Se on menoa sitten

Me Lopettajat
1

Moi,

Tilanne ulospäin: Loistava. Upea perhe ja ihana vaimo. Hieno velaton talo upealla alueella yhdellä Suomen kalleimmista alueista. Menestystä riittää ja elämä hymyilee.

Tilanne omasta näkökulmastani: Kaikki edellämainittu pitää paikkansa, mutta elämä ei hymyile. Se on johtamassa hitaasti kohti tuhoa. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana ei ole ollut kovin monta päivää, etten olisi pehmentänyt päätäni iltaisin. Kymmenen vuotta sitten se tapahtui kaksi kertaa viikossa, viisi vuotta sitten neljä kertaa viikossa, nykyään joka päivä. Samoin on käynyt annosmäärän. Aluksi riitti 5 annosta, sitten 7 ja nykyään noin 10. Yhteensä viikkoannosmäärä pyörii siis jossain 70 hujakoilla.

Hoidan työni, hoidan perheeni, eikä mitään kummempaa ongelmaa ole tähän mennessä ollut. Päivät menevät kivasti, mutta iltaisin on pakko päästä irti kaikesta. 1h ja noin 10 annosta on naamassa. Nopea nousu ja uni tulee. En jaksa nyt oikein edes kirjoittaa. Oon yrittäny päästä irti viime vuosien aikan monta kertaa, mutta se ei vaan kertakaikkiaan onnistu. Pelkään uniongelmia liikaa. Jos en saa nukuttua, en selviä. En oikein edes tiedä enää mitä pelkään ja mitä selitän. On vaan kertakaikkisen mahdotonta olla juomatta. Aivan ylivoimaista. Tiedän jo tulevaisuuteni. Ennenaikainen hauta kutsuu. Kuulen jo sen huudon. Lapsia käy sääliksi. Ei ole reilua heitä kohtaan. En vaan ymmärrä, miksen voi olla juomatta.

2

Oletko siis jo luovuttanut ja ajatellut, että se on todella menoa nyt.

En oikein usko, että näin on, koska tänne kirjoitat.

Oletko hakenut apua lopettamiseen ?

Minusta tuo olisi ihan katkon paikka.

Uniongelmat kyllä häviää muutamassa viikossa kun juominen loppuu.

3

Sanot : " en ymmärrä miksen voi olla juomatta. " Yksi alkoholismin tunnusmerkki on pakonomainen juominen.
Juo vaikka tietää seuraukset, juo lisää ettei enää muistaisi seurauksia…
Kerrot että sinulla on päällisin puolin kaikki kunnossa… näin on useimmalla meistä jotka täällä plinkissä vierailemme. Olet nyt havahtunut huomaamaan tilanteesi, älä jää siihen, etsi apua. Sitä on saatavilla monelta taholta. Annat ymmärtää että taloudellinen tilanteesi on hyvä. Voit varmaankin hakea apua myös yksityiseltä puolelta esim psykiatrilta.

Lue alkuun vaikka tätä plinkkiä. Mitä luultavammin löydät paljon yhtäläisyyksiä omaan elämäntilanteeseen.

Voimia sinulle, tilanteesi ei ole suinkaan toivoton mutta sinun on itse aloitettava elämäsi suunnan korjaaminen. Ensimmäiseksi on laitettava korkki kiinni. Niin se vaan on että sitten pääsee eteenpäin ja usko pois; toipuminen on mahdollista :smiley:

4

Tuo unettomuuden pelko oli minunkin ongelmani jokin aika sitten. Voin vakuuttaa ettei alkoholilla itsensä sammuttaminen ole oikea lääke. Hae alkuun lääkäriltä unilääkkeitä ja mielellään hakeudu terapeutin juttusille selvittämään mistä ko pelko alunperin johtuu. Kun tilanne tasoittuu, irrottaudut sitten unilääkkeistäkin. Varaa aikaa tervehtymiseen, sormia napsauttamalla se ei tapahdu.

Alkoholista on tullut sinulle riippuvuus, siitä voi olla vaikea päästä irti, mutta täällä plinkissä on hienoja selviytymistarinoita. Huomaat ettet ole toivoton tapaus, muutkin ovat selviytyneet. Hae rohkeasti apua, ulkoiset kulissit romahtavat nopeasti jos sisällä on mätää.
Tsemppiä.

5

Gone, uniongelmat ei lienee perimmäinen syy juomiselle, koska niihin on saatavilla huomattavasti vaarattomampia vaihtoehtojakin. Itse olen joutunut käyttämään nukahtamislääkkeitä tiukoissa ja stressaavissa elämäntilanteissa, koska pitkään jatkunut unettomuus johtaa taas toiseenlaisiin ongelmiin. Alkoholia nauttineena nukahdin kyllä hyvin (silloin kun annosmäärä oli tarpeeksi tuhti) mutta heräilin aamuyöstä hikimärkänä, sydän pampattaen ja uni oli sillä sekunnilla tipotiessään. Kun lopetin juomisen muutama viikko sitten, käytin nukahtamislääkkestäni puolikkaan, nyt en tarvitse niitä enää ja uni on todella paljon syvempää ja aamulla tunnen levänneeni. Heräilen kyllä öisin vieläkin, mutta saan unenpäästä kiinni ilman mitään kemiallisia viritelmiä. Uniongelmat eivät ole pieniä ongelmia, mutta paljon pienempiä kuin alkoholista irti pääseminen.

Moni täällä kirjoittajista on käynyt enemmän tai vähemmän pohjalla, ennenkuin päätös raitistumisesta on tehty. Itselläni sen vaihtoehdon pohtimiseen meni parisen vuotta. Kokeilin rajoittaa juomistani päivillä, viikoilla, mutta se meni kärvistelyyn ja odottelemiseen seuraavaa kertaa. Kerroit että olet menestynyt työelämässä ja kasvattanut varallisuutta. Se on vaatinut sinulta työtä ja paljon erilaisia taitoja jotta menestystä on syntynyt. Voisitko ajatella alkaa opiskelemaan myös niitä taitoja, joiden varassa voisit elää ilman alkoholia? Nyt tiedät, mitä elämä on juoden, tiedätkö, mitä se voisi olla, jos et juo? Lämpimästi suosittelen kokeilemaan! Tukiverkostoja on olemassa monia avun saamiseksi. Kaikki keinoja kannattaa käyttää, kaikki on kiinni Sinusta!

  • Titu-
6

.

7

Hei Gone!

Kirjoituksesi perusteella suosittelisin ehdottomasti laitoskatkaisua. Ja mikäli sitä valuuttaa löytyy, niin ihan yksityistä katkoa. Pääsisit sinne hyvin nopealla tahdilla ja katkon alkuvaiheessa saisit myös noihin uniongelmiin ja mahdollisiin alkon vieroitusoireisiin lääkitykset. Tosin noitten troppien kanssa voi hirttää ittensä kiinni vielä tehokkaammin kuin alkon kanssa.

Itse välttäisin lääkkeitä, mutta mikäli sille tiellä haluaa lähteä niin ensin jotakin näistä: melatoniinia, ataraxia, sirdaludia, beetasalpaajaa, mirtatsapiinia.
Sen jälkeen jos ei auta niin: ketipinoria.
Vasta aivan viimeiseksi sitten väsyttäviä bentsodiatsepiineja tai niiden johdannaisia (ja vain hyvin lyhyen aikaa)

Kuten täälläkin on jo mainittu, niin usein uniongelmat katoavat muutaman viikon kuluessa juomisen lopettamisesta (joillakin saattaa mennä muutama kuukausi). Myös erittäin usein katoavat ahdistukset, masennukset, alakulot ja mielialan vaihtelut.

Katkon jälkeen itse vielä etsisin jonkun hyvän yksityisen päihdepsykiatrin ja kävisin hänen juttusillaan purkamassa tilannetta (ja nimenomaan päihdepsykiatrisen lekurin, ei tavallista psykiatrista lääkäriä, puhumattakaan tavallisesta lääkäristä).
Halutessasi voit myös kokeilla AA-ryhmiä, A-klinikkaa, Antabusta tai vaikkapa säännöllistä liikuntaa ja oikeanlaista ravitsemusta. Keinoja on lukuisia…

8

Hei Gone, sinä tarvitset oikeasti katkon. Et muuten saa tuota uniongelmaa, ajatusten pyörimistä, hermostuneisuutta ja tunteiden kuohuntaa aisoihin. Sinun pitää olla juomatta pari päivää ja rauhoittua. Mene jonnekin, jossa vaimo, perhe, -koirat, työ naapurit tms eivät sinua häiritse. Ole juomatta ja nuku. Jos tämä ei onnistu mene A-klinikalle ja kerro rehellisesti ja lujastu ongelmasi. Huono vaihtoehto ei ole mennä sinne Aklinikalle hetikin. Sinulla on varmasti myös mahdollisuus mennä yksityislääkärille. Sieltä saat varmasti apua, jos vaat selkeästi ja lujasti ongelmasi, etkä anna lääkärin yhtään hyssytellä.

Minä näen tämän asian niin, että aika turhaan menee kovalla työllä hankittu mukava elämä, jos pyörit koko ajan päissäsi.

Tsemppiä. Samassa veneessä ollaan kaikki.

9

Ohhoh… Kiitos kommenteista kaikille teille! Onpa outo tilanne. Kukaan ei tuomitse. Nämä ovat kuitenkin asioita, joista ei puhuta kellekään, paitsi sopivasti vähätellen sille psykiatrille, jonka luona käyn harvoin. Koitan kirjoittaa järkevästi, vaikka olen taas 10 erittäin nopeasti juodun oluen huppelissa. En kerennyt alkoon, enkä säilytä kotona mitään, koska tiedän, että joisin ne veks. Päiväannos kerrallaan on paras tapa pitää tilanne hallinnassa.

Vaikka kukaan ei kommentoi, aion pitää tätä päiväkirjanani, jos jotain tapahtuu. Tietää sitten perhekin, mikä tilanne on ollut. Seuraavaksi sekavia ajatuksia:

  • Olen kokenut pari loppuunpalamista työn takia.
  • Minulla on muitakin pelkotiloja, ahdistusoireita ja masennuskausia.
  • Syön cipralexia ja pahimpina hetkinä ( esiintyminen, haastattelut tms.) xanoria. En kuitenkaan koskaan sekoita alkoholia ja rauhoittavia. Odotan 6-8h xanorin jälkeen.
  • En kestä unettomuutta ja pelkään, etten nukahda.
  • Nousuhumala on erittäin miellyttävä. Se poistaa kaikki edelliset oireet “naps!”.
  • Ärsyttää, että nousuhumala on muuttunut huonommaksi. Sen sijaan, että tulisi ihana ja iloinen olo, tulee usein vaan kuvottava ja ällöttävä olo. Ahdistukset kuitenkin poistuvat ja uni tulee.
  • Olen kokeillut urheilua useampia kuukausia. Se ei poistanut “rentoutumisen” tarvetta.
  • Pelkään jo fyysisen terveyteni puolesta. 70 annosta viikossa ei ole hyvä minkään mittarin mukaan.
  • Välttelen juhlia, koska tiedän, että siellä homma ei pysy hanskassa. Useampi paha ylilyönti on tapahtunut. Jopa niin paha, että vaimo on sanonut jättävänsä, jos ei ollut viimeinen kerta. Kaveritkin ihmettelevät ja häpeävät. Pystyn imemään viinaa aivan järkyttäviä määriä ja käyttäydyn kuin maaninen hullu. Siksi juon mielummin yksin kotona, kun muut nukkuvat. Se on oma pieni hetkeni.
  • Olen hyvä isä. Niin sanoo vaimoni ja muutkin ja omasta mielestänkikin se on totta. En ole koskaan ollut humalassa lasten edessä, vaikka olenkin pitkän aikaa juonut aina, kun perheen silmä välttää.
  • Tiedän, että elämä olisi paremmin, jos en joisi. Ei aina väsyttäisi eivätkä mielialat eivät heittelisi niin paljon.
  • Vittu, ku en enää tiedä, mitä tekis.
  • En uskalla lopettaa kertaheitolla, ku pelkään ihan hulluna jotain juoppohulluuskohtausta. Ei kai se vielä tällasilla annosmäärillä tuu, ku oon aina suurimman osan päivästä selvänä, enkä koskaan juo aamusta iltaan ja siitä yöhön.

Katkolle en kertakaikkiaan kehtaa lähteä. Sitä häpeää ei tämä muutenkin heikko mieli kestäisi. Ajattelin, että alan vähentämään. 1vko 9 annosta, 1 vko 8 annosta, 1vko 7 annosta jne. Vähitellen ajaisin juomisen alas… Vitut. En usko siihenkään. Mitä järkeä juoda vaikka 6 annosta, jos se ei anna haluttua vaikutusta?!?

Kyllä toi paska on niin vitun katala aine ja mun mieli liian heikko, että en vaan usko, että mikään onnistuu. Tulevaisuus näyttää aika apealta. Usein iltaisin ei edes tee mieli juoda, mutta silti menen Alkon kautta hakemaan pullon ja juon sen.

70 vitun annosta viikossa. Hyi perse, miten mulkku ja heikko kusipää.

10

.

11

Tervehdys Gone. :smiley:
Raitistuminen on täysin mahdollista sinun tai kenen tahansa muunkin kohdalla. Haluat juomisen lopettamista ja samaan aikaan haluat juomisen jatkamista. Se taitaa olla aika tuttua monelle ongelmallisesti juovalle tai juoneelle. Huomaatko, että sinulle on aika turha antaa mitään neuvoja…katkolle et kehtaa, liikuntaa on kokeiltu, vähentämisen kautta ei onnistu ja kaikki on tuomittu epäonnistumaan ylipäätään.
Jos lopettamisen halu on voimakkaampi, niin laita korkki kiinni, hae ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan mitä saatavissa on ja valitse niistä sitten itsellesi toimivat keinot. Alkoholismista/raitistumisesta lukeminen auttaa myös monia muodostamaan realistisen kuvan omasta ongelmasta ja jonkin sortin näkemyksen itselle sopivista keinoista raittiuteen pyrkimisessä.
Kumpaa halua sinä haluat ruokkia; juomisen halua vai lopettamisen halua? Jos vastaus on, että haluaisit ruokkia lopettamisen halua enemmän, että se voimistuisi, mutta et yrityksistäsi huolimatta pysty, niin etenkin silloin ulkopuolinen apu on paikallaan.
Ensi kuussa tulee kuluneeksi kaksi vuotta lopettamisestani. Pohdintasi on hyvin tuttua sitä edeltäviltä vuosilta, en uskonut lopettamisen mahdollisuuteen, vaan samalla tavalla sivulauseessa torppasin omat mahdollisuuteni asiaa pohtiessani. Join itseni lopulta niin tyhjäksi, että pohdinnat jäivät, ei ollut mitään muuta jäljellä kuin ajatus siitä, että mitä tahansa muuta kuin tätä.
Toivon, että käänne kohdallasi tapahtuu ja toivon, että myös sinä alat toivomaan sitä tosissasi hiljalleen. Kaikkea hyvää ja lämmin ajatus luoksesi. :smiley:

12

Olen foottiksen kanssa samoilla linjoilla.

Määrät tulevat vuosien myötä kasvamaan (kuten varmasti oletkin huomannut). Uskoisitko pääseväsi töihin aamulla mikäli joisit iltasella 15-17annosta?
Ainakin kankkunen alkaa olla jo hyvinkin merkittävä. Tässä vaiheessa on pikku pakko aloittaa aamu oluella tai rauhottavilla…

Uni tulee luultavimmin katoamaan täysin (jo tämän vuoksi annoksia tulee ehkäpä lisättyä). Eikä se siun uni tällä hetkelläkään mitään hyvää ole, kuten ei kenelläkään joka humalassa nukkuu…

Kuten mainitsit, se ilo ja mukava nousu on jo alkanut vähenemään juodessa. Todennäköisesti jos jatkat juomista ajattelet muutaman vuoden päästä, että “mitä järkeä juoda 10olutta kun ei se vaikuta kuitenkaan”, juodaan mieluummin enemmän.

Et olisi ainut joka tuollaisella juomisella vuosien myötä menettää emännän, lapset, terveyden ja mielenterveyden.

Pystyn kyllä ymmärtämään tuon häpeän tunteen, mutta kyllä minua ainakin hävettäisi aika paljon enemmän jos en apua lähtisi hakemaan… Tsemppiä ja jatka ihmeessä kirjoittelua, mitä sitten ikinä päätätkään tehdä.

13

Ehkä tyhmä kysymys, mutta tätä ihmettelen kuitenkin…

Miksi ihmeessä ihminen, joka silloin sun tällöin heittää vähän “vapaalle” ja vetää jonkun päivän putken, mutta muuten saattaa olla vaikka kuukauden tai kaksi selvinpäin, voi olla alkoholiongelmainen? Kuukausi tai edes useampi viikko selvinpäin?!? Mitä ihmettä. Eihän se mikään alkoholiongelma ole. Kroppa kestää varmasti ihan hyvin.

Itse en niinkään pelkää psyykkeeni takia, vaikka olen “kevyesti moniongelmainen”. Uskon, että alkoholinkäytön lopettaminen tai vahva vähentäminen olisi tietenkin hyväksi psyykkeellekin. Ahdistukset, masennukset ja itsetunto-ongelmat vähentyisivät tai loppuisivat jopa kokonaan. Olen silti oppinut elämään näiden ( onneksi lievien) psyykkisten ongelmieni kanssa. Ne pitävät nöyränä elämälle. Monella on huonommin ja omat “ongelmani” ovat suurilta osin täysin itse aiheutettuja.

Enemmän pelkään fyysisiä ongelmia. Maksa, haima, vatsa, syövät, tulehdukset jne. Silti nekään eivät riitä syyksi lopettaa. Ei saatana. Toivon jopa, että joku paikka poksahtaisi niin, että jäisin kuitenkin vielä henkiin. Pelästyisin. Ehkä se riittäisi?

Uskon, että juon siihen asti, että jotain vakavaa tapahtuu ja joku asia pysäyttää totaalisesti. Mielummin kuitenkin maksa tai haima kuin perhe. Ilman noita rakkaita ei olis edes syytä elää.

14

.

15

Eihän se mitään herkkua ole mennä katkolle, mutta mitä hävettävää siinä on. Näet siellä vaan samassa tilassa olevia ja hoitohenkilökuntaa, jotka haluavat oikeasti auttaa sinua.

Ja sori vaan, mutta kun on lapsia, niin on myös vastuu niistä. Jos he joutuvat katsomaan kun heidän isä ryyppää itsensä hitaasti, mutta varmasti hautaan, se tulee varmasti heijastumaan heidän elämään. Tää maa on pullollaan ihmisiä, jotka haluaisivat lopettaa, mutta heillä ei vaan voimat siihen riitä. Ja yksinhän se helvetin vaikeaa onkin. Meno katkaisuun on hyvä aloitus. Siellä annettavien lääkkeiden avulla on merkittävästi helpompi lopettaa. Uniongelmat ja muut ongelmat eivät parane kuin ajan kanssa, mutta lääkehoito helpottaa kovasti.

Ei muuta kuin itseään niskasta kiinni ja katkolle. Sen jälkeen on mukavampia katsoa itseään peiliin ja todeta, että minussa oli tarpeeksi munaa pyytää apua tähän ongelmaan ja aloittaa taistelelu sitä vastaan.

Toivotan tosissani voimia sinulle. Ole mies ja kohtaa ongelmasi. Viikko katkolla on todella pieni aika elämästäsi, mutta se voi muuttaa sinun ja läheistesi loppuelämän.

16

On mielenkiintoinen meidän alkoholistien mieli.

Katkolle ei kehtaa lähteä, mutta kännissä voi sekoilla vaikka kuinka, menettää vaimonsa, perheensä, työnsä ja todennäköisesti aikanaan henkensä, aiheuttaa huolta ja tuskaa ja pahimassa tapauksessa vaikka tappaa jonkun esim rattijuoppona.

Kun on rahaa, niin eihän siitä katkona tarvii puhua sehän on vaan ylenmääräisen burnoutin hoitoa jossain yksityispaikassa.

Sorry vaan, en usko vähentämiseen, koska kuten itse totesit, että vaikutusta ei enää tule.

Ajattele kuinka tyytyväinen vaimosikin on kun ilmoitat hoitavasi ongelmasi, varmasti tukee kun vaihtoehto on ero.

17

Vaikka et lastesi nähden juokaan niin usko pois että tenavat vaistoavat " petaamisesi " Alkoholiriippuvainen isä ei voi eikä pysty ongelmaansa salaamaan loputtomasti. Luin joskus kirjan " Sikalat " joka kertoi 8 vuotiaan lapsen näkökulmasta vanhempien viinan käytöstä. Siinä oli erittäin hyvin kuvattu se miten lapsi juomisen ja riitojen alkamisen aavistaa. Raskas kirja toisaalta mutta toisaalta myös hyvin toiveikas ja positiivinen. Suosittelen.

Tuttua on tuo psykiatrille juomisen vähättely. Eka käyntini taisi olla jotain 6-7 v sitten ja kerroin kyllä viinan käytöstäni mutta sanoin sen olevan kohtuullista ja hallinnassa :open_mouth: Joopa joo, no lekuri ei siihen sen kummemmin puuttunut joten minähän sain sitten tavallaan luvan jatkaa samaan malliin ja minähän jatkoin.

Kun menin eka kertaa A-klinikalle niin olin oven takana hiukan ennen sen aukeamista. Katselin muita odottajia, joiden jokaisen naamasta ja olemuksesta eletyn elämän laatu näkyi. Ymmärsin kirkkaasti sen että vaikka minun päälystakkini on siistimpi ja kangas parempaa niin en taatusti ole yhtään parempi enkä arvokkaampi ihminen. Niin, ja kun juomista tarpeeksi pitkään jatkaa niin kyllä sen palttoon laatukin ajan myötä huononee :smiley:

Avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää mutta se on häpeällistä jos lasten ja perheen elämän altistaa täysin omalle ongelmalleen. Ongelma tulee kasvamaan koko ajan ja tulee hetki ettet sitä enää pystykään peittämään. Hae apua.

18

Huomenta Gone,

Meitä on täällä monta hyvin koulutettua elämässämme hämmästyttävän hyvin pärjännyttä ihmistä. Meitä kaikkia vaivaa alkoholismi. Sillä tavalla mukavan tasa-arvoinen vaiva, että alkoholi koukuttaa koulutukseen, menestykseen ja asuinalueeseen katsomatta. Jokaisesta tulee alkoholisti, kun tarpeeksi kauan juo tarpeeksi suuria määriä.

Joillakin taipumus alkoholismiin on syntyjään vahvempi, joillakin heikompi. Minulla se on pitkään jatkuneen runsaan juomisen tulos. Itse hankittu vamma. Join loppuvaiheessa joka päivä ensin pari aperitiivia, pullollisen viiniä ja pari konjakkia tai viskia niskaan. Yritin vähentää, pitää taukoja jne. Vain kokonaan viinasta erossa pysyminen toimii minulle. Yllättävän hyvin toimii eikä rajoita tekemisinäi yhtään.

Jos haluat oiekasti tehdä asialle jotain sinun pitää tehdä ihan niin kuin kaikkien muidenkin:

  1. Tunnusta itsellesi, että olet juoppo. Alkoholi on koukuttanut sinut
  2. Ymmärrä pohjia myöten, että et voi juoda. Alkoholi vie juopon mennessään
  3. Lopeta haihattelu “kohtuukäytöstä” ja “vähentämisestä”.
  4. Nauti raittiista elämästä. Raittius on normaali olotila.

Yksityisiä katkaisuklinikoita on. Voityrittää lopettaa itsekin. Sekin on toisilta onnistunut. Minusta kannattaa kuitenkin käyttää hyväkseen tarjottu apu.

19

Moi, Gone, ja tervetuloa joukkoon!

Minä olen elänyt mainitsemasi laisessa tilanteessa muutaman vuoden ja historiassani putkijuominen on ollut kiivastahtisempaa. Lyhyesti voisin omalta kohdaltani sanoa, että jopa “vain” parin kuukauden tai puolen vuoden välein toistuvat putket onnistuvat kyllä särkemään mielen, viemään voimat, murtamaan itsetunnon ja -luottamuksen, aiheuttamaan saatanallisia morkkiksia, synnyttämään epäluottamusta ihmissuhteissa ja työssä, valamaan sisäistä epävarmuutta ja -uskoa jne. Sen minkä saa raittiina kasaan, pistää kyllä juodessaan aika lailla paskaksi saman tien - jos nimittäin on alkoholiongelmainen niin kuin minä.

Minäkin suosittelisin sinulle katkoa ja jollei omin päin toimi, niin rimpauta A-klinikalle. Sielläkään ei tuomita :wink: Toki meillä on tässä sellainen ongelmavyyhti läjässä, että siinä kärsii yhdeltä osin juomarin oma moraalikin, mutta kaiken kaikkiaan me puhumme alkoholismin yhteydessä sairaudesta. Sinäkään et voi ymmärtää, miksi juot. Sinä juot, koska olet riippuvainen alkoholista: juomisesi on pakonomaista ja sairaalloista. Juot, vaikket haluaisi. Muut asiat ovat kunnossa vähintäänkin päällisin puolin! Ongelmasi ei olekaan koko elämäsi, vaan nimenomaan juomisesi - mutta ongelmana se on niin suuri, ettet voi edes arvata, miten suuresti pystyisit nauttimaan kaikesta elämästäsi, jollet joisi. Juomisen lopettaminen on VAIKEAA, mutta se johtaa paljon helpompaan elämään, helppouteen kasvaa omaksi itsekseen ja elää omaa elämäänsä.

Varmasti juomisellesi löytyy selittäviä tekijöitä, mutta niiden käsittely on aivan mahdotonta niin kauan kuin juot. Juomisen on loputtava, ajatusten ja tunteiden “puhdistuttava”. Vasta sitten voit kirkkain mielin käydä taustalla olevien ongelmiesi kimppuun. Kuulostaa työläältä ja sitä se onkin, mutta kun alkuun pääsee, siitä tulee herkästi todella antoisaa, melkein kuin uusi intohimoinen harrastus - näin on itselleni käynyt ja nyt kun painin taas juomisen lopettamisen ja elämänmuutoksen kanssa, huomaan tuon kipinän jo saavan asteittain tuulta alleen. Elämännuotiossa valkea kohenee jo.

Pysy kuvioissa ja kirjoita ahkerasti, katkaise juominen ja hae apua. Suosittelen A-klinikkaa ja ennen kaikkea asennetta, että alat aktiivisesti TEHDÄ / RAKENTAA raittiuttasi. Se ei lankea vaivatta kuin Manulle illallinen, vaan se ansaitaan. Tämä logiikka lienee sinulle tuttua muista yhteyksistä (?).

Lupaan sinulle, Gone, että kun päästään tässä hommassa käyntiin yks jos toinen, niin taivas yllämme alkaa kirkastua yllättävänkin nopeasti. Kokemusta on!

Voimaa!

20

Kannattaa lukea Antiloopin kirjoitus tarkkaan. Siihen ei ole paljon lisättävää. Sen lisäisin, että iso osa niistä syistä, miksi juot, johtuu juuri tuosta juomisestasi.

Humalaisen uni on huonoa. Sinua väsyttää. Väsymyksestä taas seuraa ahdistuneisuutta ja masennustakin. Alkoholi aineena masentaa, sillä se vaikuttaa keskushermostoon niin. Sille ei kukaan mitään voi. Se tunne, että viina vie miestä, eikä elämä ole omassa kontrollissa, on aikaansaavalle ihmiselle turhauttavaa. Sekin masentaa, ainakin vituttaa.

Sinulla on hyvä mahdollisuus päästä tuosta kierteestä irti. Et ole kuitenkaan hirveän pitkään juonut valtavia määriä. Elämässäsi on paljon säilyttämisen arvoista. Sinulla on perhe ja verkostot. Miksi se kaikki pitäisi heittää roskikseen?

Alkoholismi ei parane tuumailemalla ja pohtimalla asiaa konjakkilasin ääressa. Alkoholi koukuttaa paukku paukulta yhä enemmän. Se paranee loppujen lopuksi aika yksinkertaisella tavalla; lopettamalla juominen.