Laskuri päälle.
Jospa tuo epämääräinen ahdistus ja levottomuus lievittyisi.
Rauhallinen, seesteinen olo.
Ajatukset suuntautuneet oikeisiin, relevantteihin asioihin, eivätkä pyöri ympyrää aiheuttaen hämmennystä.
Tipaton tammikuu teki tehtävänsä. Parina viikonloppuna kärsiessäni hienoisista krapuloista, tein ilmeisesti paljonkin ajatustyötä alkoholin tiimoilta.
Perjantaina ei tehnyt mieli alkoholia, tuli pieni ahdistus kun ajattelin että nytkö sitä sitten pitäisi. Ei onneksi pitänyt. Eikä eilen. Eikä tänään. Eikä huomenna. Eikä…
Mieheni reagoi juomattomuuteeni yllättävällä tavalla. Hän pitää myös korkin kiinni. Solidaarisuuden vuoksi kuulema.
Vaikkei aurinko täällä paistakaan, tuntuu sen lämpö sydämessäni tutustuessani tähän outoon minään. Huomaan kuinka ajattelutapani pikkuhiljaa muuttuu ja olen riippumattomampi riippuvuuksistani.
Mulla on hyvä olla.
Moikka Myskis! Sinullapa sujuu upeasti tuo selvistely! On myös kertakaikkiaan oivallista, että miehesi osallistuu talkoisiin (kunhan vaan ei ala tekemään jutusta suurta numeroa tai saada marttyyrimaisia puuskia: meillä miehillä on taipumuksia moisiin pikkupoikamaisuuksiin, vaikka emme tarkoittaisi mitään pahaa! 
)
Ehkä se vähentely on vähän tarttuvaa. Oma mies ei ole tähän asti ikinä nähnyt mitään tarvetta vähentää. Joskus hän on ottanut parin viikon tauon viikonloppu ryyppäämisistä mutta silloinkin juonut ne parit oluet joka päivä. Ne oluet on hänelle ollut enemmänkin sellainen janojuoma tapa kuin alkoholin juontia. En edes usko, että siinä massassa kaksi keskari tölkkiä varsinaisesti tuntuu missään, mutta tietysti terveyden kannalta haitallista. Vuosiin, en ole jaksanut niistä mitään huomautella ja olen niin tottunut siihen, että en ole sitä edes ajatellut itsekään enää alkoholina. Mutta kappas vaan kun hän jätti viime perjantaina laatikkona ostamatta niin kysyin siitä. Kysyin lähinnä siksi, että ajattelin naapureiden poikkeavan ja heille on tapana tarjota oluet. Meinasin lentää perseelleni kun mies vastasi: En ostanut, kun pitää alkaa vähän vähentämään 
. Siis yli 20 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja eka kerta, että hän päästää tuollaista suustaan.
En viitsinyt asiaan tarttua jotta ei tule tuota Wisefoolin pikkupoikamaisuutta kehiin ja rupea uhon takia juomaan jos liikaa asiaa utelen. Ihan tyytyväisenä vaan nyt seuraan tilannetta mihin tuo johtaa. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää onko sillä mitään tekemistä asian kanssa, että minä olen vähentänyt.
Niin… joillakin miehillähän on tapana tuo marttyyrius. Mun mieheni ei siihen sortunut, laskeskelin tyhjiä tölkkejä kymmeneen asti ja lopetin.
Solidaarisuus on ilmeisesti out.
Korpeaa hienoisesti, mutta mikäs siinä, se ei ole mun maksani…
Ei jaksa vähennellä nyt kun mulla on kuulema hermo kireällä. Itse en moista ole havainnut, mutta kaikkihan on katsojan silmissä.
Aion juoda sitten kun siltä tuntuu, en nyt. Ehkä tämä filosofia harmittaa erästä tässä ruokakunnassa.
Toi mulle laatikollisen olutta, pöntön punaviiniä, kossupullon ja viskiä. Kukahan nekin juo. Ja koska…
Siis kannustus kotoa tällä hetkellä nollissa, mutta aion mennä nyt näin, kelpasi se tai ei. Aivan sama.
Olo on hyvä, itseasiassa mitä enemmän ukko juo, sitä päättäväisempi olen.
Kaikesta huolimatta, edelleen,
Mulla on hyvä olla.
Myskimalva, jos mulla olis kotona tuollainen määrä alkoholia, niin kyllä menis liukkaasti alas heti tilaisuuden tullen. Minulla sääntö numero yksi vähentelyssä on että jos olen päättänyt olla juomatta niin silloin kotona ei saa juomaa olla. Onneksi mieheni alkolinkäyttö on hyvin vähäistä ja se oli aikoinaan niin päin että häntä v*tutti katsoa minun juomista. Siksi itse juon pääasiassa silloin kun hän ei ole kotona, reissaa siis jonkin verran sekä työn että harrastusten puolesta.
Vilman äijä teki tosiaan yllärit! osaan kuvitella hämmästyksesi.
mutta entä tää Myskiksen ukko? miten se voi noin helkkarin paljon kantaa alkomahoolia kotiin? Helenan tavoin en minäkään halunnut enkä oikeastaan uskaltanut pitää alkoholia kotona kun raitistelin. vasta viime syyskuussa kun ystäväni oli tulossa yökylään havahduin siihen, että seuraavaksi illaksi tarkoitetut juomat eivät huudelleet kaapista kutsuvasti. tyyliin että voisihan sitä vähän tissutella ja hakea seuraavana päivänä lisäystä - kuten tapana on ollut 
Meidän taloudesta löytyy aina alkoholia, se ei mua häiritse, eikä ole ‘trigger’.
Osaan ilmeisesti sulkeutua pääni sisään niin, ettei ulkoiset ärsykkeet vaikuta jos tosissani olen jonkun asian päättänyt.
Olen monissa asioissa aika ehdoton, löytyy vain on tai off tilat.
Tämä kuiva kausi ei loputtomiin kestä, mutta tavoitteeni olikin vähentää, juoda keskivertoihmisen tavoin.
Mieheni yrittää välillä tahallaan ärsyttää ja testata mun päätöksiäni. Katsoo olenko tosissani vai haihattelenko vain.
Hänellä on helpompi olla kun varmasti tietää, että puheeni ja tekoni matsaavat.
Jollain tasolla ymmärrän häntä.
Vahvistaa tuo kieltäytyminen omaakin oloa, tulee fiilis että mahtavaa kun paineen allakin pystyn ja kykenen omiin päätöksiin.
Itseasiassa taidankin kysyä teiltä vinkkejä.
Pienimuotoinen lomani alkaa huomenna ja aion viettää sen tehden ennakkoraivausta leimikkoon raivaussahan kanssa.
Jokaikinen lihas kropassa on kipeä jo ensimmäisen päivän jälkeen.
Miten rentoutatte kroppanne totaalisen rääkin jäljiltä? Itse olen aikaisemmin käyttänyt siihen alkoholia. Mutta mitäs nyt?
Olet kyllä tosi kovis kun jaksat sitä raivaussahaa heilutella! Respect . Mun mielestä se yksinään jo painaa niin paljon.
Onko mahdollisuutta päästä kylpyyn? Todella pitkä ja todella kuuma kylpy on mun mielestä hyvä lihasten rentouttaja. Toinen vaihtoehto on sitten sauna, se kanssa rentouttaa kun ei lämmitä ihan älyttömän kuumaksi vaan sellaiseksi, että pystyy makoilemaan siellä oikein pitkään. Makuuasentoon ja jalat ylös.
Sitten kemikaalipuolelta ihan tavallinen ibuprofeeni voi jelpata myös. Mutta ei tietenkään pitkään käyttöön, mutta jos on tuskallinen jumi.
Miehesi pikkasen vaikuttaa samanlaiselta “paskiaiselta” kuin omani 
.
- päivä metsässä.
Kahvitunti. Mies on jaksanut väsätä tällekin päivälle herkullisen näköiset eväät.
Ajattelin tehdä vielä pidemmän päivän. Seitsemästä kuuteen.
Saldo 40 h neljään päivään.
Ei se raivari nyt niin paljoa paina, vajaa 10 kg hyvissä valjaissa heiluu kyllä.
Olen tottunut ruumiilliseen työhön.
Eväspussi tuntuu painavan enemmän… 
Ongelma on nämä pitkät päivät…
Nollaan laskurin, olen mielestäni muutaman viskipaukun illalla ansainnut. Huomenna vapaata.
Joka ilta maannut tunnin saunassa, mutta nyt painaa jo niin paljon, että huomenna voi ylösnousu tehdä kipeää…
Myskimalva!
Sä oot kone!
Kateeksi käy kun sun kuntoa ajattelee!
Etköhän viskipaukkusi ole ”ansainnut” Täällä aina kannustetaan olemaan ottamatta sitä drinksua, mutta saa varmasti sanoa myös, että kun on asiaa ottanut sarvista ja tehnyt sen eteen töitä, niin joskus saa nauttia elämästään. Siis tarkoitan, että silloin kun sitten päättää nollata laskurinsa, tekee sen niin, ettei pode huonoa omatuntoa.
Tsemppiä loppuraivaukseen!
Varjolilja, näkisit nyt kun kone on aivan hyytynyt.
Tekis mieli potkaista rengasta ja hylätä tienreunaan, mutta vastaavaa uutta konetta ei nyt ole näköpiirissä…
Koskahan ne kirurgit muuten löytää tavan siirtää vaan aivot uuteen kroppaan ja avot! taas mennään…
Olo on väsynyt ja tyytyväinen, sain ison homman urakoitua pienessä ajassa.
Eilen otin viskiä, ehkä pari paukkua liikaa, muttei ole morkkista asiasta. Se oli suunniteltua.
Nyt lepäilen ja venyttelen, pieni kävely metsässä tuli tehtyä.
Jotenkin tuntuu että elämä hymyilee.
Hymyilen siis takaisin!
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Meinasi eilen lipsahtaa.
Piiskaa sietäisin saada.
Eilen kaikki näytti niiiiiin upealta, tänään tulee lunta vaakatasossa…
Pientä mielenvaihtelua, mutta jos Wisefoolin mielestä miehillä on omat oikkunsa, suotakoon silloin naisille omat kotkotuksensa.
Elämä on ja sitä rataa.
Toivottavasti tämä vähentämistaistelu ei loputtomiin kestä ja rauha solmitaan aikanaan.
Loppui se satavuotinen sotakin, tosin vasta 116 vuoden jälkeen.
Paitsi jos niin kauan vielä taistelen, olen lääketieteellinen ihme.
Elämä hymyilee edelleen.
Alkoholia tuli käytettyä vkon loppuna, mutta hyvinkin maltillisesti.
Laskin 5 annosta viskiä yhteensä.
Olen aika tyytyväinen elämääni ja alkoholin kulutukseeni verrattuna muutama kk sitten.
Nyt sitten vaan eteenpäin, tällä hetkellä ilmeisesti musiikin voimin.
Antaa energiaa.
Vähän pieleen mennyt tämä viikko
vähentelyn osalta.
Keskiviikkona join oluen ja eilen pari lasia punkkua. Nyt on taas edessä viskilasi.
Joskus tässä kysyin mieheltäni, että pitäisköhän mennä katkolle ja tuo vaan nauroi! En kai mä mitään katkoa tarvi kun olin vuoden alussa 5 viikkoa ilman. Jaa. Niin.
Pelkää varmaan että ruoanlaittaja häipyy horisonttiin…
Pelottavinta tässä on että olen onnellinen. Ei ole ollut krapulaa ja tänäänkin sain itseni kiinni hymyilystä töihin ajaessani. Tunsin onnea ja tyytyväisyyttä siitä että olen minä, tässä ja nyt. Tehden tätä työtä.
Alkoholinkäyttörajat paukkuu hienoisesti ja olen onnellinen. Hymyilen itsekseni. Tällä hetkellä normaaleja työhön liittyviä kipuja ja kolotuksia ei ole, niin kuin esim. tipattomalla ollessani.
Selittäkää mulle, taivuttakaa vaikka rautalangasta, mikä mättää ja miksi olisin ilman alkoa…
Suosittelen muuten nyt muillekin Alan Lightmanin pientä Einsteinin unet kirjaa, laittaa tämän maailman mittasuhteisiin. Ajan ja sen mahdolliset vääristymät. Elämän mahdollisuudet ja mahdottomuudet. Syyn elää nyt eikä joskus sitten tulevaisuudessa.
Ajattelen, olen siis olemassa.
Kuulostaa siltä, että sun elämässä ei just nyt mätä mikään ja se on huippu juttu Mikä on muuttunut siitä kun aikanaan kirjauduit palstalle ja halusit muutosta alkoholin käyttöön? Oletko löytänyt tasapainon sinun ja alkoholin väliseen suhteeseen?
Rentoa ja hyväntuulista viikonloppua!
ihana viesti, Myskis. että olet onnellinen. tuskin niitä syitä tarvitsee miettiä rautalankaa vääntäen, joskus vaan on niinkin että kaikki on reilassa ja mieli vastaanottavainen hyvälle ololle. se nyt ainakin on tiedossa, että kun välillä mutta säännöllisesti poistuu siltä kuuluisalta mukavuusalueeltaan niin takaisin mukavuusaluelleen on ihana palata. voisiko tätä soveltaa myös vähentämiseen, miksipä ei.
nauti Myskis jokaisesta hetkestäsi! 
Niin Onneli,
kaikille ei näköjään se totaalinen juomattomuuskaan auta oloon, mulla se vähentäminen pelkästään on auttanut.
Olin tosiaan joulun jälkeen 5, melkein 6 viikkoa juomatta. Kroppa ei kiittänyt. Rankka työ, rankat huvit, sanotaan. Joka ikinen lihas oli juntturassa ja fyssarini kysyikin että mitä helv@$$%ä on tapahtunut.
Mun rankka työni vaatii sen rentouttavan jossain kohtaa.
Yksi lääkärini lopetti määräämästä mulle relaksantteja ja rivien välistä luettuna pyysi ottamaan alkoholiannoksen tai pari silloin tällöin. Tekisi vähemmän hallaa kuin jatkuva relaksanttien syönti…
Meni tuo korjaavien käyttö yli, mutta nyt kun olen saanut annokset viikkotasolla melkein suositusten sisälle, kaikki näyttää menevän balanssiin.
Tässä balanssissa olin jossain vaiheessa aikaisemmin ja aloin liikaa korjaamaan myös pahaa oloani ihmissuhteissani. Nyt haistatin pitkät muille ja keskityn vaan omaan ja läheisteni oloon.
Sylvia, tuo toteamus että palaan mukavuusalueelleni, on niin tosi. Osasin jossain kohtaa käyttää alkoholia kohtuudella. Sitten meni yli. Sitten lähdin nollalinjalle. Nyt olen palannut siihen vuosien takaiselle linjalle, jolloin olin onnellinen elämässäni.
Nyt palatessani samoille linjoille, tunnen onnellisuutta ja tasapainoa ja sitä rentoutta, jota myös kroppani on kaivannut.