Se vanha projekti

Ok, tästä lähtee.
Vedin tipattoman “kunnialla” läpi ja todistin itselleni pystyväni olemaan juomatta. Loppupäätelmät, jotka kirjasin Wisefoolin pyynnöstä uusi projekti ketjuun, eivät sitten olleetkaan lainkaan mukavat.
Nyt vedetään projektia sitten eteenpäin. Alkoholiin ei kosketa, jollei seuraava päivä ole vapaa ja yhdentekevä.
Päätetty.
Piste.

Stephen King puhuu pikkuteoksessaan nimeltä “Kirjoittamisesta” luovuuden ja päihteiden suhteesta omalla kohdallaan. (Kirja on yhdistelmä elämäkertaa ja opasta aloitteleville kirjailijoille.) King oli monet vuodet alkoholisti ja sittemmin myös pillereiden sekakäyttäjä samalla, kun loi käsittämättömän hurjia määriä myyviä romaaneja. Olikohan se niin, että King raitistui vasta rattijuopon murskatessa autollaan hänen lonkkansa ja reitensä iltapäiväkävelyllä? No, joka tapauksessa King kuvaa, kuinka vapauduttuaan päihteistä, hänelle iski totaalinen kirjailijan blokki ja hän teki pitkään surutyötä siitä, että raittiuden mukana katosi luovuus. Hiljalleen, kaipa sitten väkisin kirjoittamalla tai jotain, mielikuvitus, ideat ja kirjoittamisen himo kuitenkin palasivat. Luovuus oli hänessä itsessään, ei alkoholissa: olut oli ollut vain helppo keino päästä oman luovuuden lähteille, mutta ei lopultakaan paras tai varsinkaan kestävä sellainen. Luovan prosessin uudelleen opettelua päihteettömyys silti vaati.

Kiitos Wisefool, vinkistä, kuten myös herätyksestä. Täytyypä hankkia kyseinen teos käsiini.
Kun seuraava massiivinen teos on suunniteltu, pidän pitkän tipattoman, katsotaan alkaako luovuus kukkia ilman päihteitä.
On tosi, että se luovuus on minussa, ei alkoholissa ja vedän vaan mutkat suoriksi alkon avulla.
Joku joskus sanoi että jokainen taiteilija on juoppo, mutta jokainen juoppo ei ole taiteilija.

Taidanpa kahlata läpi Ylen Kulttuurin huumehistorian.

Oudon kitkattomasti on vikko vierinyt eteenpäin. Ei ole alkoholi pyörinyt mielessä juurikaan.
Tänään töistä tullessa kävi mielessä että aikaisemmin olisin korkannut tässä kohtaa, nyt ei kyllä tee mieli.
Ja eteenpäin kotiaskareiden kimppuun.

Jotain jäi korvien väliin tipattomasta.
Ainakin hetkeksi.

Voi repsahdus.
Join eilen 3 olutta. Ei pitänyt kun tänään on työpäivä. Sinänsä ei aamun kuntoon vaikuttanut millään tavalla, mutta…
Korpeaa.

Harmi, että harmittaa. :frowning: Minua kiinnostaa - varmaan omien tämänhetkisten fiilisten takia - että kuinka handlaat seuraavan päivän? Tuleeko sinulle(kin) sellainen löperiolo, että kun kerran tuli jo lipsahdettua omasta päätöksestä, koko viikko on “mennyt valmiiksi pilalle”, joten menkööt sitten loputkin?

:laughing:
Oikein oivallettu Wisefool!
Pohdin juuri, että kun on niin kaunis ilma, voisin laittaa pienimuotoisen vaelluksen pystyyn. Hankikanto ja kaikki.
Laittais terästetyn termarin reppuun eväiden kera ja pilkille.
Ja sitten ajattelin että mitenkähän kannattaa, ja tulin hakemaan täältä plinkistä viisautta suuntaan jos toiseen…
Tuntuu että elämä hymyilee, eikä pienet repsahdukset mitään meinaa…
Vai meinaisiko?
Siinäpä kysymys.

Mun mielestä minttukaakao järven jäällä on ajatuksena oikein kiva. Rumemmin ajateltuna siellä sitä istuu yksin kännissä keskellä järvee. :smiley: mutta ehkä toi vois olla suunniteltuna reissuna mukavampi, kuin extempore-muusit.

Toi mielikuva… :laughing: :laughing: :laughing:
Onneks jäi ajatuksen tasolle.
Jätin eväät kotiin ja heitin vanhat tervapohjasukset jalkaan ja kohti auringonlaskua.

Niin tosiaan noi repsahdukset. Mä jotenkin pystyn anteeksiantaan turhankin hyvin noi repsahdukset. “Eihän se nyt mitään pahaa ollut, otin vaan 6 ja otan sit seuraavalla “sallitulla” kerralla vähemmän.” Yeah, right. Mun päässäni elää ilmeisesti ovelia sivupersoonia. Pääpersoona vaan pyörittelee taustalla päätänsä ja kirjottelee tänne. :smiley:

Kivat sulle Huilinki,
Hauskaa että otit mut kurmaittiseks, kerro toki lisää.

Vai miten se huilinki menikään…

Mun päässäni elää ilmeisesti ovelia sivupersoonia.

Niin munkin :laughing: eilen illalla se sanoi “huomenna on perjantai, ajattele miten kivaa olisi pullo punaviiniä”

Tänä aamuna se on taas ihan hiljaa. Nukkuu vissiin yhä?

Sori jos sanoin jotain väärin. :confused: Enkä tiä mitä meinaat kurmaittisjutulla.

Vedän, Huilinki, takas.
Sori.
Osu liian lähelle ja keikuttaa paattia pahasti.
Levoton ja jotenki pettyny olo.
Harmittaa vähän kaikki.
Karsee stressi ja olo et hajoo pakka ihan kohta taas.
Perjantai.
Voi ku vois pikakelata jo sunnuntai-iltaan.
En haluais pitää vapaata, pakko, kroppa huutaa lepoa.

Lauantai.
Sain eilisen väistettyä.
Päätin ajaa poikaystäväni luo hengailemaan. (Siis ystävän joka on vielä mun silmissä poika, ihan vaan selvennykseksi) Hän joi kotonaan paukkuja perjantai-illan ratoksi ja pelaili jotain räiskintäpeliä, jota kiivaasti yritti mulle avata. Tuloksetta.
Pohdittiin henkeviä.
Jännä miten hänen seurassaan mun ei tee lainkaan mieli alkoholia, vaikka hän joisikin. Ihmiset vaikuttavat toisiinsa niin eri tavoin.

Tänään sali suoritettu ja seuraavaksi pitkä rauhallinen metsäkävely. Saunaan pidemmän kaavan kautta. Leffa tämän poikaystäväni kanssa ja kotiin nukkumaan miehen kainaloon.
Ei alkoholia.

Harmittaa se viikolla ottamani 3 olutta, olisi muuten mennyt nollilla.

Moi Myskimalva! Hyvinhän tuo sinun vähentelysi rullailee! Ei kai nyt sentään yksittäinen kolmen kaljan tahra muutoin puhtaassa viikossa käy muuta, kuin pikkuisen ylpeyden päälle! :smiley: On tosi harmi, että olet muutoin tainnut olla vähän väsähtänyt ja kärttyinen viime aikoina. Kannustaisin, että “jaksuhali!”, jos tuo ilmaisu ei herättäisi minussa välitöntä mieliltekoa ruuvata sanojan pää irti…

Kävin lainaamassa kehaisemasi “Einsteinin unet” ja kihisen uteliaisuudesta päästä ahmaisemaan se! Ihan hiukan täytyy ajoitusta tuunata, sillä aivan kuten sinulla, minulla on parhaillaankin usempi opus yhtäaikaa menossa. Hehe, eikös se ole niin, että päivälliseksi maistuu eri tavara, kuin iltapalaksi - ja koska olen mies, tarvitsen tietysti huussiinkin yhden pikalukuisen varalle! :smiley:

Naurut :laughing: :laughing: :laughing: sulle Wisefool!
Ei nyt kai huusiin…
Pitäisihän sieltä pois selvitä 40 sek tai alle…
Eihän siinä ehdi lukea kuin Aku Ankan takakannen pikkustripin…

Se Einsteinin unet on niiiin leppoinen ihana ajatuksenvirta kirja kun vain olla ja voi. Ja kuitenkin niin paljon ajatuksia herättävä jos vain on pientäkin älliä päässä. Ekalla lukemisella tulin melkein vainoharhaiseksi muista ihmisistä. Toisella lukukerralla osasin jo asennoitua.

Hassu juttu että joku 3 olutta korpeaa nyt, kun viime vuoden loppupuolella se viikkoannos oli kymmenkertainen tai jotain siihen suuntaan.

Nytkin tekisi mieli korkata. Ihmettelin kun on niin vetämätön olo, mutta kuumemittari näyttikin 39.3. Ei kai mikään ihme ettei jaksanutkaan kuntoilla.
Sukellan siis takaisin Suomen rahvaan historiaan, 1700 luvulle ja tässä kohtaa Kokkolaan.
Ja jos on liian mielenkiintoinen eikä uni tule, otan Sibeliuksen elämäkerran. Varma unentuoja. Tai sitten Noitavasara. Kieli on niin mutkikasta että aivot sumenee.

Niin ja se jaksuhali… Tämän raavaan työn tekijä vaan katsoo kummeksuvasti sanojaa, ellei ole jo menossa oksentamaan…