Stop yksinään juomiselle

Heipä hei!

Lopettajien puolelle siirtyessäni lopettaminen oli aika vaikeaa. Kuuntelin AA-radion tarinoita ja yritin tehdä ratkaisevia muutoksia, joiden myötä raitistuisin. Pohtiminen alkoi puuduttaa ja juomishalut jopa lisääntyivät. Sitten sain ratkaisevan oivalluksen, siihen oivallukseen, että ehkäpä en halua lopettaa juomista kokonaan tai koe olevani kovinkaan pohjalla juomiseni suhteen.

Joulu meni tosi mukavasti. Samoin Uuden Vuoden aaton vietto. Seurassa hallitsen juomiseni erittäin hyvin.

Yksin juominen on ongelmani ydin ja juon varmaankin 90 %:a kaikesta alkoholinkäyttöön menevästä ajasta yksinäni. Sille on tietysti omat syynsä, joihin olen päässyt kiinni, mutta näin ei tarvitsisi enää olla. Joka tapauksessa oivalsin, että kun lopetan tissuttelun yksinäni, koko ongelma on poistunut kaikkine lieveilmiöineen mitä tissutteluun tai kovempaan dokaamiseen liittyy, ilman, että täytyy luopua satunnaisista kerroista, niistä normaaleista juhlahetkistä, joita on muutama vuodessa. Niinpä tämän ketjun tarkoitus on seurata tekemääni Uuden Vuoden päätöksen onnistumista ja toimia kanavana purkaa tuntoja, miten homma lähtee etenemään yksin asuessani.

Moi taas Kettu! Mukava että olet oivaltanut itsellesi parhaan tavan vähentää/lopettaa. Eihän kaikilla voikaan mennä samalla kaavalla vaan jokaisella on se oma polkunsa juomisesta eroon pääsemisessä. Innolla luen sun pohdiskeluja. :slight_smile:

Moikka! Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä, tsemppiä! Itseeni pätee tasan samat sanat yksin juomisesta… Mutta siltikään en ole vielä valmis tekemään mitään kauaskantoisia päätöksiä tai lupauksia asian suhteen.

Kiitoksia tsempistä Venkku ja Sarvikuoma!

Täällä taas minäkin pohdiskelemassa vuosien kuluessa syntynyttä epätavallista suhdetta alkoholiin. :slight_smile: Selvinpäin tälläkin hetkellä.

Mikä on muuttunut? Uuden Vuoden juhlimisen jälkeen olisin voinut siirtyä kotijuopotteluun ja useiden päivien tissutteluun ikään kuin en olisi saanut juhlista tarpeekseni. Olisin siirtynyt siihen ns. “etuoikeutettuun toimintaan”, jota vain yksin voi harrastaa omassa kotonaan. Sille olen tehnyt stopin ja se toimii! :slight_smile:

Mulle on tärkeää tämä hetki. Joka ikinen päivä jolloin muutos vahvistuu, sitä tulee vahvempi ja luonnollisempi osa arkea.

Koskaan aiemmin en ole huomannut ajatella, että yksinään juominen olisi ongelma. Se on ollut etuoikeus, jonka haitallisuutta en ole ymmärtänyt. Olen ajatellut juomista paljon abstraktimmin jonkinlaisena suurena vastuksena, joka pitää voittaa. Mitä jos vain eläisin näin, miten minusta tuntuu hyvältä nyt?

Aloitin matkani vähentäjissä vuosi sitten ja olen tehnyt aktiivisesti töitä siitä asti asian parissa. Tavoitteeni eivät aina täyttyneet, mutta kuitenkin kaikki ovat vieneet eteenpäin. Monenlaista pohdintaa on ollut ja aina pohdinnat eivät ole tuntuneet eteenpäin vieviltä, koska tavoitteeni ovat olleet kovia (usein se, että lopetan kokonaan) mutta se on ollut ihanne, jota en ole halunnut sisimmässäni kovinkaan paljon.

Tämä nykyinen yksin juomisen lopettaminen on täydellinen ratkaisu siihen, että voin elää raittiina, mutta nauttia myös satunnaisesti juhlista. Kukapa sen putken eli kotijuopottelun aloittaisi juhlan jälkeen kuin minä itse. Nyt on jo todistettu, ettei näin tarvitse mennä eikä elää.

Oon kans huomannut että jos on liian iso tavoite, niin se ei täyty. Tai ainakaan heti, ehkä parin kuukauden päästä kun on saanu prosessoida muutosta.

Se on just noin. Liian isoja päätöksiä, jotka unohtuvat nopeasti, kun krapula ohi.

Hyvin tämä “yksin en juo” sujuu, mutta onhan tämä outoa. Outouden hetkillä ajattelen tulevaisuutta ja mitä haluan siellä saavuttaa. Siihen elämään ei kuulu yksin juominen. Olen täysin varma siitä.

Tammikuu on kuukausista mulle vaikein ja tämä vuosi ei ole tuottanut poikkeusta. Pieleen on menny tämäkin yritys olla juomatta. Juotu on päivittäin humalaan viikon verran. Ei kai voi muuta kuin keittää kahvit, mennä suihkuun ja tilata 30:n päivän verkkokurssi. Yrittää löytää huomisesta uusi alku ja halu tehdä asialle jotakin. Onhan kuitenkin silloin jo helmikuu.

Nyt on Päihdelinkin verkkokurssi tilattu. Helmikuussa on 28 päivää. Tavoitteeni on olla helmikuun ajan raitis alkaen huomisesta.

Tuleeko kenellekään juomisen seurauksena ahdistuspiikkejä heti herättyään aamulla? Kun vielä on unen ja valveen rajamailla. Sellaisia, että kelaa päässään kaikkea mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä ja kokee niistä suunnatonta ahdistusta ilman, että kyse olisi niin suunnattoman vakavasta asiasta. Sellaisia tunteita: “Tästä ei selviä ja olen mokannut kaiken.” vaikka näin ei olisi todellisuudessa, haluaisi peruuttaa kaikki teot, vaikka ei olisi tehnyt mitään pahaa. Ajatukset pyörii hetken siinä todella kovana ahdistuspiikkinä, vaikka fyysinen krapula ei ois paha, mutta se henkinen puoli ja ahdistus. Tällä hetkellä on laskuhumalan mietteitä näissä tunnelmissa kohti huomista selvää päivää, jolloin alkaa uusi alku. Pelottava sellainen ahdistuksen vuoksi.

Uusi alku odottaa sähköpostissa toivottavasti minua ja ekaa selvää päivää. Eka päivä on aina pahin.

Tänään oli tehtävänä muistella ekaa krapulaa. En todellakaan muistanut sitä, niin en kirjoittanut mitään tänään ylös siitä. Nyt kyllä tuli mieleeni yksi varhainen krapulakokemus, jolloin olin aika nuori tyttö. Lähdin juomaan, vaikka olin sopinut seuraavana päivänä tekeväni yhden tärkeän homman. Että niin. Noloja muistoja. Menin paikalle, ilmeisesti suoraan bileistä ja tuotin valtavan pettymyksen, ainakin itselleni, olemalla täysin pihalla hommista. Häpesin. Päivä oli tärkeä ja juomiseni oli lähtenyt täydellisesti käsistäni ed. iltana.

Tänään eka täysin selvä päivä. Eilen yksi olut pahimpaan oloon myöhään illalla, oli nimittäin aika karmea ja herkkä olo äänille ym., niin varmuuden vuoksi join sen yhden. Nyt ei enää mitään oloja, kun jo yksi ihana selvä päivä saavutettu, voi kuinka se olikin työn ja tuskan takana saada korkki kiinni! Nyt on tämä unettomuus vain, mutta ei sekään niin paljoa häiritse tällä hetkellä. Otan nyt ihan “easysti” itseni kanssa.

Oln matkaasi seurannut koko ajan vaikka aika vähän tänne mitään kirjoittelen nykyään.
Haluan toivottaa sulle kettu isosti tsemppiä. Vaikka olet kompuroinut niin aina nouset ylös sinnikkäästi jatkamaan matkaa.
Se on minulle tärkein juttu tässä hommassa, että aina kuitenkin jatketaan ja muistetaan ne kivut mitä juominen on tuottanut. Mutta sitten pitää vaan osata unohtaakin ne kivut eikä kantaa niitä taakaksi asti.

Tuosta sinun krapulamuistosta tulee mieleen oma aikojen takaa. Illalla biletin vaikka tiesin, että aamulla on työhaastattelu.
Krapulassa menin siihen haastatteluun ja aika ymmärrettävää miksi en päässyt jatkoon siellä. En nyt niin surru sitä silloin koska en välttämättä edes halunnut sitä työpaikkaa. Tai niin minä sitä silloin selitin itselleni kun hävetti niin. Mutta nykyään kyllä tuntuu käsittämättömältä kuinka idiootti sitä onkaan joskus ollut.

Mukavaa päivää sinulle <3

Aika tutulta kuulostaa. Itselläni nousee ahdistus usein ennen nukahtamista tai yöllä herätessäni. Ja näin keski-iässä se koskee usein koko aikuiselämää. Mitä on jättänyt tekemättä, mitä on tehnyt väärin jne. Mietin miten paljon raittius helpottaisi näitä hirveitä olotiloja?

Itellä oon huomannut että ahdistus vähentyy huomattavasti kun on selvänä. Ja muutenki on rennompi olo. Kyllä se fyysinen vaikutus vaikuttaa henkiseenkin puoleen tosi paljon.

On tullut paljon kommentteja. Ihana kun tsemppaatte ja jaatte kokemuksia. Kuvailemani ja monien muidenkin kokema ahdistus on sellainen juomisen kaveri, että kyllä siitä ainakin juomisen lopetettua pääsee eroon. Toinen hyvä kysymys on henkinen kantti. Se alkaa rakoilla jo viikossa. Juomakunto ei siis ole kummoinen ja palautumisessakin on sanomista.

Vähän älytöntä kirjoitella aiheesta näin, mutta mitäpä sitä kaunistelemaan.

Riskirajat naisella 12-15 annosta viikossa. Esim. 12 pientä keskiolutta. Naurettavan pieni määrä. Minulla riskiraja ylittyi 7 kertaisesti sillä viikolla kun join. Tälläkin hetkellä joisin mieluummin kuin olisin selvinpäin.

Kuinka unet paranee… Joo niin parani. Viime yön nukuin todella hyvin pitkästä aikaa!

Ei se kuitenkaan vienyt pois halua juoda, vaan tunne on aivan päinvastainen.

Joidenkin ketjujen juttuja ei jaksa lukea, kun se kuvailu on suoraan sanottuna semmosta lässytystä, kuinka elämä on yhtäkkiä niin ihanaa, kun vain lopettaa juomisen.

Ei se mene näin.

Hyvät unet on kyllä yksi parhaista asioista mitä juomattomuus tuo tullessaan… Mutta tuo on kyllä totta että ei elämä miksikään auvoksi muutu pelkästään sillä että pistää korkin kiinni… Tai ehkä joillakin muuttuu mutta ei ainakaan minulla. Yritän ajatella niin, että juomattomuus on ikään kuin työkalu, mikä sitten mahdollistaa muutokset kaikissa muissa asioissa, siis sellaisissa asioissa joita ei jaksa edes ajatella juodessaan.

Toivottavasti pääset juomishaluistasi… Minulla se menee niin, että voi mennä viikkojakin hyvässä fiiliksessä ja tyytyväisenä juomattomuuteen, mutta sitten yhtäkkiä alkaa vituttaa tms. ja korkki aukeaa.

Minulla täysin sama tilanne. Kohta kaksi kuukautta täynnä ja nyt on pahin nollauksen tarve pitkiin aikoihin. Neljä kuukautta lienee ennätys vajaan parin vuoden takaa. En mitään ennätyksiä aio miettiä kun pyrkimyksenä on täysraittius, mutta tällä hetkellä korvaan kuiskii vahva tunne etten pysty siihen. Kai se on jokin vitutus mikä juomista koettaa laukaista, vaikka juomiseni onkin itsessään varsin juhlatunnelmaista örvellystä. Mutta vielä tapellaan vastaan.

Tsemppiä!