Valinnasta varmasti nautit, mutta jos arvostelusta, niin sulla on melkonen huumorintaju. 
Äh. Mitä minä nyt alan toisten tunteista huolehtimaan liikoja. Ei tällä 8 päivän raittiudella vielä kannata lähtee empaattisena kaikkia puolustamaan, vaan huolehtia, ettei itse ala juopotella. Ei tosin edes tee mieli.
Kaikenlaisia jeditaitoja sitä voi matkan varrella oppia varsinkin jos sattuu olemaan tilanteessa jossa ei aikuisten oikeasti ole muita vaihtoehtoja 
Usein se arvostelu muuten livenä osuu omaan nilkkaan. Kumma juttu vaikka hahmo itse olisi aivan tyynenä eikä tekisi mitään erityistä :mrgreen:
Vertaistukea on rohkaista ihmikstä ajattelemaan, myös kriittisesti.
Ja vertaistukea on sekin että näyttää esimerkkiä, osoittaa itse tarkistavansa edes jotain tietoja ennenkuin menee uskomaan tyrkytettyjä juttuja.
Juuri heikoilla ollessa tuo uskallus puuttuu ja siinäpä sitten ollaan kuljetettavissa.
Nimenomaan rohkaisu on vertaistukea, mielestäni.
Myös rohkaisu epäillä omaan päähäni jumittuneita uskomuksia ja ennakkoluuloja.
Ei tää sen vaikeampaa ole 
Olen vaan niin yliempaattinen, että tässä puolustin niiden valintoja, jotka haluavat turvaa uskonnosta tai vastaavasta raittiudelleen. Siis pointti oli se, että ei dissata ketään. Se on ikävää. Arvostelu aina latistaa, paitsi soikannelta, jolla on ne Jedi taidot.
Tässä yli viiden vuoden vertaistuessa olen saanut varmasti eniten niiltä keskustelijoilta jotka ovat nähneet kokonaisuudessa niitä osia ja faktoja jotka minulta ovat joko vanhojen uskomusten tai muiden silmälappujen takia jääneet huomaamatta , ja jotka ovat asiallisesti henkilökohtaisuuksiin menemättä myös kommentoineet ja kyselleet minulta mihin ne esittämäni katsomusmallit ja totuudentulkinnat perustuvat.
Siinäpä sitten on ollut pakko itsekin miettiä onko niillä todellakin joku peruste vai onko taustalla pelkkää sokeaa uskoa jonkun muun selityksiin, jotain pelkoa tai ajattelun laiskuutta… tai kenties vain turhaa epäluuloa ja pelkän pintakerroksen perusteella tehtyjä johtopäätöksiä.
No joo, täytyy myöntää, että onhan täällä ollut myös keskusteluja joista luultavasti kukaan ei ole oppinut mitään.
Ja keskusteluja jotka eivät minun ymmärrykseni mukaan ole edes olleet keskusteluja, toisinaan omaan napaan tuijottavia monologien pötköjä joiden ansio tietysti on kirjoitustaidon kehittymisessä–ehkä hyvä sekin.
Kyllä akupunktiopiikit korvissa on varmasti terveellisempi vaihtoehto raitistumisen tueksi kuin vaikkapa Quetiapin Mylan pillereiden popsiminen. Kumpaakin sain itse aikoinaan A- klinikalta. Vain akupunktiopiikeistä koin saavani jotain positiivisia vaikutuksia. Sillä ei ole minulle sitten hevinvottua merkitystä oliko vaikutus todellinen vai lume. Pääasia kai on ettei siitä ole todistettavasti mitään haittavaikutuksia. Ketiapiinin syömisen merkitystä alkoholista irrottautumisen tueksi ja mielialan parantamiseksi en ymmärrä ihan vieläkään. En havainnut niiden popsimisessa mitään muuta kuin haittavaikutuksia. 
Täytyy muistaa että päihderiippuvuus ei ole fyysinen vika. Aika kevyesti voisi väittää päihderiippuvuuden olevan monille yliluonnollinen kokemus, joten on ihan ymmärrettävää että sellaisista ongelmista irti pääsemiseksi monet kokevat tarvitsevansa yliluonnollisia keinoja. Ylipäänsä kaikenlaisen hihhuloinnin tarpeellisuutta ihmiselle vähätellään näissä mekanistisen ihmiskuvan omaavissa kulttuureissa. Spirituaalisuus ja hihhulointi on aina ollut olennainen osa ihmisluontoa kaikkialla maailmassa tykkäsivät metsänreunojen miehet siitä tai eivät. Sen merkitystä ei pidä väheksyä vaikka tämän elämän osan todenperäisyyttä ei nykyisin tieteellisin menetelmin voi todistaakaan. Ja jos voisi se ei olisi enää spirituaalisuutta. Useimmille ihmisille mysteerit ja kaikki se mitä ei tiedetä modostaa tärkeän osan olemassaolon kokemusta. Elämä olis rampa ilman niitä. Elämästä puuttuisi jotain olennaista. Värit ja mausteet. Tärkeintä olisi oman turvallisuuden kannalta kuitenkin että pitää ne ohjat omissa käsissä eikä ala seurata johtajaa. Mutta muuten ajattelua ja mahdollisuuksia ei pitäisi ikinä väkivalloin rajoittaa vain siksi koska joku ajatus ei sovi siihen malliin mihin on tottunut.
Sydärikö <3. Samaa mieltä, antaa kaikkien kukkien kukkia.
Ainoastaan asiat kiistelee, ei ihmiset, eikä henkilökohtauksiin tarvitse mennä.
Kaikilla olennoilla on oikeus kurkottaa kohti valoa!
Joka Maataan Viljelee…
youtube.com/watch?v=4FNj-InhZoA
Semmoista se.
Jos kommentointi, asioiden kriittinen arviointi ja eri mieltä oleminen jollain konstilla saataisiin loppumaan, niin velmummaksi tämä maailma vaan menisi.
Silloinhan oikeassa ja totuuden tietäjänä olisi kussakin asiassa se, joka ensimmäisenä ehtisi oman uskonnon tai puolueen pyhistä kirjoista lukea lopottamaan edes jotenkin asiaa hipaisevan rämpsyn -ja sitten todistamaan käsi sydämellä että näin se on ja on oleva.
Skeptisyyskiellon vallitessa olisi sitten kaikkien muiden nieltävä epäilyksensä ja pidettävä turpansa kiiinni.
Kuten entinen kunnanjottaja joskus murjaisi; “ajan säästämiseksi vain lyhyehköt kannatuspuheenvuorot sallitaan…”
Vikkelästi kirjojaan selaavat moottoriturpaiset selittäjät saisivat vielä nykyistäkin enemmän arvovaltaa, ja hiljaisemmat mietiskelijät voisivat vaikka lähteä sammuttamaan kaljalla sitä maailmantuskaansa ja eiköhän vaan, pienessä pöhnässä sitten jo unohtuisikin se kritisointikielto. Voisi tulla hiukan harkitsematttomillakin sanakäänteillä kun viikkokausia olisi pidätellyt…
Ja ihan vakavasti ottaen, siinä on edelleen iso ero, tutkitaanko pöydän vastapuolella olevaa kaveroa pärstäkertoimen ja muun henkilökohtaisen olemuksen perusteella vai pysytäänkö asiassa, keskustellaan ja ollaan vaikka useampaakin mieltä niistä raamatuista ja ideologioista. Ihan hyväksi se on jokaiselle oppia että joskus tosiaan voivat asiat riidellä ja ihmiset niitä vertaillessa pysyä hyvinkin sovussa.
Kävi muuten niin mainio tuuri, että sain hankittua omaankin kirjahyllyyni piispa Juha Pihkalan ja Tähtitieteen professori Esko Valtaojan yhdessä julkaiseman kirjan “Nurkkaan ajettu Jumala?”. Joskus sen nopeasti luin, kirjastosta lainattuna, mutta nytpä sitten alan sitäkin ihan kaikessa rauhassa maistellen iltalukemisena nauttimaan.
Ja suosittelen kyllä muillekin, ei se ajattelu niin kauheeta ole… vaikka ottaakin aineksiksi kummankin puolen perusteluja.
Pätevä kirjavinkki ja aavistuksen jopa jedimäinen! Itse olen tietysti jo lukenut kaikki herrojen “mittelöt” :mrgreen:
Suosittelen tätä jatko-osaksi jos ensimmäinen uppoaa hyvin:
Musta se on päinvastoin. Ihmiset kiistelee. Asiat vain on.
Se on ihan hyvä että ihmiset kiistelevät koska jokainen kokee asiat eri tavoin. Parhaimmillaan se avartaa näkökenttää jos osataan kiistellä järkevästi. Mutta se on sitä henkilökohtaisuuksiin menemistä jos toinen alkaa dissata toisen toisenlaista kokemusta siksi koska se ei sovi omaan kokemusmaailmaan.
No niin. Tänne saatiin aikaiseksi tuttu, skeptical, vääntö päivässä (asiallisesti)… Jatkakaa…
Vuorovaikutus ja asioiden miettiminen eri totuuden osatekijöitä eri tavoin painotettuna ei mene kiistelyksi, ellei niihin sekoiteta kovin vahvoja tunnelatauksia jonkun enemmän uskomus-kuin tietoluonteisen maailmankatsomuksen puolesta.
Voin kyllä ihan heti tunnustaa, että aika pitkään minulla oli itselläni vaikeuksia juuri tuon asian kanssa - vaikka kaikki osaaset katsomuksissani eivät suostuneet loogisesti toimimaan, niin epoäilklä en uskaltanut -pelko siitä että jos jossain asiassa nyt antaisin ajattelulle periksi, voisi romahtaa mukana paljon hyvää ja loogista ajattelua oli kova.
Ja aivan turhaan. Ei tietenkään romahtanut muuta kuin juuri niitä korttitaloja joiden varjelemiseen meni niin perhanasti energiaa ja tunteet kuohuivat.
Asiat asioina, ja ihmisten kesken hyvä tahto sen pitäisi riittää. Totta on, että mikään asia ei ole irrallinen kokonaisuudesta, taustalla ovat aina niin taloudelliset edut , valta (joka kytkeytyy edelliseen) , nurkkakuntaiset meille ensin ja enemmän jne edut, ja tietysti aina jotain hyötyä joillekin on erilaisten aatteiden ja uskojen rakennelmista, mutta mitäs jos ihan rehellisesti tunnustetaan että ne ovat olemassa, ja todetaan sen kuuluvan osana siihen uuden tiedon etsimiseen- nostetaan nekin avoimesti pöydälle.
Jaa…ne halut tarinankerrontaan ja asioiden totuusarvon pistekeruuseen verbaalisen tason esiintuonnilla? Kyllä, usein ryhmässä paras puhuja, tarinankerronnan ja lavakarisman mestari onnistuu vakuuttamaan kuuloijat siitä että kun noin hyvin on kerrottu ja vertauksia vaatimattomuuden paskaiseen rättiin käärityn sankarikertomuksen muodossa on tunteisiinvetoavasti esitetty niin täytyyhän sen olla jotenkin parempi asia kuin huonopuheisen muutamalla änkyttävällä lauseella esittämä loogiseen ajatteluun ja pelkkiin faktoihin perustuva puheenvuoro tai kommentti.
Se nyt vaan on niin, paketti merkitsee usein enemmän kuin sisältö.
Vuorovaikutus voi olla avointa ja asiallista, parhaiten juuri silloin kun kenenkään ei tarvitse niin kovasti esiintyä eikä keskittyä siihen miten saa itsensä ujutettua puhumalla hikukan parempaan asemaan.
Keskustelun kannalta on useimmiten paljon parempi unohtaa ne omat asemat ja omat ominaisuudet suhteessa muihin, keskitytään vaan olennaiseen eli asioihin.
Pääasia että uskaltaudutaan myös epäilemään, yhtä paljon omia katsomuksia kuin muidenkin. Ja käsittelemään avoimesti molempia.
Helpottaisi kommentoida, jos muistaisi nuo askeleet. Kai ne netistä löytyy, jos etsii, mutta en jaksa.
Olen käynyt kolme kertaa AA-kokouksessa. Kaksi ensimmäistä kertaa oli 20 vuotta sitten aloittelevana tuurijuoppona. Viimeisin käynti tänä vuonna. Ei ainakaan noilla kolmella kerralla, kun kävin, niin edes yritetty opetella 12 käskyä. Siellä vaan jokainen kertoi omaa tarinaa vuorollaan. Se ohjelma sivussa vaikutti enemmän oheismateriaalilta. Kokemus oli positiivinen. Ilman sitä oheismateriaalia tuskin olisi noita kerhoja ympäri maailmaa. Siispä periaatteessa, vaikka se onkin eräänlainen vertaistuki, joka parantaa, niin loppupelissä se on AA oheishömppineen se, joka parantaa.
Mitä tietoja tulisi tarkistaa ennenkuin asettaa ryhmässä toiveensa siihen, että toisten omia kokemuksia kuuntelemalla AAn ohjelmasta ja lukemalla ohjelman sekä noudattamalla sitä omassa elämässään itselle sopivina annoksina, on koko saatanan monta ihmistä saanut kiinni raittiudesta ja elämästä?
Uskomuksiin perustuvan toimintasuunnitelman epäileminen on edelleen minusta ihan hyvä suhtautumistapa.
Mikäs sen tietää, hyvinkin voi sattua että vanha saunanrötisköni saa padan alta vinkeän tulikipinän just siihen hirrenkoloon johon veto ja viima on kerännyt tavallisen pölyn lisäksi herkemmin syttyvää nöhtää ja linnunpesän pehmusteita, nälkää paenneen hiiriperheen pesänjäänteitä ja katonraosta varissutta kutterinlastua. Siitä se voi lähteä, tulipalo.
Jos hyvin sattuu, saatanpa olla kotosalla, katsella kamarin ikkunan salusiinien raosta just sinne saunalle päin, tai kesäaikana vaikka retkottaa selälläni ihan saunan edessä ruohikolla, fundeerata pilvien toistensa tönimistä ja muutenkin olla ihan kuin valmiina siltä varalta jos jotain sattuisi tapahtumaan.
Ja kun sitten huomaisin, että sauhua se puskee, perstaantunut seinä, kyllä se palaa. Jotain tarttis tehdä, sen sitten ymmärtäisin minäkin.
Mitäs niitä vaihtoehtoja nyt olisi?
Voisin, tottakai, karata lähimpien naapureitten pihoille, huutaa sen minkä pystyisin, ja kun minä ihan perseeni pohjasta karjaisen, niin kuuluu se. Naapureille kiljuisin että nyt on kiirus! Äkkiä nyt joka aijä ja ämmä, ja kakarat kans, rukoilemaan että lakkaisi palamsta ja pikemmin hiukan takaperin, korjaantuisi sekin mikä jo on kärventynyt. Ja alkaisin itsekin kaikkia tuntemiani rukouksia ilmoille syytämään. Ja kuten ne sen suunnan oppineet sanovat, luovuttaisin ja uskoisin että kyllä se siitä…
Se minua eniten siinä konstissa arveluttaa, että jos ne naapurit sattuisivat olemaan kovinkin eriuskoisia, joku näitä luterilaisa, toinen hindu ja muut sitten spagettihirviön kannattajia tai Odinin , Ukon tai jonkun ihan niin vaikeaselkoisen jumalan miehiä etten osaisi edes oikein nimeä kirjoittaa, kuinkahan siinä kävisi?
Jos nyt sitten vielä sattuisi olemaan niin, että joku niistä korkeammista voimista tosiaan olisi olemassa, ja kykenevä sen saunapalon sammuttamaan, niin ryhtyisikö se semmoiseen hommaan? Kas kun yleensä sanopvat noitten jumalien olevan kovin kiukkuisia siitä jos muita, vääriä jumalia rukoillaan. Voisi kyllä, luonteensa mukaisesti, se voima vallan suuttua kun vääriä rukouksia kumminkin olisi yhtä paljon tai enemmänkin kuin sitä oikeaoppista, ja niin ne hyväätarkoittavat rukoukset sitten käytännössä kumoaisivat toisensa, jumala vittuuntuisi eikä laittaisi tikkua ristiin minun saunani puolesta.
En sit oikein tiedä.
Olisko kumminkin parempi soittaa palokunta ja ruveta itsekin syytämään vettä kärhäävään seinään sen minkä ehtii.
Ei se ny tähän alkoholismiin auta palokunnan soittaminen!
Sovelletaan nyt vähäsen, kun on tapana yrittää soveltaa omaksumiaan tietoja käytäntöön ja testata kuinka ne toimivat. Otetaan kaiken toivonsa heittänyt alkoholisti X. Hän soittaa terveyskeskukseen ja yrittää saada ajan lääkärille tai jollekin, apua olisi saatava ja heti. - Miten mahtaa käydä?
Tässähän oikein mykistyy sillä Metsämiehellä on näissä jutuissaan ideaa!
Se “korkeampi voima” ei ollessaan olemassa todellakaan ala sitä sinun saunaasi sammuttamaan. Sehän vain nauraa paskasesti, tanssii ympäriinsä ja piruuttaan saattaa vielä jemmata sen puhelimenkin sekä lopettaa veden tulon :mrgreen:
will.i.am - Feelin’ Myself
youtube.com/watch?v=VRuoR–LdqQ
Ilman muuta on, ja siksi vaikkapa alkoholin vuoksi hätään joutuneen on janon sammutukseen parasta nöyrtyä pyytämään avukseen lisävoimia, jos ei yksin ja omin voimin pärjää.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
