Minusta tuo on ihan hyvä ajattelutapa.
Itselläni on uranäkymien ja lasten suhteen sama tilanne. Silloin kun lapsia olisi ollut järkevää hankkia, voin niin huonosti ja juopottelin liikaa, että olisin ollut huono vanhempi, eikä voimavarani olisi vanhemmuuteen riittänytkään.
Ja rahapuoli tietysti; ajattelin että on täysin vastuutonta hankkia lapsia, jos tili on liki koko ajan tyhjä. Toki moni ei näitä edes mieti, kun jälkikasvua pukkaa maailmaan.
Ei elämässä ole välttämätöntä saavuttaa jotain tai tehdä jotain erityisen isoa ja merkittävää. Eipä minustakaan tänne isoa jälkeä jää saavutusten muodossa, eikä sukukaan jatku. Silti koen elämäni merkitykselliseksi ja suhtaudun tulevaan kiinnostuneesti.
Sinunkin haave reppureissaamisesta on kiva ja mahdollinen aika pienelläkin budjetilla. Omista haaveista toteutui nyt auton hankinta ja työn alla on etsiä asumiskustannuksiltaan nykyistä vielä halvempi asunto, jotta tuloista jää muuhun enemmän.
Ehkä ajattelen oman onnellisuuteni olevan osin tulosta myös siitä, että haaveeni ja suunnitelmani on mitoitettu sellaisiksi, että ne on mahdollista toteuttaa, enkä haikaile sellaisten asioiden perään, jotka suurella todennäköisyydellä eivät voisi toteutua.
Jos alla on polkuauto, on turha hinkua formularadalle.
Pikkuisen siellä mahdollisuuksien ylärajoilla voin kokeilla käydä, mutten rupea hakkaamaan päätäni seinään ihan mahdottomien asioiden kanssa.
Kivalta kuulostaa tuo postcrossaus. Itse mietin tässä aiemmin, että vieläköhän kukaan harrastaa kirjeenvaihtoa. Minulla oli nuorena muutamia kirjeenvaihtokavereita ulkomailtakin.
Raitistumisen jälkeen moni löytää nuoruuden harrastuksiaan ja raittiina muutenkin on enemmän tilaa mukaville tekemisille, oli e sitten tavoitteellisia harrastuksia tai ihan tavallisia arkiasiota, kuten ruuanlaitto ja leipominen tai leppoisia janvietteitä. Kaikki yhtä hyviä vaihtoehtoja, joista valita voimiensa, halujen sa ja elämäntilanteensa mukaan.
Ylijäämän palautukset on maksettu tänään bonustilille. Kiva summa oli kolahtanut. Ne jää danielin lopetus rahastoksi eikä niitä käytetä muuhun. Ei sitä tiedä milloin aika koittaa ja on tärkeää että danielin saa heti piikille kun alkaa näyttämään siltä. Mutta vielä on hyvinkin pirteä ja aikaansaava hauveli.
Nyt aamusta tulee konditoriasta tilaamani leivokset. Tilasin äitienpäivä viikonlopuksi leivoksia 8 kpl. Neljä niistä menee naapuri ystävälle ja hänen tyttärelleen niin saavat nautiskella. Ne on gluteenittomia ja maidottomia eikä sitä pidä kertoa ystävälle koska muuten ne ei ole hyviä. Mutta kun oon hipihiljoo niin syö tyytyväisenä. Tyttönsä on gluteeniton ja maidoton niin piti hänen rajoitukset huomioida tilauksessa.
Eilen kylvin lantun siemenet ja matalat auringonkukat. Ilmat näyttää lämpenevän niin viikonloppuna menee porkkanakin multaan. Mukava puuhastella pihalla
Illalla seurasin paavin valintaa tiiviisti ja nukkumaan meno vähän viivästyi ja yöllä heräsin vielä pääkipuun joten aamulla oli melko uupunut olo eikä silmät meinannut auveta millään.
Sarjottainen päänsärky on lähes joka yö iskenyt ja alan jo todella toivoa että sarja päättyisi loppuvuuodeksi. Sarja on kestänyt jo 15 päivää…
Hienoa kun jaksat ottaa erityisruokavalion huomioon. Itsellä maidoton 37 vuotta ja olen niin tottunut, että “tarjolla ei ole minulle mitään hyvää”. Nykyään asia on pikkuisen muuttunut parempaan suuntaan
Hupsista. Nukuin pommiin ja aamukävelyllä olin vasta seiskalta. Normaalisti la aamuisin istun siihen aikaan bussissa kohti kauppaa. Huomasin heti stressaavani että päivärytmi heittää häränpyllyä ja jne. Sit pysähdyin että ”hei, olet eläkkeellä. Ei sinulla ole mitään pakottavaa tarvetta tehdä asioita aina samalla tavalla”
Tänään rytmi menee sekaisin iltapäivästäkin kun sisko tulee miehensä kanssa kylään.
Täytyy ostaa kaupasta jotain hyvvää kahville.
Sarjottainen päänsärky herätti yhden maissa yöllä ja toisen kerran iski kun heräsin aamulla. Sehän ihan mahdottomasti nyt minua kiusaa. Oiskohan sarjan päättymisen merkki… siitä jännä että yöllä minä herään juuri hetkeä ennen kuin kipu alkaa. En herää siis kipuun. Jotenkin aivot tietää että kohta kolahtaa että alappa herätä.
Siitä helppo on tämänkertainen sarja että kipu ei kestä kuin joku 5 min eikä kipu ole järkyttävän kova. Edellisellä kerralla kipukohtaus kesti vähintään 20 min ja jouduin heijaamaan itseäni ja hakkaamaan käsillä päätä kun kipu oli niin kova. Se uuvuttaa kovasti ja nukahdin välittömästi kivun loputtua.
Jotkut menettää kivun takia tajunnankin ja minulla se on ollut monesti lähellä.
Vaikka pidän valosta niin se tämän nyt aiheuttaa. Pimeään vuodenaikaan kipua ei ole.
Noh. Täytyy nyt lähteä kauppaan ja sit alkaa siivous
Kämppä on nyt siivottu. Hyvällä omallatunnolla köllöttelen pihalla.
En muistanut että imurin pölypussi on täynnä enkä ole muistanut ostoo uusia niin tyydyin lattiaharjaan ja kolusin joka kulman läpi. Sit pesin kloriitilla lattian. Oon huomannut että eläintaloudessa se on ihan paras aine lattian pesuun. Koirasta irtova rasva ja muu sonta reagoi yleispesuaineen kanssa melko ikävästi ja siitä jää pesun jälkeen asuntoon leijailemaan paksu, epämiellytävä tunkkainen haju. Kloriitti jättää puhtaan tuoksun kun kloriitin hajun tuulettaa pois. Lattiamoppikaan ei ala haisemaan kun käyttää kloriittia.
Sit pesin vessan huolellisesti ja hinkkasin myös peilin ja altaan ja vein kaikki roskat pois niin keittiöstä kuin vessastakin.
Hinkkasin keittiön kaakelit ja pesin takaovien ikkunat kun daniel ne saa likaiseksi.
Ei pitäisi löytyä näkyvää likaa mistään päin asuntoa niin ei sisko pääse päivittelemään.
Lounas on valmiina jääkaapissa niin sain otettua itseäni niskasta kiinni. Ja on se mukava olla siistissä asunnossa.
Kaupassa oli upean näköinen keltainen tulilatva. Meinasin ostoo mutta sisko tuo äitille kukkia niin jätin kukan kauppaan. Ostin sen sijaan mansikka-valkosuklaa kakun. Äidille ostin uuden lompakon äitienpäivä lahjaksi. Voi olla että tämä on viimeinen äitienpäivä kun äiti tunnistaa kaikki lapsensa…
Hyvä olla kun en tätäkään päivää pilannut krapulalla.
Äitienpäivä
Eilen oli meillä trafiikkia. Kaksoisveli pölähti paikalle ja hänen jälkeen tuli sisko miehensä kanssa.
Tänään tulee kaksoisveli perheensä kanssa ja tytön kanssa tehdään istutus hommia.
Koska on jo toukokuu ja kesä on edessä, tilasin hesarin. Kesäaamut ja hesari kuuluu erottamattomasti yhteen. Mikään ei voita sitä kun ulkona lukee päivän lehteä ja linnut visertää, kissat pyörii pihalla ja daniel tuhisee nurmikolla ja sulla on päivän lehti sylissä ja kaikki maailman aika sen lukemiseen kannesta kanteen.
Voittaa minusta mennen tullen nousuhumalan tunteen.
Tämä äitienpäivä on minulle toinen raittiina.
Elämä tuntuu merkitykselliseltä kun tärkeitä hetkiä ei turruta alkoholilla
Kuullostaa niin mukavilta Sun touhut Toivon teille mukavaa äitienpäivää
Ja onnittelut jo toisesta selvästä äitienpäivästä, se on hieno lahja äidille ja mahdollistaa hyvän elämän teille molemmille.
Usein alkoholismiin kuuluu tunne-elämän vaikeudet. Ei osata käsitellä iloa, surua ja muita tunteita ja ottaa niitä vastaan. Suru työnnetään syrjään alkoholilla ja kemiallisesti piristetään mieltä. Kun alkoholistia kohtaa ilo ja on juhlan paikka ei ilonkaan anneta olla vaan sitä ensin boostataan alkoholilla kunnes iskee laskuhumala ja ilo katoaa.
On myönnettävä että itse olen ollut juuri sellainen. Olen juonut suruun ja iloon ja tukahduttanut tunteet pois.
En ole osannut olla tunteideni kanssa.
Hiljalleen on kuitenkin tapahtunut muutoksia. Huomaan käsitteleväni nykyään tunteitani kävellen. Pidän joko juhlamarsseja tai surusaattoja. Jostain on tullut tapa lähteä kävelylle kun koen tunnemyrskyjä.
Eilen oli äitienpäivä ja illalla tunsin surua äidin muistisairaudesta johtuen. Käytin danielia kävelyllä ja siinä kävellessä itkeskelin ja taisin puhua myös puolittain ääneen. Annoin tunteiden tulla ja suorastaan hyppäsin surun sekaan. Annoin itselleni luvan olla surullinen. Lenkki venyi kun huomasin miten hyvältä ja lohduttavalta puhdas suru tuntui. Minulla oli rauha siinä hetkessä. Kyyneleet puhdisti ja loppumatkasta jo tunsin iloa ja levollisuutta. Kävely auttoi jäsentämään ajatuksia.
Joskus ennen olisin ostanut olutta mutta nyt en tehnyt niin. Sain mieltä painavan asian käsiteltyä ilman alkoholia. Sit olikin ihan uupunut olo ja väsytti mutta sekin tuntui hyvälle.
Ilojen suhteen olen toiminut samoin. Kun on juhlan paikka olen ottanut danielin hihnan päähän ja lähtenyt kävelylle. Olen kävellessä puhunut puolittain ääneen ja välillä hihkunut, tarkistaen sitä ennen onko ihmisiä välittömässä läheisyydessä.
Paljon puhutaan tunnesäätelystä ja niiden käsittelemisestä osana raitistumista. Tunteet ovat ratkaisevan tärkeitä siinä prosessissa, jos tunteitaan ei osaa kohdata selvinpäin, niin ei eihän raittiudesta mitään tule.
Minusta tärkeintä on kuitenkin tunteiden sietäminen. Käsittelyä sekin on, mutta kaikki tunteet - niin positiiviset kuin negatiivisetkin - menevät jossain vaiheessa ohi. Kun niitä oppii sietämään ja rauhassa odottamaan, on helppo olla tarttumatta pulloon.
Minullekin kävely on tehokkain tapa sietää tunteita ja saada ne valumaan hiljalleen pois. Varsinkin luonnossa liikkuminen on ihan parasta.
Kello on 4.55 kun tätä naputtelen puhelimella. Heräsin klo 1.30 erittäin kiivaasta tulitaistelusta enkä enää osannut nukahtaa. Välillä niinkin. On tainut mennä pari kuukautta siitä kun olen edellisen kerran valvonut aamuyön. Ei haittaa yhtään. Näissä keväisissä aamuöissä on taikaa
Tänään pitäisi saapua tilaamiani postikortteja ja postimerkkejä. Riittävät toukokuun loppuun varsin hyvin.
Eilen lähetin kortit Itävaltaan ja Sloveniaan:
Kissat päivystää takaoven edessä. Ovat ilmeisesti menossa aamu ulkoilulle takapihalle. Aamut onkin olleet nyt suosittuja kun on viileämpää eikä aurinko porota takapihalle. Päivällä siellä on lähes mahdoton olla aurinkoisella säällä eikä kissatkaan viihdy siellä silloin.
Täytyy laskea katit ulos, laittaa huppari päälle ja lukea päivän lehti ulkona
Voi mikä mieletön leijona siellä! Ja koko trio! Kauhulla odotan, jos lakiuudistus ulkoilevista kissoista menee läpi, että miten omat saan sisällä pidettyä, kun ovat tottuneet takapihalla ja viereisellä pellolla liikkumaan eivätkä ole kenellekään harmiksi.
Voisiko sinne takapihalle rakentaa tarhan @Riikinkukko? Valjaisiin voi olla vaikea tottua jos ovat jo vanhempia kissoja. Itse olen aina pelännyt että kissoilleni kävisi jotain jos ulkoilisivat ilman valvontaa, pahimpana että joku tekisi niille jotain kun kissanvihaajia on niin paljon. Niinpä me ulkoiltiin aina yhdessä ja parvekkeella saivat olla kissaverkon turvin <3
Yksi näistä, vanhin juurikin, on sellainen, joka korkeintaan “käy kylillä” lyhyen matkan päässä. Seuraan gps:llä, missä liikkuu eli tiedän, ettei mene ihmisten pihoihin eikä ilmeisesti ihmisille edes näyttäydy, koska olen kadulla asuvilta joskus kysynyt, ovatko nähneet kisua pihassaan ja aina vastaus on, että ei. Nuorimmat ulkoilevat seuranani eli pysyvät pitkälti pihalla, kun itsekin siellä aikaa vietän. Vieressä on pieni pelto, josta kantavat hiiriä ja myyriä (naapuri tästä kiittää ja on jopa pyytänyt, että kissat saisivat siinä metsästää, kun aiemmin jyrsijät syöneet heidän ullakolta sähköjohtoja yms. muuta pientä riesaa aiheuttaneet). Mutta tuo tarha varmasti hyvä vaihtoehto jossain vaiheessa, jos nämä nuoremmat yrittävät laajentaa reviiriään. Tämä on aihealue, josta ei juurikaan somessa viitsi ajatuksia ääneen sanoa, koska se aiheuttaa aina ääripäiden keskinäisen tappelun. Omakotitalossa (lasten kanssa asuen) on pieni haaste, kun joku aina avaa ovea ja vaikea saada vahdittua, ettei oven raosta yksikään ulos pääsisi vilahtamaan.
Jep, somessa huutavat ne joiden mielestä kissan pitäminen sisätiloissa on eläinrääkkäystä ja sitten ne joiden mukaan kissan ulospäästäminen itsekseen on eläinrääkkäystä Niin kuin monessa muussakin asiassa, ääripäät valloittavat koko keskustelun eikä siitä tule mitään.
Sateinen keskiviikko. En herätessä yhtään tiennyt mikä päivä tänään on. Sit sain päähäni että on torstai ja ruksasin tämänkin päivän kalenterista… ihmettelin vaan että jäänyt kaksi päivää ruksaamatta. Vasta kun katsoin puhelinta niin selvisi että on keskiviikko. Ihan löi tyhjää ja nyt tiedän miltä muistisairaasta tuntuu kun ei tiedä mikä päivä on.
Aamulla oli tullut tilaamani kortit ja postimerkit.
Siinä on rahaa kiinni lähes yhden känni-illan verran… muumimerkit onkin ihan uunituoreita ja ovat ulkomaan ikimerkkejä. Juhlistavat muumien 80 vuotista taivalta kun nyt on juhlavuosi.
Sarjottainen päänsärky ei ole vieläkään hävinnyt. Toissayö oli kivuton mutta viime yönä heräsin kipuun. Ei tuo kauheesti haittaa kun kipu ei kestä pitkään ja on ihan siedettävä jomotus. Kai joku saisi siitäkin aiheen juomiseen. Täytyy ottaa asia puheeksi perjantaina kun käyn pöpipiikillä. Jos saisin lääkärille ajan
Mielenkiintoista tämä postikorttien lähettäminen. Ja aikanaan vastaanottaminen. Mitä siihen laitetaan nimen ja osoitteen paikalle, vai etsitäänkö jostain joku nimi ja osoite
@Metsanpoika Nimen ja osoitteen saa postcrossing sivustolta. Samalla saa korttiin kirjoitettavan koodin jonka vastaanottaja sit rekistöröi. Oma osoite pitää toki antaa sivustolle että mulle voi lähettää kortteja. Itselläni osoitteessa on sivustolla käyttämäni nimimerkki. Suurin osa käyttää koko nimeään. Osoiteen saa tietoonsa vain kortin lähettäjä joten se ei ole julkisesti nähtävillä.
Kortissa voi sit kertoa itsestään tai jostsin muusta. Jotkut kertoo profiilissaan mistä haluavat lähettäjän kertovan tai sit ei ole mitään erikoisia pyyntöjä. Minä pyydän ihmisiä merkitsemään kirjoitushetken sään.
Omassa profiilissa voi kertoa itsestään ja kiinnostuksen kohteista tai ajsnkohtaisista asioista. Itselläni lukee että olen kiinnostunut luonnosta, eläimistä ja historiasta. Mainitsen että pidän lukemisesta ja kauhuelokuvista ja kerron että kesäkuussa täyttyy 2 v raittiutta. Kerron myös muutakin itsestäni. Se ohjaa lähettäjää valitsemaan kortin niistä aihealueista ja tiedon murusista mutta niitä ei ole pakko noudattaa. Ei voi esim vaatia että haluan vain disney aiheisia postikortteja. Tärkein lause profiilissani on se että pyydän lähettäjää valitsemaan kortin joka kuvastaa häntä itseään. Että se olisi parasta
Sitten kun kortti tulee menen sivustolle ja rekistöröin kortin ja näen kuka sen lähetti ja voin lähettää terveiset sähköpostiin sivuston kautta
Olen tehnyt sen havainnon että tänä keväänä on lintujen aamukonsertti hyvin vaisu. Joko pikkulinnut on vähentyneet huimasti tai tälle alueelle on vain sattunut tällä kertaa vähemmän lintuja. Viime keväänä oli aamuisin kova meteli ja äänitinkin sitä muistoksi. Nyt on erittäin väsynyt meininkin eikä ollenkaan sama tunnelma kuin vuosi sitten. Ehkä se piristyy kun pesiminen todella alkaa.
Aamukävelyllä mietin niitä entisiä tuttuja. Silloin pidin heitä ystävinä mutta eihän siinä kyse ollut ystävyydestä. Se oli jonkinlaista toveruutta yhteisen asian ympärillä. Kolme juomatoveria heivasin elämästäni pois jo vuonna 2016 kun muutin kuopiosta synnyin pitäjälle. Aloitin silloin ”puhtaalta pöydältä” mutta ei se muutto mitään todella ratkaissut. Tunsin silloin helpotusta kun pystyin jättämään ne ihmiset taakseni. Estin heidän numeronsakin. Sen jälkeen olenkin ravintoloissa ollessani jaellut numeroani ja sosiaalisen median tilejäni yhdelle sun toiselle kun he ovat olleet ”aivan mahtavia tyyppejä”… sielun yhteys oli selvästi vahvasti läsnä
ne oli kuitenkin vain kännäystuttuja jotka seuraavana aamuna estin välittömästi.
Porukka jossa kuopiossa asuessani liikuin oli hyvin onnetonta. Osa heistä käytti huumeita ja yrittivät saada minutkin siihen mukaan. Tiesin kuitenkin sen porukan vaarat ja tajusin ettei heidän seura sovi minulle. Olin eksyssissä oleva peuran vasa.
On hyvin jännä että miten sitä kännissä ihmiset näkee niin eritavalla. Kun sit selvinpäin heitä tarkastelee niin ymmärtää ettei he aidosti klikkaa minun kanssa.
Onneksi se kaikki on takanapäin. Tiedostan kuitenkin että tätä kirjoittaessa se entinen elämä on vain kahden tunnin päässä mikäli en arvostaisi nykyistä elämääni
Niin kuin monessa muussakin asiassa, ääripäät valloittavat koko keskustelun eikä siitä tule mitään.
