Terve! Olen lueskellut teidän tarinoita silloin tällöin hakeakseni vertaistukea. Kiitos tarinoista. Nyt kirjoitan itse, koska huomaan valehtelevani jo itsellenikin. En halua vieläkään tunnustaa tilannettani, mutta nyt on pakko.
Olen aina tykännyt alkoholista. Ekat kännit 12-vuotiaana, teininä joka pe tai la, opiskellessa 2-4 kertaa joka viikko, nuorena aikuisena 1-2 krt vkonloppuisin. Viihteenä, en kokenut sitä ongelmaksi vaikka määrät oli aika suuria.
Ikävuodet 25-35 meni seesteisesti töitä tehdessä ja urheillessa, välillä juhlittiin. 36-vuotiaana isojen takapakkien ja avioeron myötä aloin juoda ahdistukseen. Join useasti viikossa itseni humalaan, ajoin autoa kännissä (en jäänyt kiinni), olin töissä kännissä (yrittäjä), tuhosin ihmissuhteeni ja mielenterveyteni. Jos ei ahdistanut niin sitten juhlan ja fiiliksen vuoksi. Heräsin aamulla krapulaan ja aloitin päivän muutamalla kaljalla, siirryin viiniin kunnes illalla sammuin. Välillä oli selviä päiviä ja sitten taas mentiin.
Tulin raskaaksi, jonka aikana humalajuominen loppui mutta silti join pari “saunakaljaa” viikossa. Lapsi syntyi ja on nyt 2-vuotias.
Lapsen syntymän jälkeen juomistahtini on ollut 1-4 annosta joka ikinen päivä. Olisinko ehkä 7 päivää ollut alkotta 2 vuoden aikana. Humalaan en itseäni tykkää enää juoda, mutta joka ilta on saatava ainakin se yksi ja mielellään varalle ostettava pari. Juon välillä myös salaa ja piilotelen tölkkejä. Lapsesta huolehdin hyvin (tiedän…) ja hän on terve ihana pötkylä. Tosin lastensuojelu varmaan puuttuisi jo asiaan jos tietäisi. Tämän ajattelukin on niin raskasta ja häpeällistä.
Hain apua julkiselta puolelta uudelleen puhjenneeseen ahdistukseen ja paniikkiin ja samalla mainitsin että juon alkoholia lievitykseksi. Sain keskusteluapua ja lääkityksen ja lopulta valehtelin, että ahdistuksen kadottua (tämä totta) myös alkoholin käyttö loppui. No ei se loppunut.
Kävin juuri verikokeissa ja S-CDT 1.7% joka on ilmeisesti hitusen jo koholla. Ihme jos ei olisi ollut. Viimeksi eilen päätin että nyt alkoi raitiskausi, kunnes taas illalla istuin siideri kourassa saunassa ja pyysin miestä hakemaan 2 lisää. Vittu.
Haluan vähentää mutta en kuitenkaan halua. En kärsi krapulasta tuosta määrästä enkä enää edes humallu, mutta silti se pitää aina saada. Nytkin tätä kirjoittaessa tiedän, että illalla kun olen yksin kotona juon salaa pari.
WTF. Kaiken lisäksi osaan analysoida omia tunteita todella hyvin, ymmärrän miksi ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, ymmärrän heti kun alan petaamaan tulevaa iltaa ja paria kaljaa. Oikeutta sille että voin vielä vähän aikaa jatkaa näin.
En voi.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun ja kiitos jos haluat tsempata.
)!
.
Tosin juomahistoria antaa ehkä olettaa mieheksi (yleistys).
Toivottavasti saat apua ja kerrot myös täällä siitä. Minä niin toivoisin, että pystyisit avun myötä muuttamaan kurssiasi.