Kiitos tästä. Haluan ajatella samalla lailla.
4 tykkäystä
Niin päinvastoin - siellähän voisi olla vaikka mitä sellaista vielä nähtävänä, jota todellakaan ei halua kokea!
3 tykkäystä
Ilahduin ja tulen niin hyvälle tuulelle, kun pitkästä aikaa saan lukea kuulumisiasi 
Mukava kuulla, että miehellä kulkee hyvin.
Tätä elämänvaihetta odotan lämmöllä. Meinasin sitä(kin) jo vähän hätäillä, kunnes hoksasin, että otetaan rauhallisesti, jauhetaan kun on vielä jauhamisen aika ja kaikki aikanaan. Merkit ovat jo kuitenkin ilmassa 
Tämä tuntuu hyvältä, kun voi aidosti ajatella, että alkoholi ei tarjoa minulle enää mitään, en tarvitse sitä enää mihinkään. On paljon parempi näin, raittiina.
…minusta tuntuu, että joskus törmäämme tai siis, toisin sanoen jompi kumpi ohittaa toisen tapahtumissa, joissa etsimme rajojamme 
tavoitteemme on yhteinen, pidemmälle, nopeammin, hyvällä tuulella hymyillen! Kaikkea hyvää, onnea ja menestystä, iloisia kilometrejä 
3 tykkäystä
Tämä on hyvin mahdollista. Ensimmäisen katumaraton löntysteltynä, ja sen päätyttyä vähän jopa harmitti, että nyt täytyy levätä ja palautua. Jos terveenä saan säilyä, niin tulen varmasti juoksemaan vielä monessa eri paikassa ja alustalla. Nyt kesäksi takaisin lyhyempien matkojen pariin ja sitten saa syksyllä aloittaa taas uuden maraton buildin, tai mitä ikinä haluaakaan tehdä!
Oikein kevyitä ja niitä raskaitakin, mutta kesäisiä ja onnellisia kilometrejä myös sinulle. @Metsanpoika!
3 tykkäystä
Kiitos kuulumisista, ne ilahduttavat.
Itse asiassa minä olen tainnut ihan tietoisestikin välillä antaa tuollaista mielikuvaa joillekin. Siis ettei tässä mitään päätöksiä olla tehty loppuelämän suhteen. Senhän voisi tosiaan ajatella olevan jonkinlaista repsahduksen petaamista, mutta itse ajattelen sen olevan enemmän toisen tunteiden suojelemista. Siis sellaisten kohdalla, joiden uskon jotenkin “järkyttyvän” raittiuspäätöksestäni. Sillä päästään keskustelussa eteenpäin, muihin juttuihin. Mutta en tiedä, ei kai tässä mistään ihan satavarma uskalla olla.
Minäkin olen pitänyt myös tämän mielessä. Että ihan vapaaehtoisesti tässä kuitenkin lopulta ollaan. Tuollahan sitä etanolia on liiketilojen hyllyt pullollaan. Sen kun menisi ja hakisi, jos siltä tuntuisi. Ryyppäisi vaikka itsensä hengiltä, eikä kukaan mahtaisi mitään. Todella huonoltahan tuo kaikki kuulostaa, joten mieluummin kiitos ei.
Näin. Sairauteni/lääkkeideni takia tuo tilanne on joskus, mutta ei se niin kivaa ole, ettenkö niistäkin tilanteista yrittäisi aktiivisesti eroon. Ja se on edennytkin, yksityisten erikoisasiantuntijoiden palvelujen avulla. Joskus sellainen tuntui kerrassaan mahdottomalta, mutta halvempaa se on kuin tissuttelu.
Tämä on tosi mukava ajatus. Miten me kaikki voimme kulkea toistemme ohi, kohdatakin jossakin käänteessä. Elämä pitää ottaa juuri niin, että kuka tahansa voi olla yksi “meistä”. Kaikilla on omat haasteensa ja historiansa. Ei tuomita kun emme tunne, tsempataan.
Ihanaa kevättä ja rullaavaa askellusta!
4 tykkäystä
Ymmärsit minut aivan oikein minustakin tämä on mukava ajatus.
(Mietin jo, että pitääkö minun oikaista, että en ole mikään stalkkeri 
, kunnioitan ja arvostan tämän foorumin anonyymiyttä, vaan juuri kuten hienosti sanoiksi puit…. “Miten me kaikki voimme kulkea toistemme ohi, kohdatakin jossakin käänteessä.” Mene ja tiedä.)
2 tykkäystä
Tänään vietän laskurini mukaan päivää numero 849 ilman alkoholia ja ajattelin nyt tänne kirjoittaa ylös viime aikoina mieltäni synkistäneet ajatukset, jospa se auttaisi pääsemään niistä yli. On vähän siis masentavaa tekstiä tiedossa.
En tiedä johtuuko se paljonkin ikääntymisestä, vai tästä nykyajasta, mutta olen viime vuosina omien ja muidenkin läheisieni kokemusten kautta herännyt pohtimaan maailmaa ja tätä koko homo sapiensin homman järkevyyttä.
Kaikki meidän toiminta tuntuu tähtäävän lopulta siihen, että saataisiin vauraus ja valta keskitettyä mahdollisimman pienelle porukalle, ja toiset jää sitten oman onnensa varaan selviytymään. On masentavaa katsoa, kuinka suuret ja tähtitieteellisiä voittoja tekevät yritykset kohtelevat usein omia ja erityisesti alihankkijoidensa kautta alimman portaan työntekijöitä, ja kuinka aivan kaikki mitataan aina vain rahassa. Pelottaa kuinka pahasti vauhti tulee AI hyvin nopean kehityksen myötä kiihtymään, ja kuinka syvältä me ihmiset tullaan vielä ehkä kahdesta eri leiristä itsemme löytämään. Ahdistaa kun joutuu itsekin tällaisia yrityksiä palvelemaan ja olla omalta osaltaan tässä loputtomassa ahneuden suossa tarpomassa, miettien milloin tulee se päivä, kun sinua ei enää tarvita. Mutta kun ilman rahaakaan ei pärjää, niin ei voi kuin alistua, ja toivoa että joskus vielä löytyisi paikka, jossa elantonsa voisi hankkia tällaisia miettimättä. Omakin elintaso on laskenut pikkuhiljaa vuosien varrella ja sen myötä myös usko tulevaisuuteen. Onneksi kuitenkin vain taloudellisessa mielessä. Voin luopua niistä ylimääräisistä sijoitusasunnoista, matkoista ja muhkeista eläkesäästöistä, kunhan vain saisin pysyä terveenä ja juosta. Olen suunnattoman onnellinen myös läheisistäni, niitä kun ei voisi millään rahalla maailmassa ostaa. Vakaus ja usko tulevaisuuteen on siis se, mikä tässä on päässyt vuosien varrella rapistumaan, ja en varmaan ole aivan yksin näiden ajatusten kanssa näinä päivinä.
Mutta helpotti heti, kun kirjoitti ajatuksensa ylös.
Ja tärkeimpänä ajatus juomisesta tuntuu näin synkkänäkin aikana aivan absurdilta. Vaikka koko maailma kaatuisi ympäriltäni, niin edelleen ajatus alkoholin tunkeutumisesta elimistööni tuntuu kuvottavalta. Onneksi siihen kelkkaan ei tarvitse enää hypätä mukaan.
7 tykkäystä
Vähän samanlaisia ajatuksia ollut minullakin. Itseä lohduttavat Saarnaajan kirjan jakeet:
Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta. Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin; ja mitä muuta etua siitä on haltijallensa, kuin että silmillään sen näkee?
3 tykkäystä
Kyllähän se maailman meno meinaa synkistää. Vanhempani olivat aikoinaan henkeen ja vereen yrittäjiä, mutta kuulin heidän usein vanhempana keskustelevan, että eivät halunneet ymmärtää ‘jatkuvan kasvamisen’ asennetta. Eikö jossain kohtaa riitä, että yritys pysyy saman kokoisena. Tarviiko vuosi vuodelta kerätä koko ajan lisää rahaa ja kasvaa. Heidän filosofia yrittämisessä oli ennen kaikkea asiakkaiden palveleminen ja ympärille valittujen mukavien työntekijöiden hyvinvointi ja toimeentulo. Markkinatalouden nurjat puolet eivät oikein saaneet vanhoilta yrittäjiltä kannatusta.
Kuin omasta suustani… Elättelen hataraa toivetta unelmien työpaikasta, joka edustaisi omia arvoja, jossa viihtyisin, saisin tehdä työtä jonka jälki näkyisi ja jonka ääressä ei tarvisi koko päivää istua ruutua tuijottamassa, miettimässä euroja… ehkä vielä…
Vielä muutama vuosi sitten, ennen koronaa, toimeentulo oli ihan ok, mutta nyt on kaikki kulut olleet jatkuvassa nousukiidossa, ruokakassin hinta on noussut melkoisesti, polttoaineesta puhumattakaan. Joskus kun oman asunnon hankki, puhuttiin sijoituksesta, nykyään arvo on romahtanut ja jäljellä on kodin arvo.
Usko tulevaisuuteen on kyllä rapistunut. (Onko keski-ikäisyyden merkki 
) Tuntuu sydämessä pahalta kaikki ahneus. Jos maailmasta löytyisi hyvää tahtoa ja rakkautta niin meillä olisi varaa ja rahaa pitää kaikista huolta, turvata kaikkien toimeentulo ja ihmisarvoinen elintaso. Kunhan varallisuus jaettaisiin tasaisemmin ihmisten kesken. Rikkaat olisivat vähemmän rikkaita ja köyhät vähemmän köyhiä. Taitaa olla liian marjapuuronpunaisia ajatuksia…
Mutta samoin kun kirjoitit, olen onnellinen läheisistäni, nuorison tulevaisuuden usko ja toiveikkaat suunnitelmat piristävät omaakin mieltä. Sinne väliin ei kaivata minun inhorealismia 
.
Jaan tunteen, että olen onnellinen kun saan olla terve ja juosta. Hassua miten siitä voikin nauttia niin. Tulevat lappujuoksut antavat lisäbuustia treenaamiseen. Koko matka tapahtumaan on tärkeämpi, vaikkakin koko prosessi huipentuu tiettyyn päivämäärään.
Arjessa ja työelämässä on mahdotonta piilottaa päätään pensaaseen ja unohtaa epävakaata maailmanmenoa. Mutta koitan keskittyä muussa elämässäni luontoon ja siellä kokemiini pieniin ja suuriin elämyksiin, läheisteni kanssa koettuihin iloisiin asioihin, sekä harrastuksiin.
Maailmassa on kuitenkin, kaikesta ikävästä ja epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta, niin paljon enemmän hyvää 
Kiitos ajatuksia herättelevästä kirjoituksestasi, jaan maailmantuskasi. Olet jo pitkällä polulla, jonka alussa oli viitta ‘Raittiuden polku’, perässä taaperretaan. Kiitos tuestasi, varsinkin alkutaipaleella kirjoitit minulle niin mieleenpainuvia sanoja, että joskus vieläkin palaan niitä lukemaan. Voimalauseita!
Mukavaa Vappupäivää 
Aurinkoista kevättä Hyviä treenikilsoja!
PS. Muista lepopäivät
7 tykkäystä
Tästä olen niin samaa mieltä. Kuin tilauksesta, seuraavan suunnittelemani maratonin lappuset tulivat tätä itkuvirttäni seuraavana päivänä myyntiin, ja kilvan juoksin ensimmäisten kanssa nettiin jonottamaan, että sain pääsyn sinne ostettua. Se on vasta n. 10 kuukauden päästä, ja nyt saan keskittyä suunnittelemaan rakennuspalikoita sitä koitosta varten. Jääköön työt siksi aikaa vain nälän aiheuttamaksi pakkoliikkeeksi, vain juoksemisella on väliä. Kunhan terveys säilyy, laskut saa maksettua ja pidettyä katon pään päällä ja ruokaa pöydässä, niin se riittäköön. Kaikki muu energia saa mennä tänä vuonna urheiluun. 
5 tykkäystä
Olipa taas hyvä kirjoitus @Setämies . Mitenkään kokemustasi vähättelemättä — mä en kokenut kirjoitustasi lainkaan masentavana, vaan tärkeänä ja oivaltavana.
Olen pohdiskellut paljon samoja ja osaan myös samaistua kirjoittamaasi. Et ole yksin. 
Olen itsekin kärsinyt etenkin työpaikoillani lähes poikkeuksetta eettisestä stressistä, aina välillä lopulta ihan eettisestä uupumuksestakin, koska olen joutunut työskentelemään arvoihini, ammattietiikkaani ja moraaliini nähden hyvinkin ristiriitaisissa paineissa. Eettinen kuormitushan aiheuttaa pitkittyessään ihan tutkitustikin erilaisia oireita.
Olen kokenut tämän ohella myös “klassisen työuupumuksen”, jolle on tyypillistä, että juuri, kun kannattaisi panostaa aiempaa enemmän palautumiseen ja hyvinvointiin, niin työntekijä (tässä tapauksessa siis minä ) alkaakin tunnollisuuttaan karsia niistä jaksaakseen ja pystyäkseen tekemään työnsä yhtä hyvin kuin ennen kuormittumista/uupumustakin. Itsehän “fiksuna” myös vain lisäsin tehtyjen tuntien määrää. Ja loppu onkin historiaa..
Tähänkin nähden vaikuttaa siltä, että sulla on kuitenkin hyvä asenne ja raittius, läheiset sekä juoksuharrastuski on isoja, hyviä voimavaroja. Kannattaa jatkaa samalla linjalla! (ja tarvittaessa tietenkin purkaa kuormaa läheisille puhumisen lisäksi vaikka tänne kirjoittamalla)
Huikea määrä raittiita päiviäkin sulla jo, onneksi olkoon siitä Voimia myös. 
3 tykkäystä
Hei vain ja myöhäistä juhannusta kaikille!
Täällä vietetään tänään laskurin mukaan raitista päivää numero 902, eli 2.5 vuotta tulee ensi viikolla kuun vaihtuessa täyteen.
Elämässä on edelleen taloudellinen epävarmuus jatkanut voittokulkuaan, ja nykyään sitä joutuu miettimään, että mikä lasku maksetaan ensin, eikä mihinkäs indeksirahastoon tämän kuun ylijäämä laitetaan. Mutta elämä on edelleen elämisen arvoista, ja on hyvin opettavaista myös nähdä, kuinka elämässä kaikkea ei voi pitää täysin omassa kontrollissa. Ja lopulta sitten toisenkin vanhempani äkillinen poistuminen tämän maan päältä on pistänyt taas arvojärjestystä uuteen uskoon. Kaikki suunnitelmat tuntuvat menevän jatkuvasti niin pahasti uusiksi, että ei enää huvita edes suunnitella mitään isoa. Loppukesän aion vain olla ja nauttia auringosta. Jos saisi elää hetken aivan tavallista arkea ilman mitään yllätyksiä, mitään muuta en nyt kaipaa. Yritetään sitten taas elämää matkoineen ja parempine ravintoloineen, jos siihen tulee joskus vielä mahdollisuus taloudellisesti. Näinkin on kuitenkin oikein hyvä.
Kaikesta tästä huolimatta alkoholin nauttiminen ei ole käynyt pienessä mielessäkään. Surutyökin on mennyt huomattavasti jouhevammin, kun sitä ei ole jatkuvasti etanolilla kampittamassa ja pistämässä pauselle. Hyvin paljon olen oppinut hyväksymään, ja tuntemaan surun, epäreiluuden, vihankin sellaisenaan. Parhaiten tunteista pääsee eroon tosiaan ne tuntemalla. Ja vasta niiden asetuttua miettii sitten halutessaan jotain käytännön toimia, jolla omaa tilannetta voisi viedä parempaan suuntaan.
Tästä tulee varmasti vielä oikein hyvä kesä, onneksi on terveet jalat ja monta paria juoksukenkiä.
Oikein hyvää ja mahdollisimman raitista kesää kaikille!
9 tykkäystä