T-leidin tuskien taival

Me Lopettajat
21

Tervetuloa vaan kirjoittelemaan T-leidi :slight_smile: Muutama omakohtainen kokemus liittyen seuraaviin juttuihin.

Kaverit on asia sinänsä. Ite en ole kuin pari kertaa ollut selvänä liikenteessä kavereiden kanssa. Toisella kerralla olin autolla, toisella ilmoitin vaan ettei huvita nyt ottaa. Suhteellisen mukisematta otettiin vastaan - eikä sitä illemmalla enää kukaan ees huomioinut, etten ole kännissä. Hauskaa voi olla ilman alkoholiakin :smiley:

Yhdet pikkujoulutkin on tämän lisäksi menneet ilman alkoholia (tai siis vuosijuhlat - toukokuussa muutama vuosi takaperin). Yksi vanha kaveri, joka oli samassa harrastusporukassa, totesi kerran, että eniten juomattomuudesta ovat kiinnostuneita ne, joilla itsellään on alkoholin kanssa ongelmia. En muista sanoiko joissain niistä yhteyksistä, milloin baarireissulla kovasti kyselin ja utelin hänen raittiudestaan. Muut ottivat juomattomuuden neutraalisti - minä en sulattamatta. Eli allekirjoitan tuon toteamuksen. Niistä pikkujouluista vielä - paikalla oli noin 150 työntekijää firmasta ja vain yhdelle tuntui olevan ongelmana se, etten ottanut alkoholia vaan join kolaa ja vissyä limellä raakana. Muille oli ihan sama mitä lasissani oli, kunhan kaikilla oli hauskaa.

Siis lähinnä tuo vika lause. Ymmärsinkö oikein, että seurassa, kun olet ulkona, pidättelet itseäsi ja juot “normaalisti”. Mutta kun pääset illalla kotiin, vedät lärvit? Onko juominen siis kokonaiskuvaltaan hallittua?

Ei kannata ostaakaan. Se on vaan itsensä kiduttamista. Jos on päättänyt pysyä alkoholista erossa, miksi juoda jotain, joka on vähän niinkuin sitä “oikeaa”. Se alkoholittoman oluen litkiminen ainakin saa itselläni niin isosti mieleen kaikki juomiskokemukset ja sitä alkaa miettimään, että kunpa voisin ottaa ihan kunnon olutta. Parempi vaan juoda jotain, mikä ei ole niin lähellä sitä “kiellettyä hedelmää”. Tällä hetkellä maustamaton kivennäisvesi ja koivunmahla-mehukivennäisvesi itselle herkuimmat.

Pieni päivitys vielä omasta tilanteestani tähän. Edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt jo reilu puoli vuotta ja sen puoli vuotta on kuppi kallistunut tiuhaan tahtiin. Syyskuun lopussa päihdehoitajalle, lokakuun alusta Antabus päälle ja nyt tapaamiset päihdehoitajan kanssa keskustellen, maksa-arvoseurannan ohella. A-klinikan palavereihin ois tarkoitus mennä ja varmaan taas jossain aa-ryhmässäkin käytyä. Holittomia päiviä nyt 24 takana.

ps. Maksa-arvot kannattaa testauttaa, elleivät jo A-klinikalla sitä tehneet.

22

Ai niin, Seppäsestä piti vielä kirjoittamani, että kun hän kirjassaan kertoo käyvänsä kantapaikassaan juomassa tuota alkoholitonta olutta, niin hän sillä tavalla kai lievittää erossaolon tuskaa. Käsittääkseni hän oli vuoden ja vähän päälle juomatta, jonka jälkeen palasi alkoholin pariin. Itsekin päätin viime vuoden lopussa, että olen 3 kk juomatta vuoden alusta. Päiviä kertyi 94. Nyt olen päättänyt olla toistaiseksi selvin päin :wink:

23

Mullahan on koko ajan ollut tuota samaa, seurassa juomisen kontrolli pitää, eniten juon aina yksin. Minä olen seurassa yleensä se vähiten juova, tai yksi vähiten juovista, ja huolehdin kavereista. Seurassa mulla ei ole mennyt juominen yli kun joskus pari kertaa opiskeluaikoina (20 vuotta sitten). Mun yksi kaveri joskus sanoikin että se joskus juottaa mut hirveään känniin jotta kerrankin se saisi huolehtia minusta, olen siis hänestä huolehtinut muutamaan kertaan kun hänen tuli otettua “one too many”. Yleensä en jaksa katsella känniläisiä, lähinnä vain ärsyttää niiden säheltäminen. Siksi kukaan ei tiedäkään miten paljon olen viime vuosina juonut, mulla ei koskaan ole ollut ongelmaa olla täysin selvänä jossain bileissä ja mulla on paljon kavereita jotka eivät juo.

Onko sulla T-leidi muissa asioissa samaa? Kontrolloitko itseäsi muiden seurassa tarkasti? Moititko itseäsi jos tulee sanottua tai tehtyä jotain hölmöä tai suorastaan väärin?

24

Nuorempana olin kyllä kova kontrolloimaan itseäni ja pelkäsin hulluna, mitä muut minusta ajattelee. Ja aina olen ollut tosi kova moittimaan itseäni. Onneksi nyt, kun kohta on 50 lasissa, alkaa tuossakin suhteessa pipo löystymään enkä enää pidä itseäni kovinkaan merkillisenä. Mutta kyllä ylilyöntejä on alkoholin kanssa tapahtunut seurassakin. Ei kauhean usein, mutta aina se harmittaa ja hävettää. Kaiken kaikkiaan eipä se juominen hallinnassa ole pysynyt yksin eikä aina porukassakaan ja siksi koko homma on ruvennut kyllästyttämään.

Yoru mainitsi että juomattomuuteen kiinnittää huomiota ne, joilla on asian kanssa itsellä ongelmia. Tuo pitää varmasti paikkansa. Aika yhdentekevä asia tuokin lopulta on. Toiset juo paljon, toiset pysyy kohtuudessa ja toiset ei juo mitään.

Totesin tuossa jo aiemmin, että juomiselleni ei ole muuta syytä kuin se että nyt vaan olen kehittänyt itselleni riippuvuuden. Mutta kyllä sieltä taustalta jotain aina löytyy kun oikein kaivelee :wink: Esimerkiksi se kuuluisa rentoutuminen, siihen lempijuoma kyllä on omiaan. Lisäksi sitä kuvittelee olevansa seurallinen ja nauttivansa ihmisistä kun alkoholia on tarjolla, vaikka todellisuudesta nauttii siitä alkoholista. Itse en oikein viihdy seurassa enkä jaksa juurikaan seurustella ihmisten kanssa. Siihen alkoholi on oiva voiteluaine. Nyt pitää opetella muita käyttäytymismalleja ettei ihan erakoidu. Mutta totuus on, että harvoin kenenkään kanssa jaksan keskustella pikkutunneille selvin päin. Vaan jos viinaa on tarjolla, niin sitten kyllä kiinnostavaa juttua tuntuu riittävän :blush:

Tällä hetkellä sujuu mukavan seesteisesti. Viikonloppuna olin poikkeuksellisesti kaksi kertaa baarissa enkä juonut mitään alkoholia :slight_smile: Olo on hyvä. Kaksi viikkoa selvin päin enkä juo tänäänkään.

25

Mielialaan alkoholi vaikuttaa mulla positiivisesti. Olen sopivassa humalassa vähemmän kärttyinen ja kireä ja kuten edellisessä viestissä mainitsin, jaksan ihmisten seuraa paremmin. Tietysti humalaa seuraa morkkis ja liikakäyttäjän välittäjäaineet hidastuu ja ties mitä. Mutta kyllä sitä nousuhumalan euforiaa silti kaipaa kun ajoittain tuntuu, että ilman sitä on joko neutraali tai sitten kärttyinen ja kireä olo. Kun ei ole ollenkaan niitä nousuja siinä välissä :cry:

26

Tähän sanon kokemuksesta että about parin kuukauden kohdalla alkaa mieli olla ainakin itselläni niin kunnossa että saan niitä nousuhumalan kaltaisia “huippufiiliksiä” ihan selvinpäin ja melkein jokaisesta pikku asiasta. Ihan vaikka aamukahvin juominen on niin mukavaa puuhaa kun mieli vaan on kunnossa. Se ottaa aikansa mutta sitä kannattaa odottaa.

Itsestäni sen verran jos et ole minun ketjujani lukenut että olen myöskin putkijuoppo, eli ei jää viikonloppuihin minun juomiseni vaan sitä jatkuu ja jatkuu niin pitkään että joko mieli pettää tai kunto. Katkollakin olen käynyt pari kertaa ja nyt hakeuduin itsekin avun piiriin jälleen. Yksin kun tämän taudin kanssa ei pärjää.

Minä käyn kahdessa eri vertaistukiryhmässä viikottain (ei AA, ja olen huomenna ollut vasta ensimmäisen viikkoni selvänä), sitten käyn päihdehoitajalla viikottain ja paikallisella päihdeklinikalla sillointällöin. Tosiaan taikakeinoja ei siellä heti kerralla kukaan sinulle voi antaa, kaikki lähtee siitä omasta juomattomuudesta. Pikku vinkkejä miten vältellä juomistilanteita he voivat antaa ja kuunnella huoliasi mutta sinä olet ainoa joka voi pitää korkin kiinni omasta puolestasi.

Kavereiden ja tuttujen suhteen suosittelen sanomaan reilusti vaan että “minä olen alkoholisti enkä siksi pysty juomaan.” Se on aika radikaali veto, mutta pitkässä juoksussa ihmiset tottuvat ajatukseen ja tietävät olla tukenasi eikä kukaan varmasti sairasta ihmistä hauku. Rohkeaa ja hienoahan se on myöntää ongelmansa rehellisesti! Minä tein näin ja sain paljon positiivisia kommentteja asiasta, en koskaan mitään negatiivista.

Mutta vielä vaikka noinkin hienosti olet jo alkuun päässyt niin suosittelen lämpimästi että otat sen Antabuksen suojaksi hetken mielijohteesta tapahtuvaa juomista vastaan. Vältät kymmenet retkahdukset sen avulla, ja se ei niin kovaa myrkkyä sinun elimistöllesi ole. Jos se kroppa kestää kovan ryyppäämisen niin kyllä se Antabuksenkin kestää.

27

T-leidi,mä olen myös miettinyt että mitä nyt tapahtuu mun sosiaaliselle elämälle kun alkon käyttö on jätettävä.Toisaalta mietin myös oliko sitä nyt muutenkaan enää,ainakaan terveissä mittasuhteissa,enää viimeaikoina. Kävi nimittäin useasti niinkin että vaikka kaverit olisivat pyytäneetkin jonnekin niin vetosin esim.siivoamiseen vaikka oikeastaan join yksin kotona.
Silti olisi todella kiva kun voisi vielä joskus vaikka juhliakin kavereiden kanssa.
Mutta ihan ensimmäisiä neuvoja jotka A-klinikalla sain,oli että ei mitään alkoholia kotiin. Myös alkoholittomissa voi olla vähän alkoholia joten ei niitäkään,ainakaan jos käyttää antabusta.
Alkoholi rentouttaa ja auttaa olemaan rohkea ja seurallinen,itse huomaan että olen jopa kiusallisen ujo nyt selvinpäin enkä se kaunis ja rohkea joka olin juodessa. Toivoisin myös että olisi jokin nuorten alkkisnaisten vertaisryhmä jossa voisi jakaa kokemuksia samanikäisten-ja sukupuolisten kanssa,meidän A-klinikan ryhmässä on toki kivoja ihmisiä joilta saa tukea mutta he eivät ole nuoria naisia kuten itse olen. Siksi tuntuu ryhmästä lähdettyä yksinäiseltä ja pelkään itse sortuvani juomaan jos esim.lähtisin baariin. Antabukset saan A-klinikalta heti kun pyydän,niin hoitaja sanoi,mutta en ole vielä ottanut.En ole mitenkään ylenkatseinen mutta silti mielessä itää jotenkin vielä ajatus että eihän tällainen prinsessa sellaisia tarvitse,etenkin kun en ole törmännyt kehenkään samanikäiseen naiseen joka niitä söisi. Mietinkin että onko nuorten naisten juominen sittenkin jokin tabu?
Sori tilitys ja voimia teille kaikille!
Ps.Meillä on A-klinikan ryhmässä puhuttu myös rentoutumisen merkityksestä,siis muuten kuin alkoholin avulla. Eli että etsittäisiin rentoutumista sen sijaan että solvattaisiin jatkuvasti itseä omasta juoppoudesta(mä taidan olla sellaisessa solvausvaiheessa). Auttaisi enemmän selvänä pysymiseen.

28

Moi T-leidi ja myöhästyneet tervetuloa palstalle-toivotukset täältäkin. Aika jännä juttu, että täällä Plinkissä on juuri tällä hetkellä aika monta joilla on sosiaalisen verkoston tsekkaaminen ja uudelleenluonti meneillään. Mullakin on. Vaikka lasissani on yli 6 vuotta raitista elämää, koen tilanteeni niin paikalleen jumittuneena, että “jotain” on tehtävä asian eteen. Oikeammin sanottuna minun on tehtävä.
Mulla sosiaalinen elämäni rakentuu aika tiiviisti seurakunta-aktiviteettien ympärille. En ole kirkkouskovainen vaikka jumalanpalveluksissa enemmän tai vähemmän käynkin.Meillä on aika paljon kaikenlaista toimintaa johon voin ottaa osaa ilman velvoitteita. Minua kiinnostavia tapahtumia on kuitenkin sen verran vähän, että muutakin on löydettävä.
Toinen ajankohtainen teema on itseapuryhmiin tutustuminen. Väärä ilmaisu, koska mulla oli 5 vuotta sitten jonkin verran kontaktipintaa näihinkin. Silloin ei ollut mun juttuni, mutta elämäntilanteeni on muuttunut. Varsinkin etäisyys itse aineeseen. Mulla on tällä hetkellä kontakti entisten narkkisten ja alkkisten sekaryhmään jota en vielä tunne. Ehkä mulla oli aikaisemmin joitain ennakkoluuloja. Huomasin kuitenkin, että molemmilla käyttäjäryhmillä on enemmän yhteistä kuin erottavaa. Ja että painopiste tällä ryhmällä on jossain muussa kuin ikuisesta päihteenkäyttäjän identiteetistä kiinnipitämisessä.Joten tänään taas kurkkaamaan. Vaihdetaan kokemuksia! :smiley:

29

Max, onpa hyvä kuulla kokemus että kyllä mieliala alkaa nousta ajan kanssa! Uskon tuon, olen kunnon kirjaviisaan tavoin myös lukenut aiheesta mutta eipä ole itse tullut koettua. Ja mistähän se johtuu… :unamused: Aiemmin juomataukoja pitäessäni olen asettanut korkeintaan kuukauden tavoitteita, kaikki sitä pitemmät on tuntuneet täysin mahdottomilta. Nyt olen tajunnut (ja on mulle sanottukin) ettei kuukauden tauko paljoakaan saa aikaan. Maksa ehtii vetää hengähdystauon ennen seuraavaa urakkaputkea. On ihan arvoitus, millainen mahtaa olo olla vaikka kolmen kuukauden juomattomuuden jälkeen! Niin että kaipa tässä ”jonkinasteinen” ongelma meikäläisellä on.

Rölli, et varmaankaan ole ainoa kaltaisesi. Eiköhän täällä plinkissäkin pyöri monenlaisessa tilanteessa olevia, myös nuoria naisia. Muistelen hiljattain täällä lukeneeni, että joku ihmetteli että onko täällä ainoa työssäkäyvä perheellinen naisihminen, joka on juonut vuosikymmenen (vai vuosikymmeniä). Se olisi voinut olla minun kirjoittamani. Minä olen jokunen vuosi sitten ollut eräässä verkossa toimivassa vertaisryhmässä, mutta tunsin ryhmän vanhimpana olevani ulkopuolinen ja ihan pihalla nuorempien jutuista. Tuli olo että minä vanha harppu se vaan olen elämääni hassannut vuosikymmeniä ryyppäämiseen, munkin olisi pitänyt jo nuorena lopettaa. No nyt sitten olen tullut siihen tulokseen että turha näitä on pähkäillä. Niin erilaisia tarinoita kuin täällä ihmisillä onkin, kaikki haluaa täältä tukea ja toimia tukena toisille alkoholin käytön vähentämiseen / lopettamiseen.

Ja se alkoholiton koti. Saapa nähdä miten meillä tilanne kehittyy. Mies varmaan tuo jossain vaiheessa olutta kotiin, on vain ajan kysymys koska. Ollaan harrastettu tissuttelua pitkään yhdessä ja yhdessä ollaan yritetty vähentääkin, mutta enemmän se on mennyt kannustamiseksi ”kyllä tänään voi, katotaan ensi viikonloppuna sitten”. Tässä siis ollaan toimittu ihan tasapuolisesti. Nyt yritän olla itse juomatta ja haen tarvittaessa vaikka niitä antabuksia, mutta rassaa etukäteen ne keskustelut joissa käsitellään viikonlopun juomisstrategiaa. En siis ole sanonut miehelleni että lopetan. Olen meinannut niin usein lopettaa, että miksipä olisin sen uskottavampi tällä kertaa. Ja itsellänikin on vielä hahmottumatta se, että kuinka pitkän aikaa yritän olla ilman.

30

Ai niin, Rölli mainitsi rentoutumisen merkityksestä. Olen miettinyt sitä paljon itsekin. Pitäis opetella meditoimaan tai jollain muulla tavalla hallitsemaan mieltä. Se varmasti hillitsisi juomishaluja ja ehkä löysäisi meikäläisen kireää perusvirettä. Ja olisi tietysti muutenkin yleishyödyllinen taito. Ja se itsensä morkkaaminen ei kyllä johda mihinkään hyvään (sanoo itsensä solvaamisen mestari toiselle).

Andante: Minäkin olen huomannut että täällä moni puhuu sosiaalisten ympyröiden muutostarpeesta. Täytyy pohtia asiaa vielä lisää. Itse olen monia juomisiani perustellut ”seuralla” mutta kuitenkin juon enimmäkseen kotona. Kuten Seppänenkin kirjassaan totesi, etanolin seurasta nauttii lopultakin eniten kun saa olla aineen kanssa ihan kahdestaan. Sinun seurakuntatoimintasi kuulostaa hyvältä. Olisikin hyvä, jos kuuluisi johonkin harrastusporukkaan, jota yhdistäisi muukin tekijä kuin alkoholi.

31

T-leidi moi ja kiitti vastauksestasi. On hyvä heittäytyä johonkin raittiiseen porukkaan. Ihan senkin takia, ettei aina tarvitse itse rustata kuvioita kasaan vaan voi heittäytyä virran vietäväksi. Edellytyksenä tietysti, että kemiat ja ryhmän “ohjelma” pelaavat. Itse asiassa olen juuri lähdössä sellaiseen itselleni uuteen itseapuryhmään jota kokeilin jo pari kertaa. Mun aikomukseni on testata marraskuun aikana useampia erilaisia ryhmiä joiden pääteemana ei ole päihdeongelmat, mutta joilla kuitenkin on kosketusta niihin. Raportoin mielelläni tutkimusmatkastani kunhan pääsen pidemmälle. :smiley:

32

T-leidi,niinpä,se yksinäisyyden tunne voi johtua monestakin syystä. Ensinnäkin siitä että ei ihmisestä voi tietenkään aina ulospäin sanoa että tuo on alkkis.Ei varmaan minustakaan tänä aamuna kun menin taas sovitusti A-klinikalle olisi kukaan voinut esim.bussissa sanoa että tuossa se alkkis menee(jollei sitten ole nähnyt mun aiempia urotekoja humalaisena saman linjan bussissa,niitäkin on ollut :open_mouth: ) Toiseksi ihmiset haluavat pitää maineensa kunnossa (ja eipä kenenkään alkoholiongelma muille kuulukaan jollei halua kertoa) ja ainakin itse pelkään miten kävisi esim.työtilaisuuksien jos olisin vertailussa muiden yhtä pätevien kanssa silä erotuksella että mun tiedettäisiin olevan alkkis ja muiden ei. Ja sitten on tietenkin ihan rehellinen häpeä ja holhoavan asenteen pelko niiltä ikäisiltäni naisilta jotka tässä vuosien kuluessa ovat olleet ystäviäni mutta jotka eivät juo. Ja sitten kolmantena syynä voisi olla että osa nuorista naisista/miehistä ei ole vielä hakenutkaan apua liialliseen juomiseensa.

Tuosta harrastusasiasta olen itse miettinyt että etenee siinäkin pienin askelin,kuten juomattomuudessakin koska jos nyt alkaa maanisesti puuhastella ei ole tilaa rauhoittumiselle ja ongelmien käsittelylle.Että menee pikuhiljaa harrastuksiin mukaan eikä jätä muun kuin sairauden takia itseapuryhmiä väliin,itse menen huomenna AA:han kun A-klinikan ryhmä päättyi tänään. mutta tää on mun mielipide. Se itsensä rentouttaminen on nyt mullakin se ykkösasia ja omien tarpeiden tunnistaminen. Että esim. sanon kotona päättäväisesti että mä haluan nyt olla hiljaa ja rauhassa jos on tarve siihen. Lapsiahan mulla ei siis ole mutta avokki haastaa koko ajan johonkin mukaan :smiley: Toki hyvä mennäkin mutta sanoa myös mitä itse haluaa,mä en näköjään selvänä olekaan niin sosiaalinen ja menevä kuin kännissä.

Lisäksi olen tässä eilen ja tänään pohtinut että mitä mä oikein känneistäni niin kovin kaipaan?Olin menevä ja upea=horjuin räikeissä meikeissä jollen juonut kotona ja sanoin mitä sylki suuhun toi. Tapasin ihmisiä jotka oli ihan huippuja= Niistä ihmisistä ja jutuista en muista puoliakaan ja ne joille haluaisin vielä puhua en selvinpäin uskalla.Ja niin edelleen.

Hauskaa päivää kaikille!

33

Tulin nyt tännekin sanomaan että jos jossain vaiheessa tuntuu että menee heikosti ja tarviisi juttukaveria välittömästi ilman odottelua niin tein sivuston www.riippumattomat.net jossa itse päivystän päivä ja ilta-aikaan. Yöt pitää minunkin nukkua.

Mainostan tätä vähän joka ketjussa mutta siitä on ollut tällä sivulla tuosta chatista niin kauan puhetta että nyt kun se on tehty niin saataisiin sinne sitten niitä käyttäjiäkin ettei kuivu taas kasaan.

Se voi toimia osana tukiverkkoa plinkin lisäksi. :bulb:

34

Oho, Max on pannut toimeksi! Huomasin aiemmin jutun siitä facebook-ryhmästä mutta nyt on ihan ryhmä facesta irrallaankin. Hyvä tietää!

Röllin kirjoitus sai minutkin miettimään, mitä juomisestani eniten kaipaan. Eiköhän se ole se alkunousu. On hienoa tuntea itsensä riehakkaaksi ja hauskaksi ja vaikka mitä. Ja tosiaan tapaa ihan mielettömän huippuja ihmisiä jos on ulkona, selvin päin ei ikinä sellaista tapahdu :unamused: Varsinkaan tuohon riehakkuuteen en selvin päin mitenkään yllä. Mutta jos sekin sieltä kohoaisi kun aikani olen juomatta :laughing: Tai sitten ei.

35

Mitä mieltä olette: kuinka pitkän raittiuden jälkeen mieliala alkaa tasoittua? Vai onko sille mitään sääntöä? Jos juo alkoholia esim. yhtenä iltana kuussa niin palataanko aina alkupisteeseen vaikka sen mielialan suhteen, ellei morkkista lasketa? Mietin siis puhtaasti aivokemioiden kannalta.

Olen ollut monta vuotta ssri-lääkityksellä. Välillä annosta on pienennetty, mutta mielialani menee aina alaspäin kun lääke vähenee. Kyse ei ole masennuksesta vaan pahenevasta huonotuulisuudesta ja pakkoajatuksista. Ongelmia ei ole ollut normaalin lääkekuurin aikana. Tiedän siis kyllä, ettei mielialalääkkeet ja alkoholi ole mitenkään hyvä juttu yhdessä, mutta näin sitä nyt kumminkin on menty. Totta kai ymmärrän, ettei näin monenlaiset aivokemikaalit ole oikein terveellisiä ja alkoholi vie lääkkeen tehoa, ja se onkin yksi syy tämänhetkiselle katkolle.

Mutta se mikä tässä nyt ahdistaa, on se että se a-klinikan sossu tai mikä hoitsu mahtoi olla tarttui heti tähän lääkitysasiaan ja maalaili, että tarkistetaan sitä lääkitystä sitten kun olen ollut jonkin aikaa juomatta. Sanoin kyllä aika tiukasti, että en keskustele niistä lääkkeistä täällä vaan lääkärin kanssa. “No mutta eihän masennuslääkkeitä ole tarkoitettu koko loppuelämän ajaksi syötäväksi. Jos olet masentunut niin sitä pitää yrittää hoitaa muillakin keinoilla näin pitkän lääkekuurin jälkeen”. Sanoin että en ole masentunut eikä tässä mitkään terapiat auta, kokeiltu on sitäkin. Toistin vielä että lääkitykseen ette koske, ja hoitsu pehmitteli ettei niitä multa kukaan väkisin vie.

Oikeesti, ei kai mun tarvitse tuollaisesta keskustella kun yritän saada tukea alkoholinkäytön vähentämiseen? Minun mielestä aika isoihin asioihin päivystävä hoitaja nyt otti kantaa, kun pelkkä päihdehoitokin olisi riittänyt. Vai mitä mieltä te olette, hyvät kanssalopettelijat?

36

T-leidi kirjoitit näin:

En ole oikestaan mitään mieltä kysymistäsi, minun pätevyysalueeni ulkopuolelle menevistä asioista. Loppukaneettisi herätti minussa kuitenkin kaksi kysymystä.
Yritätkö kuitenkin vähentää alkoholinkäyttöäsi etkä lopettaa sitä?
Millainen pelkkä päihdehoito sinulle olisi riittänyt?

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

37

Yritän saada alkoholinkäyttöni järkevälle tolalle. Tällä hetkellä tavoitteena on olla pitempi aika juomatta. Aikarajaa en ole asettanut vaan etenen päivä kerrallaan.

Sellainen, että olisi keskitytty niihin keinoihin jotka auttaa pitämään korkin kiinni eikä niinkään nykyisen lääkitykseni mahdollisiin tuleviin muutoksiin. (Kyseessä ei siis ollut lääkäri vaan päihdetyöntekijä.)

38

Huomenta T-leidi. Tulen komppaamaan Lomamuistoa esittämällä saman kysymyksen alkoholikäyttösi suhteen. Mainitset pyrkiväsi “järkevään” käyttöön. Samalla kuitenkin toisessa kirjoituksessasi kysyt kuinka pitkään aivokemioiden palautuminen kestää jos juot “kohtuullisesti” eli kerran kuussa. Mielestäni vielä hyvin ambivalenttia, kaksijakoista ja haparoivaa touhua. Anna aivoillesi mahdollisuus palautua heittämällä nollalinja päälle. Kysymykseesi palautumisen kestosta en osaa minäkään tyhjentävästi vastata. Yksilöllinen juttu joka kannattaisi kysyä ammattilaiselta. Mutta jo kysymys viittaa mielestäni jonkinlaiseen toiveeseen uudelleen aloittamisesta? Kone kauttaaltaan kuntoon ja sitten taas uutta dokaamista peliin? Kysymysmerkeillä koska saatan erehtyäkin!
Tavoitteesi edetä päivä kerrallaan on sinänsä hyvä ja oikea. Vielä parempi olisi jos alusta lähtien edes kokeilisit mielessäsi täysin absoluuttista linjaa. Ei mitään kiemurteluja määrien suhteen. Tai huomion ohjaamista lääkityksiin tms. Usko pois, selvä musta/valko-asetelma tekee asian huomattavasti helpommaksi. Heitä sellainen “toistaiseksi”- moodi päälle ilman mitään pidempiä aikarajoja. Ryyppäämisen voit aloittaa uudelleen koska tahansa jos raittius ei maistu. Sinun valintasi!

39

Myönnän, että olen erittäin haparoivalla pohjalla.

Edistystäkin on kumminkin tapahtunut. Olen nollalinjalla nyt. Aiemmin en ole ollut vaan pedannut vähennellessäni tulevia juomisiani. Olen asettanut erilaisia annos- ja kertaa viikossa – rajoja. Jotka ei koskaan ole pitäneet, ja siitä on seurannut morkkis ja syyllistäminen. Olen oppinut näiden yritysten myötä ymmärtämään omaa alkoholismiani ja rajojani. Voi hyvinkin olla, että minulla toimii ainoastaan lopullinen lopettaminen. Ainakaan nuo keinotekoiset vähennykset ei ole toimineet. Mutta voihan se olla niinkin, että voin vielä joskus ottaa sen klassikon eli lasin (ja todellakin sen yhden) viiniä ruualla ilman että pitää juoda toinenkin lasi ja lopulta pullo tyhjäksi.

Märehdin pari viikkoa sitten tulevia tilaisuuksia, joissa juodaan ja miten niistä selviän. Aiemman kaavan mukaan olisin pitänyt itsestään selvänä, että jos nyt vaan tuolla ja siellä juon niin sillä ei ole väliä, kunhan en juo siinä välissä. Silloinhan olisin onnistunut vähentämään. Paitsi etten kumminkaan onnistunut. Nyt olen ratkaissut näitä pulmia näin: Yhteen tilaisuuteen olen jo nyt reilua kuukautta aiemmin päättänyt mennä autolla, toisen jätän välistä kokonaan. Yritän karsia näitä juomiseen ”oikeuttavia” tilanteita toistaiseksi.

Nyt otan etäisyyttä alkoholiin ja tavoitteena on olla raittiina useampi kuukausi. Mitä sen jälkeen tapahtuu? En ole miettinyt mutta selvää on, että entiseen en halua palata. Mutta jos kykenisinkin siihen kuuluisaan kohtuukäyttöön tulevaisuudessa, saattaisin sen näillä näkymin itselleni sallia. Kohtuukäyttö = riskirajat ei ylity millään mittarilla.

Tänään en kumminkaan juo enkä tulevana viikonloppunakaan.

40

Mun kokemuksen mukaan ei kannata kerralla tehdä liikaa isoja muutoksia, ettei sitten romahda koko pakka. Tarkoitan että jos päätavoite on olla juomatta, ei liian pian pidä alkaa lääkityksiä laskemaan tai muuta kovin stressaavaa muutosta puuhaamaan. Ja masennuslääkehän ei tosiaan aina ole masennukseen määrätty. Eikä se ongelma/sairaus, johon se on määrätty, välttämättä mihinkään poistu vaikka lopettaisikin juomisen. Ainakaan muutmassa viikossa. Usein ne varmasti on käsikädessä, mutta ei aina. Hiljaa hyvä tulee…