Tarvisin tietoa, että minkälaista apua on tarjolla subun lopettamiseen/tilanteen helpottamiseen ja miten tätä apua voi hakea?
Tilanne on sellainen, että erilaisten opioidien riippuvuus käyttöä takana n. 1.5 vuotta ja sitä ennen viihdekäyttöä kaikenlaisilla aineilla muutama vuosi.
Aluksi jäin koukkuun kodeiiniin ja unikkoteetä meni usein. Tätä kesti noin puol vuotta.
Viimenen vuosi on ollut oikeestaan suurimmaksi osaksi buprenorfiinin käyttöä, lukuunottamatta muutamia putkia morfiinia ym. vahvoja.
Viime aikoina toleranssi bupreen on noussut huimasti, kun alussa pärjäsin n. 1-2 millillä päivän, nykyisin menee vähintään 4, yleensä 5-6mg päivässä iv:nä ja kun rahaa on enemmän niin lähemmäs 8mg päivässä.
Tuloja ei ole, joten käytön rahoittaminen on vaikeaa. Täällä päin texi maksaa n. 60 euroo joten yleensä 30euroo menee päivässä rahaa, että pysyy terveenä.
En ole koukussa muihin aineisiin, mutta silloin tällöin menee bentsoja ja esim. sirdaludia buustaamaan subua.
Kaikki aika menee subun hommaamiseen, rahan keräämiseen ja vetämiseen. Koulut on jääneet kesken ja en saa oikeestaan mitään aikaseks.
Oon miettinyt jotain korvaushoitoa, mutta mitä muita vaihtoehtoja on?
Itse en ole korvaushoidossa ollut, mutta monet frendit ovat juuri sillä päässeet eroon subusta. Moni on myös väittänyt, että pystyy siihen itse, vähentämällä pikkuhiljaa annosta ja vetää sitten vaan bentsoja viekkareihin. Tiedän kaksi jotka ovat siinä onnistuneet eli ainakin mun kokemusten mukaan korvaushoito on ehdottomasti varmin tapa. Onhan se varmasti todella perseestä tai sitten ei, mulla ei edelleenkään ole tuollaista kokemusta, joten tämä ei ole mikään totuus. Itse kun olin pirikoukussa lopetin liian nopeasti. vaikka se oikeasti sattui ihan vitusti monella tavalla, koska yhtäkkiä tajusin, että olen menettänyt ystäväni ja osan perheestäni. Mutta piriviekkarit eivät varmaan ole yhtään verrattavissa opiaatteihin.
Valitset sitten minkä tavan tahansa voimia sulle. halaus
Korvaushoito on se viimeinen vaihtoehto. Korvaushoitoon pääsee vain silloin kun on yrityksiä vierottautua opiaateista takana vähintään yksi pidempi katko keikka. Minut huolittiin korvaushoitoon siksi, kun itselläni oli yksi huumevieroitus kerta HVO:lla ja yksi 5 viikon kerta Järvenpään Sosiaalisairaalassa.
Sinun vaihtoehto on mennä katkolle tai sitten voit pyytää vieroitusta Subutexistä polikliinisesti. Tuo polikliininen systeemi on sellainen että sinun pubrenorfiini annos pudotetaan pikkuhiljaa esim 6-12 kk aikana nollaan. Käyt hakemassa klinikalta joka päivä sinun Suboxone napit ja annos pudotetaan hitaasti nollaan.
Tuo hidas pudotus on lähinnä sinun vaihtoehto? Korvaushoito on periaatteessa koko “elämän” kestävä hoito ja siihen ei pääse ellei ole hyväksyttyjä yrityksiä takana. Eikö tuo vähentäminen hitaasti alenevan Suboxone hoidon avulla olisi sinulle ihanteellinen vaihtoehto?
Anteeks nyt vaan, mut jos oot nyt JOPA vuoden käyttänyt päivittäin (?) niin ei siihen mitään Subutex korvaushoitoa tarvi. Otat itsees niskasta kiinni ja lopetat sen pikkuhiljaa tai seinään. Tai sitten tuut viiden vuoden jälkeen jutteleman asiasta lisää.
En nyt tarkottanutkaaan että välttämättä tarvisin mitään korvaushoitoa. Kyselin vaan mitä erilaisia vaihtoehtoja löytyy. En ite ainakaan tunne ketään joka olis lopettanut subun seinään tai edes pikkuhiljaa vähentämällä. Varmasti joku siinä on onnistunu, mutta aika pieni onnistumis prosentti siinä on, ainakin omalla kohdalla.
Ja oon kokeillut lopettaa omin avuin jo monia kertoja, mutta ei itsekuri riitä.
Tollanen annoksen pudottaminen puolessa vuodessa-vuodessa kuulostaa aika hyvältä vaihtoehdolta.
Mä oon ite korvaukses ja käytin yli 10v huumeita. Lopetin pirin, essot, lakat, kontit ja satunnaisen herskan omin voimin useamman vuoden yrityksen jälkeen. Sen jälkeen joku 3-4v sit lekuri auttoi määräämällä arttuja 6kpl/pv josta pudotettiin. Sekin kuitenkin sit vaik sai nolliin ja oli jopa yli kk:den ilman bubrea ei auttan. Vaihettii tramboihin eikä siitäkää sit toivottua tulosta. Mä ite sen kaveri-porukan takia sit lopulta päädyin korvaus-hoitoon, toisaalta otin pienimmän mahollisen annoksen joka mulle kävi (mun maximi ja alkuun liian pieni) ja siitäkin pudottanu pois kuudenneksen vuodessa (alle tolla annoksel) ja kohta pudotan viidenneksen lisää.
Tääl on jeesattu useampia ihmisiä ketkä lopettan pudottamal. Ottaa aina saman annoksen ja pudottaa sen kuudesosan kerrallaan ja pitää siinä 3-4vkoa. Ottaa aina samaan aikaan ja mielellään ei rännää koska se kestää vähiten elimistös mut aika vaikea saada sellasia määriä katukaupast ku liuottaes tarvis… Tuo “korvaushoito” miedommil opiaateil ei onnistu lähellekään kaikis kaupungeissa.
Nyt ku oon miettiny asiaa, ni enää en tiedä valitsisinko korvauksen vai lopetuksen. Silloin olin vielä porukoissa niin kiinni että tiesin et koko laitos-hoito (pari laitos-lopetus-yritystä jo aiemmin et tuo oli kolmas) ois ollu turha jos kerran olisin retkahtanu. Pääsin kuitenkin jo muutamas kk:des koko porukasta eroon enkä enää oo missään tekemisis. Toisaalta alkuun annos oli niin pieni et jouduin lisää hakemaan käyttäjiltä ja katoin jo silloin etten todellakaan tahdo pyöriä siinä porukassa jossa vedetään kaikkea muutakin vaikka korvaukses ollaan.
Kyllähän se ennemmin nyt kannattaa alkaa vähentelemään nolliin päin, kun tuosta voi mennä useita vuosia samaan tapaan ennenkuin sit joko pääsee korvaukseen tai menee vain huonompaa kuntoon. Sinuna alkaisin ottaa tasaista määrää päivässä, ei enempää eikä vähempää vaik olo ois vähän huonompi; ite en edes pienistä viekkareista välitä ku tahdon vain eroon kokonaa tuosta hoidosta et pääsee vaihtamaa paikkakuntaa! Tsemppiä!
Jokainenhan meistä erilainen on ja riippuvuudet erilaisia. Meikäläinen veteli vuoden Buprea koukutta viihdekäyttöön ja koukku oli ainoastaan psyykkinen.
Nyt on käyttövuosia takana seitsemän, joista kuusi päivittäiskäyttäjänä. Lopetus on nyt pyörinyt mielessä viimeisen vuoden… ja kuten sitä sillon joskus arvelikin, niin perkeleen vaikeeta sen suunnitteleminenkin on…
Lievää ahdistusta ollut koko vuosi, vaikka lopetusta en varsinaisesti kertaakaan ole vielä edes yrittänyt. Ainoastaan suunnittelu asteella ollut mieheni kanssa…
A-klinikkaa on harkittu ja se tuntuu jotenkin pehmeältä laskulta lopettamiseen… En oo koskaan ollut A-klinikan asiakas ja senkin puolesta sitten jännittää että kuinka siellä sitten toimitaan.
Sen verran olen tiedustellut, että täälä Hämeenlinnassa on pääosin vain Metadoni hoito, mikä se sitten lisää vielä perkeleesti ahdistusta… Suunnitteilla kun oli jonkinlainen Buprenorfiini hoito, Buprenorfiinin pudotus ohjelma…
Mahdotonta se Suboxone hoito täälä ei ole, mutta se pitäisi hommata maksusitoomuksella toiselta paikkakunnalta, mikä taas on helvetinmoinen prosesssi sossun sunmuiden puolesta… Sanoivat että aika epäntodennäköinen haave.
Eli siis ahistaa vitusti se että on ihan yksin tämän lopetuksen kanssa… (tai kaksin miehen kanssa). Tuleeko siitä mitään jos yrittäisi seinään lopettaa himassa …? Pitäisi lemmikit saada hoitoon ainakin pariksi viikoksi, mitä sanoo perheenjäsenille, ketkä ei tiedä mitään käytöstä, että mihin vittuun sitä häviää viikoiksi … Huoh
Joku vanha nisti sanoi joskus mulle että, niin monta vuotta kun on ollut johonkin aineeseen koukussa, niin puolet siitä ajasta on se aika mikä menee siitä toipumiseen…
Eli jos meikäläinen on käyttänyt nyt kuutisen vuotta tuota Buprea, niin kolmisen vuotta menisi siitä selviämiseen… En usko että ihan kaukaa haettua on… Kuulostaa hyvinkin pelottavan todelta.
Tuli mieleen et jos meen a-klinikalle ja sanon, että haluun yrittää subun lopetusta seinään kotioloissa, niin minkälaista lääkitystä siihen saa avuks?
Olisko mahdollista saada jotain unilääkettä (esim. imovane), catapresania ja esim. tramalia/muuta mietoa opioidia?
Ja saisko lääkeapua jo ekalla käyntikerralla, vai vaatiiko useemman käynnin?
Haluisin mahdollisimman nopeeta yrittää lopettaa, kun nyt olis motivaatiota.
Keräsin kerran ite tramaleita, panacodeja, pameja ja imovaneja, sekä pari catapresania, niin olin viikon ilman subua ja reflat ei ollu mitenkään sietämättömät, mutta lääkkeet loppu kesken–>takasin subuun.
Katkolle en mielellään menis, kun haluisin eka yrittää kotona.
Jos ei onnistu, niin sit kokeilen muita vaihtoehtoja…
Entä jos meen yksityiselle sanoo, et haluun lopettaa subun käytön, niin saisko sieltä helpommin jonkinlaista lääkitystä pahimpien reflojen ajalle?
Itse menin saman asian tiimoilta katkolle ja lääkeasiat sain kuntoon niin viekkarit ei mitkään sitämättömät ollut.
Ensin sain 60mg Diapam, 400mg Tramal ja Ranoprin nyt menee 6mg Rivatril, 400mg Tramal, 450mg Lyrica, Diclomex ja Ranoprinejä. Kolme viikkoa katkoa on jo takana ja nyt olen hyvillä mielin kuntoutusyksikössä vielä neljä viikkoa päälle (tai enemmän). Ei juurikaan bubrea tee mieli ja olen aloittanut kuntoilun ym.
Suosittelen tätä vaihtoehtoa, ainakin Porissa pelaa hyvin ja mukavat hoitajat.
Heippa. Samaa asiaa tässä itse käyn läpi,tosin erotuksella että käyttöä takana n.6v. ja nyt korvaushoidon arviointi käynnissä. Riippuen paikkakunnasta,a-klinikoilla on mahdollisuus opiaattiavokatkoon tarkoittaen 3krt/vko käynnit ja lääkkeinä itselläni diapam 30mg,stilnoct 10mg,britlofex 0.2mgx6(tarpeen mukaan) sekä pahoinvointi-,vatsa-,ja tulehduskipulääkkeet voinnin mukaan/pvä. Itsellä tuli britlojen kanssa ongelmaa kun laski verenpaine+pulssi liian alas,ja yhden britlon jälkeen oli vaikeuksia pysyä pystyssä vielä 8h sen ottamisesta,joten lääkäri kielsi britlot. Niitä kuitenkin jäi itselle ja olen sitten joskus refloihin ottanut puolikkaan josta ei tullut sitten huimausta ym. ja nyt kun taas avokatkoa aletaan yrittämään sain puhuttua britlot itselleni. Ja tuo katko liittyy nyt tuohon korvaushoitoarvioon kun vaativat katkoyritystä (laitoskatkoon en pysty suljetun paikan pelon takia). Omalla a-klinikalla ei tuota pudotus-vaihtoehtoa ole joten tätä kautta sitten takaisin rahanhallintaan ja työ-/opiskeluelämään,toivottavasti nyt onnistuu. Mutta rohkeasti siis omalle a-klinikalle yhteys ja kyselemään vaihtoehtoja,eiköhän sieltä jokin sopiva löydy! Tsemppiä meille kaikille jotka asian kanssa painimme,jossain tunnelin päässä se valonhäivä pilkottaa
Korjaanpa pari asiaa.
Ensinnäkään laissa ei oo mitään sellasta juttua, että pitäisi olla esim. osastokatko ennen korvaushoitoon pääsyä; meilläpäin ei klinikalla ole tuollaista omaakaan sääntöä, jossain voi olla.
Täällä ei ole tarjolla minkäänlaista opiaattivieroitusta avopuolella, myöskään buprenorfiini ei ole käytössä korvaushoidoissa (paitsi supererityistapauksissa voi olla, esim. raskaana ollessa). Eli lääkkeellisiä vaihtoehtoja on osastokatko (jossa käytetään opiaateista vain ja ainoastaan suboxonea, joka lasketaan n.viikossa nolliin; sen jälkeen pärjättävä peruskipulääkkeillä, pahoinvointilääkkeillä, britlofexeillä jne., bentsotkin on hyvin vähissä, jos niitä sattuu saamaan) sekä korvaushoito metadonilla. Monelle tuo mainitsemasi pitkä vieroitus, 6-12kk buprenorfiinilla avohoidossa voisi olla tosi hyvä vaihtoehto, mutta täällä sellaista ei ole tarjolla.
Ainakaan täälläpäin ei a-klinikan kautta saa käsittääkseni avokatkolääkkeitä ollenkaan, tai jos saa, ne ovat Atarax, ketiapiini ym. psyykenlääkkeet, peruskipulääkkeet (Panadol, Pronaxen, Burana) ja pahoinvointilääkkeet.
Terveyskeskuslääkärin tai yksityisen kautta voi saada tuohon lisäksi jotain bentsoja ja Catapresania (joka ei vuosikymmeniin oo ollu osastohoidossa käytössä, koska on koettu aika tehottomaksi), lain mukaan opiaatteja ei saa määrätä (toki poikkeuksia löytyy jotka uhmaamat lakeja).
Korvaushoito voidaan aloittaa kun henkilöä ei ole muilla tavoilla onnistuttu vierottamaan opiaateista (3§). Käytännössä tämä muilla tavoilla tarkoittaa osastolla tapahtuvaa katkoa. Kaikissa muissa tapauksissa toimitaan lain hengen vastaisesti…
Mulla on hyvin samanlainen tilanne. 1,5 v bubree takana, päivittäin. mulla on vaan se ero, että olen pitänyt toleranssin aisoissa. hyvä lääke (terve ihminen ei tarvitse lääkettä, paitsi ehkä jotain vihreetä “rohtoa”), pitää mukavasti toimintavalmiudessa, mutta jos sillä päihteilee, eikä koskaan pidä taukoa, niin toleranssi nousee varmasti. vaarallisinta bubressa minun mielestäni noin yleisesti ottaen on se näennäinen “kaikkihan mulla on hyvin” tunne. se on salakalava. Pameja mä joudun syömään, mutta vähän. ~ 10 mg/pvä, siis yks soundi. bubre tole on tossa 0,3 mg/pvä.
älä ymmärrä väärin, että moralisoisin, koska siihen olen kaikista vähiten oikeutettu. bubren kansssa se toleranssi-kikkailu, sen aisoissa pitäminen, on todella veitsen terällä tanssimista. musta toi sun tilanne ei ole siinä mielessä vakava, koska sä itse heräsit ja nostit tilanteen esille. jos sulta onnistuu bubre-toleranssin alentaminen asteittain (tää vaatii sen, että sillä ei sit viikonloppuisin viihteillä, koska se nostaa toleranssia niin hirvittävästi, tietty), ja jonkin ajan päästä voi olla jopa välipäiviä, tyyliin kaksi panacodia jne. eli bubretoleranssi alas asteittain. sit huomaa, kuinka paljon se vaikuttaa asiaan. sen saa alas, ilman että joutuis kitumaan, kunhan tekee vaikka puolikkaasta kasista 0,2 mg viivoja ja ottaa tosiaan vain lääkemielessä. seinään lopettamisessa on se huono puoli, että ei saa syötyä ja liikunta jää, koska on sairaana. edellä mainitut näyttelee isoa osaa hyvinvoinnissa.
mä aattelin mennä tuonne saunan kuivausosastolle tjs. pitänyt ja pitänyt. lykkäillyt yllättäen lopettamista. pudotan bubretoleranssin sillein, että sitä menee n. 0,1 mg joka 2. pvä. ja eihän sitä tiedä, vaikka se siinä vaiheessa jäisi pois ihan huomaamattakin, välipäiviä lisäillen. liikuntaan panostaminen on varmaan edellytys, että mä onnistun.
Itse oon saamassa lähipäivinä satsin 60mg kodeiinia sisältäviä nappeja ilman mtn turhia lisäaineita(paracetamolia jne.) seassa. Niillä koetan hitaasti mutta varmasti irtautua buprekoukusta. Kodeiinista en saa mitn oloja, ei poista reflat täysin mutta auttaa huomattavasti.
Itte olen kh-jonossa, tramalia 400mg päivä, pamit sun muut päälle.
Haluaisin itekkin noita kode-kapsuja, joita leku ei “tietenkään” kirjoita.
Tramadoli, kun ei kunnolla sitoudu niihin myy-restoihin, joten aamun ekat tunnit catojen ja trambojen ja diumien ja pamien ja ibumaxien oton jälkeen perseestä, mutta!
Toivottavasti hommat menee ok ja oot varma että kh on sun juttu. Mä ite valitsin et kodeiinilla koitan irtautua, just siitä syystä että en saa siitä mitään oloja irti. Ainaku ku yrittäny “pudotella” bupreannosta nii kusetellu itteään eikä se dose mihinkää oo tippunu.
No juurikin noi mitä sanoin. 1) Katkojakso ei ole välttämätön korvaushoidolle, jokin opiaattivieroitusyritys on, kuten itsekin laissa totesit sanottavan. Myös kotona yrittäminen tosissaan ym. on riittävää, mikäli korvaushoitoarvion tekevät ammattilaiset näin toteavat. Tiedän esimerkkitapauksia, ja kys. hoitolaitos ja hoitava lääkäri ovat todella tarkkoja lain ja säännösten suhteen. Olen itse kysynyt asiaa lääkäriltä.
2) Läheskään kaikkialla ei ole tarjolla tuota pitkää vieroitusta vai oliks se sun sanoin lyhyt korvaushoito/hidas pudotus. Myöskään buprenorfiinituotteita ei ole kaikkialla tarjolla. Et toki sanonutkaan näin suoraan, mutta suositit unikolle kuitenkin tätä vieroitustapaa, jota ei ole tarjolla monessakaan paikkaa.
En tarkoittanut mitenkään väheksyä tietämystäsi, enkä sinua.’
Unikolle tm. lisäys aiempaan viestiini. Suomen laissa siis puhutaan vieroitus- ja korvaushoidosta, joka tapahtuu buprenorfiinilla, metadonilla( tai levasetyylimetadolilla). Laissa ei puhutaan mitään muita opioideja sisältävistä hoidoista, eli ymmärtääkseni lain mukaan lääkäri saa määrätä muita opioideja ainoastaan kivunlievitykseen. Ovatko muut samaa mieltä?
Haluaisin tarkentaa. Siis olet pääsemässä opioidikorvaushoitoon, vaikka pärjäät tramadolilla ja pameilla? Buprenorfiini ja metadoni ovat aika hurjasti vahvempia lääkkeitä, ja tuntuu hurjalle että sellaista aloitettaisiin tuossa tilanteessa. Toki jos kyseessä on todella pieni annos <2mg suboxonea, niin ehkä siinä voisi ollakin jotain järkeä.
P.S.Itse olen käsittänyt, että jossain yksiköissä/lääkäreillä on ollut puolilaittomasti kokeilussa pitkähkö vieroitushoito tramadolilla/kodeiinilla, mutta tulokset eivät ole olleet kovinkaan hyviä-. Onko muilla tietoa onnistuneista vieroitushoidoista noilla aineilla? Voin kuvitella, että osaksi syy voisi olla siinä, että tuohon hoitoon on otettu “ei-niin-kauaa-käyttäneitä”, jolloin ne hoidettavat eivät ole vajonneet tarpeeksi syvälle, kokeneet sitä omaa pohjaansa, eli joutuneet elämään kammottavaa nistielämää tarpeeksi pitkään (joilloin elämän tarkoitus on saada rahaa että saa douppia, pidemmän päälle yllättävän kuluttavaa ja tuskaista); jolloin motivaatio ei sittenkään ole ollut riittävä.
Siis itsellä ainakin syöpyi mieleen viimesenä vuotena tuo elämän kaaottisuus ja kamaluus, pahat olot ja ahdistukset, kitkut ja syyllisyys…, ja sen avulla kuivilla pysytteleminen on paljon helpompaa.
Tilanne on nyt ihan jees. En oo kokonaan irti bupresta, mutta päiväannos n. 1.5mg.
Menin klinikalle ja pääsin avokatkoon. Lääkkeinä catapresania (alussa 3/päivä, nousi lopulta 8/päivä), sit mirtazapinia ja perus kipu-ja ripulilääkkeet. Bentsoja ei antanu, kun en oo valmiiks koukussa niihin.
No olin siinä kokonaan ilman opioideja n. 6 vrk ja sit hommasin jostain tramaleita ja panacodeja, ja niiden avulla kunto parani heti. Käytin pieniä päiväannoksia, tramalia (max 200mg/päivä) ja kodeiinia (max 5 panacodia/päivä). En puhunut klinikalla mitään noista omista lääkkeistä ja olin ilman buprea yhteensä vähän yli kaks viikkoa.
Käytin myös koko ton kaks viikkoo “kadulta” hommattuja bentsoja (rivatril 2-4mg/päivä), lopussa pari pamia päiväs. Sitten tuli retkahdus ja kelasin, että on ihan jees kun tolet on alhaalla ja yritän nyt pitääkkin ne siellä. Viimeset viikko-kaks menny 1-2mg/ päivä, jonain päivänä venaillu iltaan asti ja ottanu vasta sit kun oikeesti tarvii jonku vajaan millin.
Jos tilanne lähtee käsistä joskus uudestaan, ajattelin lähtee katkolle/bupretiputukseen.
Oon kuitenkin paljon parempi tilanne kun aikasemmin. Pystyn paremmin hoitamaan asioita ja huolehdin terveydestä enemmän. Kaikki vedot filtteröin nykysin ja yritä olla hakematta kuoseja subusta. Savujen polttelu on tosi hyvä tähän tarkotukseen.
Se vie mennessään päihtymisen tarpeen…
^^ eiks vaikutakin toleranssi todella paljon ja kaikkeen. hyvin sulla on toleranssi pudonnut, 4 mg → 1,5 mg. tuosta 1,5 on vielä varaa hieman pudottaa. ongelmaksi tulee usein vaan se, että jos käytössä on 8 mg:n tabletti, niin alappa siitä erotteleen 0,1 mg:n laineja.
mun mielestä toi toleranssin pudittaminen on kaiken a ja o, kun puhutaan lopettamisesta. onhan unikko noissa sun kahdessa viestissä, ketjun avaus ja tämä kk sen jälkeen postattu, niin havaittavaissa aikamoinen ero.
Monessa paikassa ei todellakaan tarjota kaikkia vaihtoehtoja jotka olisivat mahdollisia. Monet käyttäjät ovat päihdetyöntekijöiden edessä nöyriä ja pyytävät anteeksi että ovat olemassa. Varmasti buprenorfiinia ja pitkän vieroituksen saa kun pistää kovan kovaa vastaan ja ottaa yhteyttä potilasasiamieheen, oikeusasiamieheen jne. Ei pidä niellä suoraan sitä mitä A-klinikalla tai päihdetoimistossa sanotaan…
