Kas tässä, olkaa hyvät, grip, Nyyty ja kaikki muutkin sunnuntaiahdistujat ja -angstaajat . Laitoin otsikkoon tuon (?)-merkin sen vuoksi, että tuskinpa sentään aivan kaikki ihmiset, tai edes plinkkiläisetkään, kokevat sunnuntaita (pelkästään) negatiivisena päivänä ja tähän ketjuun saa ainakin minun puolestani kirjoittaa myös niitä positiivisia ajatuksia sunnuntaista.
Itselläni ei ole mitään erityisiä paskoja sunnuntainfiiliksiä, olenhan tyhjäätoimittava eläkeläinen, joten sunnuntai on yksi päivä muiden joukossa. Joskus mullekin tulee kieltämättä sellainen ankea tänään taitaa sitten olla sunnuntai -olo, kun ko. päivänä katselen ikkunasta ulos tai kuljen tuolla ulkona . Kaipa se tarttuu niistä muista ihmisistä, jotka pohtivat huomista työhön-/kouluunmenoa tai potevat krapulaa/morkkista tjtn. .
Sunnuntaista tulee jotenkin sellainen fiilis, että tässäks tää oli. Uusi viikko tuntuu painavalta ja asioita ei osaa kelata objektiivisesti. Näin oli myös viime keväänä kun olin holitta ja suht. päihteettä (Tenoxia söin unettomuuteen ja panacodia polvikipuun pieniä annoksia) sen 2,5 kk, joten en usko että omalla kohdallani kyse ois jostain krapulaan ehdollistumisesta - itse asiassa sunnuntai on paljon siedettävämpi jos on skidi darra Kesällä tosin oli muutamana sunnuntaina ulkoilmakonsertteja/bileitä jotka katkaisi aika tehokkaasti sunday bluesin, miksei niitä oo enää? Mua ei ees varsinaisesti ahdista duunit, opiskelut tai muutkaan velvollisuudet sunnuntaisin koska duunissa on nykyisin useimmiten varsin nastaa ja opiskelutkin alkaa lutviutua, mutta joku siinä päivässä vaan mättää…
Ja jooh, sunnuntai kertakaikkiaan on kamalinta aikaa ihmisen elämässä. Viikonloppu- ja keikkatyöläisenä sen jotenkin kesti, kun sai olla töissä luuhaamassa tuplapalkalla. Vapaapäivänä sunnuntai on täysin hyödytönja iloton.
Hyvää huomenta, rakkaat sunnuntaiangstaajat! Eilen mua vain itketti koko päivän, mutta tänään ei enää itketä yhtään , vaikka syksyisen synkkä aamu hieman latistaakin tunnelmaa. Aamukahvi on hyvää ja tänään pitäisi auringonkin pilkahdella ulkona, joten mikäs tässä olessa, toistaiseksi. Hyvää sunnuntaita kaikille .
Voi vittu kun on harmaata ja ankeeta. Ja oon menny sössimään aikatauluni pahemman kerran, pitää juosta ympäriinsä kohta tukkaputkella paikasta toiseen. Huoh. Vihaan sunnuntaita, VMP.
Aah iiihhanaa sunnuntaita! Ei oo pakko lähtee mihinkään, saa vaan lojuilla kotosalla. Pakko kyl lukee vaikeeta tekstiä vieraalla kielellä, mut ei oo pakko lähtee liikkeelle. Koko päivän saa tassutella yöpuvussa ja villasukissa, poltella suitsukkeita ja heittäytyä välillä lattialle tekee jotain joogailuja ja rentoutuksia. Hmmmaijjaiaaa…
Sunnuntait on minusta usein ihan mukavia päiviä mutta alan stressaamaan tulevaa viikkoa herkästi jo sunnuntaina. Pitäisi vaan jättää huomisen murehtiminen ja koettaa nautiskella kun ei tarvitse tehdä mitään. Monelle sunnuntai voi toki olla krapulan synkistämä jos on tapana viihteillä loppuviikosta.
Masentaa…sunnuntaisin yleensä kaikki tekemättömät jutut mitä ei muka ehtiny tehdä viikolla…perjantaisin sama homma yleensä. Tänään (ja yleensä. sunnuntaisin) vituttaa se, että monet kaverit jotka viettää ns. normi elämää(käy töissä tai koulussa) yleensä vk.loppuisin soittaa että Hei nyt MÄ kerkeän nähdä ja MULLA ei oo kiirettä niin kiva kun keretään vihdoin nähdä!!! mitä niin mä vaan lojun päivät pitkät kun en käy töissä niinkö??? Vittu.
Tänäänki oon KOKO ihan vitun päivän siivonnu. nopeesti kerenny käydä “sukuloimassa” ja nukkumaan niin kerkee huomenna hoitaa edes jotain asioita. asioita ja asioita… on tää hankalaa narkin elämä!!
Oli kyllä taas karsee sunnuntai. Tällä kertaa kyllä olin hankkinu krapulan sitä helpottamaan, koska kuten grip jo puheli, niin jostain syystä sunnuntait on helpompi kestää darrassa. Olin tosin unohtanu, että oli asioita tehtäväksi, ja krapula kyllä pahensi niitä potenssiin kymmenen. Hyi hitto. Loppuillan makasin kippurassa peiton alla ja murehdin elämää. Sama meno näyttää jatkuvan tänään, kyllä tää elämä on sitten niin kovin kovin vaikeeta. Voi voi.
^ Mitä tarkoittaa tosi omituinen dokailulauantai ? Ehkä en edes tahdo tietää .
Mulla on hieman stressiä joistakin asioista, mutta ei pahaa, ja sitä on ollut tässä jo jonkin aikaa viikonpäivästä riippumatta. Ei pahemmin sureta tämä sunnuntai .
Lievää krapulaa on eilisen baari-illan jäljiltä, mut ei mitään pahaa, vaan sumuisen miellyttävää pöhnää. Kohtapuoliin oon lähdössä duunailee vähän duuneja, ihan kevyellä otteella. Takaisin kotiin tullessani käyn kaupan kautta hakemassa pähkinä-suklaa-marja-hedelmä-herkkupussin leffa- + Bron/Broen-illanviettoa varten.
Tänään sunday´s not gloomy… Paljon tekemistä, se jeesaa mun oloa. Kotona olles jään helposti lojumaan, ei siinä mitään, mutta sillon mieleen tunkee kaikemmaailman pelkoja ja angsteja ja kehäajatuksia… Parempi toimia, saa ajatukset muuanne. Kotona viikonloput joskus tuntuvat pahoilta, kun tunnen ulkopuolisuutta enämpi kuin arkena. Tosin vaihtelee… . Kotona unirytmi on kutakuinkin päinvaistainen kuin tääl mis ny olen: valvon yöl, t y k k ä ä n siitä, en lainkaan kärsi asiasta, lueskelen (silloin kun keskittyminen onnistuu) kattelen leffoja, kuuntelen musaa… Voin jopa treenata kuulokkeet pääs, koska balsun tankosarjat eivät aiheuta kerrostalos melua. Harvemmin kylläkin. Yö on musta kivempi… Lapsuuden, nuoruuden sunnuntaiangstit oli kaameita: sillon söin jotain makeaa suuuuret määrät ja luin Tinttejä tai Narniakirjoja . Ajatus siitä, että “huomenna kouluun E N tahdo siihen pakkolaitokseen…” “jonkin” verran ahdisti pakko. Sillon kun opiskelin, sunnuntait(kin) olin kirjastos. Siitäkin pidin. Ei tarvinnut ajatella mitään muuta…sai keskittyä teoreettisiin asioihin ja unohtaa maiset murheet…
Kieltämättä toi eeppinen zombisumu (ihana ilmaus ) on mielenkiintoinen, mut ei kyl nyt haittaa, kun pääsen käymään kauppa-autol ja vihdoin ulos!!! Olen liian pitkään ollut talos sisäl, se(kin) on tehnyt kireäksi ja ärtyneeksi. On tuol kyl hiljaista, joutsenet saattaa karjua, sekin tuntuu hyvältä… Kyl mä maal voisin asua, mut en kyllä yksin. Emmä osaa korjata mitään…
Se on sitten isänpäivä tämän Surullisen(?) Sunnuntain kunniaksi. Ei se mua kyllä erityisemmin sureta. Tykkään kyllä mun isästäni <3 . Pitäisi vain jaksaa raahata persuksensa isänpäiväkahveille, mutta onneksi vasta illemmalla, joten ei mulla vielä mitään kiirettä ole. Kofeiiniövereissä sen sijaan taidan olla jo valmiiksi .
Hmh. Surullista tänä sunnuntaina on, että en päässyt lähtee isäni luo. Kuolevaista isoisää olisin myös halunnut käydä moikkaamassa, mutta ei oo köyhän varaa matkustaa. Mieluummin maksan matkat sellasesta viikonlopusta, jolloin ehdin olee koko viikonlopun ja vähän ylikin. Toivottavasti isoisä ei ehdi kuolemaan siihen mennessä…
[size=150]Onnellista isänpäivää kaikille [/size][size=200]plinkin isille![/size]
Toivottavasti saatte viettää päivän yhdessä jälkikasvunne kanssa.
. Laitoin otsikkoon tuon (?)-merkin sen vuoksi, että tuskinpa sentään aivan kaikki ihmiset, tai edes plinkkiläisetkään, kokevat sunnuntaita (pelkästään) negatiivisena päivänä ja tähän ketjuun saa ainakin minun puolestani kirjoittaa myös niitä positiivisia ajatuksia sunnuntaista.
. Kaipa se tarttuu niistä muista ihmisistä, jotka pohtivat huomista työhön-/kouluunmenoa tai potevat krapulaa/morkkista tjtn. 
.
Kesällä tosin oli muutamana sunnuntaina ulkoilmakonsertteja/bileitä jotka katkaisi aika tehokkaasti sunday bluesin, miksei niitä oo enää? 
Mua ei ees varsinaisesti ahdista duunit, opiskelut tai muutkaan velvollisuudet sunnuntaisin koska duunissa on nykyisin useimmiten varsin nastaa ja opiskelutkin alkaa lutviutua, mutta joku siinä päivässä vaan mättää…
, vaikka syksyisen synkkä aamu hieman latistaakin tunnelmaa. Aamukahvi on hyvää ja tänään pitäisi auringonkin pilkahdella ulkona, joten mikäs tässä olessa, toistaiseksi. Hyvää sunnuntaita kaikille 
.
