Ei ole mikään helppo homma pitkäaikaiskäytön lopettaminen. Joka muuta väittää, niin puhuu…potaskaa.
Se alkoholi on kuitenkin ollut läsnä elämässä niin pitkän aikaa ja niin lähellä, että siitä on vaikea luopua.
Vähän niinkuin pitkäaikainen ystävä. Alko on “lohduttanut” sua kun on vituttanut ja maailma on potkinut päähän. Se on ollut nostattamassa ilon hetkinä tunnelman kattoon. Niin läheisestä ystävästä on vaikea luopua. Luopuminen usein on vaikeaa, vaikka itse tietääkin, että pitäisi toimia toisin. Monen pitäisi lähteä huonosta tai jopa väkivaltaisesta suhteesta, mutta ei vaan pysty.
Itse olen juonut joka päivä kymmenen vuoden ajan 8-12 olutta illassa. En ole mokaillut, mulla ei tule krapulaa, en ole telonut itseäni, en tapellut eikä muutenkaan tarvitse hävetä käytöstäni. Ja kun asuu yksin, niin kännäämistä ei näe kuin itse.
Olen kuitenkin päättänyt ainakin reilusti vähentää. En kuvitellutkaan, että voisin viettää tipatonta tammikuuta, sen verran itseäni tunnen. Vietin siis puolitipattoman eli pystyin olemaan puolet päivistä juomatta. Helmikuussa tavoitteeni on vähentää taas hiukan enemmän. Merkkaan kalenteriin päivät, jolloin en ole juonut mitään. Nyt niitä parhaimmillaan on tullut 8 peräkkäin. Maaliskuussa taas hiukan enemmän. Olen lopettanut tupakanpoltonkin vuosia sitten, uskon että pystyn myös tähän.
Ei kertarysäyksellä, vaan kovalla työllä.
Tämä on vain mun mielipiteeni ja stoori itsestäni, muilla voi homma sujua helpomminkin.
Joka tapauksessa toivon kaikille tsemppiä, taisteluja matkan varrella voi hävitä, mutta pääasia on, että sota voitetaan.
Tämä kertomus oli mukava lukea. Tsemppiä sinulle ErakkoMies yritykseen. Minä lopetin tupakoinnin syksyllä 2017 seinään, apuna oli nikotiinipurkka ja -pastillit. Kumma kyllä, laskujen mukaan 3-4 kuukauden jälkeen fyysiset vieroitusoireet katosivat ja noin 7-8 kuukauden jälkeen ei tehnyt enää juuri edes mieli. Koska tupakoinnin lopettaminen onnistui noin äkisti, kuvittelin että myös alkoholinkäyttö menisi samaan tapaan, mutta kyllä tämä on paljon vaikeampaa. Pystyn selittämään itselleni kohtuukäytöstä, vähemmistä haitoista kuin tupakoinnissa, kerran sitä vain eletään -asenteesta, tarpeesta nollata ja niin edelleen. Kieltäytyminen aiheuttaa pääosin vitutusta eikä sitä kuuluisaa kiitollisuutta tai hyvää fiilistä kaljasta kieltäytymisestä ole vielä oikein osunut eteen - ainoastaan krapuloiden puuttuminen ja hoikkana pysyminen miellyttävät. Ja tottakai se, että puoliso kestää katsella touhua. Välillä, oikeastaan lähes päivittäin, tekisi mieli haistattaa kaikelle edellä mainitulle hyvälle.
Pidän tuosta käyttämästäsi kalenterimerkkailusta. Mielestäni on tärkeää nähdä konkreettisesti missä mennään juuri tällä tavalla. En ole itse saanut vielä tuota aikaiseksi, mutta täytynee ottaa piakkoin käyttöön.
Raitista tätä päivää!
Tuo väkivaltainen suhde on todella hyvä kuvaus. Olut on niinkuin sydänystävä mutta myös niin selkäänpuukottaja. Fiiliksen nostattaja ja lannistaja. Oon koittanut tietoisesti harjoitella rentoutumista hetkessä ja positiivista mielialaa. Nuo kaksi ovat mun aseita olutpirua vastaan.
“Kieltäytyminen aiheuttaa pääosin vitutusta eikä sitä kuuluisaa kiitollisuutta tai hyvää fiilistä kaljasta kieltäytymisestä ole vielä oikein osunut eteen”
Hyvin sanottu. Itselläni tupakasta irtautuminen onnistui suhteellisen helposti. Mutta siihen onkin korvaustuotteita. Mitä on kaljalle? Ykkösolut? Valitettavasti mielessä pyörii se onnellinen nousuhumalan tunne, silloin kun se ei jatku liian rankaksi. Tupakasta luopumisessa sai asian järkeiltyä niin, että raha menee savuna ilmaan ja itselläni siitä oli muodostunut ainoastaan hankalasti eroon päästävä tapa. Siihen ei sinällään liittynyt samanlaista nautintoa kuin oluen juonnissa.
Olen taas tuskissani pyörinyt iltapäivän ja illan, lähtisinkö kauppaan ostamaan muutaman oluen, mutta sain pidettyä itseni kurissa. Kertokaas pitempään täällä olleet, miten pitkään tätä pitää kärsiä? Milloin se viinan himo helpottaa? Ettei ole niin tuskaista kieltää itseltään sitä nousuhumalan viehätystä.
Hei ErakkoMies!
Varmaankin riippuu tosi monesta asiasta, mutta ainakin siitä meinasitko kokonaan lopettaa juomisen vai pysyvästi sitä vähentää. Jos teet ensimmäisen niin kärvistely varmasti loppuu jossain kohtaa. Ehkä tupakanpolton lopettaneena tiedät, että aikansa sen perään haikailee, mutta sitten huomaakin ettei ole ajatellut koko asiaa pitkään aikaan. Eiköhän alkoholin kanssa käy tuo sama, jos siitä täysin luopuu. Lopulta, mutta kauanko se vie on varmasti tosi henkilökohtaista. Lopettajia lukiessa huomaa, että joillain kärvistely loppuu samantien, kun fyysiset vieroitusoireet katoavat, toisilla taas menee vuosia ennen kuin “vanhasta hyvästä ystävästä” täysin luopuu henkisesti. Tosi harmi, että kukaan ei voi sanoa mitään absoluuttista ajan määrettä, se varmasti auttaisi monia.
Jos olet Vähentäjä niin veikkaan, että olet sitä loppuelämäsi jollain tasolla. Vaikka se tulee helpommaksi ajan kanssa, niin eiköhän asiaa joudu jollain tavalla miettimään aina. Mutta se muuttuu siedettäväksi. Vähän samanlaiseksi, kuin painon kanssa kamppaileva pohtii sitä, että ei voi joka kerta antaa periksi makean himolle, jos ei halua paisua entisestään.
Kun minä päätin oikeasti vihdoin vähentää tein sen sillä tavalla, että päätin, että en juo arkisin mitään. En missään tilanteessa vaikka olisi jotkin firman juhlat tai vastaavat. Ja perjantai on arki päivä. Meni ehkä vain muutama viikko, kun maanantai - torstai alkoi sujumaan ihan leikiten (mutta en ollutkaan juonut joka päivä enkä joka viikkokaan arkena). Perjantain viinahimosta irti päästäminen kesti vähän pidempään, ehkä sellaisen 3-5 kuukautta, en muista tarkalleen. Mutta se oli vain yksi ilta taklattavaksi joten ei ollut ylivoimaista.
Totta kai stipluja on tullut matkan varrella, mutta ne eivät ole päätöstäni kaataneet. Jos yhtenä viikkona on tullutkin juotua vaikka torstaina niin sitten se on todettu tapahtuneeksi ja jatkettu siitä eteenpäin taas sillä linjalla, että arkena ei juoda.
Summa summarum, jos haluat kokonaan viinan himosta niin lopeta alkon käyttö täysin. Muuten se tulee jollain tasolla himottamaan aina. (minun uskomus)
Hiukan kommentteja omista viimeaikaisista kokemuksista.
Ensinnäkin; kun on ottanut sen tavan viimeisenä kymmenenä vuotena, että joka ilta juo sen 10 olutta, niin en kuvittelekaan (itseni tuntien) että pystyisin lopettamaan juomisen kuin seinään. Sellaista henkistä selkärankaa minulta ei valitettavasti löydy. Sen sijaan olen päättänyt vähitellen “kasvaa” ulos tuosta tavasta. Viimeisen kuukauden aikana viikon seitsemästä entisestä juomapäivästä on nollapäiviä ollut 5-6 päivää viikossa. Jonain viikonloppuna on tullut juotua, mutta ei juurikaanviikolla. Merkkaan kalenteriin juomamäärät, samoin ne päivät, jolloin en juo mitään. Yhtenä torstaina join saunaoluet, mutta olin vastaavasti viikonlopun juomatta. Samoin se pakottava tarve juomiseen on aavistuksen verran helpottanut, ei ole niin ahdistavan hermostunut olo. Olen päättänyt, että pystyn tähän. En välttämättä kokonaan lopettamaan, mutta todella radikaalisti vähentämään niin, ettei se olut hallitse mun elämää vaan että itse pystyisin hallitsemaan juomista ja itseäni paremmin.
Selailin tuossa kalenteria taaksepäin. Olen sinne merkinnyt kaljoittelumäärät ja myös nollapäivät.
Aikaisemmin kuukaudessa meni vähintään 10 olutta illassa eli 300 olutta kuukaudessa(aivan sairas määrä!)
Nyt kuukauden aikana mennyt 38 olutta, eli suunta on parempaan päin.
Täysraittiutta en tässä vaiheessa olekaan etsimässä, kunhan pääsen eroon tuosta vittumaisesta tavasta litkiä kaljaa, kun ei ole muutakaan tekemistä…
300 olutta kuukaudessa…?
Alkoiko maistumaan saippualle?
Itse join lähemmäksi 500 kuukaudessa ja saippualle alkoi todellakin maistua.
Toivottavasti onnistut vähentämään järkevälle tasolle.
Ei alkanut maistumaan yhtään sen pahemmalta kuin ennenkään.
Tuli vaan olo, että tämä ei ole enää tervettä eikä terveellistä.
Vähempikin ehkä riittää…
Erakkomies, hienosti oot pystynyt vähentämään! 
Mulle tuli kans samanlainen herätys viime vuonna, että nyt on vähennettävä niitä jäätäviä määriä. Ja isot tölkit vaihdoin pieniin, sekin helpotti paljon. Tosiaan, kyllä sitä vähemmälläkin pärjää. Tsemppiä!
Kiitokset tsempeistä. Mulle tärkeintä on se, että pääsen eroon tuosta tavasta. Vähän niinkuin pari vuotta sitten lopetin tupakanpolton. Vaikeinta oli luopua siitä tavasta. Siihen pitäisi vaan yrittää keksiä jotain korvaavaa juttua. Toistaiseksi mennyt paremmin kuin ajattelin. Mulla lähtökohtana ollut se, etten stressaa liikaa tällä asialla. Ajattelen asiaa pitkällä tähtäimellä enkä kuukausiperiodilla.
Hyvin vähennetty ErakkoMies! Mullakin on pahimmillaan mennyt pidemmän aikaa suunnilleen tuo 300 tölkkiä/kk… On se vaan hurja määrä, inhottaa oikeen nyt kun asiaa ajattelee. Nyt tilanne onneksi huomattavasti parempi.
Hienoa kuulla, että olet onnistunut vähentämään. Tästä se lähtee pikkuhiljaa,absolutistia minusta tuskin tulee , mutta joku järki tähän kaljoitteluun varmaan tulee.
Tuo tapakysymys on mielenkiintoinen. Oon miettinyt kans omalla kohallani että mikä tässä juomisessa on vaan tapaa. Esim.kun ostin tässä joku aika sitten 0% oluita, niin ihan samalla tavalla niitä piti kiskoa ja rentoilla sohvalla, juoda tietty määrä. Ja rupesin miettimään että mikähän järki tässä on, kun ne on alkoholittomia oluita. 
Oon sitten yrittänyt noilla kaljoilla ja kokiksella harjotella sellasta muutaman juomista, jospa se sitten onnistuis oikeidenkin oluiden kanssa. Mutta hämmentävää miten samanlaista se juominen oli, vaikka ilman prosentteja.
Olin kans aikoinaan passiivinen tupakoitsija. Tai tuolla nimellä sitä ainaki silloin kutsuttiin. 
Eli poltin tietyissä tilanteissa, mutta en kokenut olevani riippuvainen nikotiinista. Hämmästelin lähinnä sitä kun muut veti hermosauhuja ja itellä ei tuntunut missään. Sen takia sen kai lopetinkin. Mutta, oli yllättävän vaikeaa luopua siitä TAVASTA. Se on kyllä jännä miten sitä koukuttuu asioihin kun niitä tarpeeksi tekee.