Heräsin aamuun pelonsekaisn mielin. Yö oli levoton, heräilin useasti huonoihin uniin. Kroppa taistelee.
Mieli on ihmeissään. Heh, en mä nyt ekaa kertaa selvänä herää
Jee, tänään uskallan hypätä auton rattiin ja pääsen hoitamaan asioita. Työasiat on varmaan ensimmäisenä listalla… Mua kaduttaa ihan älyttömästi se, että jätin työni. Tuttu ja turvallinen, mutta samalla ahdistava. Enkä jaksanut niitä ihmissuhde keitoksia. Mua inhotti mennä aamulla töihin koska tiesin, että työn lisäksi joudun keskelle paskanpuhujien ja ämmien riitoja. Mulla tuli mitta täyteen.
Nyt olen työtön, sössimässä asioitani lopullisesti.
Näistä ajatuksista täytyy päästä ja päästää irti. Mun pitää löytää hyviä ajatuksia itsestäni ja elämästäni, muuten en pääse selvänä seuraavaan päivään.
Teen parhaani tänään.
Kun pidämme huolen tämän päivän raittiudesta, antaa se meille mahdollisuuden mihin tahansa. Itse olen kuluneen kuusi vuotta opiskellut, tullakseni tänään siihe tilanteeseen, että nöyränä menen perjantaille ilmoittautumaan työkkäriin, olen siis myös työtön. Muutos itsessäni joka on tapahtunut tuona kuutena raittiina vuotena, on sellainen, etten tänään enää rakenna minuuttani työn tai siitä kenties muodostuvan statuksen varaan, vaan raittiuden ja sen mahdollistavan, omana itsenä elämisen varaan. Kun olen tänään raitis, olen aito, oma itseni ja se ennenpitkää antaa minulle mahdollisuuden myös tehdä työtä. Se onko minun tarkoitus tehdä juuri tuota työt-, johon olen kouluttautunut, ei sinällään ole minun käsissäni, vaan haen tuon alan töitä, samalla mielenkiinnolla seuraten mihin elämä minua johdattaa. Tänään meidän ei tarvitse juoda. Kaikki muu on meille mahdollisuutta parempaan. Mukavaa päivää sinulle!
Viestiketjun otsikko on juuri sitä mitä haluan…selvä aamu! Tähän oli pakko vastata.
Kun pääsisi joka päivä virkeänä ylös aamulla auringon noustessa. Rauhallinen aamupala, aamun uutiset, tunnin treeni ja hiki päälle, hyvillä fiiliksillä valmiina päivän koitoksiin samaan aikaan kun toiset nukkuvat koko aamun krapulaa pois. Iltapäivällä tai illalla toinen treeni tai vaikka pyörälenkki.
Olis mielenkiintoinen päivä johon olisi tyytyväinen.
Ja illalla uni maittaisi kun kroppa on terveesti väsynyt.
Tänään oli jo yritystä, jo klo 9.30 ylös ja kuntopyörän päälle :mrgreen:
Sain tehtyä kierroksen asioilla, mutta en pystynyt kajoamaan työjuttuihin vielä.
En nyt oikeen tiedä, pitäiskö hakea saikkua. En ole juurikaan sairaslomaillut. Jos ei ole töissä, miksi hakea sairaslomaa? Saako jostain jonkinlaista korvausta? En ole hakenut liitosta rahoja, koska olen tullut toimeen keikkatyöllä (sh). Ja olen varmaan jossain karenssissa, koska olen irtisanonut itseni…
Nyt en katso olevani työkykyinen, oikeesti en ole ollut vuoteen
Mulla pukkaa paniikki päälle. Mulla ei ole mitään kiinnekohtia.
Kaaleppinen; sanoit hienosti, ettei se, että on töissä/nou saa rajata kuvaa meistä ihmisenä. Työntekijän rooli on suomalaisessa yhteiskunnassa liikaa arvottava tekijä.
Minä olen nainen. Se ei muutu. Olen äiti ja mummu, se voi muuttua. Ja kaikki muu voi ympärillä muuttua.
Päätös raittiudesta ei ole riippuvainen siitä, mikä olen. Se, että olen selvä, riippuu päätöksestä olla raitis…
Tottumuksen rakentamiseen menee luonnollisesti oma aikansa. Joidenkin tutkimusten mukaan tottumuksen rakentamiseen / muokkaamiseen menee keskiarvoisesti ~66 paivaa. Riippuu hieman tottumuksesta jota yrittaa rakentaa. http://www.spring.org.uk/2009/09/how-long-to-form-a-habit.php Tuossa linkki yhteen tutkimukseen/ Naita on toki netti taynna ja eriavin tuloksin, mutta tuo antanee suuntaviivoja tottumuksen rakentamiseen.
Kun karsivallisesti pyrkii rakentamaan uusia tottumuksia huonompien vanhoojen tottumusten tilalle se saattaisi ainakin vaikeuttaa - tai kukaties jopa estaa - pullon avaamisen. Ainakin se laittanee ajattelemaan ennen kuin avaa sen pullon.
Siitahan se lahteee, etta kun silmat avatessaan kun tekee paatoksen, etta tanaan on selva paiva (kuten talla palstalla useat ovat todenneet useampaan kertaan). Tosin ainakin itse joudun tekemaan tuon paatoksen monta kertaa paivassa viela. No alkutaipaleella tassa ollaankin viela…
Voimi ja jaksamista walentinalle. Kylla se siita iloksi muuttuu. Pysy vahvana!
(disclaimer: en todellakaan ole mikaan asiantuntija alkoholismin hoidossa. Yllaoleva on joitain ajatuksiani joita olen itse yrittanyt ottaa kaytantoon. Jokainen on yksilo ja se mika toimii minulle voi olla toimimatta jollekin toiselle)
Minun tapauksessa ei auta päätökset aamulla tai päivällä.
Kohtalonhetki on töiden jälkeen viiden paikkeilla. Oluelle tie vie… Ja aamulla taikka puolilta päivin ollaan taas kerran väsyneinä eikä urheilla jaksa eikä huvita Ja se mieliala paranee kun saa taas oluen.
Eiko se ole yhtalailla paatos, jos paatat olla ottamatta olutta / menematta oluelle toiden jalkeen? Naita paatoksiahan voi olla monta kertaa paivassa. Ensimmainen paatos tehdaan silmat avatessaan aamulla, mutta jokainen juomattomuuspaatos paivan mittaan on yhta tarkea ja arvokas.
Olut toki parantaa mielialaa, silla alkoholi lisaa endorfiinien ja enkefaliinien eritysta ja nama johtavat mielihyvan tunteeseen. Urheileminen tekee saman. Kenties sinulle tuo voisi olla jotain muuta? Mina en tieda mita se voisi olla - sina toivottavasti tiedat mita se voisi olla
Nyt pysytaan vaan tiukkana siella ja tehdaan se paatos olla menematta oluelle duunin jalkeen
Walentinalle (ja muillekin) onnittelut hyvästä päätöksestä!
Minulla takana on reilu vuosi raittiutta. Nyt jostain syystä mieli on palannut sinne raittiuden alkuviikkoihin: joko siksi että eilen näin kevään ensimmäisen metsätähden (nimimerkki jonka epätoivoissani maaliskuussa 2011 ensimmäisenä tupsahti mieleen), tai siksi että juomisasiat vain tuntuvat sykleissä palautuvan mieleen.
Jotenkin kirjoituksesi toi vahvasti mieleen ne alun tunnelmat, pelon ja epätoivon. Voin lohduttaa, että ajan mittaan helpottaa. Alussa on tärkeää vain se, että tekee päätöksen juomattomuudesta vaikka hetki kerrallaan. Että ainakaan seuraavaan viiteen minuuttiin en lähde ostamaan olutta. Juomisen himo menee ohi (katso vaikka kellosta), mutta ei haittaa jos yrität keksiä muitakin keinoja kuin kellon katsomisen tuon himon ohittamiseksi.
Minulle alussa oli tärkeää puuhata jotain koko ajan. Muutama päivä sitten Hesarissa oli juttu, jossa kerrottiin että käsillä tekeminen (erilaisia materiaaleja hyödyntäen) on erittäin tehokas stressinpurkukeino, kokeile.
Anna itsellesi aikaa, ole lempeä toipumisen hitaudelle mutta tiukka sille, että pulloja ei enää avata. Rankka juominen on elimistölle raskasta, ja siitä eroon hankkiutuminen tarkoittaa myös sitä, että elimistö alkaa toipua fyysisesti. Se vie voimia, henkisestä puolesta puhumattakaan.
Oma ajatuskuvio kannattaa kääntää moodiin “Juomisen saa lopettaa, enää ei tarvitse juoda.”
Helou,
tulin kaupungilta ja heti tänne!
Yritän nyt niin kovasti olla ajattelematta oloa “helpottavaa” olutta. Kroppa on vieläkin kiinni viikonlopussa
Viisaita sanoja teillä, imen niitä itseeni ja muistutan, etten ole yksin.
Hampaita kiristää, kuinka helppoa olis saada olo kevyeksi.
Toi liikunta olis varmaan hyvä juttu. Sillon on ajatukset muualla ja hyvän lenkin jälkeen ei tuloksia tuhoa oluella. Pakko tästä on lenkille lähteäkin, olen syöny ihan hirvittävästi karkkia tänään tohon hampaitten kiristykseen . Kohta painan sata ja masennun sen takia ja oravanpyörä on valmis
Menen nyt vähän penkomaan kukkapenkkiä. Se on minulle ilo
Menen lääkäriin ja se jännittää ihan vietävästi. Varmaan siksi, että olen nyt ihan uudessa tilanteessa ja toivon saavani apua. Millaista, en tiedä.
Jospa lääkäri olisi ihminen ja kuuntelisi tuomitsematta.
Viinat siirsin eilen kellariin jääkaapista. Ei oikesataan edes tehnyt mieli.
Puuhastin maanisesti koko illan jotain ja kyllä autonvanteet kiiltää .
Mulla on tulossa kahdet häät kesällä, kosteat. Olen pyöritellyt mielessäni sitä, miten voi olla ottamatta, ja vielä niin, etteivät muut vieraat kiinnitä huomiota. En halua sanoa vielä kenellekkään, että mulla on korkki kiinni. Pelkään ihmisten rupeavan vahtaamaa ja vahtimaan mua; ottaako se… ota ny yks, kyllä yhden voi ottaa…tms.
Hannu hyvä, kiitos vastauksestasi. Jotenkin se kuulosti luettuna hieman ylimieliseltä ja ylenkatsovalta.
En todellakaan luule olevani The henkilö missään muitten juhlissa, kunhan pohdin tilannetta.
Ja varmuudella tiedän, että juomattomuuteeni kiinnitetään huomiota , olen juomisessa niin hyvä
Tänä aamuna fyysinen oloni on hyvä. JEE! Kolme vuorokautta krapulaa
Eilinen meni hyvin. Olin ulkona syömässä. Tavallisesti otan ison tuopin kättelyssä ja toisen, kun ruoka tulee ja syömisen aikana kolmannen Eilen join colaa . Jouduin kyllä pariin otteeseen kiusaukseen, mutta selätin sen.
Illalla likkakaverini soitti ja pyysi minua luokseen ottamaan “parit” hänen vapaapäivänsä kunniaksi. Kuinka sekopäistä on ottaa kaljaa em. syystä… Ja olen useasti “juhlistanut” samasta syystä. Mulla taitaa olla antennit kovin herkällä ja analyyttisellä tasolla
En mennyt. Valehtelin hänelle syyn x. Annettakoon se mulle anteeksi.
Tärkeämpää on nyt säilyttää tämä olotila ja mieli.
Metsatahti kirjoitti hyvin: Oma ajatuskuvio kannattaa kääntää moodiin “Juomisen saa lopettaa, enää ei tarvitse juoda.”
Joskus tuo on toiminut mutta ei aina… Vain liikunta tuntuu mua oikeasti auttavan.
Tällä viikolla oluella joka ilta. Aamulla pääsin kuitenkin ylös yllättävän aikaisin ja sai tehtyä treeniä kuntopyörällä ja matolla. Liikunta selvästi tasapainottaa ja auttaa nukkumaan ja heräämään ajoissa. Vaikka mitä jippoja ja ajatusmalleja olen kokeillut, mutta mikään porkkana ei ole toiminut niin hyvin kuin ajatus virkeänä heräämisestä ja omasta aamutreenitunnista kun kahvi porisee keittiössä.
Nyt kun on päässyt hieman koukkuun liikkumiseen, sitä hyvänolontunnetta himoitsee kuin “hetkeä jolloin vanha krapula muuttuu uudeksi humalaksi, se on kevyt kuin perhosen siiven kosketus”.
Vielä ei olla läheskään kuivilla, mutta liikunta on nyt selvästi se mihin nyt pitää panostaa!
Olen mennyt koko päivän valmistujaisissa ja äsken hain jo kotoa muuttaneen poikani puolisoineen kaupungista ja kyytäsin heidät kotiin. Olen siis selvä .
Vältin kaikki päivän onnittelumaljat ja kahvikonjakit. Että tuntuu hyvältä!
Onnittelumaljoista en edes lähtenyt kyselemään, että mikä on a-holitonta, vaan skoolasin, mutten nostanut lasia huulilleni.
Kroppa taas vänkää, se on tottunut valvomaan tähän aikaan. Pitää varmaan laittaa kello soimaan aamuksi, niin on illalla väsyneempi. Herään kyllä automaattisesti ennen kasia, mutta nyt ei vaan uni tule. Tottumukset on tiukassa… huoh.
En ole saanut vielä mitään syviä ajatuksia raittiudestani, mutta arjessa olen toimintakykyisempi ja järjestelmällisempi. En ole enää niin kiinni siinä, että etsin väliä ja syytä lähteä kaljalle. Usein se kyllä tulee mieleen, mutta kun pitää itsensä kiireisenä, ei sitä väliä edes tule Sen teistä usea mainitsikin, tiesitte mistä puhutte.
Lueskelen vielä uusia viestejä ja sitten yritän saada unesta kiinni.
Taas olin illalla oluella… Ja sitten nukuin melkein puoleen päivään, kun olisi voinut sen sijaan nousta virkeänä klo 8…
Mutta kuntopyörää poljin hitaaseen tahtiin vajaan tunnin ja kevyitä painoja nostelen. Tätä pitää nyt jatkaa!! Hivuttaa juominen vähän kerrallaan pienemmäksi osaksi elämää, ja liikunta isommaksi.
Olisiko nyt hemmottelun paikka, kun olet yhdet karikot luovinut lävitse kolhuitta? Tuttujen juomistilanteiden ohittaminen tuo jo muutaman kiven oman raittiuden perustuksiin: huomaa, että ei se niin kamalaa ole vaikka onnittelumaljan alkoholi jääkin päätymättä omiin sisuksiin.
Minulla meni loppuvaiheessa varmaankin n. 150e kuussa juomiseen, ehkä enemmänkin. Laskeskele, mitä itse olet tähän mennessä säästänyt, ja tee / hanki sillä summalla jotain josta todella nautit.
Alussa kirjoittelin pelkojani ja huolenaiheitani “paperille” (sähköiseen muotoon); tutkimusten mukaan sillä on kumma psykologinen vaikutus, ne huolet jäävät ikään kuin sinne paperille talteen, eivätkä vaivaa omaa mieltä enää niin paljoa. Saattoi olla lumeteho, mutta tuntui että auttoi. Ehkä siinä oli sekin, että välillä huomasi ettei ne pelot elämää suurempia olleet.
Ja toisin päin: muista kiitellä itseäsi.
Aikainenlintu: ole varovainen. Rankat treenit ainakin raskaamman juopottelun jälkeen voivat olla vaarallisia sydämelle.
PS On aina yhtä iloista lukea varsinkin raitistumisen alkumetreillä olevien tunteita ja kokemuksia ja havaintoja siitä miltä tuntuu, kun alkoholi jää taakse.
Sataa, sataa, mutta satakoon.
Saan olla kotona rauhassa, ei tartte olla ylireipas kesäihminen.
Olen lukenut hömppää melko ison annoksen ja se on ollut piristävää .
Sain nääs saikkua pari viikkoa. Olen päättänyt pyhittää sen itselleni ja elpymiseen.
Terkut vaan että sunnuntaina oli juhlat jossa kaveri kaatoi koko ajan lasin täyteen joka kerta kun se oli tyhjennetty. Joo, ei olisi ollut pakko juoda, “mutta kun oli niin hauskaa”. En voi kaveriani syyttää. Seuraavan kerran havahduin maanantaiaamuna, ja sitten taas tiistaina. Muistaakseni väliaikana huurussa oli hauskaakin, mutta EI OLIS KANNATTANUT.
2 päivää haihtui jonnekin, ja nyt tiistai-iltana parantelen krapulan loppuja oluella ja viinillä. Joo, kävin tosin tänään kuntopyörän päälläkin ja sulkkista pelaamassa. Ainakin sai kaloreita takaisin…
Onko jollain hyvää vinkkiä miten välttää tällainen? Muukin neuvo kuin “älä mene juhliin joissa on viinaa”?
Ja se mieliala paranee kun saa taas oluen.
. Kohta painan sata ja masennun sen takia ja oravanpyörä on valmis 
Eilen join colaa 
