Pakko minunkin kertoa surkuhupaisaa tarinaa…Meillähän mies ei juo-koskaan ei myönnä että humalassa olisi (jos on sen verran tolkuissaan että ymmärtää puhutun) eikä hänellä koskaan ole krapulaa, korkeintaan päänsärkyä joka johtuu niskajumista (kun juonut 24-tlk laatikon)…A-klinikallakin käy viikoittain juttelemassa, ilmeisesti keksinyt siitä nyt uuden verukkeen ettei hänellä ole ongelmaa kun sielläkin käy (toisaalta tiedostaa ongelman kun nyt huhtikuusta lähtien on käynyt?)…Joka tapauksessa-tämä tapahtuma naurattanut minua moneen kertaan jälkikäteen :
Miehellä talvella arki-vapaa, ja oli ollut lähiaikoina puhetta hänen juomisestaan. Kertoi ylpeänä töihin lähtevälle vaimolle että nyt hän aikoo lähteä päivällä hiihtämään. Töistä kotiin tullessa mies tuhdissa humalassa, kommentoin ettei sitten hiihto maistunut, johon kovasti sanoi ettei ole juonut ja että juuri vasta lähdössä- ja todellakin lähti, tuhdissa humalassa vetämään 10 km lenkin, että kyllä hän on kunnossa…Hiukka kauhistutti silloin (ja säälitti mahdollisia muita hiihtäjiä ajatellen) mutta sinne meni hiihtämään ! 
…
Meillä ratkaisu tähän juomiseen on miehen oma kämppä-kun juotattaa on siellä-tosin kalliiksi tulee, mutta toimii meillä, vaikka harmittaa maksaa siksi että toinen max. 6 vrk/kk siellä on. Mutta näillä mennään toistaiseksi !
Tsemppiä ja voimia kaikille !
Tämä ei selittele juomista, tämä on tarina hyvästä vanhemmuudesta juopon tapaan…
Minä: Hei, mä tiedän että olisi sun lähiviikonloppu, mutta meidät olisi kutsuttu synttäreille…
Kännikala: Ai? Molemmat lapset?
Minä: Joo, minä ja lapset.
Kännikala: no voi harmi. Mä kun ajattelin lähteä lauantaina tanssimaan ja olin hankkinut tänne lastenhoitajan, ettei niiden tarvitsisi yötä olla yksin. Kun sinne lähtee tuossa yhdeksän aikaan ja palailee sitten kahden pintaan…
(Minä, mielessäni: niin ja ottaa sitä ennen kunnon pohjat ja käy jatkojen kautta ja makaa seuraavana päivänä krapulassa… toivottavasti käy edes flaksi…)
Minä, ääneen: niin, no voi harmi mutta kun se on just tämä viikonloppu kun siellä on ne synttärit… Mutta sä varmaan voit ottaa tämän viikonlopun takaisin ja tehdä lasten kanssa jotain kivaa joskus toiste?
Kännikala: joo, nyt mä voin perua sen lastenhoitajan.
Kultakala
Tyynesti sä tohon suhtauduit! Miten on ees pokkaa sanoo et isäviikinlopuksi täytyy ottaa lapsenvahti. No pääsee äijä sit rauhas hurvittelee… Voi luoja…
Ei se Maikki ole tyyneyttä, se on tyrmistystä.
Mä en voi alkaa räyhäämään tuossa tilanteessa, muutenhan se keksisi, että olen se inhottava ihminen, joka yrittää estää häntä tapaamasta lapsiaan… No joo, niin yritän. Tai yritän saada asian käännettyä niin, että hän haluaisi tavata lapsia, järjestäisi jotain kivaa, tekisivät jotain yhdessä.
Kun mä olen ajatellut, että se olisi jotenkin parempi isä, kun ei tarvitse sitä arkea kestää. Ja ehkä niin onkin. Mutta täydellinen se ei ole. Ja ihan hyvä kysymys tuolla oli, että miksi niiden juoppojen kanssa edes ryhdytään mihinkään. Niin. Kaiken kun olisi tiennyt etukäteen.
Mutta se on hyvä kysymys. Miksi ylipäätään mitään koskaan. Aina kannattaa kysyä, joskus voi saada vastauksia.
Mies suunnitteli siirtyvänsä jokapäiväisestä läträyksestä perjantaipulloon.
Niinpä menikin heti tänään alkoon ja osti pullon viinaa ja joi pois.
Onhan nyt sentään maanantai.
Kaivetaan nyt tämäkin hauska ketju esiin hellepäivän piristykseksi 
Musta huumori kun on myös yksi keino selviytyä.
Meidän rantaan poikkesi hellepäivän iltana pari miehen tuttavaa nuoruudesta. Kummallakin pitkä “ura” juomisen saralla, toinen aivan alkoholisoitunut, toinen kyllä jonkinlaisissa töissä, mutta suurkuluttaja. Minun mies näille heitti huulta: “Radiossa varoitettiin, että helle lisää kuoleman vaaraa, ja suuressa riskiryhmässä on alkoholisti, ylipainoinen, tai on diabetes. Mulla on ne kaikki!” Kaverien mielestä se oli hyvä vitsi. Heko heko honk honk
Miehestäni on siis tullut fatalisti! Tyyliin: tämä on kohtaloni, miksi siis varoa…
Juoppo keksii selityksiä juuri niin kauan kuin juomistakin jatkuu. Ei siinä sen kummempia hämmästeltäviä kun onhan siinä aina päällä se tarve selitellä. Sen sijaan sitä vähän hämmästelen että miten ihmisen ajattelu on voinut muotoutua sellaiseksi että juoppo ei ihan aidosti koe niissä selityksissään mitään outoa, vaan pitää niitä mitä ihmeellisimpiä oikkujaan ihan täysin loogisina ja normaaleina. Itsensäkusettaminen on juopon vahvaa osaamisaluetta.
En muista että itsellä olisi mitään ihmeellisiä ollut. Iltaa oltiin vaan istumassa mukamas ja pari otetaan ja totuus oli varmaankin jotain kaikki sileeksi baarikierroksella muistia myöden. Itse ei tajua valehtelevansa ja kun ei kykene näkemään mitään problemaattista siinä juomisessa niin juoppo ihan oikeasti heijastaa sen koko ongelman oman päänsä sisällä niihin läheisiin. Että “mitä sinä nyt jaksat mokomasta nipottaa, enhän minä juo yhtään sen enempää kuin herra x ja herra y juo sitä paitsi vielä paljon enemmän. Sinullahan se tässä jokin ongelma on!”
Kumpi on suurempi hölmö: se joka puhuu ja selittelee hölmöjä vai se, joka sitä vuodesta toiseen niitä sietää ja kuuntelee? Tuon ratkaisin omalla kohdallani heivaamalla juoppiksen ulos elämästäni. 
Olet, Hölmöä, aivan oikeassa. Kun kuitenkin meitä on, jotka syystä ja toisesta elämme juoppiksen kanssa, näkee siinä välillä myös ne koomiset puolet. Ei pidä aina kulkea onnettomana valittaen, varsinkin jos on itse jäänyt vapaaehtoisesti, niin kuin minä.
Ketjun aloittaja perusti sanojensa mukaan humoristisen ketjun. Minustakin kevennys on välillä paikallaan, eikä tarkoitus ole pilkata toista osapuolta, vaan ylipäätään tässähän samalla kulminoituu monenkin tilanteen järjettömyys. Vakavampaa pohdiskelua vartenhan on paljon ketjuja, eipä tuo minunkaan oma ketjuni varsinaisesti hilpeä ole…
Koska kuitenkin parasta on osata nauraa itselleen, kaivan esiin myös tuon ketjun, jossa me läheiset saamme jakaa koottuja selityksiämme, miksi vielä jatkamme 
Tässähän tämä kevennyspalsta oli…
Uusille tiedoksi, ei ole ymmärrys vielä kadonnut vaikka väliin naurammekin. Väliin on kumminkin pakko relata 
No joo, voimia, että jaksaa jatkaa haastavaa elämää - minkä vuoksi? AAssa ihmiset raitistuvat kun löytävät pohjansa: on niin paska olo ettei halua jatkaa, haluaa muutosta. MIten läheisillä? Naureskellaan vähän holistien hölmöilyille ja kehitellään joku mitätön syy miksei suhteesta voi lähteä. Eikö olisi reilumpaa sanoa etten halua lähteä, piste. Hölmöintä on pitää ovea raollaan vuosikausia, kyllä minä vielä tästä lähden… Suhteeseen jääminen on valinta, se monestikin mahdollistaa holistin juomisen jatkamisen eli hyötyä siitä ei riippuvalle ole. MIkä hyöty itselle, miksi jään, ollaanpa rehellisiä! t. holistin jättänyt
Älä ole huolissasi, 007, ei niitä kyyneliäkään ole unohdettu. On niitä vuodatettu tänäänkin, useampaankin otteeseen. Itseironiaa, naurua kyynelten läpi… Voimia tarvitaan myös lähtemiseen. Maahan ei voi jäädä makaamaan. Kuka mitenkin sieltä nousee, minulla siihen tarvitaan välillä kiroamista, välillä naurua.
Rinalda, eräs, joka vastoin arvailuja, ei ole päättänyt jäädä…
Ei kommentti ollu kenellekään yksittäiselle tarkoitettu, vaan tuli mieleen kun tota ketjua selasi. Jokainen tekee omat päätöksensä itse, ei niitä muille tarvitse selitellä. Joskus vaan tulee olo, että ihmiset itseään kusettavat - läheiset samalla lailla kuin holistitkin. SE on surullista, kun on vaan tää yksi elämä elettäväksi
Se tässä on vähän niin kuin ideakin, ainakin niin olen sen käsittänyt. Koska me läheiset aika paljon tuppaamme selittämään valintojamme, ja tarkemmin tarkasteltuna ne saattavat paljastua vaikkapa tekosyyksi kun ei vaan yksinkertaisesti uskalla tehdä päätöstä (tämä ei siis tietenkään koske minua 
), niin tässä ikään kuin itseironisoimme itseämme. Minusta se on myönteistä ja osoittaa, että olemme jo monikin hieman hajulla siitä, että toisinkin voisi valita. Uskallamme jo nauraa itsellemme, ehkäpä se on jonkinlainen kyseenalaistamisen esiaste… Ainakin omalta kohdaltani pidän jonkinlaisena pienenä edistysaskeleena, jos osaan hirveän puolustautumisen (jota myös on tullut harrastettua) asemasta nauraa itselleni.
Tämän on tarkoitus (taas oma tulkintani) olla hyväntahtoinen lempeä ketju, jossa läheinen voi riisua itsensäkin aseista, niin, nauramalla. Siis siilipuolustuksen piikeistä ja muista sellaisista. Meitä läheisiä syyllistetään liikaa ja me myös liian helposti syyllistymme. Kenelle siitä on hyötyä. Tarvitsemme itsetuntoa, itseluottamusta, ja joskus - jopa vähän iloa!
Surut on surtava, taistelut on taisteltava, päätökset on tehtävä. Mutta sinä päivänä, kun suru sisälläni nujertaa lopullisesti ilon - sinä päivänä minut saa haudata.
Se päivä on toivottavasti kaukana! Haa!
Nimenomaan! Positiivisen kautta sen pitäisi mennä tämänkin, niin kuin monen muunkin asian tässä elämässä.
Minua epäilyttää, että saatan jatkossakin tuntea vetoa alkoholisteihin ja muihin ongelmaisiin, koska ongelmainen olen itsekin. MUTTA olen tullut siihen tulokseen, että siitä ei ole minulle mitään hyötyä että ruoskin itseäni menneistä valinnoista tai tulevista mokista. Koska mokiahan tulee, se on aivan varma. Ehkä tunnen taas vetoa johonkin ihmiseen ja tajuan jossain vaiheessa että hei, tämä ei olekaan hyvä juttu. Mitä sitten?
Sen sijaan että painaa itseään entistä enemmän maanrakoon, voi nähdä asiat ilon ja hyvän kautta. Omalla kohdallani toteutan sitä niin, että ajattelen olevani aika vahva ja fiksu nainen. Elämä ei kaadu siihen jos teen virheen, saan vain tilaisuuden oppia lisää. Ja olen niin hyvä tyyppi ja osaan kuunnella ja arvostaa sisäistä ääntäni niin, että tajuan kyllä jos ihmisessä on jotain oikeasti pielessä.
Jos vain haukun itseäni ja pelkään ihmisiä ja ihmissuhteita lopun elämääni, niin en ehkä enää satuta itseäni mutta en kyllä saa mitään muutakaan. Ja en nyt tarkoita puolustella huonoja valintoja, mutta asiat voi totisesti nähdä monella muullakin tapaa kuin itsevihan kautta.
Rauhaa ja rakkautta! :mrgreen:
Miehen mielestä se ei ole piilopullo, koska se on autotallin hyllyllä ja pullon näkee jos kävelee talliin kunnolla sisään ja kääntyy tiettyyn suuntaan katsomaan. Tadaa! Ei ole jemmassa. Käyn tallissa n. kerran kuussa Ja silloinkin vain ovensuussa.
Kun on hellettä, on vaarallista olla juomatta kaljaa.
Punaviini on terveellistä. Että se on tieteellinen fakta. Kun kerroin juuri lukeneeni, että väite on valetta, sillä punkussakin alkoholia, joka taas on myrkky, mies toteaa ettei kannata uskoa kaikkea mitä kirjoitetaan.
Kaljaa juodaan koska se poistaa janon, se saa saunan tuntumaan saunalta, vapaapäivän vapaapäivältä, loman lomalta, viikonlopun viikonlopulta, juhlan juhlammalta, unohtamaan duunit, rentoutumaan ja jos ei jois kaljaa, eristäytyis täysin koska hyvät ystävät ei suostuis siihen että niiden grilli-illoissa istuis joku selvinpäin. On pakko ottaa bisse. Ja puoli laatikkoa kun kerran tuli haettua.
Pullot ja kaljalaatikot on helpompi kantaa autosta autotalliin. Ei sen takia että se vaikeuttaisi vaimon matematiikkaa, vaan ihan vaan siks kun tallissa on sopivan viileetä eikä pullot ja tölkit mahdu jääkaappiin. Autotallissahan on myös hyvä käydä röökillä tai puhumassa pari puhelua.
“Toivottavasti meillä on hauska ilta, ja että sullakin kulta olis hyvä fiilis. Ettei mun tartte lähteä baariin”
Ehdottomasti tämä on selitysten ykkönen. “Juon koska sinä olet niin heikko ja taas mielenterv eys sairaslomalla, juon koska en kestä katsoa heikkouttasi” “Ahdistaa sinun sairastamisesi” Että sillälailla, oliskikohan niin tarvetta sairaslomalle jos ei aloittaisi sitä juomista… 
Saatuaan tiedon mahdollisesta munuaisten vajaatoiminnasta, seuraavana päivänä juotuaan taas litran viinaa, mies totesi, että on elänyt sikamaisesti. Että tämä oli varoitus, ja niitä ei varmaan enää montaa tule… Nyt alkaa elämänmuutos! Sitten kun tupakat loppuu, hän lopettaa tupakanpolton… Höristin korviani, enkä sanonut paljonkaan. Totesin vain, että sitten kun pitää alkaa kulkea dialyyseissä, on myöhäistä katua. Että hyvä kun tuli vielä varoitus… Jäin seuraamaan tilannetta sivusta ilman ennakko-odotuksia.
Tästä keskustelusta on nyt tasan neljä viikkoa. Vielä ei ole loppunut tupakka eikä viinakaan. Pientä tarkkaavaisuutta, läheinen! Tupakkaa ja viinaa myydään vielä monessa paikassa, ja eläke juoksee. Niin kauan kuin on rahaa, hän niitä ostaa. Niin kauan kuin hän ostaa, niitä piisaa. Tupakat ja viinat loppuu vasta, kun niiden ostaminen loppuu… Siis, eihän hän muuta väittänytkään
Rinalda, eräs, joka vastoin arvailuja, ei ole päättänyt jäädä…
[/quote]
Olisko nyt sitten viimeinen aika hypätä ennen todellisen omaishoitajuuden alkua vai menikö juna jo?