Seuranta motivaation tueksi

Joo. Aika kiireistä ollut, ei oikein kirjoitusintoa.

Energiat palanneet, unet lyhentyneet. Ei pahemmin ahdistusta tai mitään niin kielteisiä tunteita enää. Sinänsä selvää, että ne kielteiset tunteet vaan liittyvät tottumukseen juoda rentoutuakseen niistä ja kun ei juo ja vaan päättää, että jos ahdistaa niin ahdistakoot jne. niin kyllä ne menevät ohi.

Ehkä se vaan on niin, että tässä iässä olevan miehen on pakko liikkua ja treenata paljon, että pää pysyy kasassa, koska jos en juo, en treenaa niin olen aika ylivirittynyt ja kärttyisä, vaikka kahvia juon enää kupin päivässä ja en ole mikään hiilihydraatti / sokerihiiri. Täytyy vaan yrittää maltilla pitää se liikunta kohtuu matalasykkeisenä, salilla en oikein pysty edes käymään, hormoonit nousee pilviin ja ei pysty keskittymään mihinkään. Olen aika isokokoinen ja fyysinen ihminen aikoinani aktiivinen voiman nostossa, nykyään lähinnä lenkkeilen.

2 tykkäystä

Pari kuukautta aloituksesta.

Mennyt aika hyvin, nyt aika paljon paremmassa henkisessä ja fyysisessä kunnossa, kun mitä ketjun aloittaessa. Pidin asiaa mielessä ja koko ajan tuntui helpommalta olla raittiina. Jossain vaiheessa onnistuin kohtaamaan jotakin hankalia tunteita ja uskon päässeeni siinä kohtaa jonkinlaisesta masennuksesta yli. Nyt on helpompi olla oma itsensä ja ei juuri ahdista, eli arki selvinpäin onnistuu. Olen myös keskittynyt ruokavalioon.

Yhden kerran join samaan tapaan kun enennkin yksin ja päädyin oksentamaan, mutta muuten sitten ei ole ollut mitään ylilyöntejä vaikka alkoholia olen välillä lähinnä sosiaalisissa tilanteissa käyttänyt ja pidin pitkään niin, että jos yksin on ja tekisi olutta mieli, niin juonut yhden ison oluen ruualla ja pysynyt siinä päätöksessä aina helposti ilman, että tulisi sellaista edes takas veivausta.

Tiivistetysti niin, että kun totuin jatkuvasti juomaan, niin selvinpäin pitemmät ajat tuntui alkuun masentavilta, sitten joutuikin kohtaamaan tunteitaan ja alkamaan elää niiden kanssa. Tämän jälkeen silti tilalle tulee tasaisuutta ja myös tylsyyttä, mutta tekemällä paljon asioita ja olemalla aktiivinen saa kyllä paljon enemmän mielihyvää ja merkitystä, kun pullon suusta. Mulla on selkeä taipumus alkoholinväärinkäyttöön, mutta en tiedä täytänkö alkoholistin määritelmää, kun kohtuukäyttö on ruvennut onnistumaan pidemmällä aikavälillä ja se syy siihen miksi join niin paljon on mielestäni ollut aika selkeästi tietyt hankalat tunteet (katkeruus ja viha) jotka kyllä itsessään tekee elämästä aika vittumaista jos ei niistä päästä eteenpäin.

Kaikkea hyvää toivon kaikille! En tiedä, miten paljon tulee tänne kirjoitettua, mutta pidetään foorumi seurannassa.

1 tykkäys

Olen myös pohtinut sitä, mistä se pohjimmainen tarve juomiselle / päihtymiselle johtuu ja tullut siihen lopputulokseen, että kyllä se on jollakin tavalla ihmisille sisäsyntyinen tarve - kautta aikojen ollaan juotu ja poltettu piippua / tupakkaa / kannabista, syöty sieniä jne.

Ihminen tietää olevansa täällä vain rajallisen ennaltamääräämättömän ajan ja pyrkii aika ajoin jonkinlaiseen tajunnanlaajentamiseen. Ongelmana vaan on alkoholin kanssa se, että se koukuttaa. Varmaan monet muutkin päihteet - ei paljoa kokemusta. Elän omintakeista elämää - menestynyt ja nykyään aika vapaa. Olisinko selvinpäin koskaan uskaltanut tehdä ratkaisuita mitä olen tehnyt? En varmasti. Alkoholi on myös auttanut verkostojen rakentamisessa… Mikä sitten on ollut se syy, että siitä tuli ongelma? Riippuvuus? Kielteiset tunteet mitä jouduin hautomaan, kun läheiset ovat olleet niin kateellisia menestyksestäni? Yrittäjän vastuu ja stressi? Ehkä kaikki.

Ihmisenä olen hyvin vaativa ja suorituskeskeinen, mutta toisella puolella on ollut aina sellainen “hälläväliä” fiilis ja ajattelu, kärsimättömyys, jne…

osaa toki selittää kasvatus - vaadittu paljon ja annettu aika vähän positiivista palautetta, vähätelty jne. , kiusattu … tuollaisesta tulee patoutumia ja patoumat aiheuttaa tuollaista välinpitämättömyyttä ja pelkuruutta elää ja olla oma itsensä - kun ne onnistumisen kokemukset on jääneet olemattoman vähiin. Rikottu minuus / itsetunto. En kyllä vaihtaisi osia hemmotellun kanssa. Omat vanhempani teki resursseihinsa nähden parhaansa ja he ovat monella tapaa omia esikuviani. Kaikilla on jotain mennyt vituiksi. Niin se vaan on.

Helppoa on tavallaan nostaa alttarille joku asia, kuten raittius ja syyttää riippuvuutta tai substanssia, vaikka juurisyyt sille tarpeelle juoda sillä tavalla, että se juominen aiheuttaa ongelmia onkin muualla… ja selvittämällä ne juurisyyt voi vapautua siitä tarpeesta juoda liikaa ja muuttaa suhtautumistaan alkoholiin… Emotionaalisesti nollautua … Tämä vaatii rohkeutta kohdata itseään… ja uskon , että tämä on tie vapautua riippuvuudesta - eikä riippuvuuden nostaminen alttarille totalitaarisella vastustamisella tai jollakin kerholla tai rukouksella… kaikki em. on egon luomaa harhaa johon epätoivoinen ihminen hyppää ja samalla syrjäyttää rationaalisen ajattelun eli sen ajattelemisen, että miksi juo niin, että se sotkee elämän jatkuvasti. Jos on sinut itsensä kanssa voi juoda sotkematta elämää. Juominen voi olla kivaa. Juomisen voi lopettaa sillon kun haluaa jne.

1 tykkäys

Pitkiä työpäiviä 10-12h / 6 päiväistä viikkoa. Silti tunne, että olen vapaa, koska työ ei tunnu mitenkään vastenmieliseltä.

Jotakin ajatuksenvirtaa taas…

Tuntuu, että usein ihmiset jotka kärsivät alkoholista syyllistävät itseään riippuvuudesta ja kokevat häpeää. Häpeä johtaa itsesääliin ja itsesääliin taas kaipaa sympatiaa. Tästä syntyy jonkinlainen kierre. Alkoholi on vain väline, jolla ihminen pitää tätä yllä. Riippuvuus taas on normaalia sijaistoimintaa ihmiselle, jonka pääsijainen luonnollinen tehtävä selviytyminen on tullut liian helpoksi. Jos elettäisiin luonnossa tai edes maassa, jossa toimeentuloa ei mitenkään tueta jos ei pysty elättämään itseään ei olisi varaa kovinkaan monelle pahalle riippuvuudelle tai löytäisi itsensä kadulta. Itselleni ainut tapa olla juomatta on tavoitteellinen toiminta ja rutiini joka tukee tavoitteita. Jos juon pystyn jotenkuten suoriutumaan tasan välttämättömistä asioista, mutta aikaa / energiaa ei riitä muuhun. Alan turpoamaan, riitannun puolisoni kanssa ja kehitän masennuksen. Ja sitä paitsi tullakseni humalaan pitäisi juoda järjetön määrä alkoholia. Pienemmästä määrästä joka olisi yli 1-3 annosta saan vaan kohonneen sykkeen ja huonon unen. Miksi siis juoda ollenkaan… Onko minulla oikeasti mitään sisäsyntyistä tarvetta mihinkään tajunnanlaajentamiseen millään päihteellä vai onko tuo pelkkää itsepetosta? Lienee tarpeesta yrittää lievittää stressiä, vaikka alkoholi päihteenä on siihen oikeasti huono (syke nousee, unet huononee, voimakas diureetti jne) - huono päihde.

Jos elää vaikkapa jossain laitoksessa, kuten armeijassa, jossa on joka päivä tietty aikataulu, rutiinit ja toiminnot samaan aikaan, ihminen ehdollistuu niihin eikä sen kummemmin osaa kaivata mitään muuta. Tällä tavalla eläminen, jos tämän järjestelmällisyyden koordinoi tuottavasti parhaaksi katsomallaan tavalla ja tekee asiat huvitti tai ei tuottaa parhaan mahdollisen lopputuloksen, mutta samalla ihminen tekee itsestään robotin. Jos päätyy työhön joka on epämieluisa kärsii joka päivä ja etsii vastapainoa helposti pullosta. Itse en kärsi tästä ongelmasta, koska työni on mieluisaa, mutta kärsin välillä tietynlaisesta elämän yllätyksettömyydestä ja asioista jotka eivät onnistu suunnitellusti itsestäni riippumatta. Tässä on tietty ristiriita - haluan kontrolloida mahdollisimman paljon kaikkea mitä voin kontrolloida, mutta samalla haluan kokea myös jonkinlaisia yllätyksiä, mitä on vaikea mitenkään keinotekoisesti luoda. Jokin taideharrastus voisi olla hyvä, mutta en ole sellaista keksinyt tai vaivaantunut aloittamaan. Joskus harrastin kamppailulajeja ja niistä sain sellaista tietynlaista alkukantaisuuden tunnetta, mikä tuntuu jollain tavalla maadoittavalta ja tyydyttävältä. Syön myös kotona sormin jos vain voin (lihaa), koska se tuntuu luonnolliselta ja hyvältä. Ideaali olisi viljellä, metsästää ja kalastaa omat ruuat. Elää mahdollisimman luonnomukaisesti. Siitä olen tosin hyvin kaukana ainakin toistaiseksi.

Ehkä tulit kirjoittaneeksi oman unelmasi? Minullakin on unelmia. Tällä hetkellä tuntuu, että ne voivat toteutua.

Ehkä.

Arki mennyt hyvin selvinpäin, nyt sitten työputken päätteeksi otin 8 pikku olutta. Mun painolle se ei ole mikään täystuho, mutta huonot unet ja tänään aika vaisu olo. Jonkinlainen epärealistinen “kaikki on mahdollista jee jee” tunne tuli tuosta nousuhumalasta ja käyttäydyin ihan hyvin. Aiemmin oma persoonallisuus muuttunut aika paljon ikävämpään suuntaan juodessa. Tulella leikkimistä ja tyhmyyttä kun tietää miten ennenpitkää käy niin, että herää täystuhoon ja meneekin viikkoja ahdistuksessa ja muussa paskassa. Kusessa olen riippuvuuden kanssa, ei se siitä ole mihinkään muuttunut sen verta täytyy olla itselleen rehellinen. Ensi viikolla täytyy treenata ennen töihin lähtöä niin monena päivänä kun pystyn siitä saa loppupeleissä sitä fiilistä minkä avulla sitten jaksaa olla juomatta kun väsyttää jne. motivaatio hiipuu. Mun täytyy tsempata ja pysyä konkretiassa.

Analysoin koko ajan kaikkea, koko ajan joku kela pyörii päässä. Pystyn kyllä keskittymään jos haluan, ei ole varmaan mitään adhdta mutta väsyn vaan jotenkin usein tavallaan vaadin itseltäni liikaa haluan saavuttaa asioita edelleen samantien ja on vaikea hyväksyä se, että kaikessa on kyse prosesseista. Tämä raitistuminenkin on prosessi ja otan tässä välillä takapakkia, koska terveys on vielä hyvä ja olen verrattain nuori ihminen. Ne tottumukset mitä nyt 30 vuotiaana harjottaa määrittää suurella todennäköisyydellä sen, missä kunnossa sitä on parinkymmenen vuoden päästä joten tämän asian kanssa kipuileminen ja ottaminen tosissaan nyt kun on vielä terve ja verrattain nuori on järkevää .

Vaikka ei nyt niin hyvältä kuulosta, niin silti päässyt irti niistä sekoamisista ja täystuhosta ja itseinhosta ja siihen liittyvästä ahdistuksesta, mutta en oikein ymmärrä miten voisin muka jatkaa näin, että välillä juokin 8 kaljaa kun seuraavalla kerralla se olisi varmasti 12 ja sitten varmaan taas täydet setit ja paluu vanhaan.

Noh kaikki meni koronan aikaan huonompaan, kun valtio veti bisnekset alta sulkutoimillaan join ja lihoin… Siitä pisteestä nyt 7 kiloa laihtunut ja en tehnyt konkurssia… Että voisi huonomminkin mennä… Sanokaa nyt joku, että lopeta selittely ja pysy raittiina…

Hirveetä miten hyvän alun jälkeen mennyt tämä kirjoittelu tuollaiseen selittelyyn ja muuhun ihan jonninjoutavaan.

Nyt en juo ja seuraavan viikon lauantaina palaan asiaan.

Ei tuo minusta selittelyä ole, vaan asian läpikäyntiä ja prosessointia. Yritä ottaa opiksesi siitä tilanteesta, että minkälainen tunnetila johti juomiseen ja miten sen voisi jatkossa välttää. 8 kaljaa ei vielä ole paha, vaan paljon parempi kuin kunnon täystuho. Yritä nyt vaan ottaa itseäs niskasta kiinni ja katkaiset juomisen ettei tule mitään putkea.

Se on erinomaisen hienoa, jos haluat 3-kymppisenä lopettaa juomisen. Itse olen 44, ja aika usein tulee mietittyä, että olisinpa tajunnut aiemmin ottaa juomattomuuden ja raittiuden tavoittelun tosissani. Yritän tässä vaan sanoa, että jos sulla on tahtotila päällä niin nyt sun kannattaa toimia, kun se aika tänne yli nelikymppiseksi menee tosi nopeasti, ja juomisongelmilla on tapana mennä pahempaan eikä parempaan suuntaan.

Joo, kiitos tsemppiviestistä.

Oikeastaan stressi ja kuormitus on normaalia elämää sen syyksi ei pitäisi laittaa, mutta ne siihen varmasti vaikuttavat. Sitten … asia minkä olen huomannut on, että aika usein on jonkunlainen sisäinen konflikti päällä ja se jotenkin kuormittaa, enkä kaikkea mitä pitäisi oikein pysty ajattelemaan läpi ja reflektoimaan… Olen esim. ollut vaimon kanssa 8 vuotta ja töissä saan jatkuvaa naishuomiota - olen melko rationaalinen ihminen, enkä koskaan ole pettänyt tai petä, mutta tunne siitä, että on jotenkin hetkittäin vaistojen vietävissä on hankala. Syyllistyminen ajatusrikoksiin jne.

Kaikki on kompleksista, jopa lahjat… Yksi kaveri osti tyttöystävälleen vuosipäivänä 100 eurolla kukkia ja tiedän, että on pettänyt ja jotenkin arvattavissa, että kyse on jostain sisäisestä yrityksestä hyvitellä jotain…

En vaan voi juoda tai tehdä mitään väärää tai omatunto soimaa. Mun on myös vaikeeta sietää mediaa ja tyhmyyttä… Vaikea sietää sellaista ajattelua, että joku yksilö syyllistää itseään (ja muita) jostain kollusiivisesta ongelmasta … kun availen Yleä tai jotain muuta mediaa mietin aina etukäteen, että mitähän aivopesua sitä tulee taas lukeneeksi … jos luen jotain keskusteluita netissä tai juttelen ihmisten kanssa jostain huomaan usein vaan tietäväni asiasta enemmän ja pystyväni perustelemaan faktapohjaisesti - silti moni menettää hermot, kun mun ei tarvitse olla samaa mieltä tai myötäillä sosiaalisen hyväksynnän takia mihin ovat tottuneet.

Turhautuminen se on oikea sana. Turhautuminen yhteiskuntaan ja ihmisiin. Se on se (teko)syy miksi juon. Olen menestynyt ja hyvässä asemassa, mun pitäisi elää sen mukaisesti olla esimerkkinä muille tehdä asiat oikein.

Olenkin lopettanut keskustelut ihmisten kanssa kun esittävät jotain epäloogisuuksia tai jos tiedän, että ovat argumentatiivisia ja arvelen, ettei keskustelu johda mihinkään. Silti jostain syystä olen taipuvainen seurailemaan kaikenlaista mikä on ihan turhaa ja kuormittavaa ja on hankala jotenkin päästää irti.

Jotain vikaa omassa kupolissakin varmasti on ja vaikka kaikki on nykyään n. 50% helpompaa ja helpompi olla juomatta jne,. silti olen itse kiivas argumentatiiviinen ja sillä tapaa hankala ihminen - vaikka yritän perustaa väitteeni vahvaan logiikkaan mun pitäisi olla empaattisempi ja diplomaattisempi muita kohtaan tavallaan madaltaa omia standardeja vastapuolen mukaan kohdata ihminen ihmisenä.

Lisättäköön vielä, että en pidä itseäni ketään parempana. Kyse on skaalautuvuudesta. Älykkyys korreloi menestyksen kanssa ja sitä kautta ihminen skaalautuu jonnekin, mutta vaikka olisi jollakin tapaa sosiaalisessa hierarkiassa arvostetussa asemassa on silti osa yhteiskuntaa ja tekemisissä ihmisten kanssa jotka eivät jaa samaa ajatusmaailmaa vaan ottavat omansa jostain muualta annettuna.

Uppouduin lapsena Animorphs kirjasarjaan, joka kertoo siitä, miten avaruudesta tullut mato imeytyy ihimisten aivoihin ja tekee ihmisestä robotin joka toimii isännän agendan mukaan. Tämä on vertauskuvallinen tarina mediasta ja siitä miten tavallinen ihminen orjuutettu uskomuksiin, mitkä perustuvat agendaan orjuuttaa yksilö. Pahin riippuvuus on sosiaalinen riippuvuus ja riippuvuus yhteiskunnasta. Yhteiskunnan yläpuolella elävät (miljonäärit) ajattelevat omilla aivoillaan, kuten minä ja huomaavat kaiken mitä tahot jotka eivät halua jakaa totuutta nimittävät salaliittoteorisoinniksi. Ei ole mitään salaliittoteoriaa siitä, että ihminen rotuna pyrkii alistamaan ja aivopesemään massat erilaisten agendojen avulla ja että valtiot ovat keinotekoisia , sodat ovat sotia joissa orjat tappaa toisiaan, että sotatalous pyörisi. Korruptio ja rahanpesu mistä pankit vouhkaavat ja mukamas nuuhkivat tavallisia ihmisiä ovat pankkien ja valtioiden toimintakykyjen edellytys. Valtio ja mafia eroavat toisistaan vain laillisuuden puolesta jonka ovat itse itselleen asettaneet. Juon alkoholia ollakseni välittämättä. Mafia ei pakkorokota kaikkia myrkyllä, valtio rokottaa. Mafialle maksetaan, että puoti pysyy auki ja turvassa valtiolle maksetaan ja voivat mielivaltaisesti laittaa puodin kiinni. Kuka Suomessa puolustaa yrittäjää? Ei kukaan. Kenen työstä työttömien työttömyysturvat ja eläkelläisten eläkkeet maksetaan? Polittiikkojen työstä? Me oikeat yrittäjät ollaan niitä jotka ne maksaa. Nollasta aloitin ei ollut mitään dynastiaa.

Meille kaikille yhteiskunta tarjoaa alkoholin ratkaisuksi (juo niin et välitä) mutta älä sano asioita ääneen älä kritisoi älä kerro totuutta ole hiljaa se on “koronapandemian” todellinen viesti - ole hiljaa , pelkää , jää yksin , älä kritisoi , ota rokotteet . Katsotaan kauanko tämä blogi pysyy täällä ennenkun sensuuri vie sen pois.

1 tykkäys

Jos en juo tuotan vaan lisää ja lisää … Kaikki omistukset Suomessa aiheuttaa kateutta siksi ajelen vanhalla autolla jne. Ei täällä voi pitää hienoa autoa joku pässinpää puhkoo renkaat.

On meillä lomaosake Turkissa ja mökki Hämeessä, mutta ei ole edes aikaa lomailla. Sähköpostit ja puhelin piippaa joskus miettii että mihin sitä oikein ruvennut rahassa tullut raja-arvo vastaan kauan sitten, eläkkeelle jääminen ei vaihtoehto koska joisin itseni hengiltä.

Mutta että missä on oikeesti ne tavoitteet?

Yritän tehdä lapsia.

Uskon, että sitä kautta katkeruus väistyy ja saan sisältöä elämään.

Toivotaan niin.

Jep. Jos liikaa alkaa vituttaa niin palkkaa lastenhoitajan.

Lisääntyminen silti kyllä kannattaa. Katkeruus ja voivottelu ei kuulu oikein tapoihin.

Voittajat voittaa ja häviäjät häviää. Dog eat dog.

^^ Ainut järkevä tapa ajatella elämää. Pankit, politiikka jne media ihan vitun paskaa ei kannata seurata lukea jne …

Joo hyvä että tajusit.

Naiset ei vähästä yleensä hätkähdä sen olen huomannut. Lukuunottamatta henkilökohtaiset suhteet joissa on ilmennyt tiettyä alistamis dynamiikka tarvetta hetkestä lähtien jolloinka ollaan sitouduttu. Jos miettii että omistusta on omakotitalot mökit jne loma osakkeet ja toisella asenne yhtäkkiä aika paska. Ja sanoo että no sä dokaat, no joo dokannut yhtenä päivänä viikosta jos sillonkaan ehtinyt. Mutta ennen dokasit… No mitä sitten … Ja mitä sinä olet oikeasti aktiivisesti tehnyt muuta kun ottanut kaiken sen mitä on annettu?

Vaimo ei ole päivääkään ollut töissä tapaamisestamme lähtien en ikinä ole vaatinut… Olen sanonut, että riittää vaan kun hoidat kotia niin maksan laskut. Tässä sitten lopputulos että vaimo heittää pihalle kun olen “alhokoholisti” ja vetää samalla mun rahat puoliksi Suomi on ihan käsittämätön maa.

ihan uskomatonta. Ja kaiken aikaa yrität tehdä lapsia. (siinä onnistumatta).

Noh avioerolle tulee hintaa .

Kaulapannassa ollaan…

Ei kivalta tunnu…

Onhan tämä aika vitun paskaa…

Vaimo aikalailla näytti karvansa vasta kun mentiin naimisiin

Kaikki vaan maksaa ja mistään ei oikein saa tai tule mitään

Mikä järki tässä kaikessa oikein on

Sulla on kyllä mielenkiintoisia ja vähän erikoisia keloja @Joulu. Oletan että näitä ei kirjoitettu selvinpäin tai sitten ne on vielä vähän erikoisempia. Erittäin harva tapaamani yritysjohtaja tai poliitikko katsoo olevansa niin paljon muita ylempänä rahvasta mitä rivesi välistä voi ymmärtää. Olen käynyt useammassa aa-palaverissa jossa konkarit ovat kertoneet samantyyppisestä maailmanvalloittajat-asenteesta millä sinä kirjoitat.

Tämä saattoi nyt olla vähän pahasti sanottu, mutta ei tarkoitettu. Jokaisella meillä on omat ongelmamme joiden kanssa yritettään pärjäillä ja joita työstää eteenpäin.