Olen seurannut kirjoituksianne taistellessani oman alkoholiriippuvuuteni kanssa ja saanut teidän kokemuksistanne ja ajatuksistanne paljon lohtua. Avaan esimerkkejänne seuraten oman ketjun, minne kirjaan päivittäin edistymistäni ja ajatuksiani raitistumiseen liittyen, se näyttää auttaneen monta teistä raitistumisen polulla. Toivottavasti se sitouttaa myös minut pysymään tästä päivästä lähtien kaidalla polulla.
Istun työhuoneessani kotona jossakin päin Helsinkiä, katselen lumisadetta ja tunnen niin suurta surua, epätoivoakin, että luulen hajoavani. Olen jälleen kerran pettänyt rakkaan, ihanan puolisoni juomalla salaa hänen viimeisenä iltanaan kotona (työkommennuksella ulkomailla) mistä jäin tietenkin kiinni, koska käytökseni oli humalaisena outoa ja ilta oli pilalla. Sitä yritettiin sitten setviä aamulla etäyhteydellä, mikä oli todella ahdistavaa ja epätoivoista eikä loppunut hyvin. Uskon, että olen nyt saavuttanut sen kuuluisan pohjanoteerauksen, mistä ei ole kuin yksi tie ulos, jos haluan pelastaa parisuhteeni ja oman elämäni: raitistuminen.
Hirvittää sanoa tämä ääneen, mutta:
Olen juonut vuosikymmeniä liikaa, joista viimeiset kymmenen iltaisin ja aina salaa.
Kaksi pulloa viiniä menee heittämällä kurkusta alas, ja sitten maistuu uni.
Urheilen, hoidan työni kunnialla, ylisuoritan elämää, teen mitä tahansa, ettei riippuvuuteni paljastu. Ja kuitenkin se näkyy kilometrien päähän, niin riippuvuudet tekevät, vaikka uskottelemme itsellemme muuta siitä huolimatta, että peilissä kohtaamme aamuisin samat sameat silmät, turvonneet kasvot ja vyötärölle kertyneet kilot.
Vihaan riippuvuutta itsessäni, todella VIHAAN. Joka aamu haluan raitistua, mutta kun kello lähenee viittä, alkaa mieli muuttua. Jospa vielä tänään, aina sitä voi huomenna lopettaa. Tylsääkin on, väsyttää, eikä mikään huvita, siispä Alkon kautta kotisohvalle katsomaan loputtomia tv-sarjoja, joista en muista mitään seuraavana päivänä.
Kaikki se aika, minkä olen käyttänyt juomiseen, sen sijaan että olisin lukenut, joogannut, tehnyt käsitöitä ja laittanut ruokaa selvinpäin, sitä en saa takaisin. Haluan kuitenkin uskoa, että tulevaisuutta on minullakin ja voin päästä tästä helvetistä ulos, vaikka minulle on vielä epäselvää, missä tie kulkee.
Lopettaminen pelottaa. Ei siksi, etten haluaisi luopua alkoholista, haluan todellakin, mutta pelkään kuollakseni iltaa ja sitä tunnetta, kuin joku kidnappaa aivoni ja vie mennessään. Miten päästä siitä avuttomuudesta minkä tunne synnyttää ja voimaantua sen sijaan että juoksen sen komennuksessa kuin päätön kana?
Monet kirjottavat siitä, miten tärkeää on luoda uusia rutiineja juomisen tilalle. Tähän ohjeeseen takerrun kuin oljenkorteen ja luon uutta tekemistä kello 18 ja 21 välille, joka on se aika, jolloin tavallisesti juon. Urheilemista, kävelyitä, meditaatiota, käsitöitä, lukemista, sitten kun taas pystyn siihen keskittymään. Kolme tuntia ei ole lopultakaan pitkä aika, eihän?
Itkettää, mutta nyt minun on koottava itseni ja jatkettava töitä. Palaan illalla kuittaamaan, että tämä on raitistumiseni ensimmäinen päivä.
Onnea hyvästä päätöksestä @Soberista
Tarinasi kuullosti pitkälti omaltani.
Vaikka kuullostaa typerältä, niin minua auttoi “hetki kerrallaan” ja “päivä kerrallaan” ohjeet. Keskity siihen. Eka raitis ilta oli minulle vaikein, toinen hiukan helpompi. Ensimmäinen raitis viikko oli minulle vaikea, toinen vähän helpompi. Ensimmäinen kuukausi oli minulle pitkä ja haastava, mutta toinen huomattavasti helpompi.
En tiedä onko tästä tiedosta sinulle apua, mutta itselleni vaikealla hetkellä oli apu tiedosta, että huomenna helpottaa pykälän verran.
Tsemppiä matkaan aamulla et kadu yhtäkään raitista iltaa
”Tänään en juo” on ollut paras vinkki plinkki sivustolta. Tämä kiveen hakattu toteamus on vapauttanut uskomattoman määrän energiaa. Minun ei tarvitse koko ajan huolehtia juomisesta tai juomattomuudesta. Tällä pääset alkuun, mutta hae vertaistukea ryhmistä, kun aika on kypsä.
Olet tehnyt jo suuren työn itsesi kanssa, kun kirjoitit tänne. Lähetän sinulle onnen potkun takamukselle ja sillä tönäisyllä lähdet kulkemaan tietäsi!
Tervetuloa @Soberista. Olisin itse voinut kirjoittaa tuon ja kuten muutkin kirjoittivat täältä löytyy kohtalotovereita. En tiedä miksi, mutta juurikin tuollaisissa kriittisissä hetkissä kun ehdottomasti ei saisi juoda, sitä juo. Se on varmaan se addiktion pimeä puoli, joka haluaa viedä kaiken. Älä lannistu. Nyt oma hyvinvointi edelle niin kumppanikin huomaa, että olet tosissasi raitistumisen kanssa. Polku voi olla hyvin kiemurainen tai sitten ei. Hetki kerrallaan. Itsellä on auttanut tänne kirjoittaminen, instan sobertilit, mutta kun huomasin että se ei riitä hain apua työterveydestä. Sen kautta pääsin päihdepolille. Yksin harva onnistuu tai edes jaksaa. Eikä ole pakko. Kaikkea ei tarvitse suorittaa kuten minäkin tein ja aloin suorittaa raittiutta. Apua on saatavilla. Hieno päätös, että olet täällä. Hetki kerrallaan se helpottaa kyllä.
Tervetuloa palstalle!
Olen aivan ehdottomasti tullut oikeaan paikkaan. Hyvin paljon niin kovin tutun kuuloisia ajatuksia sinullakin tuntuu olevan, et todellakaan ole yksin tuossa tilanteessasi.
Oman matkani teki myös huomattavasti helpommaksi, kun oivalsin alkaa elämään raitista elämää, enkä keskittynyt siihen, että jätän juomisen.
Mietin miten muut raittiit ihmiset elävät elämäänsä, ja aloin periaatteessa vain toistamaan perässä.
Ei ilman alkoholia elämisessä ole lopulta mitään ihmeellistä, suuri osa ihmisistä elää niin joka tapauksessa asiaa mitenkään aktiivisesti tiedostamatta.
Siinä vain kestää hetken, että tajuaa, että ei alkoholi todellakaan pyöritäkään tätä maailmaa.
“En tiedä miksi, mutta juurikin tuollaisissa kriittisissä hetkissä kun ehdottomasti ei saisi juoda, sitä juo.”
Itselläkin on jano monesti tullut juuri silloin kuin ei saisi juoda, etenkin takavuosina. Yksi läheiseni on alkoholisti, enkä juo hänen seurassaan. Oli joskus tuskaa.
Sen sijaan kun juomisen lopettaakin oma-aloitteisesti, se on helppoa.
Moikka,
olen aivan samanlaisessa tilanteessa kanssasi! Olen tällä palstalla alle viikon verran vieraillut, lueskellut muiden tarinoita ja nyt päätin rohkaistua, ja pistää viestiä. Itse olen viinin (lue "laadukkaan) tissuttelija, ollut jo vuosia. Tilanne on pahentunut viimeisen vuoden aikana, jäädessäni kokopäiväiseksi opiskelijaksi töistäni ja tissuttelua on ollut muutaman kerran jopa viikossa. Tilanne on vaihdellut, mutta vaikutusta vaativien opintojen eteenpäin saattamiseksi on ollut “ilmassa” ja se, sekä oma kyllästyminen “alko-ajatuksiin” lopulta sai hakemaan apua netistä ja löysin tämän palstan.
Olen ollut valtavan onnellinen (voiko näin edes sanoa) siitä, että muitakin samassa tilanteessa rämpijöitä on ja olen saanut jo tähän mennessä apua omaan ajatteluun.
Siis tervetuloa @Soberista mukaan, ollaan hengessä mukana ja virtuaaliset halit täältä samoilta asuinnurkilta
Tsau @Porkkana, itse kuulun varmaan enempi Vähentäjiin, mutta olen niin ikään saanut merkittävästi apua täältä Plinkin yhteisöstä. Game changer suorastaan niin kuin lontooksi sanottaisiin! Olen vähentänyt alkoholinkäyttöä enemmän kuin aluksi “suunnittelin”, jos nyt niin voi sanoa.
Plinkistä saa sopivaa henkistä tukea. Ja kun tänne tulee lukemaan, on yleensä jo jonkun mietintätuokion juomisensa päältä viettänyt. Prosessi on siis alkanut.
Kiitos @Metsanpoika, lohduttavaa lukea viestiäsi . Keskittyminen yhteen päivään kerralla tuntuu rajalliselle ja järkevälle verrattuna ajatukseen loppuelämästä. Vaikka toki siis tähtäimessä on juurikin se loppuelämä Hyvää raitista torstaita sinulle!
Kiitos ! Otan nyt kaikki työvälineet käyttöön onnistuakseni raitistumisessa: plinkin, nettikurssin, instan, podit ja kirjat, jotka kertovat raitistumisesta.
Miten viisaasti kirjoitat! Ja juurikin tuo, että suuri osa ihmisistä ei - onneksi - elä alkoholintäytteistä vapaa-aikaa. Yritän nyt löytää tien takaisin siihen minään, joka noin kaksikymmentä vuotta sitten ei olisi saanut päähänsä juoda viiniä ja skumppaa muuta kuin juhlissa, jos edes silloin.
Se on juuri näin, henkistä tukea sellaisilta, jotka ymmärtävät tilanteen, täältä saa. Huomasin itse, miten vääristyneeksi oma alko-ajattelu alkoi pikkuhiljaa kääntyä ja kuinka se alkoi hallitsemaan omaa allakkaa…lopulta inhosin itseäni ja “vinoutuneita” ajatuksia. Päätin sen vuoksi, että en lähde vähentelemään vaan lopetan kerralla niin eipähän tarvitse miettiä asiaa enää lainkaan ts. en lähde pelailemaan sallituilla tissutteluhetkillä. Näillä ajatuksilla kohti viikonloppua, normaalisti olisin tänään torstaina jo noutanut viinitonkan, mutta sitä en tee. Päivä kerrallaan, päättäväisesti.
Kuten aiemmassa viestissä laitoitkin, olisimpa tiennyt myös itse parikymmentä vuotta sitten, että skumpasta ja viinistä tulisi itselle ongelma! Tutustuin vasta täysi-ikäisenä alkoon ja tulin mielestäni sen kanssa ihan hyvin toimeen, keskittyen oikeisiin juhlahetkiin ja yhdessä olemiseen… Jokainenhan itse tietää, minkälaisten määrien jälkeen juominen alkaa olla ongelma ja mikä on se viimeinen “niitti”. En tykännyt enää lopulta lainkaan itsestäni, kuinka huijasin itseäni viinilasillisella (ja toisella) iltaisin ja lopulta ymmärsin, että hauskuus on kyseisestä tekemisestä kaukana… palkitsin itseäni milloin mistäkin syystä, liikunnasta, hyvästä ruuasta tai hyvästä tenttituloksesta, you name it… Puolisoni reissutöiden vuoksi tämä oma iltaharrastus pääsi ryöpsähtämään, salaa siis häneltäkin. Näillä ajatuksilla kohti viikonloppua, jota en aio suorittaa (peläten ajatusta viinilasillisesta) vaan rauhallisin ja päättäväisin mielin. Kyllä se tästä, päivä ja ajatus kerrallaan @Soberista
Tervetuloa, uusi päivä ja uusi elämä! Olen sitten eilisen viestini edistänyt raitistumistani eri tavoin. Liittynyt raitistumista tukevalle nettikurssille, kuunnellut kävellessä aiheeseen liittyvää podcastia ja alkanut pitää päiväkirjaa tiestä, jonka alkumetrejä vielä huterin jaloin taitan. Voin kuulkaa kertoa, että suurin helpotus oli kirjoittaa tänne ja saada niin monta hienoa vastausta tuskaiseen huutooni. En ole enää yksin ongelmani kanssa. Meitä on täällä monta ja vaikka emme seiso kaikki samassa kohtaa raitistumisen tietä, olemme täällä yhdessä, toisiamme tukien. En ollut ymmärtänyt, miten valtava voimavara ryhmän tuki on. Kiitos siitä teille!
Olen raahannut alkoholiongelmaani perässäni yli vuosikymmenen kuin valtamerilaivan ankkuria osaamatta katkaista kettinki. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että tässä sitä nyt parhaillaan sahataan poikki ja että minäkin saan vielä kerran purjehtia kohti turvallisempia vesiä. Toki ymmärrän, että olen vasta matkani alussa ja että joka notkelman takana vaanii potentiaalinen triggeri, jonka voi voittaa ainoastaan olemalla jatkuvasti tietoinen matkasta jota taittaa. Pidän parhaillaan listaa niistä ymmärtääkseni mistä ne kumpuavat ja mitä tunteita ne minussa herättävät. Triggeröinti-listan kärjessä keikkuu komeana itsensä palkitseminen, joka toimii esimerkiksi näin: Vähänkin hankalampi työtehtävä on selätetty ja samalla sekuntilla aivoissa syttyy kirkas valo, tätä juhlitaan illalla skumpalla ja viinillä! Järkyttävää ja surullista.
Näillä mennään kohti raitista torstaita ja vaikka illalla tulee vieraita, ei minun tarvitse tänään juoda. Ajatus tuntuu suurelta helpotukselta. Hyvää päivää kaikille!
Nyt on hyvä energia päällä, iso pyörä pyörimässä hienoa!
Olen 2kuukauden aikana opetellut uusia palkitsemistapoja.
Joku muu hyvä juoma. Olen maistellut erilaiset makuvissyt ja surutta ostellut kalliita tuoremehuja. Tykkään isännän kanssa skoolata iltaisin inkiväärishottia.
Saunominen pitkällä kaavalla rauhassa palkitsee. Siihen sitten joskus musiikkia tai lumihangessa pyörimistä tai kasvohoitoa kylkeen.
Pari kertaa olen palkinnut itseni hieronnalla.
Meinasi unohtua: hyvää ruokaa
Olen antanut itselleni aikaa, että uhraan yhden illan poissa kotoa -kuntosali+avantosauna.
…itselläni tämän kaltaisia palkintoja. On lähtenyt toimimaan…
aamulla et kadu yhtäkään raitista iltaa
. Keskittyminen yhteen päivään kerralla tuntuu rajalliselle ja järkevälle verrattuna ajatukseen loppuelämästä. Vaikka toki siis tähtäimessä on juurikin se loppuelämä 
Hyvää raitista torstaita sinulle!
