Kirjoittelin jokusen viestin näköjään vuonna 2014. Löpinät löytyvät täältä [url]/http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=35274[url] jos jotakuta kiinnostaa. Lukaisin itse ne läpi katsoakseni, onko reilussa vuodessa opittu mitään. No eipä ole, mutta koin silti hyödylliseksi huomata kuinka samanlaisia asioita olen tuolloin ihmetellyt. Parannusta elämään eli raittiita en ole onnistunut saamaan aikaan. Haluan taas yrittää ja lienee aika kokeilla jotain uutta, kun näköjään mihinkään ei ole kuukausien kuluessa päästy.
Päivitystä tilanteeseen: onnistuin edellisen ketjuni aikana olemaan ihan 6 viikkoa juomatta, minkä jälkeen olen hyvin pian palannut entisiin tapoihin. Miksi? Luen viesteistäni selvää motivaation riittämättömyyttä raittiina pysymiseen. Myös opitut tavat, piintyneimpänä vkl-pämppääminen miehen kanssa, istuu erittäin lujassa. Se, että viimeksi olin juomatta vain kuusi viikkoa, on hävettänyt niin etten ole edes käynyt tällä palstalla yli vuoteen. Mutta nyt huomasin dokumentaation hyödyt. Hyvä että ennen häipymistäni käväisin kertomassa, mihin karahti ja miltä tuntui. Yritän jatkaa nyt siitä tilanteesta, paitsi silloin ei korkki pysynyt kiinni.
Olen lueskellut palstaa aikanaan pitkään ja saanut toivoa monelta täällä kirjoittavilta pitkään raittiina pysyneiltä. Olen aika putkiaivoinen, niin leidi kuin olenkin, ja on vähän hankala noista tunnepuolen asioista puhua muulla kuin vituttaa/ihan ok -akselilla. Enkä taida päästä eteenpäin loputtomalla järkeilyyn perustuvalla itseanalyysilläkään, joten saattaa olla vähän puisevia nämä meikäläisen sepustukset. Koen kuitenkin tarvetta kertoa tulla tähän porukkaan kertomaan monesko päivä menossa ja yritän ottaa selvän päivän kerrallaan ja saada niitä oikein monta peräkkäin.
Olen nyt vasta uskonut kuinka kauan alkoholin vaikutukset tavalla tai toisella elimistössä tuntuu. Todettuja sairauksia ja vaivoja ei toistaiseksi ole ollut, mutta pelottaa sitäkin enemmän.
Moi, tuo sama ongelma on meilläkin ja niin karahti taas laiva karille 3 viikon yrityksen jälkeen, nyt olen taas alkupisteessä enkä tiedä yhtään mitä haluan. Ehkä juuri tuo “kiva” tapa on se syy koska haluan lopettaa mutten sitten kuiteskaan haluaisi. Pikkulipittäminen kun ei onnistu pidemmällä aikavälillä vaan aina palataan tuohon kunnon perjantaikännäämiseen
Moi T-leidi! Peremmälle vaan sieltä ovensuulta . 17 päivää on jo hieno alku. Muistan lukeneeni edellistä ketjuasi kun sitä kirjoittelit. Olenhan norkoillut minäkin täällä jo jonkin aikaa. Viimeisintä juomattomuuspätkää nyt takana reilut kolme viikkoa. Kyllä niitä päiviä pikkuhiljaa kertyy. Tsemppiä sulle!
Tuiske: lukaisin ketjusi ja paljon tuttua asiaa löysin. On hankalaa tuo yhteinen harrastus varsinkaan kun siitä ei ole seurannut näkyviä /tuntuvia vaurioita kuten väkivalta, riidat tai portaissa kaatuminen. Kun ei ole sattunut ikävyyksiä, on siis ollut “hauskaa” Joka kyllästyttää jumalattomasti mutta koukuttaa vielä pahemmin.
Eipä siinä auta kuin yrittää vaan sinnikkäästi. Älä lannistu vaikka yritys karahti, pääasiahan on ettei luovuta! Kolmekin viikkoa on hyvä alku. Nyt lähdetään hakemaan kumpikin tuntuvasti pidempää kautta, eikös?
Mirabelle! Kiitos kutsusta peremmälle Luin sinunkin ketjusi ja nyt muistankin, että oltiin aika samassa jamassa 2014 kun viimeksi täällä kirjoittelin! Mahtavaa kuulla, että olit yli sata päivää raittiina. Minusta on hyvä, että te ihmiset kerrotte täällä tarinoitanne ja edistymistänne, takapakit mukaanlukien. Eipä se raitistuminen ihan käden käänteessä taida keneltäkään käydä. Yritän nyt itsekin kerätä tänne jonkinlaista päiväkirjaa tuntemuksista.
Olen juonut niin kauan ettei röpöttely oikein edes tunnu missään. Samaa yhdentekevää mössöä, sumeampaa tietenkin kuin selvin päin. Mutta ei ihmeellisiä nousuja, ei toisaalta krapuloitakaan (mikä tietenkin on mahdollistanut osaltaan jatkamista). Silti on perskeleen vaikeaa vaikka just perjantaisin siihen tiettyyn sihautusaikaan. On hyvinkin levoton ja ärtynyt olo, ei tiedä miten päin olisi. Sietämätöntä, mutta kun sen hetken yli pääsee niin loppuilta sujuu paremmin. Tunnistan selkeästi juomistavassani pakonomaisuutta. Aika lohdutonta toisaalta ajatella, että se ei ikinä tule muuksi muuttumaan.
Tämän lohduttoman ajatuksenpoikasen peitän tähän loppuun itsetyytyväisyyskuorrutuksen alle. Olin syömässä työporukan kanssa. Laskin että n 5 annosta olisi joulukuussa samalla keikalla kumottu. Tällä reissulla en tänään tuntenut jääväni mistään paitsi. Hyvä olla.
Hauskasti sanottu,oven suulla
Minä olen myös “sarjaretkahtelija”,enkä enää kehtaa edes laskea päiviä…
Syksyllä tuli ihan ennätys,melkein 3kk ja sitten vielä 1kk raittiutta,mutta nyt on ollut takkuista …
Olen silti ottanut nyt sen asenteen,että vien silti tämän Dooriksen kynnyksen yli ,nimittäin Aa;n kynnyksen,vaikka niskasta jos ei muuten
Viimeksi taas niin ahdisti mennessä kun en ollut pysynyt raittiina,mutta voi vitsi,niin itselleni osuvan raitistumistarinan kuulin siellä,ja ajattelin ettei meidän tarvikkaan olla täydellisiä,ei ne ole jo 20v sitten raitistuneetkaan,samojen inhimillisten ongelmien kanssa nekin painii,muttei vaan ole sitä alkoa enää sotkemassa…
Eläköön vertaistuki
Joten,tervetuloa T-leidi taas peremmälle
Ihan konkreettisesti AA-ryhmän oven avaamalla sain raittiuden päivä kerrallaan, mutta vasta juomavuosien jälkeen.
T-leidi hei, Eivät sinunkaan juomavuotesi ole menneet hukkaan. Niistä muodostuu se pohja, jolta voit ponnistaa ylöspäin ja niistä saat voimaa myös auttaa toisia alkoholisteja pyrkimään kohti yhteisen ongelmamme ratkaisua.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Mun yritystä ei voi kutsua oikein tempoilevasti eikä edes oikein yritykseksikään, sen verran hälläväliä-meininki on viime kuukaudet ollut Mutta jostain aina on lähdettävä ja nyt ollaan tässä.
Kiitos näistä sanoista lomapuisto. Kosketti ja lohdutti oikeasti.
Olen kiinnostuksella lukenut kirjoittajien kokemuksia ja aatoksia aa:sta. Uskon sen auttaneen monia ja saattaapa olla, että itsekin vielä asiaan tutustun. Juuri nyt tuntuu tämä virtuaalinen vertaisryhmä oikein sopivalta mutten yhtään epäile, etteikö muukin tuki tulisi olemaan tarpeen.
Miehen kanssa juttelin eilen ja hän kyseli, miltä ruoka ja viini maistui. Kerroin että ruoka oli hyvää ja viinistä en tiedä. Hän kysyi, oliko vaikea olla juomatta ja sanoin ettei tällä kertaa. Hän totesi, että pitkältä on tuntuneet nämä viimeiset viikonloput ja onko niitä tosiaan vasta kaksi takana. Juu, kolmas vasta edessä.
Minä sitten siihen, että olen ajatellut olla tässä nyt ensin sata päivää juomatta ja tuleeko hän kaveriksi. Huh, ei tunnu kuulemma hänestä tällä hetkellä siltä. Mutta hetken tuumattuaan hän kysyi, että pitäiskö hänen sitten ruveta ryyppäämään ulkona Minä siihen, että se olisi kyllä oikein ystävällistä jos kerran ryypättävä on koska mun on vaikea päästä tavoitteeseeni jos jääkaapista löytyy jatkuvasti olutta.
Tämä oli yllätyskäänne keskustelun kulussa enkä tuollaisen tuen varaan ollut ollenkaan osannut laskea. Olen itse puhunut niin paljon ja turhaan omasta juomistauostani/lopettamisesta kuluneina vuosina että tällä kerralla en ole tätä ennen puhunut mitään. Jotain edistystä on siis yhteiselossa tapahtunut. Olen iloinen
Tänäänkin kiva päivä ja mukavaa olla selvin päin. Vaan huomenna koittaa perjantai. En garde!
Totta tosiaan edelliset vaatimattomat raitisteluyritykset ei ole menneet hukkaan, vaikka maksani onkin niiden välissä joutunut polttamaan kohtuuttoman määrän promilleja. Eilinen perjantai sujui kuin vanhalta tekijältä. Toisaalta nyt lauantaiaamuna ollaan taas olennaisen äärellä eli pitäisi kohdata ihan oikeita elämän ongelmia.
Kun alkoholi määrittää arkea tai vaikka vaan niitä perjantaita ja lauantaita, syyllisyys ja itseinho on niin voimakkaasti päällä että kaikki muut ongelmat peittyy sen alle. Ainakin itse olen onnistunut hyvin tuudittautumisen siihen että “kaikki” johtuu siitä kun juon, jos lopettaisin “kaikki” olisi paremmin, mutta kun en pysty lopettamaan niin millekään muullekaan ei voi mitään. Joten paskaaks tässä ja tölkki kaapista.
Mutta nyt pitää taas koittaa löytää niitä uusiakin konsteja. Tämä oli hyvinkin karu huomio ensimmäisillä yrityksilläni ottaa etäisyyttä alkoholiin eikä tietenkään helpottanut etäisyyden pitämistä. Nyt onneksi osasin odottaa tätäkin fiilistä. Aika avuton on olo, mutta hyvä puoli on se ettei tänään liene riskiä retkahtaa. Alkueuforia on onneksi vielä vahvasti päällä, mutta sen alta alkaa puskea niitä negatiivisiakin tunteita, huolia joita ei ole jaksanut ajatella jne.
Äh. En tykkää tunteista, en osaa olla niitten kanssa
Tuntuu just tolta samalta täälläkin, hyvin puettu sanoiksi…Toisaalta kääntäen mun raitisteluni syy on juuri se, että nyt kun tietyt muut asiat elämässä on ihan ok, niin uskallan jättää viinin pois ja koettaa kohdata niitä aitoja tunteita siellä alla / takana ilman tuota turruttavaa vaikutusta ja juuri sitä huonon omantunnon aiheuttamaa itseinhoa ja v-tusta.
Just nyt olis helpompi turvautua viiniin, mutta onneksi raittiudesta on ehtinyt jo muodostua paljon positiivistakin enkä sitä halua heittää pois.
Kiitos woody ja tsemppiä sullekin Täällä on sujunut ekat kolme viikkoa yllättävänkin tasaisesti. Rutkasti tuntuu olevan aikaa etenkin viikonloppuisin. Pitäis keksiä uusia rutiineja ja harrastuksia. Keksiskin jotain niin intensiivistä ettei kerkiäis niitä tunneasioitakaan pähkäilemään. Kiiruusti maton alle vaan kaikki semmoset :mrgreen:
Vaan joskushan ne ikävästi tuppaa pulpahtamaan pintaan vaikka miten yrittäis häärätä. Mutta tosiaankin, päivä kerrallaan: kaiken kaikkiaan tänäänkin on ihan riittävän hyvä olla
Luulin että näen levottomia unia runsaan alkoholinkäytön takia, mutta hullummaksi vaan menee. Erona on vaan se, että keskellä yötä ei heräile. Paitsi viime yönä heräsin kun uni oli kun kauhuelokuva. En muista yhtään mitä siinä tapahtui, sen vaan että heräsin yltä päältä hiessä ja kirjaimellisesti itku kurkussa.
Odotin levollisia öitä mutta toisin kävi. Onko muilla kokemuksia samasta ilmiöstä? Kuinka ne liskojen yöt nyt vasta tulee, ei mulla tollasta juovana aikana ole ollut?
Hyvänä puolena on kyllä se että jos kauhu-unet on lisääntyneet niin sama pätee seksiuniin :mrgreen:
Mulla on ihan samaa vikaa Aluksi nukuin nukahtamislääkkeiden kans ja luulin että johtuu niistä. mutta ei Nukun nykyään 8-10 tuntia yössä ihan luomuna, mutta unet on ihan kummallisia edelleen ja aamulla oon väsyny. Oon jo miettiny että oonko hulluksi tullu ihan huomaamattani :mrgreen: Ja aamulla suu maistuu paskalle janottaa yön hikoiluttuani. Ehkä vaihdevuosi oireita??? Tuskin enää vierotusoireita
Se on sitten taas perjantai. Olen ollut petissä kuudesta asti kun olo on flunssainen enkä muutakaan ole jaksanut. Erinomainen uutinen on se ettei alko ole pyörinyt mielessä juuri yhtään. Tuntuu tosi helpolta juoda vain vissyä. Ja tänään täynnä neljä viikkoa, sehän on melkein kuukausi! Mitään kovin merkillistä muutosta en ole olemisessa tai voinnissa huomannut.
Viis viikkoa täynnä! Kohta saavutan yhden merkkipaalun eli rikon edellisen kuuden viikon ennätykseni. Olo edelleen oikein hyvä eikä alkoholi pyöri jatkuvasti mielessä. Pari viimeistä perjantaitakin on sujunut ilman aiempaa levotonta ärtyneisyyttä. Muuten ei tässä sen kummempaa päivitettävää olekaan.
Joka kyllästyttää jumalattomasti mutta koukuttaa vielä pahemmin.
Luin sinunkin ketjusi ja nyt muistankin, että oltiin aika samassa jamassa 2014 kun viimeksi täällä kirjoittelin! Mahtavaa kuulla, että olit yli sata päivää raittiina. Minusta on hyvä, että te ihmiset kerrotte täällä tarinoitanne ja edistymistänne, takapakit mukaanlukien. Eipä se raitistuminen ihan käden käänteessä taida keneltäkään käydä. Yritän nyt itsekin kerätä tänne jonkinlaista päiväkirjaa tuntemuksista.
Mutta jostain aina on lähdettävä ja nyt ollaan tässä.
Minä siihen, että se olisi kyllä oikein ystävällistä jos kerran ryypättävä on koska mun on vaikea päästä tavoitteeseeni jos jääkaapista löytyy jatkuvasti olutta.
Hyvin olet edennyt