Kuulostaapa mahtavalta. Tuo AA on hieno paikka olemassa, jos tukea kaipaa. Itselläni päänsärky usein kertoo ahdistuksen katoamisesta. 
Puhhuijaa…
Kamala väsy. Jo tässä vaiheessa iltaa. Lieneekö syynä eilinen AA-pläjäys ja kolmena yönä nukutut 13 (2+4+7) tuntia…? Kävi olut tänään mielessä jokusen kerran. Haimme exän kanssa lapset päiväkodista yhdessä (meidän kodeilla välimatkaa n. 3km) ja menimme autollani kauppaan. Vanhempi tuli luokseni siksi aikaa kun nuorempi shoppaili äitinsä kanssa. Piti sitten meikäläisen viedä heidät äitinsä kotiin autollani, mutta keksinpä, että voin itse jäädä tänne ja lähteä iltakävelylle hakemaan autoni.
Jälkikäteen tuli mieleen, että olikohan joku a) liikunnallinen yritys b) en juo olutta kun “joudun” hakemaan autoni tai jotain siltä väliltä.
Nevertheless, aamu alkoi aika masentuneena, siitä sitten piristyi ja oli päivällä ihan kiva fiilis. Iltaa kohden sitten alkoi väsyttämään ja tuntumaan sellaiselta maansa myyneeltä. No, lopputulos on kuitenkin kotisohva, tonnikalasalaatti ja kivennäisvesi ja täyttä p…aa telkkarista. =) Huomenna sitten huima toinen AA-möte.
P
[poistettu asiatonta - Päihdelinkin toimitus]
Kuule Pärinä-P. En ihan käsitä sun viestejä. Luenko ne jotenkin väärin, mutta minusta sä rienaat. Toiset kertoo vaikeuksistaan ja sinä tunnut ilkkuvan… Kun joku näihin jorinoihisi reagoi, tärisetkö onnesta?
Se onneton on tehnyt tuota samaa vuosikaudet eri nickeillä. Minun mielestäni se on pelkästään ikävystyttävää ja tyhjänpäiväistä, ei niistä jutuista jaksa edes “provosoitua”. En jaksa edes lukea niitä.
[poistettu asiatonta - Päihdelinkin toimitus]
Kyllä AA-ryhmissä käy hyvännäköisiä naisia.
I agree, but I don´t care.
P
Hyvähyvä 
Yksi omista teemoistani oli ‘olla itse itseään fiksumpi’ ja tuo kuulostaa juuri siltä. Että tekee tiedostamattomia valintoja, jotka toimivat raittiuden edistäjänä.
Ja voi video, että tekee pahaa. Ei se, että on tässä ja nyt, vaan se, että unikaveria olisi vailla. =( Ero painaa… ero painaa…
Ihmissuhteet valitettavasti raitistumisen alussa vievät energian pois sieltä, missä sitä tarvitaan. Tunne-elämä on käymistilassa ja ihminen kiinnittyy helposti lähestulkoon keneen vain, joka ilmaisee empatiaa. Tämän takia esimerkiksi AA ei suosittele kummia vastakkaisesta sukupuolesta. Tai tietysti riippuu tyypistä 
En ollut koskaan aikaisemmin ennen raitistumistani elänyt yksin. Suoraan kotoa poikaystävän kanssa asumaan ja sitten naimisiin ja sitten lapset, sitten seuraava suhde jne… Minun piti opetella siihen, opetella olemaan oman itseni paras ystävä. Niin että vaikka olisin yksin, en kokisi sitä yksinäisyydeksi, vaan nauttisin olostani. Minulla on tämä Cricket-niminen kumppani loppuelämäni, 24/7, joten koin äärettömän tärkeäksi tulla itseni kanssa toimeen.
Jos alkuraittiuden kuohuihin ottaa toisen ihmisen tuekseen, täytyy olla todella, todella varma siitä, ettei se toinen kaatuessaan kaada minuakin. Ja kuka voi olla toisesta ihmisestä koskaan niin varma? Minun piti varmuuden vuoksi ottaa ero siitä entisestäkin, koska hänen mielestään minä olin mukavampi juovana…Jos vain olisin osannut juoda ‘oikein’
Mutta I feel for you: olisi ollut mukavaa käpertyä jonkun kainaloon ja kuulla toisen sanovan, että kaikki järjestyy kyllä, älä huoli.
Kainaloa ei ole tarjota, mutta ‘kaikki järjestyy kyllä, älä huoli’ Sulla on nyt vain yksi tehtävä. Kaikki muu järjestyy sen myötä, sitten kun aika on kypsä.
Ja taas noita AA-oppeja!! 
Mitähän muuta siellä opetetaan???..BUAHHAA!!! penkkihilleri on parasta terapiaa alkoholistille;o);o) eixje…;o) Muttakun siellä AA:ssa saa vaan Daisarien sijasta katsella suonokohjuja niin ottaahan se kupoliin;o);o);o)eixje…;o)?
Enpä tiedä, mihin tekstini hävisi väsyksissäni, mutta nounou, erosta se jokunen kuukausi ja kaikki vielä täysin auki ja rikki, ainakin omalta puoleltani. Kerran vuosikausia sitten halusin laastaria ja kun näin, mitä mitä se aiheutti, riitti. Olenhan tunteellinen. Kohta putoaa pää tyynyyn, vihdoin, jos nyt sitten napsahtaisi kunnon yöunet monen muutaman tosi lyhyen yöunen jälkeen…zz…
P
AA-miittinki nro 2 takana. Täytyy myöntää, että kyllä ei ollut ihan niin orgastinen kokemus kuin ensimmäinen maanantainen. Väkeä oli puolet vähemmän, muutama uusi naama paikalla. Eipä ihan vielä kahden kerran jälkeen meikäläiselle ole auenneet nämä askeleet ja perinteet, johon yksi vanha konkari vain totesi, että kyllä ne sieltä ajan kanssa tulevat, kun vain jaksaa säännöllisesti käydä. Epäilemättä.
Vaikka ei ollutkaan niin päätä huimaavaa kuin viimeksi, niin silti jäi erittäin positiivinen ja hyvä mieli. Tyhmä vertaus sinänsä, mutta esimerkkinä kun ryhmä ihmisiä kokoontuu työssä, niin on jatkuvasti kamala kädenvääntö asioista, vastaväitteitä, “parempia” ideoita, huonoja päätöksiä tai ei päätöksiä ollenkaan. AA-miiteissä kaikki saavat olla juuri omanlaisiaan, puhua mistä haluavat ja se “me-henki” on jatkuvasti läsnä. En ole työelämässä ollut yhdessäkään palaverissa, jossa voisi vastaavanlaisesta team spiritistä puhuakaan.
Myöskin jäi mieleen erään henkilön sanomana, että miksei näitä AA:n perinteitä voisi soveltaa esim. työssä tai parisuhteessa? Niinpä.
P
Muutama ensimmäinen tapaaminen menee ihan tutustellessa. Ne askeleet aukeavat sitten aikanaan. Sinällään hassua, että vielä vuodenkin jälkeen ne aukeavat aina uudella tavalla. Mitäpä sitä sitten kiirettä pitämään, kun se ei kuitenkaan valmiiksi tule. 
Tuota… odotitko sen olevan? Selvinpäin eläminen kun on harvemmin ekstriimiä, sitä tunteiden vuoristorataa jota juopotellessa ja siitä toipuessa oli 
. “Orgasminmestästys” menee selvän ajan karttuessa ohitse - ja hyvä niin. Tasaisuudesta oppii jopa tykkäämään.
–kh
Ehkä sen takia tulinkin hissillä kotiin, kun askeleet eivät vielä auenneet… Taidanpa tästä soittaa kohta yhdelle tutulle ja vihjata aa-aasta… painii samanlaisen ongelman kanssa. Pahoin kyllä pelkään, että vastaus on “emmä tollasta tartte”… No, mitään ei saa jollei yritä.
Tuli mieleen tuossa ketjun aiemmassa vaiheessa, kun oli jotain juttua lääkkeistä. Kävin tänään lekurissa ja siellä todettiin keskivaikea masennus ja pari viikkoa saikkua. Määräsi nukahtamiseen (kun on ollut ihme yökukkumista mulla) jotain nappeja. Aion kokeilla, mutta jos tulee yhtään mitään outoja tuntemuksia niin lopetan per heti. Silloin kun ero tuli, niin sain jotain nappeja joita otin iltaisin nukkuakseni. Parin päivän päästä tuntui olevan kaikki niin hyvin, että! Tuntui että olin supermies joka pystyy mihin vain! Tajusin, että moinen fiilis tuli niistä napeista enkä suuhuni niitä kyseisiä enää laita.
Ja pieni loppukevennys, ryhmässä joku kertoi työmatkastaaan, jossa luonnollisesti käytettiin paljon viinaa, siis muut kuin hän. Meikäläisen edellisen työnantajan palveluksessa meillä oli iso Nordic-meeting, joka oli hyvinkin kostea. No, eräät suomalaiset tietysti jossain vaiheessa alkoivat haastaa urakalla riitaa ruotsalaisten kanssa. Ruotsalaiset eivät lauluun lähteneet ja mitä tapahtui? Suomalaiset alkoivat painia keskenään!!! Oli siinä melkoisen ylpeä tunne olla Suomipoika…
En oikein tiedä mitä odotin. En kai mitään? Kyllä mulla selvinkinpäin on usein “vauhti päällä” ja suu käy ja touhua ja tohinaa. Ja tunteet heittää myös selvinpäin välillä volttia. Olen kuullut, että olen tulisielu ja että mun tunteet menee nollasta sataan ja sadasta nollaan aika vikkelällä aikataululla. Tasaisuus tietysti sopisi tuohon pirtaan aika hyvin.
Tuota hissillä ajelua sanotaan kaks’askeltamiseksi. Ensin kuullaan ohjelma ja sitten aloitetaan muiden pelastaminen. Vihjaa toki kaverillesi, mutta pidä aika matalaa profiilia. Kaikkien alkoholistien raitistaminen on uljasta työtä, mutta harjoittele nyt vaikka aluksi ihan tavallisen kiven kanssa keittiössä. Jos se hyppää inoissaan ylös ja lähtee niiltä sijoiltaan AA:han, niin sitten olet valmis pelastamaan kaikki muutkin.