Lueskelin tuota “Sikarin polttamisen taito” -ketjua ja päässäni pyörittelin muutamia kommentteja sieltä. Jotenkin minun ajatusmaailmaani ei sovi sellainen että leimaa itsensä kategoriaan “alkoholisti” ikuisiksi ajoiksi, ja kantaa diagnoosiaan hautaan asti vaikka olisi ollut 60 vuotta juomatta.
Eihän esim. flunssasta, syövästä, tai sydänkohtauksesta toipuneet ihmisetkään sano että minulla on flunssa/syöpä/sydänkohtaus vaikkapa vuoden päästä toipumisestaan. Joidenkin kohdalla varmasti toimii tietynlaisena muistutuksena itselleen että ei VOI ryypätä, mutta itselläni ainakin alkoi häiritsemään ajatus siitä ettei tuota leimaa voi heittää jäteastiaan kun on siirtynyt elon tiellä eteenpäin eikä halua palata itsensä tuhoamisen poluille ole.
Minäkin olen ENTINEN huippu-urheilija, enkä koe minkäänlaista halua palata takaisin siihen touhuun. Toki on aina olemassa vaara sen suhteen että näin voi käydä, mutta todennäköisyydet ovat melko pienet. Alkaisi vain ahdistamaan jos täytyisi jatkuvasti muistuttaa itseään siitä että olen huippu-urheilija lopun elämääni, mutta en voi treenata enää koskaan, tai saatan päätyä kilpailemaan taas.
Imho typerä ajatusmalli, mutta ehkä sillä on paikkansa. Seku vain pohdiskelen…
Tuo vertailu noihin edellä mainittuihin sairauksiin on aika irrelevanttia, kun ovat luonteeltaan niin erilaisia. Paremmin vastinpariksi sopii vaikka maitoallergia. Jos ei juo maitoa/käytä maitoa sisältäviä tuotteita, sairaus ei käytännössä aiheuta päänvaivaa. Mutta jos juo, niin oireet on sen mukaiset. Samankaltainen juttu alkoholismin (“alkoholiallergian”) ja alkoholin välillä.
Tuo alkoholistiksi itsensä määrittely lienee yleisintä AA-jutuissa ja muistaahan sen “alkoholiallergian” sillä hyvin, että hokee itseleen olevansa alkoholisti. Mutta itse olen samoilla linjoilla kanssasi (ja vaikka Metsänreunan miehen kanssa), että en henkilökohtaisesti koe tarvetta kutsua itseäni alkoholistiksi. Huolimatta tästä tiedän hyvin, ettei alkoholi mulle sovi ja että voin paljon paremmin ilman sitä.
Tähän näkyy Mies Metsänreunasta ja Yoru jo varsin fiksusti jotain kommentoineenkin.
Tätä taipumusta tulla riippuvaiseksi alkoholista on joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Toki päihdeongelman saa itselleen hankittua ankaralla harjoittamisella, vaikkei varsinaista taipumusta olisikaan. Taustalla on monenlaisia syitä ja syntyjä. Sitten vielä sekin, että taipumus addiktoitua ei välttämättä lopu alkoholiin, vaan usein ilmenee myös tupakan, kahvin ja jopa joidenkin käyttäytymistapojen suhteen. Jopa tänne plinkkiin voi addiktoitua ja jäädä jumiin. Usein alkoholinkäytön lopettaminen johtaa johonkin uuteen addiktoitumiseen. Jotkut addiktiot toki ovat vähemmän haitallisia kuin toiset - kuten tämä minun golf-kentän kiertämiseni.
Tästä alkoholismin pysyvyydestä sitten puolestaan voi vääntää kättä ja väännetäänkin. Minä olen hieman sellaisella linjalla, että ryyppääminen, uiminen ja pyörällä ajo sujuvat pitkänkin tauon jälkeen kunhan kerran on taidon kunnolla oppinut. Aika paljon on kokemuksia siitä, miten alkoholisti on useankin vuoden tauon jälkeen ollut aivan yhtä holtiton alkoholinkäyttäjä kuin tauon aloittaessaan.
Loppujen lopuksi sillä ei ole isoakaan merkitystä toipuuko ihminen alkoholismista vai ei. Kun on aikansa ollut juomatta, kyseisen liuotinaineen lipittäminen alkaa tuntua ajatuksenakin vastenmieliseltä.
Totta kyllä. Parin vuoden raittiuden jälkeen kyllä ainakin minulla oli ihan yhtä helppo vetää se normi annos pohjia ja baarissa tappiin asti ja muisti pois. En osaa juoda vain paria, mielummin olen juomatta kokonaan.
Tissuttelua en ole harrastanut, aina jos on juonut niin se on sitten ollut kaikki tai ei mitään. Kaksi kertaa elämässäni olen juonut yhden ja lähtenyt kotiin. Alkoholi tosiaan tekee minusta epäsosiaalisen ja syrjäänvetäytyvän olkoonkin että seura olisi sellaista missä selvinpäin puhutaan ja juttua riittää.
Olen ehkä kokenut jonkin asteisen heräämisen tai jotain sen suuntaista, ja paljon koittanut miettiä miksi olen juonut vaikka en edes ole koskaan tykännyt juomisesta ja siitä minkälaiseksi alkoholi minut muuttaa. Lapsuudessani en ole nähnyt ryyppäämistä kuin pari kertaa, ei meillä vanhemmat/isovanhemmat juoneet koskaan. Isäni tosin on alkoholisti, mutta se paljastui minulle vasta ollessani täysi-ikäinen, enkä häntäkään koskaan ole lapsena nähnyt humalassa. Hänen isänsä eli toisen ukkini kohdalla sama homma kuulemma, häntä en muistakaan koska menehtyi VIINAAN ollessani vasta vuoden ikäinen. Kotoa opituista malleista ei siis ole kysymys. Monet kaverini alkoivat yläasteiässä juopottelemaan ja siitä se vähitellen sitten lähti. Muistan pettymykseni kun kukaan ei enää lähtenyt viikonloppuisin potkimaan palloa vaan istuivat juomassa kiljua tai kaljaa ja pikkuhiljaa sitten itsellä ajautui hommat satunnaisesti samaan harrastukseen. Ja humalassa tutustui tyttöihin ja niitä mulla on ollutkin aina koska olen ollut se ns. komea ja sporttinen poika ja suosittu naisten keskuudessa. Sekin sitten osaltaan vaikutti siihen että odotti sitä viikonloppua ja pääsi taas tyttöjä jahtaamaan.
Ei tietenkään alkoholi valitse “uhrejaan” eikä siihen juomiseen tarvitse tietenkään mitään juopon geenejä (vai tarvitseeko) välttämättä, ympäristölläkin on oma vaikutuksensa, joissain tapauksissa suurempi ja joissain pienempi. Eipä sitä silloin joskus osannut ajatella että pitää juoda helvetinmoisia määriä ja kertoja ennenkuin ymmärtää lopettaa ja tajuaa mitä se alkoholi tekee ihmisrievulle. Kauas on tultu tähän paikkaan josta näkee yllättävän lähelle ja joutuu vihdoinkin katsomaan itseään silmästä silmään…
Jokaisella on oma tiensä. Itse saan puhtia siitä, että totean olevani toipuva addikti. Toisia ärsyttää se, että pitäisi ikään kuin lokeroida itsensä tällä tavoin.
Kuten myös minä. Saan voimaa kun olo tulee selkeämmäksi ja kokonaisvaltaisesti paremmaksi päivä päivältä. Ne negatiiviset tuntemukset ja mielikuvat poistuvat, ja tuo suunnatonta motivaatiota tieto siitä että hetki hetkeltä keho toipuu ja korjaa itseään sen rääkin jäljiltä mitä se on osakseen saanut dokaamisen seurauksena.
Lokeroin itseni niihin jotka eivät voi juoda, ja se on se alkoholismi. En pääse tästä nyt kuitenkaan mihinkään muuhun johtopäätökseen Se että tällä hetkellä koen ajatuksen juomisesta lähinnä absurdiksi eikä minkäänlaista halua ko. toimintaan ole ei muuta asiaa kuitenkaan mihinkään suuntaan. Jos päättäisin juoda niin se olisi paluu siihen samaan paskaan, ei minusta koskaan voisi tulla mitään kohtuukäyttäjää.
Ehkä olen niin alussa tämänhetkisen tilanteeni kanssa etten oikein osaa suhtautuakaan tähän kaikkeen “oikein”, siksi ehkä kirjoittelen sekavia? Yritän olla suhtautumatta asiaan millään tavalla ylimielisesti tai niin että tämä olisi jotenkin helppoa vain kuvitella että lyhyessä ajassa kaikki muuttuu täysin ja aikaisemmin tekemäni päätökset ja niiden seuraukset vain katoaisivat eikä niillä olisi mitään merkitystä. Voi olla että ajatukseni välillä kuulostavat siltä kun näkisin asian niin, vaikka niin ei ole. Koen tämän kuitenkin hyväksi itselleni että tänne saan kirjoitella ja olla vuorovaikutuksessa muiden samojen asioiden kanssa pähkäilevien kanssa. Kiitos siitä kaikille teille! Ulkoon ulosantini sitten sekavaa tai ei
Kolme viikkoa raittiina. Viikko ilman tupakkaa. Eipä tässä ole mitään ihmeellistä. Olen tosin jollain tasolla alkanut käsittelemään mielessäni asioita joita olen ehkä juomisella paennut. Ihmisarvoni, itsetuntoni sekä -kunnioitukseni alkavat normalisoitua pikkuhiljaa.
Oli myös äärimmäisen mukava nähdä vanhaa opiskelu"kaveria" jonka kanssa minulla oli hetkellinen kuuma romanssi aikoja sitten. Hän kehui ulkonäköäni ja kuulemma kasvoni ja katseeni hehkuvat, ilmeisesti siis alan olla suht raittiin näköinenkin. tuli kyllä tosi hyvä fiilis. Tuo nainen ei tiedä että olen juonut suht paljon sinä aikana jona ei olla oltu tekemisissä.
Ja kyllähän peilistä katsoo aivan eri ihminen kuin 3viikkoa sitten. Pitää sitä näköjään ihmisen jokunen tuoppi juoda ennenkuin touhu menettää hohtonsa ja mielenkiinto siihen katoaa täysin. Mutta hyvä näin, aion jatkaa tällä polulla. Yhtäkkiä on elämään ilmaantunut kasa asioita joita innolla odottaa ja alkanut ilmestymään niitäkin ihmisiä seuraani jotka eivät juo. Olen myös saanut kasan asioita toteutettua parissa viikossa joita olen lykännyt pari vuotta.
Edit: virhe, kun tarkemmin lasken niin vasta 6 päivää ilman tupakkaa
Onnittelut kolmesta viikosta! Ja loistavaa kun laitoit ton tupakan myös jäähylle! Hienoa kuulla, että elämässäsi asiat muutenkin on järjestyksessä ja kohdallaan…
Hyvin kiteytit kokemukset ja muutokset, allekirjoitan ne täysin myös. Lisäisin positiivisten muutosten listaan myös mm. N.5kg.n painon laskun ja n.700e.n rahansäästymisen/kk!
Itsellä täyttyy tänään kuukausi ja oikein ihmettelen kuinka paljon keväästä saa irti selvinpäin…näin haluan myös EHDOTTOMASTI jatkaa.
Hyvää aurinkoista päivänjatkoa, lähden aamulenkille koiran kanssa…jännä kuinka aamulenkitkin on pidentyneet kuin itsestään entisestä lähimetsässä käynnistä n.4km.in lenkkeihin.
Sitrushedelmien syöminen on tuskaa jonkin aikaa n. viikko röökin poisjättämisen jälkeen kun suun ja kielen limakalvojen pinnat uusiutuvat. Sauhuttelevan ihmisen suuhun/kurkkuun kun elimistö rakentaa ilmeisesti jonkinlaisen kerroksen kuolleista soluista ja kun heittää savuttelun pois niin keho alkaa normalisoimaan itseään. Kieli varsinkin on tosi herkkänä ollut tänään, ei hampaita kärsi kielellä kosketella jos esim porkkanan pala on jumittunut hampaiden väliin. Onneksi tää ei muistaakseni kestä paria pvää kauempaa. Ouch!
Eilen tuntui siltä kun olisi jokainen hammas ollut kipeä
Itse olen huomannut mm, että Alkon poisjäännin jälkeen palelen lähes koko ajan…liekö jotain pintaverenkierto tmv… Juttuja…?..alkanu hiljalleen kulkemaan tää juomattomuus ihan omalla painollaan…On jo jopa hetkiä ettei koko alkoholikuviota ajattele ollenkaan. Hyvä sinänsä, mutta nöyrä asian kanssa pitää muistaa olla!
Oletko saanut pidettyä juoksulenkit säännöllisinä päivärytmeissäsi mukana?.. Punttitouhut himottaisi itseäni, mutta ei uskalla lähteä repimään tota kylkeä.
Bongattiin muuten koiran kanssa päivälenkillä vuoden ensimmäinen kyykäärme…eli kesä keikkuen tulevi!
Mulla ei ole ollut juomattomuudesta mitään oireita mikä on sinänsä ihme. Päin vastoin, olo on energinen, ja silti melkein aina tilaisuuden tullen olen nukkunut päiväunet, ja yöunet ovat mahtavan syvää unta josta herää virkeänä aamulla.
Iho kuivui aluksi, en tiedä johtuiko juomisen vai röökin lopettamisesta. Vai liiasta lenkkeilystä
Juokseminen on siis säilynyt ja lisääntyy kunhan kelit paranevat. Toissapäivänä ei enää asfaltilla 6km tuntunut missään. Pari km menee vielä ennenkuin ns. lähtee kone käyntiin mutta helppoahan se alkaa taas olemaan. Lihasmuisti toimii ja keuhkotkin puhdistuvat ilmeisesti kovaa kyytiä, tosin vielä ei ole tullut isompia tervaklimppejä ulos…
Mullakin on nuo juomiseen liittyvät ajatuksen loistaneet poissaolollaan, kaverit kyllä testaavat minua lähes päivittäin mutta ei sillä ole ollut vaikutusta mihinkään. Teen mielummin omia juttujani ja nautin pienistäkin asioista selvinpäin.
Ja taidan pysyä vittuillessani kesän ainakin tuola töissä missä nyt olen, koska ilmeisesti minun raittiudestani on lyöty jonkinsortin vetojakin. Kerroin jo yhdelle että parempi alkaa säästämään koska tulee häviämään.
Mullakin on nuo juomiseen liittyvät ajatuksen loistaneet poissaolollaan, kaverit kyllä testaavat minua lähes päivittäin mutta ei sillä ole ollut vaikutusta mihinkään. Teen mielummin omia juttujani ja nautin pienistäkin asioista selvinpäin.
Ja taidan pysyä vittuillessani kesän ainakin tuola töissä missä nyt olen, koska ilmeisesti minun raittiudestani on lyöty jonkinsortin vetojakin. Kerroin jo yhdelle että parempi alkaa säästämään koska tulee häviämään.
[/quote]
Kiva kuulla että hyvin menee sielläkin suunnalla…mä tulin kans just vesijuoksutreenistä
Pakko puuttua noihin sun lauseisiin. Mulle kans muutama tyyppi mukaanlukien naapurin ukko on sanonu ja kai kans lyönyt vetoa kuinka kauan mun juomattomuus kestää…kuulemma viimeistään kesälomien alettua aukee kalja mullaki…siinähän arvuuttelevat…ihan piruuttanikaan en juo vaikka mieli kuinka tekis…taitavat vaan itse olla oikeita vellihousuja ku ei päivääkään voi olla kallistelematta ja sitten niitä varmaan ottaa päähän ku se ennestään aina valmis naapurin juoppovesseli ei yhtäkkiä enään olekaan valmis imeskeleen taskulämmintä kaljaa ja viinaa tmv…hyi saasta sentään kun ees alkaa miettimään sitä makua… maanantaiaamunakin naapurinukko tuli pihatiellä vastaan naama turvoksissa, punaisena, puhe sönköttäen ja aivan kaamea viinankatkun haju parfyyminaan…alko todella yököttämään se haju/olemus ja kun alitajunnassa mietin että itse olen niin usein aamuisin ollut samassa jamassa, tietäen kuinka kauhea olo on kun tosta olotilasta alkaa yrittää itseänsä selviän kirjoihin…musta tuntuukin välillä kun ton naapurin ukon känni yms. edesottamuksia (kaikella kunnioituksella) seurailee nyt selvinpäin, niin se taitaakin oikeestaan olla yks mun parhaista raittiuden valmentajista ja voiman antajista jatkaa tätä raittiutta…harmi vaan, että on itsensä vetäny niin kauheaan kuntoon…no jokainen tekee itse omat ratkaisunsa ja hänen päätöksensä on "nauttia"elämästään kuin viimeistä päivää eläkkeelle jäätyään.
Tuo juopon haju, varsinkin yhdistettynä tupakan katkuun… Hyi helvetti ja sitä on ite haissu aivan samalle.
Lauantaina tulis sitten ensimmäinen kuukausi täyteen. Ja 2 viikkoa savuttomana. Taidan pitää bileet ja ostan jäätelöä jälkiruuaksi.
Koitin etsiskellä sellasta aikajanaa muutoksista mitä elimistössä tapahtuu ja miten/millaisessa noin-ajassa nuo tapahtuvat kun sanoutuu irti viinapirun kanssa tehdystä sopimuksesta. En vielä löytänyt sellaista missä olisi pureuduttu syvemmin asiaan. Jatkan etsintää.
No eipä tuosta varmasti voisikaan tehdä mitään timeline -tyylistä, koska jokaisen kohdalla asiaan vaikuttavat seikat juomisen lisäksi ovat niin yksilöllisiä.
Maksa palautuu n. 1-2kk, JOS et ole jo juonut itsellesi kirroosia. Aivot, ääreis- ja keskushermosto, luuntiheys, sydänkäyrät, verenpaine, stressi, mielenterveys, suoliston terveys (ravinteiden imeytyminen) ym. - JUOMINEN VAIKUTTAA NEGATIIVISESTI AIVAN KAIKKEEN, joten jokainen päätös olla juomatta, ja JOKAINEN RAITIS HETKI ON SIJOITUS NIIN OMAAN KUIN MYÖS LÄHEISTEN HYVINVOINTIIN.
Olen niin onnellinen siitä että lopetin juomisen ennenkuin se ehti viemään terveyteni. Mitä aikasemmin junan pysäyttää, sitä vähemmällä damagella selviää, mutta koskaan ei ole liian myöhästä.
Kiirettä pukkaa, ja kelien paranemisen johdosta on tullut ajallekin muita käyttömuotoja kun netissä hilluminen
Repsahtamaan ei taida minusta olla, niin vahvana on tuo haluttomuus juomiseen. Itseasiassa nuo vanhat tavat eivät enää mietitytä, ja tuntuvat ikäänkuin kaukaisilta ja hatarilta muistoilta enkä ole varma edes ovatko ne omia muistoja.
Ilo ja elämisen onni ovat imaisseet minut todenteolla mukaansa. Enkä tarkoita nyt sellaista tekopirteyttä jota usein näkee esim ihmisissä jotka surunsa keskellä todistelevat ääneen olevansa onnellisia. Sydämessäni on rauhaa ja suurta iloa ilman syytä, eikä se näy välttämättä ulospäin.
Se että tällä hetkellä koen ajatuksen juomisesta lähinnä absurdiksi eikä minkäänlaista halua ko. toimintaan ole ei muuta asiaa kuitenkaan mihinkään suuntaan. Jos päättäisin juoda niin se olisi paluu siihen samaan paskaan, ei minusta koskaan voisi tulla mitään kohtuukäyttäjää.
