Ehkä meillä kaikilla on jotain tapoja, uskomuksia, vaatimuksia, lupauksia, mitkä “antaa luvan” ja jopa “pakottaa” juomiseen?!
Vapaapäivän kunniaksi.
Palkinnoksi jostain tehdystä asiasta
Kaikkihan juhlissa vähän ottaa.
jne
Mitä selityksiä sulla on (ollut)?
Noiden yllä mainittujen lisäksi mulla on ollu ihan älytön ajatus juoda varalta. Siis vaikkei edes tekis mieli, ni pitää juoda, jos on mahdollisuus! Ettei sitten tekis mieli, kun ei ole sitä mahdollisuutta. (Käsittämätöntä paskaa!)
Ja toinen vähän samalla linjalla: Jos on tulossa juhlat, tapaaminen tai muu tilaisuus, missä alkoholia käytetään, ni mun on syytä vetää “etukäteissuojahumala” joku päivä melko lähellä tuota tärkeää hetkeä, ni sitten ei juuri sinä päivänä jois kaksin käsin suoraan boolikulhosta, vaan osais ottaa asiallisesti ja sopivasti seurassa. (Lisää käsittämätöntä paskaa!)
Mä aloitin tän ketjun, jotta jokainen vois miettii, onko itsellään vastaavia uunotuksia itseään tai muita kohtaan. Ja vielä jos sen kirjottaa toisten luettavaksi, se saattaa tuntua oudolta ja pahalta. Ei perkele, näinkö mä tosiaan huijaan?! Mua nolottaa ihan pirusti tunnustaa teille muille, ett hei, minäpä se joskus juonkin varalta. Ei tee mieli, mut juon. Mutta samalla se myös naurattaa, (onhan toi nyt niin tyhmää!) eikä se huonoksi ole itselleen nauraa. Vaikka liikaa juominen ei naurun asia olekaan.
Lopulta meni vuosikausia niin, että en enää välittänyt mistään tekosyistä, vaan join aina kun siihen oli mahdollisuus. Tavallaan se oli mielestäni ihan rehellistä toimintaa itseäni kohtaan. Tekosyitä toki oli aiemmin: Paras mitä tulee mieleen on se, kun kaverin synttärit oli tulossa kolmen viikon päästä. Ajattelin sitten, että nythän voin sen kolme viikkoa juoda niin paljon kuin muut aikataulut antaa myöden, koska siellä juhlissa tulisi kuitenkin juotua😄
Mulla on ollut musiikkiin liittyvä outo juttu. Olen ajatellut että jos en nyt juo ja hihhuloi lempibändieni live-vetoja jotka ovat tulleet youtubeen, joita kaikki muut fanit katsovat ja hehkuttavat, niin jään jostain paitsi ja olen ulkopuolinen.
Ihan kuin en voisi hihhuloida niitä selvinpäin, koska olin kyllä sellainen joka innostuu ja iloitsee pienistäkin asioista myös selvinpäin. Mutta alkoholin avulla tunsin kuuluvani paremmin kaikkeen, olevani “sisällä”, tunsin yhteyttä.
Elän muuten niin eristäytynyttä elämää ihmisistä, että ymmärrän kyllä tarpeeni olla osa jotain ihmeellistä kuten musiikkia ja samankaltaisia ihmisiä jotka jakavat tunteeni.
Jes, kiitos molemmille! Just näitä mä tarkotinkin, ett kehittää itselleen juomiseen ihan hölmön tarpeen/ oikeuden. Tai sitten on täysin selittelemättä ja kehittelemättä. Voin kuvitella noi teidänkin tilanteet.
Mulla on nyt parina päivänä ollu haasteita hommissani, ja kyllä tähänkin uskomus löytyy!
“Jos muutaman ottais, ni ei kiukuttas niin paljon. Ois helpompi kestää itsestä riippumattomat vastoinkäymiset” En oo oottanu, kiukkuilen sitten vain itsekseni.
Ajattele, että jos sen kekseliäisyyden voisi käyttää johonkin hyödylliseen, mikä kumpuaa tekosyy generaattorista jokaisella addiktilla.
Kun yrittää olla ilman päihteitä niin generaattori lähtee heti käyntiin ja kierroksen nousee koneessa kokoajan kunnes se oikea tekosyy löytyy, mikä oikeuttaa päihteet.
Pitäisi ennenmin pohtia sitä, että mitä pakenee niihin päihteisiin sillä sen kun ymmärtää niin ollaan jo lähempänä voittoa päihteistä.
Ajatus siitä että nyt on hyvä mahdollisuus eikä pariin viikkoon ole mahdollisuutta.
Sitten siitä se jatkuu että kyllä vielä yhden päivän voi ja sitten loppuu. Sen jälkeen se onkin että kohta on jo viikonloppu niin ihan hyvin voi juoda vielä siihen saakka ja lopettaa seuraavaan viikkoon
Minulla ei ole koskaan tainnut olla sen kummepia “tekosyitä” kuin että juominen on hauskaa.
Tosin sitten seuraavana päivänä syy on saattanut olla ihan pahan olon sanelema, eli krapulan loiventaminen.
Ellei juominen olisi koskaan ollut hauskaa, meistä monikaan ei olisi koskaan edes juonut sen ensikokeilun jälkeen.
No joo, olen minä sen lisäksi juonut ihan esiintymisjännitykseen ja fiilikseen pääsemiseksi, kun olen ollut bändini kanssa keikalla. Joskus se on toiminut hyvin, joskus mennyt yli. Olen minä paljon soittanut keikkoja myös ihan selvin päin ollessani raittiina. Ne ihan selvin päin soitetut keikat eivät ole kyllä olleet parhaita, mutta eivät huonoimpiakaan.
Olin jo unohtanut! Edellisenä iltana ennen juhlia piti juoda, että pystyi juomaan sitten enemmän. Herranjestas. Juu ja nuo, että kun en jonakin tulevana päivänä tai vaikka viikonloppuna voi juoda, niin pitää juoda nyt. Jos väsytti, niin piti juoda jotta virkistyisi, tai jos ei väsyttänyt, piti ottaa “yömyssy”, jotta uni tulisi. Join myös rentouttaakseni itsäni ihan fyysisesti. Kun on hartiat jumissa, niin tekee hei tosi hyvää. Jep jep.
Ja nuorempana kuitenkin halveksin tekosyitä, joita ongelmakäyttäjät keksivät. Paras oli “nestehukka”. Se taisikin olla ainoita syitä, jota en koskaan myöhemminkään käyttänyt itse.
Ehdottomasti samaa mieltä! Juomisesta ei voi lopettaa, ennen kuin tietää syyn juomiseen! Vrt. jos vaikka kärsis allergisesta ihottumasta, voi ihottumaa hoitaa lääkevoiteella, mut homma ei siitä parane, ennen kuin tietää, mistä ihottuman aiheuttaa.
Juomiseni syitä olen pohtinut ja tiedän ne! Tämän ketjun tarkoitus oli miettiä, miten itseään huijaa/ on huijannut. Ja kun ne hölynpölyt myös tiedostaa, niistä on helpompi päästä eroon =tajuta asioiden oikea laita! Sekä kirjoitteaessaan asian ikäänkuin myöntää muillekin. Mua nolotti kauheesti kirjottaa noin tyhmä asia, ett olen juonut varalta!
Lisäksi oli ajatukseni antaa tässä ketjussa vähän naurunaihetta, että voitaisiin taivastella, miten höhlä sitä voikaan olla. Vaikka on vakavasta asiasta kyse, tai oikeastaan just siksi, on syytä välillä nauraa itselleen (ja toistenkin hölmöajatteluille)
Mielenkiintoista, ettei tarvi selitellä itselleen (tai ettei enää välitä tekosyistä, kuten Sarvikuoma yllä kirjotti) Tästä sitä huomaa näitä erilaisia tilanteitamme. Eri, mutta kuitenkin sama vähentämisen tarve.
Mulla oli joskus tota samaa, ett harrastushommassa “piti” ottaa pari, niin sujui paremmin. Ja samoin kävi, ku sulla. Joskus meni paremmin, joskus ei, ja toisinaan tuntu, ettei ollu mitään vaikutusta.
Joo, aattele, mitä hölynpölyä! (Ja olethan säkin aatellu…) Ja kyllähän tällanen keskustelu lisää tietoisuutta (jos joltain meistä vielä muka tietoa alkoholin vaikutuksista puuttuis) esim. alkoholilla ei kannata “nesteyttää” itseään kuumalla kelillä.
Minä en muista että viimeisinä vuosina olidin etsinyt tekosyitä juomiseen. Join kun se oli mahdollista ja koska olin riippuvainen alkoholista. Loppuaikoina join kerran kuussa kun tuli rahaa ja muistan että se oli ihan fyysinen tunne kun odotin nousuhumalaa. Mahassa lenteli perhosia ja oli nopea syke kun kävelin kauppaan hakemaan olutta. Naama punoitti kun olin niin jännittynyt.
Join koska alkoholista tuli hyvä fiilis ja minusta tuli kauheen sodiaalinen kännissä. Sit ravintolaan jututtamaan ihmisiä. Se oli kuin peliä jossa tutustui uusiin ihmisiin.
Olen kyllä pummannut aikoinaan rahaa alkoholiin enkä kyllä silloin ikinä sanonut ettö raha menee kaljaan. Luovuuteni kukki kun keksin selityksiä siitä mihin tarviin rahaa mutta en silloinkaan keksinyt syitä juomiseen kun ei ollut kelle perustella alkoholin käyttöö
Jep, samoja paskoja selityksiä täällä. Itellä varsinkin perjantaina juominen. Kun darra kestää kaksi päivää, ei lauantaina voi juoda et maanantaina on työkunnossa. Vaikkei tekisi mielikään.
Ja sitten et ajattelee ottavansa pari, kun ei oikeesti tee ees mieli ni sit juoksee kuitenkin kauppaan ennen yhdeksää et ehtii ostaa lisää, kun “saattaa se mieli muuttua”
Just sama! Kannoin kotiin isompaa ja isompaa pakkausta, “jos sit kuitenkin tekee mieli enemmän”. No, kai se nyt hälläväliä-juopon tekee mieli juomaa, kun on sen muutaman hörppässy!! Hävetti ostaa sellasia määriä, joten siitäkin tiesi, ett liikaa menee. (Tosin silloin vielä en välittänyt siitä.)
Nykyään päätän kaupassa, siis selvinpäin, juonko, ja jos juon, niin kuinka paljon, enkä osta enempää. Ja kotona myös muistan (pakotan itseni muistamaan) sen päätöksen, vaikka sitten muka harmittaakin, ettei ollutkaan norsun annosta juoda.
Saas nähdä, kuinka tän päivän juomiseni päätän! Tässä on tänään tulossa rankkaa fyysistä harjoittelua, ja “kyllähän sen jälkeen voi muutaman ottaa” -uskomus-selittely on vahvana mielessä. Vaan onhan niitä alkoholittomiakin hyviä, tai edes miedompia vaihtoehtoja, hmm…
Vastaan itse itselleni, koska olen niin tyytyväinen, ettenkö sanoisi iloinen!
Ei menny eilen kuin yks alkoholiton ja yks iso alkotlk! Avasin pienen jatkoksi, ja olisi ollut muutakin vielä “tarjolla”, mutta kas, vähän tökki se juoma. En edes jäänyt jumiin seliseliin: “Pitäähän se nyt juoda, kun avattukin on.” vaan kaadoin viemäriin. Eli yhden alkotölkin lauantai (ja nollalinja perjantai)! YES!
No musta ainakin tuntuu siltä että missaan jotain todella upeaa, jos en lähde perjantaina JA lauantaina baariin. Juontuu varmaan aikoihin jolloin olin lapsi ja ulkopuolinen kaikesta. Olen tähän saakka juonut niin paljon kuin työiltoina uskallan - humala on kyllä hävinnyt ennen kuin olen mennyt nukkumaan - ja viikonloppuna iso vaihde päällä. Nyt alan jo vähän kyllästyä koko hommaan mutta en keksi syitä sille, miksi EN joisi…
Tämän vuoksi minä join itsekin todella monta vuotta. Mutta kun ikää tuli enemmän, niin se Fear of missing out muuttui onneksi pikkuhiljaa Joy of missing outiksi ja lopulta tajusin, että tuolla juhlimisella ei ole minulle enää mitään tarjottavaa. Kaiken olen nähnyt jo moneen kertaan.
Ne oikein hyvät syyt, minkä vuoksi niin mielellään jättää kännissä heilumisen väliin, alkoivat pikkuhiljaa löytymään ainakin omalla kohdallani vasta vähän pidemmän raitistelun seurauksena. Tai ne syyt on aivan samoja kuin niin kovin monella muullakin (parempi uni, kunto, olo ynm.) mutta aloin vasta etäisyyttä alkoon saatuani ymmärtämään, että mitä ne käytännössä tarkoittavan omassa elämässäni ja sen myötä kiinnostus kännäämistä kohtaan on ollut vakaasti laskussa.
Ihan alkuun utelias mieli auttaa todella paljon. Jättää hetkeksi alkon ja katsoo mitä omalla kohdalla tapahtuu.
Tuo on TODELLA hyvä asenne. Olen ollut eilen ja tänään selvin päin. Aion jatkaa tätä - keskiviikkona saatan ottaa yhden siiderin ja perjantaina käydä ehkä muutamalla, mutta poistun baarista viimeistään yhdeltä ja juon varovaisemmin. Olen myös jo palkinnut itseäni ostamalla hillitysti opiskelussa vaadittavia tarvikkeita. Laadin itselleni myös aikataulun päivälle, kaikkea jää tekemättä koska oon aina ennen kiskonut siideriä iltaisin. Vältän kaupassa käyntiä ettei houkutus nouse liian suureksi, tilaan ruoat kotiin ja ostan tupakat kioskilta, joissa siiderin korkeat hinnat estää ostamasta.
Oli kieltämättä outoa, mutta mukavaa herätä ilman krapulaa. Ja oli eilen mukava käpertyä sänkyyn ajoissa lukemaan kirjaa. Baarit kyllä pysyy paikoillaan ja niihin ehtii milloin vain.
Moi! Mun ainainen ”tekosyy” on, että kumppani juo myös, enkä kestä siksi olla kotona selvin päin. Ei vaan ole luonteen lujuutta tarpeeksi olla selvin päin, kun kaapit on täynnä juomia. Mun omaa heikkoutta joo… jos alkoholia ei kotoa löytyisi, olisi helpompaa olla ottamatta ekaa juomaa ja sen jälkeen lähteä kauppaan hakemaan ”omia”.
