Juominen jo pitkään aiheuttanut masennusta ja mielenterveyttä vetänyt alaspäin. Aina ollut jaksoja, jolloin onnistunut irrottautumaan n. 3 viikoksi ja sitten taas pikku hiljaa mennyt samaan päivittäiseen juomiseen (nykyään vaihdellen tissuttelua ja sitten jossain vaiheessa kännit ja seuraavina päivinä tasoittelua ja sitten kännien jälkeen kymmenisen päivän tauko taas tissuttelua ja kännit)… työstäni suoriudun ihan ok, mutta kyllähän tämä suurkulutus ja riippuvuus varjostaa elämää.
Otin jääkaappiin jääneitä oluet (4) pois ja laitoin muovipussiin ja varastoon lämpimään. Mitään kliseisiä loppuelämän kestäviä lupauksia raittiudesta en ala laittamaan, enkä aio olutpulloja varastosta tuhoamaan. Vähentäjiin en koe haluavani kirjoittaa, kun tiedän, että ainoastaan olemalla kokonaan juomatta voin toipua ja juomalla ajan itseäni syvemmälle pahaan oloon, mutta usko onnistumiseen ei vaan tällä hetkellä tunnu kovin vahvalta (huoh.), mutta jos tänne kirjoittaa säännöllisesti, niin se voisi olla hyvä.
Mitään kovin henkilökohtaista ei tee mieli kirjoittaa, mutta että jotakin tuntumaa saa, niin kolmenkympin korvilla oleva nuorimies olen ja perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi kissaa.
Tervetuloa mukaan minunkin puolestani!
Tämä alusta toimii erittäin hyvin anonyymiin kirjoitteluun, täällä pystyy ainakin oman kokemukseni mukaan käsittelemään hyvin olennaisia asioita paljastamatta mitään yksityiskohtaista itsestään. Ja jos haluaa pelata varman päälle, niin aina voi muunnella pieniä epäolennaisia sivuseikkoja, niin silloin ei ainakaan ole niin helposti tunnistettavissa jonkun läheisen toimesta, jos sitä ei halua.
Eilisestä selvittiin juomatta ja tästäkin päivästä tietysti selvitään.
Nukuin liikaa ja ollut vähän omissa maailmoissani, jonkinlaista alavireisyyttä.
Nukkumisen rajoittaminen herätyskellolla ja tavoitteena nousta sängystä reippaammin voisi olla ihan hyvä tavoite - omat työt ajoittuvat iltaan ja yöhön, joten yleensä aamupäivällä lepuuttaminen kyllä antaa puhtia iltaa kohti, mutta sängystä pitäisi kyllä pystyä nousemaan heti kun herää, jos ei tee mieli nousta, niin se on masentuneisuuden merkki. subjektiivisesti kirjoitan ja yritän reflektoida ja pieniä tavoitteita asettaa maltillisesti - mitään vänkäämistä tai aatteellista keskustelua ei oikein jaksa (ainakaan vielä).
Kohta tapaan (työ)kaveria biljardin peluun merkeissä, kaveri juo välillä kaljan ja muutaman malibu-kokiksen (maliburommi on aika mietoa), niin itse juonut usein monta kaljaa ja viskikolaa. Kaverilla tosin on usein dieetti ja silloin juo vaan kokislaittia, eli teen nyt niin että sanon että ei alkoa vaan kokislaittia, ehkä pelikin kulkee paremmin.
Mä olen täällä samoissa tilanteissa - tissutteluun ja sen kautta usein humalaan - kyllästynyt. Mulla fyysiset terveyssyyt antoi tämän potkun. Olen kanssa ollut tuollaisia viikon-kahden raittiita pätkiä. Nyt on tavoite korkeamalla ja samasta syystä vaihdoin vähentäjistä tänne. Mulla on takana nyt kolmisen viikkoa ja voin tsempata että hengissä vielä ollaan Kaikki keinot on sallittuja.
Mä koen, että nukkuminen on osa alkuvaiheen toipumista. Nautin oikein kun saan nukkua ilman krapulaa (tai no ei mulla tule kunnon krapulaa) ja kääntää vielä kylkeä jos herään liian aikaisin. Mutta siinä me ihmiset ollaan erilaisia - toiset haluaa herätä aikaisin ja toiset nukkua pitkään.
Tsemppiä sinne! Täällä samoja mietteitä. Viime viikolla taas tuli juotua parina päivänä. Määrät tosin onkin sitten aika kuvottavia. Tuntuu että alkaa oleen nyt ääriään myöten tätä. En vain enää halua juoda. Asia ollut mielessä ainakin 10v (juomista takana 2v) mutta miksi se on niin hiton vaikeeta.
Eilinen meni ihan hyvin. Alkoi vähän ahdistaa baarissa yhtäkkiä täysin selvinpäin ja kaveri on aina aika hyväntuulinen tyyppi, niin jotenkin aloin ottaa paineita, että nyt en juo ja nyt en juo jne. ja sit miettiä, että nyt näytän siltä, että jotain on pielessä ja menen hiljaiseksi jne. niin join sit yhden malibu-kokiksen. Tuntui, että oli sillä hetkellä pakko juoda se yksi. Sen jälkeen oli ihan helppo olla juomatta enempää. Omilla mittareilla siis ihan onnistuminen. En nyt tästä aio vetää johtopäätöstä, että pystyn “kohtuukäyttöön” - en pysty, mutta en halua tehdä raittiudesta mitään sellaista julistamista, tai että jossain juhlissa en joisi yhtä lasia muiden seurassa jne. Tiedän ihmisiä, joilla on ollut alkoholin kanssa ongelmia ja jotka voivat juoda sen yhden. Itseni tunnen sen verta hyvin, että jos päätän juoda yhden annoksen, niin se onnistuu, mutta mikään sellainen, että parit kaljat jne. ei pitemmän päälle toimi vaan siitä alkaa se, että seuraavalla kerralla pettää itseään ja ostaakin pari isoa kaljaa ja seuraavaksi sitten voi todeta, että hyvin meni, niin miks ei sitten koko settiä jne.
Toinen paha ongelma on ollut, että alan tuulettaa jotain kuukauden raittiutta tai sitä, että vähän laihduttanut, niin siinä sitten petaa sitä tulevaa epäonnistumista. Että hyvä tavoite olisi olla yrittämättä suorittaa raittiutta vaan elää mahdollisimman normaalisti. Siksi en nyt yritä väkisin lisätä liikuntaa ja laihduttaa jne. samaan aikaan vaan pyrin tiedostetusti vain tämän yhden pahimman sudenkuopan välttämiseen.
Mä olen ottanut nyt 0% juomia ja ne on oikein hyviä. Tein tänne vähän aikaa sitten ketjun siitä. Käyhän tsekkaamassa. Sillä saa sen janojuoma-himon hyvin taltutettua ja voi ottaa hyvillä mielin toisenkin. Päätin pitää tipattoman toukokuun, jonka aloitin jo kyllä ennen vappua mutta tuli työporukan Tallinna-päivä niin sanoin, että on tipaton menossa. Siitä se pikkuhiljaa ehkä eteenpäin. Himoja alkoholiin on mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä aisoissa.
Ei ole vahvaa mielipidettä asiaan. Huomannut vaan jo aiemmin, että maun puolesta monet juomat on kyllä mun mielestä paremman makuisia, kuin olut, joten mun alkoholiton vaihtoehto on kokis, pirtelö tai joku muu. Kotona juon aika paljon vissyä, mutta silloin harvoin kun baarissa käyn, lähinnä “Malibu” kaverin kanssa nykyään, niin en kyllä juo vissyä, koska se on aika arkinen juoma mulla. Alkoholiton olut itelle on vähän ollut sellainen, että jotain siitä puuttuu ja joskus aiemmin niitä join yrityksenä vähentää muuta juomista, mutta se meni siihen, että kiskoinkin normaalia kaljaa, jos nyt en sinä päivänä niin sitten seuraavana jne. Limua riittänyt yleensä yksi tölkki.
Eilen join kotona yhden kirsikka kokiksen jäillä , en oikeastaan mihinkään himoon vaan ihan vaan huvikseni. Alkoholia ei ole tehnyt mieli, uni ja mieliala on jo kohentuneet (ei enää sellaista jumista omissa aatoksissaan olemista ja katkeilevaa unta ja sängystäkin ollut paljon helpompaa päästä ylös. Eli täällä menee hyvin.
Sain käytyä hölkkä lenkillä. Muuten sitten aika vaihtelevat fiilikset. Välillä ahdistaa niin, että tuntuu hankalalta hengittää nenänkautta ja mielialat vaihtelee tiuhaan, kroppa tuntuu väsyneeltä. Uskoakseni tämä on pitkäaikaisen alkoholinkäytön pitkäaikaista vieroitusoireilua. Yleensä raitispäivä nr. 10 alkaa olla vointi jo oikein hyvä ja sen jälkeen onkin usein miettinyt, että voisi vähän juoda kun nyt tästä selvitty,… huoh…
Myös tietysti se, että kun aivot on joko jurrissa tai toipumassa siitä, niin ei sitä pysty kohtaamaan tunteitaan ja ne vaan jäävät sivuun, sitten kun yrittää raitistua joutuukin kohtaamaan kaikenlaisia hankalia tunteita.
Aivosumua ja väsymystä myös, terveellisesti ja hyvin muuten syönyt, mutta kirsikkakokiksen join taas tänään . Jotenkin aika lapsellinen juoma, mutta menkööt toistaiseksi. 12 kaljaa ja pieni pullo viinaa se vasta lapsellista juomista onkin…
Tässä kun on niin tietoinen siitä, miten alkoholi vie toimintakykyä ja turmelee ihmistä ei ole kyllä tehnyt yhtään mieli juoda.
Treenin kanssa täytyy olla vähän tarkkana, helposti kun alkaa kulkemaan niin treenaan liikaa ja kehossa on liikaa kortisolia ja alkaa taas tuntua siltä, että täytyy treenata koko ajan pakkomielteisesti ja jossain vaiheessa väsyy … ja “palkitsee” itseään juomalla… huoh… Siksi vaan kevyesti nyt ainakin alkuun tätäkin sudenkuoppaa varoen
Kyllähän elimistön ja mielenkin kestää tottua ja sopeutua uuteen normaaliin. Kai joitain arvioita on, että kuukauden kohdalla vähän helpottaa ja 3kk selkeämmin.
Ihan järkevää ottaa alkuun kevyemmin ja ajatella itseään vähän toipilaana, jolta ei voi täyttä suorituskykyä vaatia.
Itsensä ja olojensa kestäminen ja kohtaaminen selvinpäin oli minulla varmaan se vaikein rasti, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi sujua. Aloin löytää itseäni uudelleen ja miettiä mitä oikein haluan ja mistä tykkään ja näiden raittiiden vuosien aikana olen palannut hassua kyllä moniin samoihin juttuihin, mistä olin lapsen aja nuorena kiinnostunut. Joiltain osin taisin hukata omimman itseni juopotteluun ja kaikenlaisen elämänmelskeeseen ja se alkoi löytyä pysähtymisen ja raitistumisen kautta.
Juotatuksetkaan ei välttämättä ikuisuuksia kestä ja voihan jonkinlaiseksi ensiapupakkaukseksi miettiä hätäapukeinoja, joihin yrittää tarttua, jos retkahtaminen tuntuu vaanivan lähellä… soittaa jollekin, käy lenkillä, syö jotain, katsoo jonkun leffan tai mikä nyt itselle on se tehokkain ensiapu.
Joo. En tiedä tuosta antabuksesta, mulla on yksi terveydellinen syy, miksi ei pitäisi ensinnäkään juoda ja en ole varma voinko tuota antabustakaan syödä se kun käsittääkseni maksaan vaikuttaa.
Viisi päivää nyt mennyt ketjun aloittamisesta ja vointi on kyllä huomattavasti parempi ja paljon olen myös muita ketjuja lueskellut ja ajatus siitä, että luopuu alkoholista, eikä yritä “lopettaa” resonoi minulle.
Kymmenisen vuotta sitten lopetin tupakanpolton, olin sitä ennen sellainen satunnainen röökaaja, mutta päivittäin silti poltin muutaman tupakan. Nykyään joskus poltan sikarin ja nuuskaa mennyt vuosittain 2-3 rasiaa, niin että voi olla kuukausien taukoja nikotiinista. En siis ole koskaan ollut nikotiini riippuvainen, mutta alkoholinkäyttöni kyllä täyttää kaikki vähintäänkin tuurijuoppouden ja useimmiten myös suurkulutuksen tunnusmerkit eli alkoholiriippuvuuden.
Nyt tiedän, että muutoksia aivotoimintaan on vielä luvassa tarkkana täytyy olla asioiden kanssa jotka voi saada pois tolaltaan ja yrittää olla provosoitumatta mistään ja levättävä tarpeeksi. Vaikeita yleensä olleet päivät 9-11 , 13-15. ja sitten kolmannen ja neljännen viikon rajapyykki.
Tänään on ollut henkisesti rankin päivä. Hankalia tunteita jossain syvällä minussa. Ja välillä nämä tunteet jotenkin saavat ajattelun kaventumaan ja vievät kauheasti voimia. Näin painajaista, missä joku löi takaapäin shamppanjapullolla päähän, pyyhin vasemmalla kädellä veristä kupolia ja etsin tyypin ja löin takaisin pullolla päähän. . Sain lyöytyä takaisin, eli mielestäni uni kertoo tästä psyykkisestä kamppailusta alkoholin kanssa ja siitä, että voimia on pistää vastaan.
Täytyy koittaa kääntää ajatukset myönteisiksi, kun alkaa ahdistaa jne. Uskon, että osa tätä kamppailua on nimenomaan tämän riippuvuuden aiheuttamat “sietämättömät” tunnetilat, jotka ohjaa kohti sitä järjetöntä ratkaisua, eli pulloon tarttumista, kun psyyke on heikoimmillaan. Eli minua koetellaan, mutta en aio sortua alkoholiorjuuteen.
, en oikeastaan mihinkään himoon vaan ihan vaan huvikseni. Alkoholia ei ole tehnyt mieli, uni ja mieliala on jo kohentuneet (ei enää sellaista jumista omissa aatoksissaan olemista ja katkeilevaa unta ja sängystäkin ollut paljon helpompaa päästä ylös. Eli täällä menee hyvin. 
. Jotenkin aika lapsellinen juoma, mutta menkööt toistaiseksi. 12 kaljaa ja pieni pullo viinaa se vasta lapsellista juomista onkin…