SYYSKUU selvä pyy sano Manninen varista

Vieläkös tätä raitisteluketjua tarvitaan, vai joko menee automaattivaihteella?

Elokuu oli hiljaiseloa minun puoleltani, vaan eipä tarvinnut turvautua alko-puoleen. Sain jopa puhdistettua suurimman osan huushollin komeroista. Vain muutapa pieni kaappi keittiössä on vielä läpikäymättä. Ja eilen pesin 2 mattoa silläaikaa kun kone pyöritti muuta pyykkiä. Oon minä ollut ahkera. Enkö olekin?

Mitäpä te muut keksitte tehdä juopottelun sijaan?

Todellakin olet :smiley: tota energiaa odotellessa :unamused: kertoisitko miten tota otsikkoa saa muutettua (tällaiselle tumpelolle) ! mukavaa lauantai päivää ja syyskuuta :slight_smile:

Mä tuolla toisessa ketjussa ihmettelin jot mis tää syyskuun ketju luuraa?

Syyskuu on mielestäni mukava kuukausi mukavia muistoja syksyistä löytyy ainaskin selvinpäin vietetyistä.

Ette muuten usko mikä vaikutus raitistumisellani oli. Vakipubini sulki ovensa, oli eilen viimeistä päivää auki. (En ollut “hautajaisissa”). Olenkohan nyt saanut kulmakunnan juopoista ikuisia vihamiehiä itselleni?

Voikukka: jos haluat muuttaa otsikkoa vastaukseesi, mene tuohon kohtaan “Re: otsikko” siihen voit kirjoittaa uuden otsikon. Jos haluat muuttaa oman ketjusi otsikkoa pysyvästi, siihen en nyt osaa vastata. Putkanvartija varmaan tietää tai joku muu vanhempi konkari.

Kiitos JuuliaS muistutuksesta!

Syksy jo saa,
harmaa on maa,
koivuista Lehtiset pois putoaa.

Päivä kerrallaan

Selvä tipu ei oksalta tipu.
Selvien joukossa minäkin pysyttelen.
Hyvä burana, 800 kertaa parempi mieli.
No juu, selvä ja selbä. Menenpä putkaani tarinoimaan.

Näillä näkymin kuluu syyskuukin ihan mukavasti ilman alkoholinkäyttöä.
Ei ainakaan tule mieleen että siihen mitään tarvetta olisi tiedossa.
Automaattistahan se jo on, ei sillä asialla enää ole aikoihin elämässä merkitystä ollut.

Sataprosenttista varmuutta ei tuostakaan asiasta ole, niinkuin ei paljon muistakaan asioista.

Jossittelu kuitenkin on aika turhaa, parempi kun antaa olla näin kun kerran ei asiasta vaivaa ole. Oikein kovasti miettimällä voisi jopa alkaa kiinnostus kasvamaan, mietityttämään että miltähän se tuntuisi jos istahtaisi huurteisen ääreen… muistojen sopukoista varmasti löytyy vallan mukavia mielikuvia joista osa voisi alkaa vaikka ikäväntunteita herättelemään. Toki siinä sitten järki muistuttaisi että ei mihinkään menneeseen hetkeen ole paluuta, samaan virtaan et voi kahdesti astua.

Onneksi on Elämä. Joka päivälle riittää niin tekemistä kuin murehtimista (ja pieniä ilonaiheitakin) ilman päihteiden miettimistäkin.

Kiva että Metsänreunan mieskin on maisemissa, missä lienet luurannut. Välillä tuntuu että kaikki “tutut” karkaavat pois, mutta ehkä se oli tämä kuuma kesä joka viekoitteli itsekutakin pois netin äärestä.
Tervetuloa syyskuuhun.

Eilissäpäivänä tutkivat sepelvaltimoitani ja sydänlihaksen verenkiertoa. Ensimmäinen tutkimus meni melko huomaamattomasti, mitä nyt vähän kuumia aaltoja, mutta nehän on meikäläiselle ihan tuttua huttua muutenkin.

Toiseen tutkimukseen luuulin kuolevani. Sydäntä rasitettiin keinotekoisesti jollain myrkyllä. Piti kuulemma saada aikaan tilanne kuin olisin lenkillä ja katottiin mitä pumppu siihen sanoo. Sanoihan se, perkule. Minä joka huilaan kaksi kertaa 800 metrin kauppamatkalla ja otan nitroa puolessa matkassa. Kurkkua kuristi kuin hirttonarussa ja tuntui että hampaat putoaa suusta. Osaan yleensä olla rauhallinen ja kylmänviileä pahoissakin tilanteissa, mutta jos eivät olisi varoittaneet jo etukäteen että “voi olla hieman epämukava olo”, olisin varmaan huutanut apua ja potkinut koneen lommoille siinä putkessa .Jaksoin kuitenkin olla loppuun asti paikoillani kun hoiturit tulivat siihen viereen rauhoittelemaan ja juttelemaan. Näkivät varmaan että kohta tuo mummo ryömii putkesta ulos.

En silti mennyt tutkimusten jälkeen kaljalle rauhoittumaan. Ihan tulin kotiin ja keitin kahvit. Vastaukset tästä rääkistä tulevat joskus.

Kyllä se vaan tällainen kuukausiketju ihan pätevä on, etenkin jollain lailla akuutissa tilanteessa oleville. Tähän tulee ehkä herkemmin kirjoiteltua niitä pieniäkin oloja, kuin johonkin omaan ketjuun. Tai vaikka ei tarvetta olekaan pitkälti kirjoittaa omaan lankaan, tuntuu se silti turhalta vain yhksi asia mainita, jos mielen päällä on. Mutta se yksikin voi olla iso asia, niin on hyvä kertoa jos siltä tuntuu.
Itse en näitä kuukausiketjuja juuri ole seurannut enää, kun muutenkin tulee harvemmin täällä vierailtua. Nelisen vuotta sitten näihin aikoihin pohdiskelin, uskallanko päihdehoitajan pakeille mennä. “Ihan” hyvä, että uskalsin ja menin.

Voikukka ja JuuliaSkin
Oman itse aloitetun ketjun otsikon saa muutettua muokkaamalla sitä otsikkoa siinä aloitusviestissä. Tämän muokkauksen jälkeen ketjun nimi tuossa palstan pääsivulla näkyy uudella otsikolla ja ketjuun tuleviin uusiin viesteihin tulee tuo uusi otsikko (ellei vastaaja muokkaa sitä vastauksen otsikkoa).

[size=85]Nyt soi päässä J. Karjalaisen Voikukkia…[/size]

Kiitos Yoru. Toivottavasti toisetkin löytävät tämän ketjun. Tänne saa tulla kommentoimaan ja avautumaan ihan vapaasti, en ole tarkoittanut tätä yksityiseksi päiväkirjaksi.
Syyskuu selvänä. :smiley:

Kuukausiketju.
Kohtahan Juulia nimennyt koko vuoden. Tipaton tammikuukin lähestyy.

Juulialle tsemppiä ja terveyttä.

Niin ja onnittelut 9kk raittiudesta.

T: Kvaak kvaak kävelevä putkanvartija.

Onnittelut 9 kuukaudesta Juulia!

Kauhealta tutkimuksesi kuulostaa, pelottavalta. Mutta hienoa, että tutkitaan. Onko sydämesi syy miksi et jaksa kävellä pidempiä matkoja? Ikävästi elämää tuollainen rajoittaa. Siihen nähden kuulostat aina ihanan positiiviselta :stuck_out_tongue: .

Kiitos Putkanvartija ja Vilma. Näin se näköjään meikäläisenkin raskaus saavutti aikansa, nyt voi keskittyä vaipanvaihtoon. Mutta kenelle? Kurenauha on kestänyt vielä, joskin pieniä ja isompiakin äänimerkkejä yllättäen pärähtää.

Onkos putkanvartija päässyt rollaattorista kun vaak vaak kävelee? Nyt on meilläkin jotain yhteistä, ankkamainen kävely. :laughing:

Vilma1966, juu, astma ja sydän yhdessä pistävät jarruja rattaisiin. Ei ole asiaa maratonille Juulialla. Olihan se tutkimus mieleen jäävä, en olisi osannut kuvitellakaan. Tämä viikon olen ollut kauhean väsynyt, en ole mitään jaksanut tehdä. Tekis mieli vaan nukkua koko ajan. Älkää nyt toiset alkako pelätä jos tuohon tutkimukseen joudutte, se oli vain minun kokemukseni. Jotkut eivät kuulemma reagoi siihen juuri ollenkaan. Voi olla että astmani aiheutti lisäongelmia, siinäkin tuo kuristumisen tunne minulla on aika voimakas. Nämä ovat niin yksilökohtaisia tuntemuksia. (ja nämä diagnoosit minun omiani, ei mitään tieteellistä pohjaa).

Parhaiten menee kun ei sotke tähän alkoholia. Joten selvänä jatkoon. :smiley:

Jahas, Juulia on viettänyt jo 9 kuukautta raitista elämää, siittä onnittelut.

Mä kans kauhulla luin sun tutkimuksistas, mut en osannut vastata siihen yhtikäs mitään. Tulikin mieleen alkuvuoden lekurissa käynnit kun mun piti mitata verenpaine viikon ajan sekä herätessä että nukkumaan mennessä, mut on päässyt unohtumaan koko juttu. Mut on aivojen vajaatoiminnan lisäks myös sydämen vajaatoiminta. - Jotain muutakin piti mut kun ei muista.

Jahas, 23 % kuusta taas jo takana, ennenku ehdin kissaa sanoa!

Ja justhan Juulia vasta alotti! Tai siis lopetti.

Kiitos Tyräkki.
Aivojen vajaatoiminnasta en uskalla kysyä, mutta kuinka sulla sydämen vajaatoiminta oireili? Ja kuinka/millä sitä hoidetaan?
Minulla jo nuoruudessa lääkäri ja röngtenkuvat todistivat ettei päässäni ole mitään. Vähän vanhempana diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Mitähän vajaata vielä löytyy?

Vastaan tähän vaikkei minulta varsinaisesti kysyttykään. Minulla sydämen vajaatoiminta oireili ensin siten että käsivarsiin alkoi koskea rasituksessa, esim. ylämäkeä kävellessä. Sellaista alkoi ilmetä keväällä 2003, mutta sen vaivan kanssa saattoi vielä elää enkä tiennyt että kyseessä oli sydämen vajaatoiminta. Alkutalvesta (6.12.2003) tuli tilanne etten kokenut saavani happea muuten kuin etukenossa istuessani, ja piti soittaa ambulanssi. Syyksi osoittautui veritulppa sepelvaltimossa ja sen aiheuttama nesteen kertyminen keuhkoihin. Ylimääräinen neste keuhkoissa aiheutti sen ettei hengittäminen enää oikein onnistunut kuin tietyissä asennoissa.

Sairaalassa tehtiin pallolaajennus ja sain nesteenpoistolääkekuurin. Yksi asiantuntija myös esitteli sen miksi sydämen vajaatoiminta voi johtaa vesipöhöön. Sydän toimii vajaatoiminnassa toispuoleisesti, joko pienessä tai suuressa verenkierrossa on liian suuri verenpaine, jotta siinä toisessakin olisi edes jotenkuten riittävä, ja veressä olevaa vettä puristuu erilleen ja jää keuhkoihin tai vatsaan tai muualle kehoon.

Jos sydämen vajaatoiminta johtuu sepelvaltimoiden huonosta verenkierrosta niin tietääkseni tärkein ennaltaehkäisy on kolesterolitasojen pitäminen suositusten mukaisina, ja terveellinen elämä. Satunnaisissa tästä sairaudesta johtuvissa kiputilanteissa (monille tulee rintakipu, minulle tuli kipu käsivarsiin) voi ensiapuna toimia nitrotabletit tai uudemmat suusuihkeet. Ja sitten järeämpää hoitoa sydämen vajaatoimintaan ovat pallolaajennukset ja ohitusleikkaukset.

Mua vaivasi väsymys ja voimattomuus. Jonkin fyysisen homman tekeminen vei voimat aivan tyystin ja joskus tuli sellattii varmaan astmakohtausta muistuttavia tiloja rasituksen yhteydessä. Työpaikan rappuset teollrak. toiseen kerrokseen oli kuuluisat jyrkkyydestään, mutta mulle ne oli välillä ylivoimaiset. Ajattelin moisen johtuvan pelkästään edellisiltaisesta kaljottelusta sekä sen jälkitilasta. Sellasta puristusta ilmeni kyllä. Välillä töistä tullessani luulin kuolevani raahatessani kauppa et kaljakasseja rivarin vittumaista keskikongia pitkin kotio, silläkin matkalla piti välillä huilia ja kotiin päästessäni viskasin kassit lattialle ja puuskutin makkariin ja heittäydyin seljälleni sänkyyn ja nostin jalat ylös seinää vasten. Jonkin ajan päästä sitten jaksoin mennä purkamaan kassit ja kiiruusti lomotin ensimmäisen oluen nassuun. Kesä meni noin ja syksy ja loppusyksyllä jouduin lopulta pöllölään. Siellä nilkat turposivat ja kun turvotus ei vain lähtenyt pois, alkoivat lopulta tutkimaan mistä se johtui. Sydän oli kuulemma laajentunut ja todettiin sydämen vajaatoiminta. Sain vaivaan lääkityksen, sydän palasi normaaliin kokoonsa ja olo parani. Lääkkeitä popsin lopun elämäni ja nyt pitäis sitä verenpainetta mitata sen viikon verran, jotta voisvat jotenkin tarkistella tilannetta.

Muuten käytin tuolloin astmasuihketta kun luultiin vaivoja astmaksi.

Mun oireet on aikalailla samantyyppiset kuin Omppusella, ehkei ihan noin rajuja. Astmaahan minullakin on hoidettu vissiin viisi vuotta, tuli joku päivä mieleen että onkohan väärä diagnoosi. Mutta tuo väsymys rasituksessa ja ja erityisesti hommissa joissa joutuu kurkottamaan käsiä ylöspäin. Vaikkapa pyykkien ripustamista narulle, tai verhojen ikkunaan ripustamista. Ja dinit-suihke (=nitro) auttaa.

Pari vuotta sitten olin tutkimuksissa ensimmäisen kerran ja silloin etsittiin tukoksia. Tulppia ei kuitenkaan ollut ja nämä viisaat lääkärit lopettivat ison osan lääkkeistä ja tutkimukset. Monesta paikkaa kyselin miten tästä jatketaan, sain vastaukseksi vain olankohautuksia. Lopetin sitten kyselemisen.
Odotellaan niitä vastauksia. Nyt ei ainakaan ole viinakset sotkemassa.