Hienoa jos omin voimin jaksaa ja onnistuu pudottamaan annostaan,itsekin aikanaan kokeillut laihoin tuloksin…Ja vuosia nokitin mun bupret,ja oli pienempi tolekin,nyt kun menee i.v.nä niin annoksetkin nousseet,toivon nyt tällä hetkellä että saisin korvaushoitoon myöntävän vastauksen ja sitä kautta sitten poispois tästä rahanahneista piireistä,haluan takas elämän joka mulla oli ennen tätä paskaa (joka juuri kuten joku mainitsikin salakavalasti hiipii elämään) ja sitten mennäänkin ja lujaa! …ALAS!!!
^^Juu aina voi yrittää tapella oikeuksistaan.
Kuitenkaan laissa ei ole määrätty, että tollasta hoitoo pitäs järjestää, eikä tavalliseen korvaushoitoonkaan kaikki tarvitsijat pääse, niin tuskinpa mikään asiamies tuossa pystyisi auttamaan. Perusteena hoidolle kun ei voi olla se, että muuallakin tehdään näin.
Hyvä taktiikka on kärvistellä ison kodeiinisatsin kanssa, niistä et mtn oloja tuu saamaan jos sun buprepäivädose on edes 2mg. Kodeiinilla ite saan reflat sillä tavalla siedettäväks että pakki pysyy paremmas kuosis, ei lennä laatta eikä ripuli. Nukkuminen myös onnistuu huomattavasti paremmin. Ilman mtn niin saattaa valvoa yhen vrk putkee ja sit jossai vaiheessa aivot menee automaattisesti shutdown-tilaan ja putoo pariks tunnis, sitte sama jatkuu ja jatkuu…
Sitten ku oot syöny kolmisen viikkoa kodeiinia huomaat ettet kodeiinilla oo enää reflanen, mutta siinähä sitte itellä kusahti hommat ku meni dikki pystyyn siitä että bupretole pudonnu huomattavasti ja menoks taas.
Uus yritys pian, 2mg subutexeilla aluks tasan yks päivässä. Hissukseen pudotan bupredosen ~1mg/day ja sitte kodeiinilla.
No helvetti sentää noista sun “kuntoutuslääkkeistähän” saa vähintään yhtä hyvän pöllyn ku pitkäaikais-buprekäytöstä. 6mg Rivaa, 400mg tramadolia, jo itsessään helpottaa aivan tarpeeks vaikka kasipallo ois hihaan menny 5v putkeen… Ja lyricatki päälle
Ja 6mg/pv rivaa vs. 8mg buprea/pv, vannon että rivareflat on 100x karmeammat.
Mä muuten kirjoitan tähän omakohtaisen kokemuksen ja sen, mitä näen tämän korvaavan “hoidon” tekevän ihmisille… Mä nimittäin itse uskon samaan opioidireseptoreihin perustuvaan asiaan, että tuo hoito ei todellakaan tepsi!
Itsellä ollut sekä Tramal- että kodeiini-lääkitys, jotta pääsisin eroon subusta. Aiemmin olin käyttänyt kaikkea sekaisin, heroiinia ja kontteja jonkun verran jonkun aikaa, mutta olin niin sekakäyttäjä että oli vaikea tietää mikä vieroitusoire johtui mistäkin; jollakin aineella “paskan olon” sai aina pois olematta riippuvainen yksittäisestä aineesta 
… Pääsin arttu-hoitoon, jolla sain jonkun aikaa suht hyviä tuloksia että pysyin erossa bubresta. Se ei yllättäen loppupeleissä toiminut, mä en ole nähnyt ketään kellä se olisi toiminut; itse asiassa kaikki tuntemani ihmiset (+15), ovat joko korveushoidossa tai vetävät edelleen bubrea tai skk.
Mitä jälkikäteen ajatellut asiaa, niin tällä prkleen opioidi/opiaatti-hoito lääkkeillä yli neljän vuoden ajan + katukaupasta ostetut aineet (bubre, benet, savu; nopeat ja vahvat opparit olin jo tuolloin lopettanut), pitivät yllä mun opiaattiriippuvuutta. Yritin erittäin monta kertaa ennen hoitojakin lopettaa opiaatit, mutta se ei sujunut multa lainkaan; vaikka olin lopettanut mun viha-rakkaussuhteet pirin+ essot sekä dexmin, herskan ja kovemmat opparit kuin bubre (en edelleenkään vielä täysin ymmärtänyt kuinka pitkä riippuvuus se on, saatoin olla 1½kk:tta ilman bubrea, mutta silloin söin tramboja tai kodeiinia hurjia määriä (trambot usein annoksella +850<3500mg, kodeiinia tarvitsin sen 6+ tabl. alussa, 4*30mg meni vielä ihan ok; päihtymiseen 14<30tabl liuotettuna. Annoksen mennessä alle 60mg:n, oli mennyt reilusti päältä vuosi ja retkahtelut olivat jatkuvia). Tosin eräs ongelma piti mut kauan kotona ja melko selvänä; vihasin joka hetkeä kun olin yksin… Omat lääkkeet, pilvi ja alko sekä satunnaiset sekoilut piristivät tuota kauheaa elämistä, tilanteelle kun ei mitään voinut)
Uskon, että jos olisin tajunnut kuinka sekava tilanne tuolloin oli; olisin ts. uskonut että en tule pääsemään ilman korvaus-hoitoa eroon (sosiaaliset suhteet ja impulsiivisuus); olisin varmasti tajunnut mennä kunnon hoitoon… Viimeinen vuosi oli se ratkaisivin; oli koulua ja työtä joten en voinut edes mennä hoitoon, vasta kun koeajalla irtisanottiin, jouduin tunnustamaan että mä en pääse irti ilman hoitoa (ja kauaa en ole hoitopaikoissa pysynyt, vaikka montaa kertaa ole ollutkaan ja suurin osa=3 on katkolla). Menin asenteella että katson jos pystyn lopettamaan/mikäli mulle katsotaan korvaushoito sopivaksi; on tietyt ehdot sekä annos (12mg max.) jos se katsotaan perusteelliseksi. Tiesin myös että aika joka siellä on oltava on väh. 3vkoa (mulle helvetin pitkä aika niin, että mä joudun elämään “suljetussa elämässä”), jotta saan edes tiedon lasketaanko mut oppaririippuvaiseksi+saanko diagnooseja. Ei ollut kuitenkaan pelkkää päihdeonglmaa; mä kuitenkin olen muutenkin itsetuhoinen…
Asenne-muutos se on pitkälle, samoin kaveriporukan vaihto… Itsellä ollut joitain heikkoja hetkiä korvaushoidon jälkeen, toisaalta aina tulen pohtimaan kannattiko se; koska olen ollut tässä pari kk reilu 2v kiinni ja muutoksia tulee tiuhaan tahtiin. Tarkoitus oli lopettaa annos ensi kesänä, mutta viime kesän tiputus oli niin suuri, että se voi hiukan vielä lykkääntyä. Mä olen itse kuitenkin päässyt normi-eläämään, en ole nisti-porukassa, käyn koulua muiden tahtiin, käyn terapiassa, otan jyviä pitkälle ohjeen mukaan ja oikeasti ahdistukseen tarv. (päihtymiseen tod. harvoin), pilveä poltan harvahkosti (ei ole ongelmaa ja voin lopettaa koska vain, kuukausien taukoja ongelmiltta), ongelma-kaverit jätän pois (moni joka alkaa käyttää, putoaa pois vaikka olisi aiemmin ollut “entinen-käyttäjä”), koti on siisti, voin miettiä ongelmiani selvänä (bubre oikein otettuna ei päihdytä), ongelmat elämässä jatkuvasti ylläpitävät sitä päätöstä että en tod. käyttäjän tielle takaisin vaikka mitä tapahtuisi yms. yms. Tiedän että hoito on toteutettu huonosti ja kyseenalainen; ei niitä lääkkeitä tule mennä katukauppaan-> käy kuten ennen, ne ketkä oikeasti herskaa vetävät, saavat teemuja viekkareihin. Mä olen kuitenkin sen ikäinen, että olen itse nähnyt kun frendit ottavat herskaviekkareissa bubrea ja toisinpäin. Itsekin sitä välillä taisin tietämättäni tehdä, mutta mä olen lopettanut pirin sekä kaiken sekakäytön kanssa aina putket lopulta. Olen myös nähnyt tätä herska-käyttäjien toimintaa, kun itse ollut aika aloittajana; en edes rännännyt tuolloin… Onneksi…
Tiedän, että hoitoa kritisoidaan; tiedän siihen syyt ja olen itse niin monesta asiasta samaa mieltä. Silti mun elämän se pelasti. Mielestäni bubrea on paljon helpompi lopettaa kuin muita opiaatteja, koska saat lääkkeen kokonaan->et joudu vaihtamaan omia lääkkeitä->et ole käyttäjien kanssa tekemisissä->elät omaa elämää, menet eteenpäin ja pudotat annosta. Mulle se, että päivän annos kodeiinia tai tramalia ei riittänyt, pakotti pitämään jonkunnäköiset yhteydet aina. Oli liian helppo soittaa lisää, sai kotiinkuljetuksenakin kaikkea yms. mukavaa kontaktia. Toisaalta mä mietin päivittäin vähintään sen kerran, että tahtoisin kokeilla jos olisi 2-3kk:tta vapaata, miltä tuntuu lopettaa bubre seinään… Olenkin miettinyt, pitääkö kesällä kokeilla pudottamalla annoksen 0,4mg päivittäin alemmas, kuten J-päässä. Ei mulla enää kuitenkaan käyttäjien numeroita ole, sitäpaitsi kertoisin asiasta hoitavalla taholle että tietäisi asiasta… Tämä hoito jakaa mielipiteitä, myös omia; etenkin kun näen kuin ihmiset jotka sanovat olevansa hoidon takia “tosi hyvässä kunnossa”; dokaavat älyttömästi, piikittävät, ottavat stimuja, kauppaavat pilveä yms… Heidän elämänsä on sitä ja he kokevat sen järkeväksi… Itse koen sen tavallaan mahdollistutetuksi, he eivät omaa tilaansa näe koska päivät koostuvat siitä; että säädetään pilveä, bubrea, lääkkeitä yms. muuta ja yritetään peittää että ei samaa elämää elettäisi. Silti ainainen raha- & asunto-ongelma (erittäin moni hamstraa eikä siivoa lainkaan 
, jos joku vain huomannut).
Mulla tuo hoito on mahdollistanut tavallisen elämän opettelua ja näyttänyt mitä en tahdo elää… Omat ongelmat on elämässä, mulla ne ovat vanhoja muistoja; asioita joihin en ole voinut vaikuttaa. Se asia taas ajoi mut huumeiden pariin, alkoholi ei riittänyt ja en kestänyt itseäni. En mä silti voi pitää itseäni paskana ihmisenä, vaikka olen korvauksessa. Mä kuitenkin vähennän annosta ja aion lopettaa sen; mitä muuta mä voisin, sen tiedän että kodeiini menee mulla sen max. 2vkoa josta nolliin… Olen nähnyt näitäkin ketkä useampi v pari mg tai alle ja sen jälkeen uudestaan riippuvuus & hoito kodeiinilla/tramalilla->bubre. 
Korvaushoito voi onnistua vain, jos henkilö oikeasti tahtoo lopettaa aineet ja sitoutua hoitoo . Mielestäni sitä määrätään liian helposti ja samoin korvaavia lääkkeitä = lääkkeitä (oppareita, benejä ja jopa Consua); tämä siis meillä! Harva pystyy olemaan yksinään kk:tta kauempaa ja erittäin harvalla on tukiverkostot kunnossa muualla kuin käyttäjäpiireissä…
Moi, Ku aloin lukemaan sun tekstiä niin tuntui kuin se olis ollu mun tekstiä! Ihan samantapainen historia näissä asioissa ja ite kanssa koukussa juurikin texiin. juuri äsken tuikkasin suoneen vaikka niin olin eilen päättänyt lopettavani piikittämisen. 
Mulla on vain yli 2v takana tuota elämää jossa korkeintaan itse vahingoitan itseäni; sitä ennen (ennen kh), oli yli 4v jolloin yritin auttaa kaikkia muitakin… Nyt olen pallo jota saa heitellä miten sattuu… Noh… onneksi kreikka voi hyvin; eikun… SHIT! byrokratialle nimittäin… Irlanti maksaa sentään van 13%alv…
Mulle tyrkytti eka yhteydenotolla sosun päihdetyöntekijään korvaushoitoa ja siinä vaiheessa ois korvahoito voinu olalkin yks vaihtoehto, mutta otin kuukauden katkon, tai siis vänkäsin sen läpi ja kävin sen, ei auttanu ku vähäks aikaa, sit vaihdoin paikkakuntaa ja laskettelin ite + lopetin seinään ja hommasin kunnon lääkityksen (joka kyllä oli alkanu jo vier. hoidossa mutta olin myyny lääkekitäni, nyt aloin syömään ne ihan ite) nii tuolla setillä elämä hoitu vähän paremmaks, tai ei tästä kyllä ota selvää. PAri kertaa oon ottanu sen jälkeenki metukkaa tai teksiä, mutta pari kertaa, siinäpä se. Himo kyllä pysyy päässä ja “selvänä” ei tajua mistään mitään vaan mieli on ihan täyttä sumua.
En tunne huumausaineta, muuten kun kaljaa tykkään kyllä nauttia ja juoda. Välillä vähän turhankin paljon kun maitti napsahtaa päälle, mutta eihän kukaan ole täydellinen…
Mutta vahvoja mausteita tunnen kyllä. Itse käytän extra-hot habaNeroa, se on 1000* vahvempaa ainetta kuin normaali habaNero
- Pete ja O´Sullivan käyttävät sitä myös… Muita elossa elovia en osaa nimetä. Tai Arska käyttää ja ei käytä, miten sen nyt aina ottaa. Miten se on vielä niin hidas ??
Vittu kun mä en tajua noita Chili-friikkejä. Mitä järkeä polttaa suutaan jollain super stydillä mömmöllä? Mieto Chili pitäisi riittää normaalille ihmiselle. Jos olet sairas masokisti, niin kaada teelusikallinen vahvaa suola- tai rikkihappoa kielesi päälle 
.
Toi on niin totta! Mä lopetin klinikalla viime maaliskuussa subutexin seinään (silloin meni n. 2mg pv) Ja lyötiin rivatrilit “auttamaan refloihin”. Niitä määrättiin 9kpl 2mg tabuja perpäivä! No kun bentsoja olin siihen asti syöny vain joskus ja jouluna (lue pari xanoria vikossa) ni olin ihan tajukankaalla hoitopaikassa ja hoitsut vaan ihmetteli miks mä nukahtelin siellä 
No kolme viikkoa 18mg päivässä rivatrilia ja sitten niiden lopetus seinään! Näin meidän paikkakunnan klinikalla 
Bupre refloja en ees huomannu niissä bentsopöllyissä mut jumalaust ku loppu ne bentsot sen "koukutus jakson jälkeen ni joha alko olot! Kaks viikkoa sängyn pohjalla kuumeilua oksentelua ja ah sitä kylmää hikeä ja levottomuutta ja heikkoaoloa 
Hoitsut oli ihan paniikissa ja lähetti mut paikalliseen mielisairaalaan vieroitus osalstolle! Siellä neljä tuntia ja ne lähetti takas kotiin? Oli se melkonen farssi mutta kaikkein eniten auttoi omahoitajan psyykkaus ja päihdeklinikan kusitestit kakskertaa viikossa. En halunnu tuottaa pettymystä mua auttaneille ihmisille ja pääsinkin sitten täysin kuiville.
Siitä kuukaus ja alko tulee ahdistus kohtauksia jotka oli niin pahoja et meinasin leikata käden irti itteltäni, hakkasin päätäni betoni lattiaan niin että meinas taju lähteä ( ja kauhee kumpu kallossa ( tälläinen käytös pohjautuu mulla siihen että olen epävakaapersoonallisuushäiriöinen, diagnoosin sain jo 17 vuotiaana.) Tässä sairaudessa ahdistus saa ihan uudet mitta suhteet. Eräs ks. personaalisuushäiriöinen tyttö sahasi jalkansa irti koska ahdistus oli niin kova.
No kerran sitten en en enää kestänyt sitä sisältä purkautuvaa sietämätöntä ahdistusta, otin kaks xanoria ja BAM. Hoito loppu siihen. Mun hoidossa kun oli ehdoton edellytys että kusinäytteet on täysin puhtaat. No siitä meni sitten joku kuukaus ni palasin bupren pariin koska se pitää ahdistuneisuuden ja tän epävakaisuuden täysin poissa. Nyt 8kk jälkeenpäin huomaan käyttäväni 4mg päivässä subua i.v:nä ja se tekee vasta oloni normaaliksi ja pitää mut toiminta kykyisenä. P.Klinikkaan en ole enää ollut yhteydessä koska siellä oltiin aika v-mäisiä ja puhuttiin kuin olisin joku rasite yhteiskunnalle (mä sentään käyn töissä ja maksan veroja!) Meidän kaupungissa kaikki järjestäen sanoo samaa jotka siell on käynyt
.
HALUAN lopettaa bupren, koska siihen menee liikaa rahaa, aineenvaihdunta hidastuu ja se näkyy ulkonäössä. Vatsa ei toimi ja nyt i.vnä kyttäminen tuo mukaan omat riskinsä. Olen vielä nuori nätti tyttö enkä halua että alan pian muistuttaa jotain metankäyttäjiä
Muita huumeita olenkäyttnyt n.10vuotta mut hitaisiin siirryin vasta kolmevuotta sitte. Sitä ennen oli päivittäinen pilvenpolttelu (ja sitä meni todella pajon) sitten mukaan tuli kola ja mdma, piri, ekstaasi napit, lakka, ja bentsoja nyt on ainamennyt sillotällön, kaikki siis meni mitä eteen osu.Se fucking MDPVkin minkä takia meinasin hypätä junan alle (sairasta kamaa se).
Nyt olen pättänyt alkaa vähentämään ja koittaa saada refloja kuriin bentsoilla. Niitä voi sitte taas vähentää ja sillai. katsotaan miten käy Huomiseksi on sellaine mini annos jäljellä että jaksaa olla duunissa. Torsaina pitää kärvistellä ja perjantaina saa taas napin. Siitä se sitte lähtee.
Vittu et on paskaa tavaraa. Pariinkin otteeseen tuli testattua ivn mut ne olot ihan hirveet kuraa, onneks ne kokeilut jäi alku teille, mut nyt kaverini aika paskaskunnos yrittää niin saada apua, mut silti menee viel.
mä hakkasin kerran kaikki raajat lyhtypylvääsee, päätä asfalttiin ja koko komeuden koristelin viiltelyllä, sit olikii 3x isommat handut. onks toi käytös yleistä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiville? itekkii huomannu et bupre pitää ahdistusta poissa ja tekee olosta normaalin, vähentää benzojen tarvetta ja kaljan juomista
nyt alko paussi ku puoli milliä ei tahdo sanoo mitään ilman buustereita. ainakin viikon paussi, on viel reilu puol milliä, nyt siit sais yhet linjat nolla toleranssilla kolmet, pitää seivaa ku ei oo kavereita mitkä käyttää nii on aika harvinaista herkkua.
Oman kokemuksen perusteella osastokatko on kotikatkoa tuskattomampi, tehokkaampi ja moninkertaisesti varmempi tapa päästä niistä pahimmista väännöistä eroon. Britlot ja pamit sun muut pitää vierotusoireet ainakin allekirjoittaneella aika hyvin hallinnassa. Miinuspuolena tietysti se, että siellä on kuolettavan tylsää. Mutta jos tosissaan haluaa saada käytön poikki, niin kaksi tylsää viikkoa on lasten leikkiä. Ja siitähän se taistelu oikeastaan sitten vasta alkaa, kun pitäisi alkaa elää sitä päihteetöntä/vähäpäihteistä elämää, kohdata demoninsa jne.
Ja mitä korvaushoitoon tulee, niin ei sen tarvitse olla mikään vuosia kestävä projekti. Itsehän sen saa määritellä, kuinka kauan sen haluaa kestävän. Jotkut tietääkseni alkaa pudottaa annosta heti samantien niin, että on joskus vuoden päästä kuivilla. Jotkut tarttee aikaa, että saa elämänsä ulkoiset puitteet kohilleen, jotta pystyy elämään ilman päihteitä. Siihen korvaushoito on ihan käypä ratkaisu - ei se tarkoita sitä, että on luovuttanut.
Tää ei nyt välttämättä oo ihan oikee paikka, mut kysynpähän kumminki…
Mulle paljastu tässä taannoin, että mieheni on rännännyt subua (Vilpolasta löytyy koko juttu) ja määristä kysyessäni sanoi osatavansa yleensä kerralla puolikkaan “napin” ja että siitä tulee 3-4 vedot, jotka voi mennä kolmena peräkkäisenä päivänä tai sitten kestää viikon, niin ettei joka päivä ota. Kertomansa mukaan ottaa siks ku siitä tulee hyvä olo ja masennukset ym unohtuu hetkeks.
Mua nyt kiinnotais, että millaiselta tällainen määrä subua kuulostaa? vetääkö hän vielä vähän vai missä mennään? kuulostaako 3-4 vedot puolikkaasta napista realistiselta? Fyysisiä refloja ei myönnä saavansa, eikä mun silmissä ainakaan oo kovin kipee ollutkaan (tosin en tiedä onko ottanut mitään…)
Olisin kovin kiitollinen vastauksistanne!
Kerralla puolikas nappi tarkoittaa tod. näk. 8mg:n nappia jolloin se varmasti pitää paikkansa. Aloittelija ottaa yleensä 0,2-0,5mg eli saa n. 16 käyttökertaa kokonaisesta napista. Tole nousee nopeasti ja millin annoskin on käyttäjälle suht pieni; tosin se sitten otetaan muutaman kerran päivässä. Itse vuosia sitten otin mielellään kokonaisen tai jos massia ei ollut niin vähintään just sen 4mg saadakseni “olot”…
Kiitos vastauksesta malibu!
Eli voisin näistä mieheni ottamista määristä päätellä, ettei subun rännääminen oo vielä kestänyt kovin kauaa…? tai siis mikäli määrät on mitä se sanoo…
blah.