Sanoman vieminen vielä kärsivälle tai toisin sanoen vielä juovalle
holistille ohjelmasta tiedottaminen on ryhmien päätarkoitus ja
koko aa:n tärkein tehtävä.
Tuo tapahtunee nykyyään(kin) kai paljon yksilöiden toiminnan tuloksena,
vaan tapahtui miten tahansa, niin tuosta lienee suurinpiirtein kaikki mitään
tajuavat aa:laiset yhtä mieltä.
Ja tuon ‘filosofian’ tärkeys omalle toipumiselle.
Hienoa pyyteetöntä toimintaa monen aa:laisen tiedän tekevän, ilman odotuksia
tuloksista tai mistään muusta palkinnosta, kuin oman raittiuden säilyttäminen.
Voiko parempaa elämänohjetta olla?
Kukaanhan ei liene täydellinen ja virheitä sattuu.
Hieno paikka ja hienot toimintatavat ilman hengellisyyttäkin, joka antaa
kuitenkin pohjan koko touhulle. Miten itsekukin hengellisyyden sitten mieltääkin.
Kiitollisuutta kaiketi, jota itse ei usein muista tuntea,tai ei pysty…
Eikö perusajatus ollut kuitenkin alkoholistien elämien pelastaminen henkisin keinoin? Kuulin myös ajatuksesta kaiken pitämisenä yksinkertaisena, joka tietty näinä runsauden aikoina on melko mahdotonta? Mika AA:n tehtävä on, henkien pelastaminen vai tyhjästä vääntäminen?
Mikä sitten olisi suurempaa “hengellisyyttä” kuin käden ojennus todella hädässä oleville? Minusta kristillisyyden tai ihan minkä vaan toisista huolehtivan suuntauksen oikeaa elämistä. Sisäisellä vakaumuksella ja vapaaehtoispohjalla- hatunnosto. 
Emme me Nimettömissä väännäkään, mutta meille halutaan tuoda ongelmia ja ohjata ulkopuolelta. Jokainen AA-ryhmä lähettää edustajan vuosikokoukseen. Se on paljon yksinkertaisempaa kuin valtuuston valitseminen kahden portaan kautta kolmannen perinnön äänestysmenetelmällä. Että semmoista.
Nytpä sain lohdutuksen retkahtamiselleni! Olin kentällä 1995-1998 joten en ole tiennyt tästä jakaantumisasiasta ennen kuin keväällä, jolloin kyselin mistä on mekkalassa kysymys.
Ihan tulee mieleen, että sulkemalla rahahanat saisi kaiken palvelurakenteen kuihtumaan. Käytännössä sellaisen aikaan saaminen on tietysti mahdottomuus, koska jokainen ryhmä päättää itsenäisesti omista asioistaan - myös rahavarojensa lähettämisestä.
Ovatko nämä BillW:n ystävät niitä ryhmiä, joiden nimi on AA-luettelossa, ja jotka jakavat kokouksensa alussa lehdykän, jossa luetellaan asioita joista saa puhua, ja jotka ryhmän jälkeen sanovat etteivät vieraat ole tervetulleita. Vai olikohan tämä jokin yksittäinen AA-ryhmä, jolla oli oikeus tehdä mitä haluaa. Taisi olla Kauniaisissa 1998.
Sitä minä vain ihmettelen, miten riitely edistää raittiutta! Etenkin kentältä palanneelle oli tosi outoa kohdata esitetynlaista kohtaamista AA-ryhmässä kuten silloin luulin.
Tämä on kauniisti sanottu, ja totta.
Apua tarvitsevan auttaminen, lähimmäisenrakkaus ja altruismi sopivat minusta hyviksi henkisiksi arvoiksi myös agnostikolle ja ateistille, vaikka usein nuo näkyvät sloganeina hengellisissä yhteyksissä tai kristilliseen etiikkaan pohjaavassa auttamisessa.
Noitten tulisi olla johtavia arvoja vertaistuen ja vapaaehtoisen auttamistyön lisäksi myös virallisessa ja ammatillisessa auttamistyössä sosiaali- ja terveysalallakin.
Toimintaa ohjatkoon rakkaus ja sydämen ääni. <3
PS. Tästä itse ketjun aiheesta eli diasporasta minäkin muistan kuulleeni debattia palaverissa joskus 2007, ja se kieltämättä oli hämmentävää juuri kentältä tulleelle, ja itse asiassa parhaillaan katkolla olevalle. Mutta en mä silloin(kaan) asialle paljon uhrannut ajatusta, kun oli tarpeeksi tekemistä oman itsensä kanssa.
Kiitos kukista,Keto. Mutta kunnia sille jolle kunnia kuuluu. En muista kirjoittaneeni tuota tekstiä vaikka olenkin valmis allekirjoittamaan sen. Ehkä olenkin kirjoittanut- ei kaikki oikein pysy mielessä.
Viime lauantaina olin naapurikaupungissa vakoilemassa suomalaisen seurakunnan vuosisuunnittelua. Katsomassa löytyisikö niiltä jotain hommaa johon voisin antaa panokseni. Teemat eivät puhutelleet, mutta tutustuin muutamaan henkilöön joiden kanssa voisi jatkossa kehitellä konkreettista päihdeasioihin liittyvää kenttätason toimintaa täällä. Menee ensi vuoden puolelle, mutta menkööt. Onneksi ongelma on aina ajankohtainen eikä tekemisen tarve lopu koskaan. :mrgreen:
Netti etsiskelyissä löytyi tällainen ketju. Mikä on tilanne tänä päivänä, kysyy hajaannuksesta epätietoinen?
Kiva kun nostit ketjun pölystä ja homeesta ylös, Helisee! Mitä tarkoitat ajankohtaisella tilanteella? Ketjun otsikkoon viitaten noitten hajanaisuutta vai tilannettani y.m. kirjoitukseeni viitaten?
Ensimmäiseen en osaa sanoa mitään, toiseen jotain. Huima suunnitelmani kytkeytyä naapurikaupungin suomalaisen seurakunnan vapaaehtoistoimintaan mukaan on vieläkin ajankohtainen. Tosin venähti enemmän kuin yksi vuosi plänien uudelleen elvyttämiseen. 
Olen hollilla ja päivitän tilannettani jos jotakuta kiinnostaa. Ehkä kuitenkin sitten jossain toisessa (omassani jos se vielä löytyy) ketjussa.
Nyt tämä jalo maailman pelastaja hinaa persuksensa jokaviikkoiseen narkkien ja alkkisten sekaryhmään. Tämän porukan kanssa tulen kumma kyllä hyvin toimeen. Päinvastoin kuin “puhtaitten” alkkisryhmien!!! Lienevät yhtä omalaatuista ja omapäistä jengiä kuin minä itsekin!
Mä lähinnä tutkiskelin tätä AAn tilannetta Suomessa netistä ja hakuun pullahti tämä ketju, jota olen lukenut pätkittäin.
OK!
Niin se on! Kukaan AAlainen ei halua vastata kysymykseen mikä on yhtenäisyyden tila tänä päivänä! Kun haet netistä AAta, löytyy sieltä otsikossa mainitut sekä joku perkeleen AA-info, jossa selitellään raamatun kohtia kyseisen ohjelman peruspilareina. Voi helevetin kuustoista!
Lisäksi uskomme, että kaikkien näiden toimiemme tulisi aina kuvastaa kiitollisuuttamme raittiuden lahjasta
Ylläolevaa lausetta ilmeisesti tukee kaikki AA-suuntaukset. Mun kohdallani asia vain on niin, että raittiutta en todellakaan ole lahjaksi saanut mistään. Perkeleellisen paljon on itse täytynyt rypistellä!
Ellei kysymyksessä olisi päihdeongelmaisille suunnattu kannanotto ja kehotus asettua ns. hengellisyyteen perustuvan maailmankatsomuksen kannattajiin, niin lause olisi aika käsittämätön.
Jos sitä yritän ymmärtää ilman tuota kantaaottavaa viitekehystä, niin eipä taidfa onnistua.
Ellei sitten sanaa “raittius” aleta määrittelemään jollain ihan spesifillä, taas kerran just tähän tarkoitukseen sopivalla tavala.
Jos raittiuden tulkitsen (kuten olen tähän asti tehnyt) elämäntavaksi jossa en käytä päihdyttäviä aineita, se ei oikein voi olla sellainen tavara tai tuote joka yleensäkään olisi kenenkään toiselle lahjoitettavissa.
Vai onko jollain varastossa raittiuksia joita sitten voi hyville kavereille antaa joulu- tai syntymäpäivälahjaksi? Tuskin.
Tässä avauksella on ikää viidettä vuotta ja varmaankin tuona aikana jotain on tapahtunut. Sen verran olen huomannut, että suurin keskinäinen hammasten kiristely alkaa olla takanapäin. Ihmiset käyvät sulassa sovussa sekä Suomen AA:n, että Anonyymien Alkoholistien palavereissa. Ryhmien lukumäärä näyttäisi olevan jotain sellaista, että Suomen AA:han kuuluu noin 600 ryhmää ja Anonyymeillä Alkoholisteilla on 25 ryhmää.
Jonkinlaista ponnetonta yhteenliittymistä ajoittain hieman tavoitellaan. Suomen AA toivottaa kaikki halukkaat ryhmät yksitellen tervetulleiksi takaisin, mutta ei näe tarvetta keskustella omien toimintatapojensa muutoksista Anonyymien Alkoholistien kanssa. Anonyymit taas pitäytyvät siinä näkökulmassa, että heidän haluamansa palvelurakenneuudistus tulee toteuttaa, jotta yhdistyminen olisi mahdollista.
AA:n ohjelmassa puhutaan korkeammasta voimasta ja palavereissa keskustellaan itse kunkin suhtautumisesta tähän korkeamapaan voimaan. Jos keskustelu aiheesta ahdistaa, niin sitten kannattaa pitää AA:han hieman etäisyyttä. Mihinkään uskontoon tai uskotokuntaan AA ei kuitenkaan ole sitoutunut.
Mikään ei ole sen hienompi asia, kuin omin voimin raitistuminen. Sitten on meitä minun kaltaisiani, jotka olemme tarvinneet raitistumiseen muiden apua ja myös saaneet sitä. Minä olen tuon avun ja sen avulla saamani raittiuden kokenut lahjana ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Tyypillistä vanhakantaista AA-fraseologiaa! - Onneksi ohjelma takaa vapauden valita voimansa itse. Ja toisekseen kuka viddu tässä on sanonut itsekseen raitistuneensa, en ainakaan minä. Lahjaksi miltään voimalta tai ryhmältä en kuitenkaan koe raittiutta saaneeni.
Teoria siitä että jokin elämäntapa, esimerkiksi raittius, olisi jonkun ulkopuolisen antama lahja, on merkityksellinen vain siksi että sitä pyritään käyttämään todisteena sellaisen lahjan antajan olemassaolosta ja kaikkivaltiudesta.
Vai löytääkö joku tuolle lahjateorialle jonkun muun mielekkyyden?
Eipä silti, olisihan se hienoa, jos tuollaisia asioita saisi lahjaksi.
Olisi kelvannut minullekin, luullakseni, mutta eipä näkynyt missään vaiheessa semmoisen lahjan tarjoajaa.
Elämäntavan muuttaminen noilta päihteisiin liittyviltä osiltaan oli jopa työläs toimenpide. Eikä ihan parissa päivässä mennyt.
Olishan se tietysti ollut kivaa ottaa se muutos lahjana, tuosta vaan kuin hyllyltä tai antajan kädestä, valmiina pakettina ja siirtyä sitten vaikka odottelemaan muita lahjoja. Ja ok, jos joku sanoo että niin se hänelle annettiin, niin mikäpä siinä. Terveisiä vaan sitten sille joulupukille vai kuka lie pakettien jakajana, voisipa vaikka pyytää häntä kirjoittelemaan ja kertomaan olisko samanlaisia lahjapaketteja enemmänkin jaossa. Vastaanottajien osoitteita varmasti ilmestyisi.
Markkinointiin taisi silti kuulua sekin, ettei sitä lahjapakettia niin vain saa, suoraan valmistajalta (jolla on yksinoikeus raittiuspaketin valmistukseen?) vaan on käännyttävä tämän maallisen välitysorganisaation eli AA:n puoleen.
Oikaiseminen ei ole luvallista.
Raittiudet jotka ovat sen seurausta että on vain muutettu itse elämäntapoja, irrottauduttu riippuvuudesta tai käytetty vielä arveluttavampia kepulikonsteja, ovat vain halpoja kopioita, niillä ei ole takuuta eikä palautusoikeutta, eikä kukaan vastaa jos niistä aiheutuu ilkeitä sivuvaikutuksia. Ei ne olis lahjaksi kelvanneetkaan, prkl.
Mikäs siinä onkaan niin tunteita herättävää, että on kiitollinen raittiudestaan? Se on mielestäni sukua kiitollisuudelle elämästä, terveydestä, lapsista jne.
Enemmän kuin mitään muuta on syitä olla kiitollinen…lauletaan yhdessä laulussa. Kiitollisuus on hieno ja positiivinen tunne. Elämän oikullisuus, odottamattomat käänteet, olosuhteiden muutokset sekoittavat pakkaa, vaikka kuinka olisi oman elämänsä herra. Monet hienot asiat ovat elämässäni täysin ilman omia ansioitani ja käsittänättöminä onnen kantamoisina. Ei niitä lapsiakaan tehdä, vaan ne saadaan.
Kiitollisuus raittiudesta kumpuaa kohdallani siitä, että syystä tai toisesta havahduin ja oivalsin missä mennään. Kiitollisuus siitä,että tajusin voivani toimia toisin. Kyllä se raittius sinänsä on ihan itse hankittu ja samat toimet se on vaatinut, kuin keneltä tahansa. Koen kuitenkin, että alussa asioiden loksahtaminen ei ole minkään minun ylivoimaisen nerokkaan ajattelun tulos, vaan monen asian summa, jossa oma osuuteni oli vähäinen.