Kampesinpa sitten itseni A-klinikan suunnattoman korkean kynnyksen yli tässä yhtenä päivänä.
Takana on reilu vuosikymmen alkoholin suurkulutusta 2-4 päivänä viikoittain, lomien aikaan alkoa on kulunut päivittäin. Vuosia olen yrittänyt vähentää omatoimisesti. Eihän siitä ole mitään tullut. Kuukausi menee pitkin hampain mutta kuitenkin suht helposti ilman, mutta sitten taas korkki aukeaa ja määrät ovat tuota pikaa entisellään.
Miksi tämä on jatkunut näin kauan? Ehkä se nk. pohjakosketus on vielä saavuttamatta. Työ, perhe, koti ja parisuhde on tallessa edelleen, terveys luultavasti myös. En kuitenkaan halua jatkaa näin enkä varsinkaan jäädä odottamaan vielä syvempää pohjaa. Olen myös vähitellen ymmärtänyt, että en osaa lopettaa omin avuin.
Olen harkinnut asiantuntija-avun hankkimista vuosia, mutta asia on ollut niin arka että en ole saanut klinikan ovea auki. No nyt sitten sain otettua merkittävän askeleen. Mut mitvit?? Vollotin päivystyshuoneessa reilun puoli tuntia, ja asiantuntija-apu oli suurin piirtein tässä: “Nyt olisi hyvä lopettaa alkoholin käyttö vähäksi aikaa kokonaan.” Nii-in. “Annan tästä juomispäiväkirjan, merkkaa siihen annokset. Tässä on esite antabuksesta, otetaan sitten käyttöön jos ei ilman onnistu.” Joo. “Tässä yhteystietoja näihin ryhmiin, ja Päihdelinkki on hyvä paikka, sieltä saa vertaistukea”. Kiitos. “Hyvä että tulit käymään, kahden viikon päästä nähdään taas.” Mm. 
Kerroin, että olen kyllä lueskellut Päihdelinkin keskusteluita vuosia ja lukenut alkoholismia käsittelevää kirjallisuutta joten jotain uskon tietäväni aineen haitoista ja riippuvuuden mekanismeista. Kerroin, että ongelmani on kotona juominen ja elämäntapamuutos ahdistaa lyhyellä tähtäimellä: miten tulevasta raittiista viikonlopusta selvitään? “No sitten pitää vain keksiä paljon mielekästä tekemistä.” 
Olkaa kilttejä älkääkä kivittäkö kiittämätöntä saman tien. Tiedän vaikuttavani ylimieliseltä (ja varmaan olenkin) kun kritisoin yhteiskunnan tarjoamaa ilmaista palvelua, joka on hyvin tärkeää hyvin monelle ja auttanut lukemattomia. En oikein tiedä, mitä tältä ensimmäiseltä kerralta odotin. Mutta kun yksin olen pähkinyt asian kanssa vuosikaudet niin kai odotin jotain muuta kuin sellaista, minkä jokainen löytää netistä kymmenessä minuutissa.
Ehkä se vaan oli niin karua kokea, että homma on ihan oikeasti minun käsissäni ja minä teen sen muutoksen, ei kukaan muu. Tunnen oloni tosi orvoksi ja avuttomaksi, kun ajattelen tulevaa kivikkoista työmaata 
Siispä jatkan itkemistä täällä kanssaveljien ja -sisarten keskuudessa ja yritän pitää korkin toistaiseksi kiinni.
Ahdistaa jo etukäteen. Enkä ole vielä keksinyt sitä “mielekästä tekemistä”.
Sinä voit etsiä ihan oman tiesi raitistumiseen -täällä ihmisillä on kokemusta monista eri tavoista raitistua! Saat siis varmasti paljon neuvoja ja voit rauhassa tunnustella itsellesi sopivia keinoja.
Netissä roikun, mässypussi vieressä. Jäi siivoamattakin. Kaupasta hain sikspäkin makuvissyä ja miehelle ykkösolutta. Ykköstä minäkin olen kiskonut kun olen “vähentänyt” mutta jääköön sekin nyt tällä kertaa. Tykkään oluesta niin paljon, että on parempi ottaa selkeämmin etäisyyttä. En ostanut vielä edes alkoholitonta.
Kun vuosikaudet on ajatellut, että selviän tästä kyllä itse ja pärjään ilman ulkopuolista apua. Ja sitten kun kypsyy myöntämään, että ei pysty omin neuvoin lopettamaan ja hakee apua, niin tulee vähän orpo olo kun asiantuntija ei sitten tarjoakaan mitään patenttiratkaisua. Ei sillä että sitä oikeasti olisin odottanutkaan. Toki saan sitten klinikan kautta apua jos tilanne ei muutu, saan sitä antabusta jos en onnistukaan olemaan ilman.
Olen kiitollinen siitä, että juuri nyt tuntuu hyvältä ettei viikonloppuna tarvi juoda. Tsemppiä kaikille