Taas se sama tarina

[Anonymous]

@satavuotias

Onko tilanne parantunut vai pahentunut vuodessa? Kukutetun alkoholin määrä on vähentynyt, mutta alkoholin käyttö ei ole loppunut.
Vanhin lapsista itkee öisin vieressäni kun hänellä ei ole mitään syytä elää, kun isä vain huutaa hänelle. Hän ei halua tulla kotiin siten, ettei koulusta tulisi mukaan kaveria / kavereita. Hän ei halua olla kahden isän kanssa iltapäivää kotona.
Oma jaksamiseni on myös venytettynä. Keväällä sairastettu flunssa oli niin kova, että kävelemään en pystynyt kuin seinistä kiinni pitäen - ei voinut luottaa siihen, että pysyn pystyssä. Lisäksi vaikuttaa kovasti siltä, että olisin sairastumassa johonkin syömishäiriöön, sillä paino vaan putoaa. Vielä on puoli kiloa matkaa alipainoon, mutta pelkään sen ‘turvamarginaalin’ olevan käytetyn parin viikon kuluttua.
Mies ei viikonloppuisin halua lähteä mukaan perheen yhteisiin toimintoihin, jäi pois lapsen kevätjuhlasta ja todistustenjaosta.

Sain vähän voimaa elämiseen pari viikkoa sitten, kun oivalsin että tämä suhde on sairastuttanut perheemme jäsenet. Meidän on pakko saada itsemme ehjiksi ja vain minä voin tarjota itselleni ja lapsille tarpeeksi turvallisen ja tasapainoisen pohjan elämälle. Mutta miten pystyn irrottamaan meidät tästä tilanteesta?
Pelkään sitä, mitä tapahtuu kun otan asian esille. Ei kai yksi ihminen saa tuhota kolmen muun elämää?
Tiedän muuttuvani hirviöksi äitini ja sukuni silmissä, mutta en tiedä, miten pysyn itse hengissä tällaisessa tilanteessa enää ensi syksynä.

Sinä annat parhaan lahjan lapsillesi, kun muutat pois kaikessa hiljaisuudessa, ensin etsit vuokra-asunnon. Siis jos kotinne on yhteinen tai puolisosi omistama. Älä yritä keskustelulla tilannetta ratkaista. Säästä voimiasi ja toimi silloin, kun mies ei ole läsnä. Voit soittaa poliisin tarpeen tullen, pidä puhelin lähelläsi. Voimia, rakkaudella. Et tuhoa kenenkään elämää viemällä lapset pois. Lapset voivat protestoida muutosta, mutta kyllä he tottuvat.