Taas päätös vähentää

Me Vähentäjät
1

Jälleen tänä aamuna päätin, että juomisen on pakko vähentyä huomattavasti.
2 - 3 kertaa viikossa vähintään pullo viiniä. Eilen 1,5 pulloa.
Asun yksin eivätkä läheiseni ehkä tiedä juomisestani. Ainakaan kukaan ei ole osoittanut olevansa huolestunut.

Pitkään selitin itselleni, että enhän minä ole riippuvainen, kun en joka päivä kännää. Mutta eihän se ollut muuta kuin itsepetosta.
Edit: luin tämän tekstin ennen julkaisemista ja edellisen lauseen lukemisen jälkeen hymyilin: en pysty edes kirjoittamaan sanaa “alkoholisti”. Säälittävää!

Olen vedonnut myös siihen, että töitäni en ole alkoholin takia jättänyt tekemättä. Aivan, juuri näin. En kuitenkaan ole kyseenalaistanut krapulapäivän laatua tai tehokkuutta. En ole uskaltanut.
Vähintään joka toinen krapula-aamu olen päättänyt: nyt tämä kaksi kertaa viikossa juopottelu loppuu! Haluan viikonloppuisin levätä, nukkua hyvin ja pitää huolta itsestäni. Ja seuraavaksi Alkoon!
Edellisviikolla tein kävelylenkin sinne. Kehuin itseäni: hienoa, kävelit seitsemän kilometriä! En moittinut siitä, että kävin matkalla Alkossa.

Välillä on hyviä tekosyitä juomiseen: pomo sanoi pahasti, oli paska päivä duunissa, varmaan flunssa tulossa, täytyy lääkitä… Välillä en edes yritä keksiä tekosyitä.

Keväällä pidin blogia juomisestani ja epätoivoisesta yrityksestäni vähentää. Se ei saanut lukijoita, joten tukea tai sosiaalista painetta ei sitä kautta tullut. Sitten tuli kesä ja kyllähän kesällä täytyy saada nauttia viiniä ja saunakaljat!

Tämä on ensimmäinen kerta kun oikeasti teen asian eteen jotain muutakin kuin päätöksen, jonka tiedän sivuuttavani parin päivän sisällä.
Kävin katsomassa AA-kokouksia.
Mutta kun hävettää! En halua mennä sinne.

Luin aika monta tällä palstalla ollutta keskustelua ja olin tyytyväinen lukemaani, joten tässä sitä nyt ollaan!

Lauantai. Vaikea päivä. Käykö ilta yksinäiseksi, jos en tartu pulloon. Ei siitä pullosta seuraa ole. Yhtä hyvin voin kaataa viinilasiin mehua ja juoda sitä.
Tai voin lähteä pois kotoa. Vaikka leffaan. Tai perinteisesti kyläilemään.
Olen vuosia sitten lukenut paljon, aina oli kirja menossa. En muista, koska olisin viimeeksi lukenut. Ei viinihuuruissa kannata lukea, kun ei mikään jää mieleen.

Huomenna olen menossa lounaalle ystävien kanssa. Jo eilen mietin että otanko vain pari lasia viiniä vai tilaammeko kolmistaan pullollisen kuohuviiniä. Yksi tulee autolla, hän juo vain lasillisen, meille kahdelle jää enemmän juotavaa.

Mitä odotan tältä kirjoittamiselta? Huomata, että meitä on muitakin, että en ole yksin. En ainoa ihminen tai edes nainen Suomessa joka juo salaa.
Saada tukea ja tsemppiä tällä kertaa pysyä päätöksessäni vähentää.
Saada hyviä vinkkejä siihen, miten tämä kannattaa tehdä.
Asentako tavoitteen viikon päähän vai lähdenkö tästä päivästä: viikkoon / tänään en juo.
Mitä teen siinä vaiheessa kun olen lähdössä Alkoon? Joskus tuntuu, että menen sinne jopa ilman että päätän mennä sinne. Aivan kuin joku magneetti vetäisi minua sinne. Joskus taistelen sinne menemisen kanssa jo aamusta. Ja häviän tuon taistelun lähes joka kerta.
Olisiko hyvä palkita itsensä jokaisesta selvästä päivästä? Jospa laittaisin joka viikko säästämäni 15 - 20 euroa säästöön. Vuoden päästä mulla olisi kiva summa rahaa käytössä johonkin kivaan.

En halua luopua alkoholista kokonaan. Haluan päästä takaisin noin 3 - 4 vuoden takaiseen tilanteeseen, jossa alkoholi kuului sosiaaliseen elämään.

Ensimmäinen ihan konkreettinen askel vähentämiseen on otettu. Askel on pienen pieni ja se voi vielä muuttua taaksepäin astumiseksi, mutta tämä on paljon enemmän kuin tähän asti vain itse itselleni antamani lupaukset. Jotka olen jo lupauksen antaessani tiennyt perättömiksi.

Edit: täytin juuri Jeppe juomapäiväkirjan. 18 annosta, yli 25€.
Miksi mä en ole havahtunut tähän aikaisemmin?

2

Minä koin vähentämisessä sen vaikeaksi, että alkoholi pyöri koko ajan mielessä. Ottaisko viikonloppuna, ottaisko yhen vai kolme, totuus taisi olla aina 11 tai 13. Välillä väheni, mutta välillä lisääntyi, jotta oli taas, mistä vähentää. Vuosia jojoilin tämän kanssa, kunnes totesin, että lopettaminen on helpompaa. Lopettamisessa ei tarvi enää miettiä, että ottaisinko yhden vai kolme, vaan se on selkeää, ettei tarvi ottaa yhtään. Se on se hiprakka, joka pitää saada ja vähentämistä ei koskaan laske niin matalalle, että pikku hiprakka jää saavuttamatta. Yksi ei riitä, eikä sitä alkoa maun ja nautinnon vuoksi enää sinunkaan vaiheessa juoda, vaan sen hiprakan takia.

Mitäs luulet, lisääntyykö sosiaalinen elämä? Paluu menneeseen on vaikeaa, toki ei mahdotonta.

Minä palasin menneseen ennen juomista, eli raittiiseen elämään, eikä se ole helppoa ollut, mutta sitäkin palkitsevampaa.

Pohdi asioita ihan rauhassa, kokeile ja ole itsellesi rehellinen.

3

Kiitos vastauksestasi Lumikulkuri.
Rehellisyys itselle on ihan älyttömän vaikeaa. Enhän mä pysty edes myöntämään itselleni sitä, etä olen alkoholisti. Paljon parempi on olla suurkuluttaja.
Ja nämä jokaviikkoiset lupaukset itselleni: otan vielä tänään, sen jälkeen en enää ota. Kissan viikset!

Harmittaa maata tässä sohvalla. Pääkipuisena. Mieli tekee krapulapizzaa.
Ihan muita suunnitelmia mulla oli tälle päivälle.

4

Taas sellainen päivä töissä (vai kuvittelenko vain? Haluanko että olisi sellainen päivä?) että olisin kyllä ansainnut lohdutukseksi “pari lasia” viiniä!
Onneksi siihen, että pääsen liikenteeseen on vielä monta tuntia.

5

Mulla noi tissutteluhimot liittyy aika paljon piilevään masennukseen. Ei jaksa, vituttaa, ääh puuh kaikki, ja syitä löytyy ottaa muutama koska tuntuu ettei olo ole ihan kohdillaan ilman “nostetta”. Sitten ajattelin pari vuotta sitten kokeilla erästä SNRI-vaikutteista reseptivapaata huimausainetta, joka nostaa nupissa hyvin nopeasti serotoniinia ja noradrenaliinia, ja ylläripylläri alkoholi menetti merkityksensä päivittäisessä elämässä. WTF, kyselin itseltäni.

Sitten kun piti taukoa tästä tropista, alkoi tissuttelu nostaa pikkuhiljaa päätänsä, ja äkkiä oltiinkin katkolla hakemassa helpotusta tilanteeseen. Joten, rohkeasti vaan lekurille juttelemaan tilanteesta, ja tivaamaan josko SSRI tai SNRI -masennuslääkkeistä olisi apua. Alkoholismi kun ei välttämättä ole tahdon asia, vaan voipi olla puhdas häiriö nuppikemiassa. Kun kemia on kohdallaan, voipi keskittyä tavalliseen elämään aivan kuten alkoholismia ei olisi koskaan ollutkaan.

6

Narkkis, mistä lääkkeestä puhut?

Mua nimittäin on vuosia vaivannut masennus, enemmän tai vähemmän, ja olen kokeillut 3-4 eri lääkettä, viimeisimmäksi Ketipinoria, josta luovuin tämän vuoden alussa. Oli kai niistä lääkkeistä apua aluksi, enkä mikään hirveän ahkera viinan kanssa läträäjä aina ole ollut, eli lääkkeellä oli mahdollisuus myös vaikuttaa asianmukaisesti.

Ketipinorin kanssa kävi lopulta niin, että humalatilat olivat jotenkin sekopäisempiä, oli helpompi nukahtaa/nukkua humalassa ja krapulan tuskat pysyivät lähes kokonaan pois. Juominen lisääntyi, kun sen aiheuttamat vaivat vähenivät. Ei hyvä. Lopulta oli ihan turhia nappeja nekin.

Enää en haluaisi syödä yhtään mitään lääkkeitä, mutta onhan tää masennuskin aika paskamaista…

7

Troppi josta itse koen saaneen lääkinnällistä hyötyä juomista ylläpitävään masennukseen on DXM, jota löytyy mm. Resilar -nimisestä yskänlääkkeestä. Tätä lääkettä ei kannata missään nimessä käyttää, jos alla on jotakin SNRI/SSRI -masennuslääkettä, koska viikatemies voi tulla käymään. Myöskään alkoholi ja muut lääkkeet/huimaavat käytön aikana ovat ehdoton nounou, koska yhdistelmävaikutukset saattavat olla arvaamattomia.

En myöskään suosittele ryyppäämään koko putelia (2dl/600mg DXM) kerralla, koska olotilat ovat alkuvaiheessa hyvin huimaavia, eivätkä yhtään kivoja. Oksennusta, paskannusta, deliriumia ja konttaamista. Pienemmillä annoksilla, se mitä purkin kyljessä määrätään ärsyttävään yskään, lienee turvallista testata josko elämä kirkastuu ja alkoholi menettää jonkin ajan kuluttua, esim 7 päivän kuurin aikana, pikkuhiljaa merkitystään.

Kannattaa laittaa lisäksi korvan taakse, että kyseessä on psykologisesti (vaikkakaan ei fyysisesti) addiktoiva aine, eli mikäli sen makuun pääsee, eivätkä sivuoireet tunnu enää kamalilta, sitä mahdollisesti alkaa vaivihkaa käyttämään psykedeelissävytteiseen viihdekäyttöön, alati nousevilla annoksilla. Jos maistuu, niin tervetuloa vaan narkkareiden kerhoon, jos juopon elämä ei tunnu enää riittävän haastavalta! :wink:

Mulla on Ketipinoria hyllyssä siltä varalta jos alkaa ns. mopo keulimaan, eli tulee (esim DXM:n avustamana) mania päälle, eikä nukkumisesta tule mitään. Masennuksen kanssa Ketipinor tuntuu ihan epäkelvolta, koska se vie loputkin voimat, eikä kuitenkaan nosta mielialaa millään tavalla. Jos nukkumisessa on ongelmia, niin DXM on reippaasti piristävä aine. Eli jos illalla ottaa, niin voi jäädä yö kokonaan pois välistä. Eli suo siellä, vetelä täällä. Mutta rohkea rokan syö, vähitellen ja vastuullisesti! :slight_smile:

Aiheesta enemmän, parin vuoden takaa aloitettu “blogini”:
viewtopic.php?f=1&t=35436

8

Kääk, kuulostaa pelottavalta aineelta! Kiitti kuitenkin vastauksesta. Tsekkaanpa blogiasi.

Pahoitteluni Orvokki, vasta jälkikäteen tajusin, että ed. kommentissani keskityin pelkästään oman pahan oloni helpottamiseen kysellessäni Narkkikselta masennuslääkkeestä - sinun viestiketjussasi! Tällaista tää välillä on, kun oma olo vyöryy kaiken yli, yksinäistä naparetkeilyä.

Tsempit kuitenkin sulle vähentämisen kanssa! Hyvin havainnoit omia mietteitäsi. Kerrohan jatkossa, miten onnistut tavoitteesi kanssa, luulen että kiinnostuneita lukijoita riittää.

9

Jaa-a, mene ja tiedä. Narkkis löysi DXM:stä ratkaisun, mutta olisiko kuitenkin niin, että päihde vaan vaihtui toiseen. Narkkiksen DXM ketju on kylläkin parasta viihdettä, mitä plinkistä löytyy, linkki alla :laughing: . Osaa vielä niin hyvin kirjoittaa!

DXM ketju: viewtopic.php?f=1&t=35436

Oma kokemus on, että ne juopottelun syyt kannattaa koittaa etsiä. Ainakin minulla piti mennä aika pitkälle historiaan. Vaikeita asioita setviä, mutta ei ne ainakaan juomalla selviä (heh). Sanoisin jopa, että tuuri niillä, jotka ovat “vaan juoppoja” (ongelmaa mitenkään tietenkään väheksymättä, samassa veneessä ollaan), minä hukutin viinaan menneisyyttä, ei uponnut.

Mutta mutta, en myöskään pitänyt täysraittiutta oikeana ratkaisuna, vaikka 14 kuukautta kuivilla menikin suht helposti. En vaan jotenkin pidä ehdotonta kieltäytymistä MINULLE oikana tapana. Tupakan kanssa kävi niin, että vähentelyn myötä jäi sitten pois kokonaan ja nyt ollut savuttomana 7 vuotta.

E. Linkki lisätty

10

Ensimmäinen viikko elokuun puolen välin jälkeen kun olen ollut sunnuntaista torstaihin selvänä!
Eikä silloinkaan tainnut olla kuin yksi viikko.
Itse asiassa mähän olen ollut selvin päin lauantaista torstaihin!
Voi että tuntuu hyvältä!
Panokset kasvaa: kunnianhimoinen tavoite on olla tuleva viikonloppu myös ilman alkoholia!

11

Hienoa, Orvokki! Ehkä jonakin päivänä minäkin. Käyn tilaisuuden tullen lukemassa palstaa viikonlopun aikana, toivottavasti luen sinultakin hyviä kuulumisia.

12

Eilen tuli takapakkia. Myös muun kuin juomattomuuden osalta.
Syöpää sairastavalla ystävälläni on hoidoista huolimatta löydetty etäpesäkkeitä. Lopputulos on nyt selvä, aika on vielä toistaiseksi kysymysmerkki.
Otin konjakin. Onneksi pullossa oli vain jämät, koska ei se jäänyt vain yhteen, vaan pullo tyhjeni.
Takana huonosti nukuttu liian lyhyt yö.
Olen lähdössä kohta autolla liikenteeseen ja epätoivoisesti yritin aamulla 4 cl mitalla mitata tyhjään konjankkipulloon sitä määrää vettä, joka siellä mielestäni eilen oli konjakkia.
Päädyin tulokseen 4 - 6, joten uskallan helposti lähtä rattiin.
Tragikoomista tässä on se, että nyt kun lähden, käyn samalla reissulla hakemassa verkkokaupasta ostamani alkometrin!

Ystäväni pääsee sairaalasta huomenna. Hän pyysi että haen hänelle viiniä. Luonnollisesti haen sen hänelle. Tällä hetkellä, väsyneenä, pääkipuisena, olen päättänyt että itselleni en osta.
Haluan herätä maanantaina työviikkoon pirteänä.
En kuitenkaan lupaa mitään. Ainakaan kenellekään muulle kuin itselleni.

Tämä kyseinen ystävä on muuten ainoa, jolle olen koskaan edes vihjaissut ongelmastani. Kerroin, että tulee joskus viikollakin juotua jonkin verran ja pyysin häntä eräänlaiseksi tukihenkilöksi: saanko soittaa sinulle aina kun olen suuntaamassa Alkoon. Sain luvan. Koskaan en kuitenkaan kehdannut soittaa.

13

Otan suuresti osaa ystäväsi kohtaloon. Toivottavasti elämän liekki lepattaisi vielä pitkään ja lähtö olisi mahdollisimman tuskaton.

t. Juhani

14

Itse en jaksa kelailla olenko suurkuluttaja, alkoholisti, vaiko mikä. Ei titteteillä ole mielestäni mitään merkitystä. Olen jo yhteiskunnan silmissä niin huono ihminen muutenkin, että’ yksi lysti miksi kutsutaan. Juon saman verran kuin sinä, 8-10 annosta 2-3 kertaa viikossa. Itsellä juomisen syitä ovat harmaa ja pimeä talviaika, täysin yhteiskunnan ulkopuolella olo, yksinäisyys, aseksuaalisuus, köyhyys. Jos ihminen minun asemassani ei joisi, niin se olisi jo epäinhimillistä. Täytyy antaa itselleen myös armoa.

Ei kukaan minua palkitse siitä jos tätä paskaelämää kitkutan kymmenen vuotta pidempään pysymällä raittiina. Maailmalle on yksi lysti kuolenko tänään vaiko huomenna. Itsellenikin hyvin pitkälti. Ainoa asia mitä sitä ei haluaisi on kivulias kuolema. En halua mitään hirveää draamaa, vaan siistin lähdön. Maksakirroosi kyllä ei taida olla niitä helpoimpia tapoja lähteä. Itsellä sattuu juomisen jälkeen nykyään lievästi maksaan. Kaiken maailman askitekset sun muu paska, ei hyvä. Kesäisin on helpompi olla raittiina, kun on valoa ja tekemistä, Talvet ovat yhtä paskaa.

Toivon sinulle onnea ja jaksamista.
T: Boheemi1970

15

Kiitos Juhanikari :slight_smile:
Syy juoda viinipullo löytyi taas tälle päivälle: pitihän uusi alkometri testata. Ja taitaa olla rikki! Viinipullollisen jälkeen se näyttää edelleen nollaa!
Kyllä, avasin viinipullon puolen päivän aikaan ja nyt se on tyhjä. Enää en tänään juo! Lupasin hakea ystäväni sairaalasta huomenna ja hän menee oman humalan edelle!

16

Tsemppiä sinulle Orvokki 1965!
Itse olen käynyt omaa kamppailuani tuolla lopettajien puolella. Toivottavasti onnistut tavoitteessasi.
Ketjusi lukeminen sai minut miettimään omia tunteitani, ja häpeää.omasta tilanteestani. Miten olen antanut itseni ajautua tähän tilanteeseen? Puolisolle olen asiastani puhunut, mutten juuri muille ystävilleni. Leimaantumisen pelko on ainakin minun kohdallani todella suuri.
Tilanteeni on kuitenkin nyt siinä pisteessä viimeisimmän retkahduksen jälkeen, että olen valmis tekemään mitä tahansa, että saan tilanteeni hallintaan.
Eli kiitos, sait ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta!

17

Tämä viikko on mennyt loistavasti, ei ole edes tehnyt mieli alkoholia!
Vaikka viime viikko menikin annosten osalta lähes samoihin kuin aikaisemminkin, niin siinä oli se hyvä puoli, että juopottelu keskittyi perjantiahin ja lauantaihin, ei haitannut työn tekoa.
Tavoite tulevalle viikonlopulle: perjantai selvin päin, lauantaina sivistyneesti Ruoka ja viini -messuille ja sieltä suoraan kotiin.

18

Miten voi ihminen olla näin tyhmä? Vai olisiko kyseessä luonteen heikkous?
Eilen tyhjeni viinipullo.
Miksi?
Ihan vaan sen vuoksi, että kävelin iltapäivällä Alkon ohi.
No, enpä ainakaan käyttänyt mitään tekosyytä juomiselle.
Olisiko se hyvä asia? Ettei tarvitse keksiä syytä sille, että saa juoda?

Heräsin kahden aikaan, särki päätä ja vatsa oli todella kipeä ja turvoksissa. Haukuin itseni lyttyyn. Ja häpesin omaa käyttäytymistäni. Viiden jälkeen en juurikaan ole enää nukkunut. Takana liian lyhyet ja huonot yöunet.
Rangaistukseksi itselleni laitoin viikonlopun ohjelmani uusiksi.
Tänään en mene re-union -tapahtumaan ja huomenna jää Ruoka ja Viini -messut käymättä.

19

Ei se taida olla tyhmyyttä eikä luonteenheikkoutta vaan riippuvuutta. Minä olin eilen puoli neljään saakka hyvällä tuulella enkä edes harkinnut juovani. Tavoitteena oli kolmas selvä ilta tälle viikolle. Sitten miesystävä teki oharit ja lompsin ostamaan kuohuviinin, jolla skoolasin yksikseni sille merkkipäivälle, mikä meillä eilen olisi ollut. Sen päälle imaisin vielä loput punaviinistä eli jotain 8-9 annoksen verran. Kun samalla itkin silmäni punaisiksi niin olipa taas mieltä ylentävää tulla tänään töihin… :blush:

20

Tyhmyyttä on se, että antaa tämän mennä riippuvuudeksi. Ja luonteen heikkoutta on se, että ei pääse riippuvuudestaan eroon.
No joo…

Eilinen, perjantai!, oli helppo. Kävin kaupassa, joka on Alkon vieressä ja kävelin Alkon ohi ilman mitään ongelmaa. Veljeni kävi illalla kylässä ja sain häneltä ulkomailta tuliaisina viinipullon. Ei tehnyt mieli avata.
Nyt, ennen kello 9, suussa maistuu viini ja minä hoen itselleni mantraa: “muista, miten ihanaa oli tänä aamuna herätä hyvien yöunien jälkeen! Muista, miten ihanaa oli tänä aamuna…”
Onneksi pääsen, tai joudun, kauppakeskukseen vasta puolen päivän aikaan.