Surun murtama ja kaiken menettänyt

Kotikanava
1

Hei. Kerron teille tarinamme, ja toivon, että joku osaisi lievittää syyllisyyttäni ja kertoa, miksi toinen ihminen toimii näin niin kuin tulen kertomaan.

Aloimme mieheni kanssa seurustella vuosi sitten. Hyvin pian minulle valkeni hänen alkoholisminsa, jota oli kestänyt jo 20 vuotta, lisääntyen koko ajan. Hän puhui minulle jatkuvasti lopettamisesta, ja sitä kokeiltiin moneen otteeseen. Parhaimmillaan hän oli 7 viikkoa juomatta, jonka jälkeen putket vain kiihtyivät. Hän saattoi juoda 4 päivää putkeen ja krapulat kestivät yhtä kauan.

Meidän suhteeseen tämä tietenkin vaikutti huonosti. Oli vaikeuksia luottaa ym. Hän jatkuvasti syyllisti minua, että ellen olisi niin hirveä, niin hän ei joisi. Kyllä minä sen myönnän, että olin ajoittain tosi ilkeä ja vihainen hänelle, kun tuntui siltä, ettei hän edes yritä saada meidän suhdettamme toimimaan. Hän saattoi jättää minut tuosta vaan, ja juodessaan soitti ja itki, että minun pitäisi mennä hänen luokseen, ja jos nyt tulen, hän lopettaa. Menin joka kerta, vaikka matkaa on 150 km.

Suhde alkoi vähitellen mennä sitä rataa, että viikonloput, 3-4 päivää hän joi, krapulassa soitti minut luokseen ja olin maailman paras tyttöystävä, kunnes tuli keskiviikko ja krapulan liennyttyä hän alkoi vittuilla ja ilkeillä, haastaa riitaa, jotta saisi taas syyn juoda viikonloppuna. Tilanne ajautui hänen töissäkin siihen, että hänet ohjattiin hoitoon, koska hän joi yhden kokonaisen koulutusmatkan aamusta iltaan eikä osallistunut toimintaan. Tällöinkin hain hänet lentökentältä, jossa turvamiehet häntä saattoivat.

Joulun jälkeen juominen lisääntyi huimasti. Syynä taas sama, että minä ärsytän häntä niin paljon. Puhuimme monesti lopettamisen tärkeydestä ja siitä, miten moni muukin asia (paniikkihäiriöt, huono itsetunto, vihan tunteet yhteiskuntaa kohtaan) loppuisivat, kun juominen loppuisi. Jaksoin tukea, uskoa ja rakastin niin kuin tässä tilanteessa kykenin. Olin aina käytettävissä, vaikka hän olisi käyttäytynyt miten huonosti, sillä olen luonteeltani niin kiltti ja säälin häntä niin monesti.

Nyt hänellä on toinen nainen. Sen seurauksena, kun lähdin vappuna kotiin, koska hän alkoi juomaan vaikkei pitänyt. Hän uhkasi jo silloin, että jos hän ei kelpaa minulle, niin jollekin muulle kyllä. Tämä selvisi minulle vasta nyt viikonloppuna, ja sen jälkeen olen olut aivan palasina. hän kuvailee tilannetta “on niin loistavaa jutella jonkun kanssa, joka saa hänelle aikaan koko ajan hyvän olon, ja että tämä on jotain mitä hänen nyt vain kuuluu tehdä”. Ei kuulemma tiedä mitä haluaa, etsii suuntaa elämälleen. Väittää heidän vain juttelevan, mutta jokainenhan tietää, mihin se johtaa.

Syytän itseäni kaikesta. Ajattelen koko ajan, että jos en olisi vappuna lähtenyt, näin ei olisi käynyt. Jos olisin tehnyt jotain enemmän, näin ei olisi käynyt. Jos olisin osannut kuunnella häntä, hyväksynyt enemmän, näin ei olisi käynyt. Olen käynyt psykiatrilla puhumassa ja tällä hetkellä olen sairauslomalla ja joudun syömään rauhoittavia, sillä tuska ja ahdistus on niin valtava. Mietin koko ajan, että mitä jos hän nyt lopettaa juomisen, että taisteli taistelun minun kanssa ja nyt joku toinen saa hänestä raittiin, ihanan miehen, ja minulle ei jäänyt käteen kuin katkeruus ja syyllisyys.

Ole kiltti, auta. Sano jotain, miten pääsen tästä tilanteesta eteenpäin. Kaikki ystäväni sanovat, etten olisi voinut tehdä mitään enemmän ja että pinnani on venynyt loputtomiin ja olen ollut liiankin kärsivällinen. En tiedä enää mitä ajatella.

2

Kuulostaa erittäin tutulta tuo miehesi käyttäytyminen.

Ekanakin kannattaa muistaa, että alkoholisimi on etenevä, krooninen sairaus. Kuulostaa, että exäsi alkoholismi on jo varsin pitkällä eikä silloin syynä juomiseen ole enää mikään ulkopuolinen tekijä, vaan syynä juomiseen on se, että ihminen on riippuvainen alkoholista. Alkoholisti ei enää pysty lopettamaan juomista omalla päätöksellään (jos pystyisi, hän ei olisi alkoholisti) En halua olla pessimisti, mutta kannattaa muistaa, että ilman omaa lopettamishalua yksikään juoppo ei raitistu ja niistä, joilla tuo halu on, pystyy juomatta olemaan vain aniharva (kannattaa käydä lukemassa tuolla lopettajissa sitä millaista noiden lopettajien jatkuva retkahtelu on). Alkoholistin kanssa yhdessä ollessa kannattaa ottaa asia niin, että hän jatkaa juomista, joka sairauden edetessä pahenee ja miettiä onko tämä tilanne jossa haluaa elää. Toivoon raitistumisesta ei kannata ripustautua, koska se ei todennäköisyyden mukaan tule tapahtumaan.

Oma veikkaukseni on, että mies jaksaa uuden naisen kanssa hetken aikaa tsempata, mutta kun juominen alkaa taas kiinnostaa, niin uudesta naisesta löytyvät kyllä taas kaikki juomisen syyt.

Toinen tärkeä asia tiedostaa on se, että kukaan ulkopuolinen ei voi saada juoppoa raitistumaan. Jos pystyisi, niin maailmassa ei olisi juoppoja.

Tietyssä alkoholismin vaiheessa juoposta tulee itsekäs ilkeä paska, joka ei ajattele enää muita kuin viinaa. Kun luet täällä tarinoita, niin näet että lähes jokaisella meillä on ollut samanlainen syyttelevä mies, joka keksii mitä tahansa tekosyitä, että pääsee juomaan. Surullista on se, että niiden tekosyiden kohteena on elävä, tunteva, kärsivä ihminen, joka oikeasti kuvittelee, että hän aiheuttaa juomisen. Näin ei ole. Syy juomiseen ei ole sinun, vaan miehen sairauden.

Ota selvää siitä, millainen sairaus alkoholisimi on. Kannattaa lukea Kalle Lähteen kirja Happotesti. Siitä saat käsityksen siitä miten alkoholisti ajattelee ja miten vähän hän läheisiään ajattelee. Lue tarinoita täällä ja ota opiksi meidän ponnisteluistamme. Kun opit alkoholismista lisää, alat tajuta tuota exäsi pyöritystäkin paremmin ja sinua ei ole enää niin helppo sekoittaa syyllistävillä puheilla.

Et ehkä halua kuulla tätä, mutta olen iloinen, että olet pääsemässä alkoholististasi eroon. Kaiken pyörityksen ja syyllistämisen keskellä sitä on vaikea nähdä, mutta alkoholistin kanssa eläminen on äärettömän raskasta ja sairastuttaa ennemmin tai myöhemmin sinutkin. Itse en kadu lähtemisessäni mitään muuta kuin sitä, että en lähtenyt aiemmin. Alkoholistin kanssa eläessä olet panttivankina toisen sairaudessa. Ajan kanssa meno vain pahenee.

Hengittele, tee asioita joista sulle tulee hyvä mieli, hemmottele itseäsi, älä vastaa tai viesti juopon kanssa, ryhdy suunnittelemaan elämää ilman häntä. Alkoholismi on niin kamala sairaus, että jossain vaiheessa tämän kauhean surun jälkeen tajuat kyllä, että sulla on parempi yksin kuin alkoholistin kanssa.

Halauksia ja lämpimiä ajatuksia! Kirjoittele tänne. Meillä on täällä talo täynnä saman kokeneita. Vertaistukea siis löytyy!

3

Enpä usko että se juoppo selvinpäin sitä uutta suhdetta aloittelee, siksi varmaan hyvä olla siinä kun uusi kaverikin juo tai ei ainkaan ole ihan väsähtänyt siihen juomiseen ( vielä).

4

Hei ja kiitos vastauksestasi Akvara.

Olen lukenut alkoholismista todella paljon, täältäkin palstalta. Miehen kanssa olen myös siitä keskustellut ja sitä kautta oppinut paljon siihen kuuluvasta ajatusmaailmasta.

Nyt hän on tosiaan aloittanut päihdeneuvojan kanssa tapaamiset 2xkuussa ja saanut mielialalääkkeet ahdistukseensa. no, eiväthän nekään kunnolla auta, kun hän juo koko ajan. Hänellä on varmasti ihan mielenterveysongelmiakin alkoholismin lisäksi, sillä kännissä hän kuulee ääniä ja näkee olemattomia, sekä monesti puhuu ihan selvänäkin siitä, miten hän haluaa tappaa koko ihmiskunnan, koska kaikki ovat niin kusipäitä. Hänellä on ollut todella rankka lapsuus, väkivaltaa ym, joka osittain tuon selittää, mutta en ymmärrä miten paljon liittyy alkoholismiin ja miten paljon johonkin muuhun.

Hänen mukaansa minun muuttumiseni olisi avainsana kaikessa, tai siis olisi ollut. Jos minä vain tekisin niin, tai olisin enemmän sellainen, niin hän voisi paremmin. Koitin, yritin ja mukauduin, mutta mikään ei koskaan riittänyt. Nyt viimeiseksi hän puhui siitä, että minun pitäisi nöyrtyä ja antaa hänen olla mies. Tiedän olevani todella vahvatahtoinen ja kovapäinenkin välillä, ja nyt viikonloppuna sitten vihdoin ilmeisestikin käyttäydyin hänen toivomallaan tavalla, mutta “se taitaa olla liian myöhäistä jo”. Ajatuskin siitä toisesta naisesta meinaa tappaa mut. Ajattelen, miten hän vaan puhuu, miten huonosti meillä menee (nainen oli siis ollut yötä hänellä jo viime viikolla mistä en tiennyt) ja kerää sympatiaa. Naikkonen on joku yleisurheilija naapurikunnasta, joten sekin sattuu kun meillä on kuitenkin ollut välimatkaa, mutta siitä huolimatta olimme melkein joka päivä yhdessä (poisluettuna tietenkin juomiset).

5

Hei, jatkan vielä.

En ymmärrä, miksen osaa ajatella tätä niin, että olisin onnellinen päästessäni hänestä eroon. Enemmän vain tunnen surua, ja näen hänet ihmisenä, jota pitäisi ymmärtää ja jolle pitäisi olla kiltti, ettei hän tuntisi koko ajan olevansa niin yksin kuin on. Tunnen itseni niin suureksi epäonnistujaksi, etten koskaan ennen. Miksei minun rakkauteni riittänyt? Miksei hän rakastanut minua niin paljon, että olisi halunnut raitistua? Hän aina sanoi, että juo siksi, koska hänen elämässää ei ole mitään syytä, mitään suuntaa, ja kunhan hän sen löytää, hän lopettaa. Mietin koko ajan, että onko tuo uusi nainen nyt sen “suunta”, enkä pysty edes olemaan vilpitön ja ajattelemaan, miten hienoa se olisi, jos hän raitistuisi nyt sen naisen vuoksi. Ei, ajattelen vaan niin itsekkäästi, että minun kanssa hän noita taisteluita kävi, juoksi lääkärissä, aloitti korkeakouluopinnot joissa autoin koko ajan, eli elämänsä vaikeimpia hetkiä ja siltikin joku toinen on enemmän hänen välittämisensä arvoinen.

Toivon vain koko ajan, että hän ottaisi yhteyttä ja sanoisi, että haluaakin minut ja haluaa raitistua, tai edes että haluaa minut, johon voisin itse sanoa, että ei käy ellei lopeta juomista, mutta että hän jätti minut ikäänkuin varalle, odottamaan omaa päätöstään. Lauantainakin kysyin, että otanko nyt tavarani hänen luotaa, johon hän ei vastannut mitään, Oletin, että tästä olisi alkanut meille joku uusi alku. Nyt osa tavaroistani on hänen luonaan, enkä ymmärrä miten pystyn hänet ikinä kohtaamaan enää.

6

Hei syyllisyys!

Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että miehesi on ollut alkoholisti jo teidän tavatessanne. Kerroit, että olette olleet yhdessä vuoden, ja hänellä on ollut ongelma jo 20 vuotta. Myrskyn silmässä ei näe samaa mitä rintaman ulkopuolelta. Ymmärrän, että sinun on vaikea mieltää sitä, että miehesi on niin pitkällä alkoholismissa, että häntä ei pelasta siitä mikään, jollei hän ITSE löydä motivaatiota. Omasta sisältään, ei kenenkään ulkopuolisen antamaa. Sillä ulkopuolisia me läheiset valitettavasti olemme, sen kehän ulkolaidalla, jonka ydin on alkoholi.

Ethän loukkaannu sanoistani. Mieti omaa elämääsi, millaista haluat sen olevan, kun toiset 20 vuotta miehen alkoholismia tulee täyteen. Huomaatko silloin hukanneesi 20 vuotta elämästäsi. Toista ei voi neuvoa, ja jokainen tarina on erilainen. Mutta alkoholi pilaa samalla lailla monta yllättävänkin erilaista tarinaa.

Tämä mitä sanon, ei ole arvostelua sinua kohtaan, vaan kumpuaa omasta elämästäni. Minulla tuli äskettäin täyteen 30 vuotta alkoholistin kumppanina. Vasta äskettäin olen tajunnut, että hän oli alkoholisti jo meidän tavatessamme. Meilläkin oli paljon välimatkaa, minä menin aina hänen luokseen hänen vapaillaan, mm. koska hänellä oli ajokortti hyllyllä. Ei ensimmäistä kertaa, vaan kolmatta. Ei siis satunnainen vahinko. Hän vaikutti ujolta ja kiltiltä. Varmaan koska ekan kerran tavatessamme hänellä oli töissä yövuoro, eikä hän siis ollut juovuksissa. Juovuksissakin hän oli yleensä mukava, silloin alussa. Minä kuvittelin, että hän joi, koska oli yksinäinen. Kuvittelin minäkin olevani se, joka hänen elämänsä suunnan kääntää. En ihan ymmärtänyt, miksi pitää aina olla juovuksissa silloin, kun menen. No nyt tiedän, siksi että menin hänen vapaidensa aikana, ja silloin hän aina joi. Työ esti häntä juomasta, ei tyttöystävä.

Kai sen verran olen hänen elämäänsä tasapainottanut, että hän ei ole joutunut katuojaan. Hänellä on aina ollut asunto, ruokaa, joku joka huolehtii. Ilman sitä hän olisi varmaankin jo kuollut jonnekin veneen alle. Mikä sitten lienee parempi. Alkoholi ei ole jäänyt minun eikä minkään muunkaan tähden. Eläkkeelle päästyään ei työ ole esteenä. Kulisseistaan kiinni pitävä alkoholisti hoitaa työnsä, muu ei ole arvokasta. Kumppani on kiva olemassa, mutta ei sen eteen tehdä uhrauksia. Meillä ainakaan. Me läheiset olemme usein pirun sokeita. Minäkin olen mennyt siihen halpaan, mitä pitemmän matkan sukulaiset ja ystävät sanovat: Eihän se sinun mies ole ilkeä. Viime aikoina on alkanut nousta mieleeni kuvia aikaisemmilta vuosilta, ihan alusta asti. Miten paljon itkin. Itkin miehen aikana. Hän sanoi: Johan on s…tana jonsei se itku lopu! Erityisesti itkin silloin, kun hän ei ollut kotona, kun kukaan ei nähnyt. Jälkeen päin ajatellen itkin kai riittämättömyyttäni, sitä ettei toinen muutu, vaikka yritän olla kuinka hyvä. Siis itkin syyllisyyden tunnoissani minäkin! Mutta pidin yllä kulissia, kuten tapana on, ja piilotin asian itseltänikin. Suljin sen tajuntani ulkopuolelle. Itku loppui muutama vuosi sitten, kun tajusin mieheni alkoholismin ja sen, että en voi sille mitään. Kun aloin elää omaa elämääni. Saman katon alla, mutta omilla ehdoillani.

Siis melkoisen usein on niin, että alkoholisti ei muutu, vaikka läheinen yrittäisi mitä. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen on ehkä vaikeampi lähteä, on kiinni niin monin tavoin. Sitä kasvaa kiinni, niin kuin piikkilanka puun runkoon. Vuoden jälkeen sattuu niin vietävästi, en väheksy sitä, mutta silti luulen, että vanhana elämää taaksepäin katsoessa sitä päätöstä kiittäisi. Sinun pitää punnita oman elämäsi punnukset vaakakupissasi, mutta muista: Vaikka nimimerkkisi on “syyllisyys”, sinä et ole miehesi alkoholismiin syyllinen! Miehesi pahaan oloon, siihenkin se alkoholismi on syyllinen, et sinä.

7

Hei Rinalda ja kiitos vastauksestasi.

Olen minä itkenyt. Voi luoja, miten paljon olen itkenyt tämän vuoden aikana. Olen joutunut olemaan sairaslomalla töistä ahdistukseni vuoksi ja olen tälläkin hetkellä.

Hän aina minulle puhui siitä, iten olen vaikein ihminen, kenet hän on koskaan tuntenut. Ja minä ajattelin olevani joustava ja mukautuvani kaikkiin hänen toiveisiinsa. Hänen opinnot stressasivat koko ajan, ja vapaa-ajan hän joi, eikä viettänyt kanssani kuin harvoin. Humalassa hän milloin halusi tehdä lapsen kanssani, milloin jätti koska olin vaan niin hirveä ja sanoin hänet voimaan huonosti. Nyt viimeiseksi hän sanoi, ettei ole koskaan voinut näin huonosti, kuin viimeisen puolen vuoden aikana kanssani. Sanoin tähän, ettei hän koskaan ole myöskään juonut niin paljon, mutta vastaus oli, että “niin, miksiköhän juon”. Sanoin hänelle, että hän on itse kertonut miten alkoholisimi etenee juuri tähän, että juominen vaan lisääntyy, mutta hän löi luurin korvaan. Hän siis myöntää olevansa alkoholisti, siitä ei ole kyse.

Mutta miksi kaipaan niin helvetisti??? Ihmistä, joka ei kohdellut minua useinkaan hyvin, alisti, vähätteli ja syyllisti. Toki pyysi välillä anteeksi ja lupasi muuttaa käytöstään,mutta ei sitä päivää koskaan tullut. Tuntuu niin tuskaisalta ajatella, että hän nytkin koko ajan kirjoittelee tai näkee tätä uutta naista, jonka on niin “loistavaa” juttuseuraa. Niin, ymmärrän että on varmaan todella helppoa ja kivaa jutella ihmisen kanssa, joka ei koko ajan omalla olemassaolollaan muistuta omasta taakastaan, jota mies kantaa; voi välillä ottaa lomaa omasta elämästään. Tämä mustasukkaisuus tässä on varmasti tällä hetkellä minulle kaikkein pahinta, koska syyllisyydestä en pääse mihinkään ja edelleen ajattelen, että omat tekoni hänet tähän pisteeseen ajoivat.

8

Hei, olin vähän samanlaisessa tilanteessa joku aika sitten ja kirjoitin siitä toisessa ketjussa. Olin jättänyt miehen juomisen takia ja sitten hän “raitistui” kun löysi uuden. Ajattelin ihan samoin että miksi minä ja meidän lapset ei oltu sen arvoisia. Nyt ymmärrän että kaipasin vaan sitä että on joku tärkeä ihminen ja olin mustasukkainen siitä etten enää ollut hänelle tärkeä vaikka hän olikin oikeasti juoppo ja huono mies. Se on inhimillistä kun joskus ollut tunneside.

Mutta eipä ole mies muuttunut, kerran ainakin ovat jo eronneet ja silloin mies lähetteli minulle viestejä joissa kuvaili rivosti heidän seksielämää, kännissä varmaan. Ja kehui mun pimppiä paremmaksi. Että sellainen mies, ja nyt ovat vissiin taas yhdessä eikä se naisparka tiedä minkä idiootin kanssa on. Tuo oli niin kuvottavaa, että ymmärsin, ettei ole mikään kadehdittava sen naisen tilanne. Juoppo on juoppo ja se tarvitsee hoivaajan, mutta onneksi se en ole minä. Maailmassa on niin paljon hyviä miehiä ettei kannata haikailla niiden perään jotka kohtelevat huonosti. Kertomasi mukaan se mies oikeasti kohteli sinua huonosti ja tekee niin varmasti muillekin. Älä suostu kynnysmatoksi. Tsemppiä, se menee ohi kun katselet hetken kauempaa.

9

Tap, aivan kamalaa :frowning: Minullekin mies juuri perjantaina kännissä kertoi, miten timmi kroppa tällä uudella on ja miten kyllä sängyssä seisoi, vaikkei mitään tapahtunutkaan. Sitä ennen retosteli, että voi kuutta eri muijaa mennä nussimaan jos vain haluaa. No, kauttaaltaan ottaen on kyllä aina sanonut seksin kanssani olevan parasta ikinä, mutta mistä tulee tuollainen järjetön halu loukata toista??

10

Ai, muutkin tekee näin. Minä kun luulin ettei noin kaheleita ole muita :mrgreen: Voisin blokata sen puhelut ja tekstarit mutta kun on ne lapset.

Kai se syy on juuri se että haluaa loukata ja kostaa sen että jätin sen. Jos se olisi onnellinen elämässään niin ei kai tuollaiselle olisi mitään tarvetta. Alkoholistihan ei usko olevansa alkoholisti ja kai se tuli totuus päin pläsiä kun se juopottelu olikin eron syy. Eihän se koskaan uskonut että jättäisin sen vaikka sanoinkin monta kertaa että alan olla piipussa enkä jaksa enää kauan. Muistan erityisesti yhden kerran kun se vastasi mulle että “syytä ittees, mitäs otit juopon miehen”. No, tilanne korjattu :smiley:

11

Se on sitä kännikalan rehvastelua ja omien henkseleiden paukuttelua.

12

Sinulle olikin varmaan katkera, kun hänet jätit, mutta mikä minun miehelläni on motiivina? Pelkkä kusipäisyyskö?

13

Vastaus on yksi sana: alkoholismi. Päihderiippuvuus muuttaa ihmisen persoonaa, pysyvästi.

14

En osaa sanoa, arvailla vaan. Minusta alkoholisteilla on nämä ihmissuhdekuviot niin outoja ettei niitä normaali ihminen järjellä ymmärrä. Minun ex välillä mielistelee (ruusut äitienpäivänä) ja välillä loukkaa. Ehkä se on joku epäterve tapa roikkua toisessa ihmisessä keinolla millä hyvänsä, että saa edes jonkun reaktion aikaiseksi. En tosiaan tiedä. Mutta itse haluan nyt tasaista ja rauhallista elämää ilman näitä tunnekuohuja ja taisteluita.

15

Voihan niihin tunnekuohuihinkin jäädä jotenkin kiinni, olivat sitten miten kuluttavia tahansa.

Mies kirjoitti. Tuli heti hyvä, lämmin olo, vaikka sisällössä ei ollut kehumista. Lähinnä kertoi, miksi tekee nyt näin, mikä minulla ja hänellä on hyvää ja miten hän paljon näitä asioita pohtii lenkkeillessään. Ja että kumpikaan ei varmasti halua loukata toista tahallaan, mutta siihen aina ajaudutaan. Ja ettei minun tarvitse häntä odottaa. Hän kuulemma ymmärtää, että koko suhde on vaakalaudalla (ahaa, luulin kyllä että se on loppunut jo, ainakin minulle on) mutta hänellä ei vaan ole tietoa, mitä haluaa.

No, vastasin tähän kutakuinkin niin, että vaikka haluaisin häntä odottaa maanääriin, olen elänyt jo niin kauan, että tiedän, mitä uusi ihastus saa aikaan, ettei paluuta enää ole. Ja että aion jatkaa elämääni, miten, en tiedä, mutta jotenkin.

No, minulle tämä vahvisti sen, että hän tulee kirjoittamaan jatkossakin. Olkoon mikä uusi pimatsu tahansa, meidän suhde oli niin intensiivinen ja kuitenkin omalla tavallaa hirvittävän hyvä, että ei hän tule siitä saamaan samaa, koskaan. Nyt vaan sitten yritän jotenkin taas jaksaa huomiseen, ja elän niin kuin tämä on loppu, eikä paluuta ole. En voi jäädä elämään toivekuviin jostain, mitä voisi olla. Nyt opamox ja petiin.

16

Hei,
On vaikea irrottautua ihmisestä, josta on tullut tärkeä. Mutta oikeasti olet kiinnittynyt haavekuvaan, et todellisuuteen. Haluaisit olla rakastunut raittiiseen terveeseen mieheen. Se ei ole totta ja totta ei siitä tule ellei mies itse halua raitistua oikeasti. Sinun tekemisillä/tekemättä jättämisellä ei ole merkitystä hänen raittiuteen.

Sinun kannattaa alkaa tekemään surutyötä ja irrottautua kokonaan hänestä. Jos hän joskus raitistuu, sitten voitte katsoa asiaa uudestaan.

Tässä karua faktaa:
kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ … tua_faktaa

Tsemppiä!

17

Luulenpa että hänen seuraava ihmissuhteensa tulee olemaan ihan just excatly samanlainen kuin sinunkin kanssasi.

18

Hei!

Mä ajattelen, että jos sitä toista oikeasti rakastaa, niin hänet hyväksyy kyllä vikoineen päivineen. Ei kukaan rakastaessaan sano, että sä olet niin kamala ihminen, että mun on pakko juoda. Miksi se rakastaisi, jos toinen kerran on niin kamala ihminen…?

Kun luet ketjuja täällä, niin huomaat kyllä, että se juoppo löytää aina uuden syyn juoda. Tänään torstaina puoliso on kamala, huomenna on töissä kamalaa, ylihuomenna Suomi voittaa jääkiekkomatsin, sunnuntaina on varmasti ihana aurinkoinen sää! Ja niin edelleen. Ihan sama millainen sinä olet tai mitä teet, juoppo saa siitä syyn juoda joka tapauksessa. Juoppo joisi, vaikka olisit ihana ihminen ja hänellä olisi mielestään käynyt onni kun hän on sinut tavannut!

Vuosi on aika lyhyt aika suhteelle. Sinä et sitäkään vähää ole oppinut tuntemaan miestä, sillä et ole nähnyt hänen todellista minäänsä. Hän on alkoholisti. Et edes tiedä, millainen ihminen hän raittiina olisi. Tiedän, ettei suoraan pitäisi neuvoa tekemään niin tai näin, mutta kehotan silti: Käännä katse kohti uusia tuulia, älä hukkaa elämääsi! Ja näin sanoo tällä hetkellä raitis juoppo.

19

Voi miten heikko voinkaan olla.

Yöllä hän oli soitellut minulle ja laitellut jotain sekopäisiä viestejä. Puhuimme aamulla puhelimessa ja hän pyysi minua luokseen, kännissä tietenkin. En heti luvannut, mutta jonkin ajan kuluttua laitoin viestin, että voin tulla. Älkää kysykö miksi. Kai jotenkin TAAS ajattelin, että osoittaisin rakkauttani näin.

Hänestä ei kuitenkaan kuulunut mitään ja ihmettelin ja laitoin viestiä. Sitten hän olikin, että älä tule, se meni jo. Olin että häh? No, hän onkin lähtenyt kaverin mökille ryyppäämään, minne kaveri ei kuulemma halua vieraita ihmisiä. Olisin oikeasti mennyt, kuvitelkaa. Vittu mikä luuseri olen. en voi uskoo tätä.

20

Estot päälle juoppikselle nyt, tee sinä se päätös, helpottaa, kokeile.