Se on juuri noin. Lisäksi meistä jokainen on ottanut ne ensimmäiset haparoivat askeleet raittiuteen pyrkiessä. Päätös ja aito halu ovat ne tärkeimmät. Ja se ettei jää yksin.
Tuttua. Juurikin mainitsemasi esimerkin koitin purkaa atomeiksi, kun piti tehdä retkahduksen ketjuanalyysi. Muista, että onnistumisesta seuraavaa tunnetta ei tarvitse muuttaa tai hillitä. Se pitää vain tunnistaa ja oppia sen reaktiona uusi toiminta.
Jotain tuollaista olen itsekin monta kertaa miettinyt. Helpotus on valtava, kun pääsee pakonomaisesta juomisesta eroon. Kun on aidosti vapaa valitsemaan.
@Soberista ja @Porkkana tervetuloa kirjoittamaan.
Päivä kerrallaan, hetket hengitellen, kevättä odottaen, auringolle hymyillen.
Jokainen lähtee päivästä 0 taivaltamaan. Hissukseen hyvä tulee
Vieläköhän keksisin jonkin kannustavan kliseen ehkä sen että , ”mikä ei tapa, vahvistaa”
Raitistumalla ei menetä kuin kurjuutensa…
Nyt on kyllä pakko sanoa, että kun seuraavan kerran maalaan keittiönkaapit mökillä, haluan ne just tuolla samaa sävyä kun on @Setämies avatar! Tuo S-ympyrä on niin hienon värinen (ainakin mun puhelimella) että kihisen kateudesta. En tiedä, millä perusteella Setämies sai tuon värin tän viikon järjestelmäpäivityksessä, mutta olet takuulla ansainnut sen, ole ylpeä siitä! Muillakin on kyllä kivoja sävyjä.
Nyt kun asiasta mainitset, niin aika komea väri tuo kieltämättä on.
Ehkä sen vuoksi on siihen kuvan laittaminen jäänyt, kun pallero ei ole silmiin sattunut.
Ei aleta korjaamaan mitään mikä ei ole rikki.
Huh, huh. Nukuin järkyttävän huonosti tai oikeammin tuntuu siltä, kuin en olisi nukkunut ollenkaan, vaikka menin sänkyyn eilen rättiväsyneenä. Osasin odottaa tätä, niin monta vuotta olen mennyt humalassa nukkumaan, ettei keho-parkani enää tiedä miten nukahtaa ilman känniä. Hengittelin pimeässä ja päätin, etten panikoi. Tätä voi kai nyt sitten kestää vielä viikkoja, mutta jossakin vaiheessa
Soberistakin oppii taas nukkumaan terveen ihmisen yöunta. Päivällä oli pakko ottaa pienet päikkärit että jaksoin taas kirjoittaa (=työtäni).
Olo on tänään ollut aika herkkä ja itkuinen. Rakastettu on kuollut (=alkoholi) ja täällä minä kuljen lohduttomana ja kaipaan vanhaa kiduttajaani, vaikka samalla tiedän kirkkaasti, etten halua enää koskaan juoda.
Eilen oli vieraita ja ilmoitin heille hyvissä ajoin, etten enää juo. Olin henkisesti valmistautunut kysymykseen, jonka esittämiseen ei mennyt kuin pari minuuttia siitä, kuin vieraat olivat saapuneet: “Miksi et juo?”. “Miksi et polta tupakkaa”, minä vastasin ja hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen kumpusi sitten ihan fiksu keskustelu siitä, ettei kenelläkään ole velvollisuutta valaista muita siitä miksi ei käytä huumaavia aineita ja ettei muiden tarvitse kieltäytyä juomasta vain siksi, että yksi kieltäytyy. Tämä on kyllä jotenkin niin suomalainen juttu, että juomattomuutta pitää selittää.
Päivän triggeritarkkailurapsa: Halu palkita jokin käyttäytyminen toistuu, ja nyt myös halu täyttää tyhjyyden, itkuisuuden ja väsymyksen tunne pullollisella viiniä, ts. halu paeta omia tunteita.
Illan ohjelmaan kuuluu 90 minuutin yinjooga, kamomillatee ja tv:n katselu. Toivottavasti ensi yö sujuu edes pikkaisen paremmin kuin edellinen.
Mukavaa perjantaita kaikille!
Se alkaa pikkuhiljaa siitä helpottamaan sekä nukahtaminen että itse nukkuminen. Eipä tuossa juovassakaan vaiheessa uni ollut hyvää. Päinvastoin. Ensin se nuijanukutus ja sitten yöllä herääminen siihen ikävään tunteeseen, että mitä tulikaan taas tehtyä. Yön pimeinä tunteina lupaukset itselle, että ei koskaan enää ja sitten sama meno huomenna taas. Huh.
Ottaa aikansa kunnes uni normalisoituu, varmasti yksilöllistä kauanko siinä menee. Itsellä alkaa lähestyä kolme kuukautta raittiutta ja unet ovat olleet laadukkaita jo hyvän aikaa. Vieläkin kyllä tuntuu oudolle, että illalla nukuttaa, eikä vaan väsytä Juovanakin aikana siis monesti illalla väsytti, mutta unen päästä kiinni saaminen oli tuhottoman vaikeaa, ellei sitten alkoholilla sammuttanut itseään, jolloin unen laatu oli taas surkeaa. Hyvät yöunet ovat ehdottomasti parasta antia mitä raittius tuo tullessaan
Aihe laittoi kirjoittamaan. Unesta…
Juodessa, tuttua monelle, illalla juominen väsytti ja nukahdin kuin saunalyhty, vähän kuin sammumalla. Aamuyöstä kuin kelloleen herääminen, henkinen pahaolo ja varmasti fyysinenkin. Tosi vaikea uudelleen saada unesta kiinni. Sitten aamulla tokkurassa, väsyneenä ylös.
Nyt 11vkoa raittiutta takana. Unen laatu on parantunut merkittävästi. Parani noin kuukauden raittiuden jälkeen. Illalla alkaa nukuttamaan normaalisti päivän touhut, ei juomalla hankittu väsymys. Välillä nukun koko yön yhtä pötköä, mutta yleensä edelleenkin herään kerran aamuyöllä, mutta erona entiseen, nukahdan nopeasti uudelleen. (Herääminen yöllä kuulemma saattaa johtua myös iästä, kun tuo mittari paukkuu kohta 47, keski-ikä, ei enää lapsen unta ) Ja mikä tärkeintä, aamulla olen virkeä, jopa työaamuina, kunhan pääsen ensin sängystä, niin virkistyn.
Minulla oli se viikon “kuntomittaus” ja siinä yksi merkittävä osa-alue oli uni ja palautuminen. Käppyröissä näkyi hienosti että yön aikana palaudun tosi hyvin, aamuyön havahtumisesta huolimatta. Huh, mitähän käyrät olis näyttänyt juodessa, hui, olin NIIN väsynyt, henkisesti ihan raunio.
@kaaosteoria66 , @Ikaros, @Metsanpoika. Istun täällä ja nyökkäilen lukiessani viestejänne. Viime yö meni jo paremmin, vaikka heräsin kahteen kertaan siihen, että tuntui kuin olisin joutunut muurahaispesään. Ehkä jokin neurologinen reaktio juomisen lopettamiseen? Luin hetken ja sitten uni tuli uudestaan. Kävin illalla 90 minuutin yin-joogassa, se auttoi aukaisemaan lihasjumeja ja rentoutti niin että oli helppoa mennä nukkumaan.
Ja joo, humalaisen uni on riippuvuuden synnyttämistä harhoista yksi suurimpia ja myös koukuttavimpia, ainakin minun kokemukseni mukaan. Viiniä illalla naamaan ja eikös tule rentous ja ihana uni! No, ei tule. Tai siis uni tulee, mutta se on humalaisen rauhatonta unta jossa aivot eikä mikään muukaan palaudu, synnyttää vain kehossa lisästressiä, johon herää siinä kolmen-neljän maissa hikisenä, ahdistuneena ja katuvaisena. Sitten seuraavana päivän puolittain nuokkuu iltaan asti ja lääkitsee sitten taas pahaa oloaan viinillä ja kehä on sulkeutunut.
3 selvää päivää ja minua on selkeästi auttanut eniten se, että olen tarkkaillut avoimin mielin triggereitäni. Kirjaan ne toipumisvihkooni siinä järjestyksessä kun niitä tulee ja se tuntuu oudon vapauttavalle. Saan etäisyyttä: siinä se on, juomiseen kannustava päähänpisto, johon minun ei tarvitse millään tavoin reagoida. Toivon, että ajan myötä näistä syntyy selkeä kuvio jota voin vaikkapa vuoden päästä tarkastella etäisyyden päästä ja todeta, että hei, hyvä sinä, paljastit aivojen suoltaman valheiden verkoston ja vapauduit. Tänään teen kirjoitushommia ja kun kello lähestyy neljää, lähden pitkälle kävelylle jonka päätteeksi saunon ja vietän loppuillan televisioon äärellä. Tänäänkään minun ei tarvitse juoda.
Mukavaa raitista lauantaita kaikille!
Aika moni alkoholisti on kertonut, että noin 3-4 viikon raittiuden jälkeen uni “normalisoituu” . Ja usein, kuten itsellekin kävi, sen huomaa vasta jälkikäteen.
Lisäksi on hyvä muistaa, että nukkuminen on paljon muutakin kuin raittiutta. On yksilöllisiä eroja ja eri elintapoja, jotka vaikuttavat. Eli mitään ihmeparanemista ei välttämättä tapahdu, mutta aivan varmasti uni on parempaa raittiina kuin juoppona.
Lyhyt rapsa viikonlopun päätteeksi, että selvinpäin talsitaan edelleen. Ihana tapaaminen rakkaan naisporukan kanssa, kodin järjestelyä ja avannossa käyntiä. Mikä tärkeintä, eilen pitkä rehellinen keskustelu puolisoni kanssa, joka jaksa edelleen seistä vierelläni, tukea ja rakastaa. Tänään uskalsin myös tehdä sen, että soitin ääniviestin aikuisille pojilleni, missä kerroin, että olen vihdoin hakeutunut hoitoon, että olen pahoillani kaikesta huolesta minkä olen heille aiheuttanut, että olen valmis puhumaan kaikesta tästä heidän kanssaan jos heillä on tarve ja että rakastan heitä, kuten olen aina tehnyt.
Olen yrittänyt raitistua niin monta kertaa aiemmin siinä onnistumatta. Tämä kerta poikkeaa kaikista aiemmista siinä, että seison nyt monen tukijalan varassa: vuoden kestävä hoito-ohjelma, johon kuuluu päivittäisiä tehtäviä ja pari ryhmätapaamista viikossa, päivittäinen sitoutuminen tänne plinkkiin ja rehellisyys aviomiehen ja lasten kanssa, jotka tulivat niin onnelliseksi viestistäni tänään.
Nyt en jaksa enempää kirjoittaa, nukahdan istualleni, toivottavasti yöuni vihdoin muuttuisi paremmaksi. Kaikkea hyvää kaikille!
Olipa hieno viesti @Soberista. Olen iloinen myös perheenjäsentesi puolesta. Olit rohkea, kun otit asian puheeksi jälkikasvun kanssa. Miesväki on varmaan todella helpottunut. Itse olen perheestä, jossa alkoholismista on aina visusti vaiettu, ja se on ollut valtava virtahepo olohuoneessa myös aikuisiällä. Toisinkin voi toimia!
Kiitos, @Olga. Olen pahoillani virtahevosta, jota olet saanut kantaa harteillasi. Itselläni on niin helpottunut olo, mikä on vain parantunut siitä, että pojat ovat vuorotelleen soitelleet, ja halunneet kannustaa ja jutella. Puhumattomuus aivan kuten salailu ja piilottelu on niin raskasta, huh.
Taas on päivä kuin varkain lipunut iltaan, enkä ole ehtinyt kirjoittaa ajan kanssa. Nyt taas ihan poikki, kuten eilenkin enkä kuitenkaan onnistunut viime yönä(kään) nukahtamaan ennen kello kahta. Ne samat muurahaiset kiipesivät lihaksia pitkin ja pitivät hereillä. Tänään menin reippaasti lääkäriin ja pyysin saada nukahtamislääkkeitä, joihin en ole joutunut turvautumaan aikoihin. Hätä ei lue lakia, viisi huonoa yötä takana ja vitsit alkaa olla vähissä. Juomaan en aio kuitenkaan sortua sillä tänään niin kuin huomenna minun ei tarvitse juoda. Öitä! Huomisiin.
Iltaa kaikille junasta jossakin Jyväskylän ja Helsingin väliä. Toinen työpäivä uusissa hommissa, eka tapaaminen tiimin kanssa ja innostavaa oli. Uusi esihenkilö vei minut ennen junalle lähtöä syömään ja ehdotti viinilasillista ja kuulkaapas rakkaat kanssatallustajat, suustani putkahti ilman että olin asiaa harjoitellut, että kiitos, mutta en käytä alkoholia. Noin vain, suit sait sukkelaan, ja sitten pomo tarjoisi holittomat oluet ja hyvältä maistui. Minua ei siis triggeröi alkoholin maku, tölkit tai pullot vaan ihan muut asiat, eli turvallisilla vesillä seilattiin.
Kuudes päivä selvin päin, eikä minun tänäänkään tarvitse juoda, mikä helpotus.
Viikko selvinpäin, en muista koska olisin ollut niin pitkään juomatta! Töitä, lenkki, avanto, sauna, iltapala ja dekkarisarja telkusta. Nyt nukkumaan siinä toivossa, että yöunet alkavat vähitellen parantua. Olen ottanut ohjeistanne vaarin ja nyt löytyy vitamiinipurkkia toisen perään keittiön pöydältä. Öitä!
Onneksi olkoon viikosta. Toivottavasti nukuttaa ja jos ei vielä niin sille pitää antaa aikaa. B vitamiini on tosiaan se mikä saattaa olla heikoilla juomiskauden jälkeen. Kyllä se helpottaa. Hyvää yötä.
Hienoa lukea @Soberista raittiuden alkumatkastasi. Voisin väittää että noinkin pitkän ja hartaan juomisen jälkeen ihan kaikki on taas uutta elämää ja tunteet tulee jyrän lailla vastaan. Enää et turruta kaikkea viinillä. Olen susta ylpeä ja voin vain kuvitella kuinka ylpeitä läheisesi ovat sinusta.
Pidä pintasi nyt varsinkin alussa ja silloinkin kun tunnet olevasi selvillä vesillä ja turvassa viinanhimon päähänpistoilta et kyllähän tässä nyt yhden lasin pystyy ottamaan. Sillä niitä tulee.
Mutta tee päätös joka päivä kun heräät että tänään en juo. Tänäänkään minun ei enää tarvitse juoda.
Ja kun tulee vaikea hetki muista se tunne kun olit tilanteessa että juomisen on loputtava.
Näistä asioista on helppo puhua koska kokemus.
Kaikilla täällä meillä on juomisesta ja sen lopettamisesta kokemusta ja hyvä niin sillä vertaistuki on tärkeää.
Eikö olekkin mahtavaa herätä aamuun ilman pöhöttönyttä krapulaa. Vaikka alkuviikot menee väsymyksessä. Jaksa kirjoittaa tänne tuntemuksia.
ehkä sen että , ”mikä ei tapa, vahvistaa”
Juovanakin aikana siis monesti illalla väsytti, mutta unen päästä kiinni saaminen oli tuhottoman vaikeaa, ellei sitten alkoholilla sammuttanut itseään, jolloin unen laatu oli taas surkeaa. Hyvät yöunet ovat ehdottomasti parasta antia mitä raittius tuo tullessaan 
. Istun täällä ja nyökkäilen lukiessani viestejänne. Viime yö meni jo paremmin, vaikka heräsin kahteen kertaan siihen, että tuntui kuin olisin joutunut muurahaispesään. Ehkä jokin neurologinen reaktio juomisen lopettamiseen? Luin hetken ja sitten uni tuli uudestaan. Kävin illalla 90 minuutin yin-joogassa, se auttoi aukaisemaan lihasjumeja ja rentoutti niin että oli helppoa mennä nukkumaan.