vuosi alaspäin tuosta ikärajasta helpottaisi kummasti meidänkin tilannetttamme.
Pitäisi varmaan mies pistää muistitestiin… Jos sieltä selviäisi syy miksi hän unohtaa tehdä lapsille ruokaa vaikka juuri on kysynyt, että mitä he haluavat syödä. Diagnoosin kanssa olisi helpompi elää. Mikä tahansa A:lla alkava käy tässä tilanteessa.

17

Onko tilanne parantunut vai pahentunut vuodessa? Kukutetun alkoholin määrä on vähentynyt, mutta alkoholin käyttö ei ole loppunut.
Vanhin lapsista itkee öisin vieressäni kun hänellä ei ole mitään syytä elää, kun isä vain huutaa hänelle. Hän ei halua tulla kotiin siten, ettei koulusta tulisi mukaan kaveria / kavereita. Hän ei halua olla kahden isän kanssa iltapäivää kotona.
Oma jaksamiseni on myös venytettynä. Keväällä sairastettu flunssa oli niin kova, että kävelemään en pystynyt kuin seinistä kiinni pitäen - ei voinut luottaa siihen, että pysyn pystyssä. Lisäksi vaikuttaa kovasti siltä, että olisin sairastumassa johonkin syömishäiriöön, sillä paino vaan putoaa. Vielä on puoli kiloa matkaa alipainoon, mutta pelkään sen ‘turvamarginaalin’ olevan käytetyn parin viikon kuluttua.
Mies ei viikonloppuisin halua lähteä mukaan perheen yhteisiin toimintoihin, jäi pois lapsen kevätjuhlasta ja todistustenjaosta.

Sain vähän voimaa elämiseen pari viikkoa sitten, kun oivalsin että tämä suhde on sairastuttanut perheemme jäsenet. Meidän on pakko saada itsemme ehjiksi ja vain minä voin tarjota itselleni ja lapsille tarpeeksi turvallisen ja tasapainoisen pohjan elämälle. Mutta miten pystyn irrottamaan meidät tästä tilanteesta?
Pelkään sitä, mitä tapahtuu kun otan asian esille. Ei kai yksi ihminen saa tuhota kolmen muun elämää?
Tiedän muuttuvani hirviöksi äitini ja sukuni silmissä, mutta en tiedä, miten pysyn itse hengissä tällaisessa tilanteessa enää ensi syksynä.

18

Viimeisin kirjoituksesi oli hyvin, hyvin koskettava. Toivon koko sydämmestäni voimia sinulle ja lapsillesi.
Samalla pyydän, että et ajattele enää äitiäsi tai sukuasi vaan niitä omia lapsiasi ja omaa itseäsi. Alkoholisti on itsekäs, vääristä syistä. Nyt on sinun vuorosi kerätä voimia ja olla itsekäs, oikeista syistä. Lapset tarvitsevat nyt aivan jotakin muuta kuin mitä alkoholistilla on heille tarjota. Eikä ole väärin huolehtia omista lapsistaan, vaikka muut ajattelisivat mitä tahansa.

Vain sinä voit tietää mikä tilanne teillä ja on. Pyydän, hae apua itsellesi ja lapsille. Te olette oikeasti terveitä, ei teidän tarvitse hävetä!
Lapset tulevat siitä aikanaan olemaan kiitollisia ja muiden mielipiteillä ei ole suurta merkitystä.

Voimia kesään!

19

Melkein on nyt vuosi kulunut siitä, kun pistin avioeropaperit sisään ja muutimme lasten kanssa pois kotoa. Vanhimman lapsen koearvosanat ovat nousseet puolessa aineista numerolla. Elämä on parantunut huomattavasti. Ero oli paras teko lasten ja oman elämän kannalta, Nyt meillä on tulevaisuutta.
Ei tilanne ex:n suhteen ole yhtään parempi, joka asiasta joutuu tappelemaan oikeudessa. Valheet ja alkoholismin peittely vaan jatkuvat ja tuntuu pahalta, kun lapsille valehdellaan jatkuvasti.
Lasten sairaudet kielletään enkä uskalla päästää lapsia olemaan pitkiä aikoja isänsä kanssa koska hän systemaattisesti kieltää sairauksien olemassalolon ja altistaa heidät olosuhteille, joissa oireet pahenevat. Ex on nyt käytännössä ominut kaikki sukulaiseni ja vanhempani. Tärkeintä tilanteessa on se että lapset ja minä olemme hengissä ja meillä on elämää edessä.

20

Hyvä satavuotias.

Ihankuin lukisin omasta elämästäni alkoholistin kanssa. Asumme mökillä ja joskus myös
kaupungissa. Pääasiassa kuitenkin mökillä. Tunti sitten heräsin siihen että ukko tuli taivaan korkeassa humalassa autolla kylältä kotiin. Oli istunut jo tovin autossa kun menin katsomaan
onko hengissä vai miksi autossa palaa valot? Sammunut oli ja heräsi kun avasin oven. Itki kuulemma, kun minä en enää rakasta häntä.

Poliisiin olen ollut yhteydessä mieheni humalassa ajojen takia. Toivon,että jän jää siitä kiinni. Kylällä on jo näkynyt enemmän poliisiauton käyntejä.

Omat lapsemme eivät enää käy ja tuo lapsenlapsiamme tänne ukin alkoholismin takia.

Tahdonvastaiseen hoitoon ei ihmistä kuulemma saa ennenkuin on vaaraksi itselleen tai muille.

En ymmärrä kuka olisi enemmän vaaraksi itselleen ja muille kuin juoppo jolla on aseita vaikka muille jakaa ja ne ovat levällään ympäri kämppää. Välillä kun olen poissa juopon kaverit ovat täällä ja aseita tutkitaan ja viimeksikin pistoolissa oli kaikki pesät täynnä panoksia.

Pihamaamme on kuin lähtevä laiva. Täynnä kaikenlaista tavaraa.
Kaljatölkkejä (tyhjiä) enimmäkseen pyörii tuulessa pitkin ja poikin.

Minä yritän pitää torppaa jonkilaisessa järjestyksessä. Juomari sotkee ja sikailee jokapuolella.

Nyt makaa sammuksissa ja välillä örisee jotain tolkutonta. Inhottaa koko äijä. Meinaa tulla nukkumaan samoissa vaatteissa joissa on ollut ulkona ulkovessan rappusilla juomassa kaljaa ja
muka laittamassa kasvihuoneeseen kasveja.

Ennen tyhjensi ulkovessan ja joi siinä ohessa “kossun”, kun ei muuten inhonnut tehdä työtä.

Viimeiset 20-vuotta minä olen tyhjentänyt wc:n ilman alkon juomia. Siisti homma, kun sen hallitsee :laughing:

Anna minulle kärsivällisyyttä toistan jokaikinen päivä. :frowning: