Kuukausi takana tai vähän ylikin 
. Jokainen päivä käy yhä helpommaksi olla juomatta vaikka kyllähän se ajoittain kutsuukin.
On hienoa olla ilman alkoholia, taas kiinnostuu asioista ja ihmisistä. Alkoholin otteessa kiinnostaa vain juominen tai suunnittelu milloin voi juoda.
Esim. imuroin eilen ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kämpän.
Puol vuotta kämppä siivoamatta? Tiedän tunteen, jessöörr 
Tuossa tuli mieleen noista lomamatkoista juomatta, sellaista etä ottaakin sellaisen sportti-aktiivi-loman jollaisia näin kerran tarjolla Facebookis…=) siellä oli päivittäin treenejä porukalla… siinä saattaisi olla aika hyvä temppu ensimmäiselle yritykselle olla ulkomailla ottamatta alkoholia 
Kaksi kuukautta täynnä. Tää onkin varmaan pisin aika juomatta…öö, siitä kun join ekan kerran .
Ensimmäisten viikkojen jälkeen kohtuu hyvin mennyt vaikkakin hetkittäisiä mieliä juoda tuleekin ja niiden vastustamiseen saa laittaa kaikki henkiset paukut.
Tein listan seinälle missä on juomattomuuden hyvät puolet ja lisäilen siihen aina kohtia kun tukee eteen. Se on jo aika pitkä.
Eilen vähän ennen töiden loppumista tuli taas se hillitön himo ja aloin jo manipuloimaan itseäni tyyliin “ostan vain pari lonkeroa, ehkä muutaman oluen…” . Niin monta kertaa tän saman käynyt läpi, että siinä on vain yksi lopputulos ja se on aina sama. Kait toi alkoholin kuiskuttelu joskus menee ohi.
Mutta joka kerta jälkeen päin jopa naurattaa miten yritän huijata itseni juomaan
Pakko varmaan hakea jotain ulkopuolista apua.
Retkahdin taas. Miten tää voi olla näin vaikeeta pysyä irti alkoholista.
Mä en edes pidä juomisesta tai humalasta enään nykyään mutta silti on pakko juoda.
Mä olen niin introvertti etten pysty menemään mihinkään ryhmään niin mistä apua?
Itse asiassa mä vihaan millainen ihminen musta tulee kännissä, kusipää varmaan tarkempi määritelmä ja selvinpäin olen totaalinen vastakohta ja ihminen millainen haluankin olla.
Mut on pelastanut täystuholta varmaan se etten koskaan ole pystynyt ottamaan krapula ryyppyä, joten tulee pakostikkin selvittyä välillä.
Krapulassa tulee aivan kammottava ahdistus ja pelkotila
Niin tuttuja juttuja kerrot. Ihan käsittämätöntä kuinka tällaiseen juomaan voikin niin koukuttua. Nyt kun pyristelen irti niin vasta sen huomaan. Ja minä kun niin luulin, että handlaan tämän. Mutta ei. Pakko nöyrtyä, olen aika vahva, mutta tämä herra tai rouva on vahvempi. Kirosana. Vahva kirosana.
Tinttasin eilen niin kovin, että pahin on vasta edessä. Pelottaa taas mitä joutuu ottamaan vastaan, mutta pakko se on kestää.
Tää koko oma touhu on ihan käsittämätöntä. Joku elämäntapa muutos pitää tehdä jotta tästä pääsee irti.
Yritän tässä miettiä erilaisia vaihtoehtoja, jopa työterveys hoitajalle menemistä.
Mä olen jopa pystynyt salaamaan tän ongelman kaikilta. Asun yksin mutta työtovereilta ja läheisiltä.
Kirjoittelen purkaakseni omia ajatuksi ja lievittääkseni tätä hiipivää ahdistusta.
Vaikka mä tiedostankin oman tilan, niin mulle alkaa vasta nyt valjeta miten vakavasta sairaudesta on kyse ja mihin tilaan olen itseni ajanut.
Olen aina ajatellut, että voin lopettaa ihan milloin vaan jos todella tahdon ja yritän. Ei taidakkaan mennä ihan noin.
Olen itse asiassa todella pettynyt itseeni. Melkein kolme kuukautta juomatta ja sitten yhtäkkiä pää taas niin sekaisin ettei mitään rotia.
Kunhan tän krapulan saa hoidettua pois niin voi keskittyä paremmin taas siihen miten olla juomatta. Nyt ei pysty nukkumaan, ahdistus pahenee kokoajan ja kädet tärisee niin ettei meinaa pystyä kirjoittamaan.
Onneksi ahdistus vähän helpottanut. Jos olisin ollut ajo kunnossa, niin olisin menny päivystykseen.
Voi olla ettei yöllä nukuta ollenkaan. Onpahan aikaa lueskella tarinoita täällä ja miettiä asioita.
Mitä kuuluu? Asian vakavuuden olen huomannut itsekin. Eikä vertaistuki olisi pahitteeksi.
Huomattavasti parempaa nyt, kiitos kysymästä. Olen saanut nukuttua onneksi, kymmenen tuntia viime yönä, se jeesaa kummasti.
Tää juomisen lopettaminen vaatii muutakin, kuin vaan korkki kiinni teon… elämäntapa muutoksen, ehkä jopa radikaaleja ratkaisuja.
Niinkuin joku täällä totesi, niin lopettaminen on helppoa, mutta juomatta oleminen vaikeaa.
Mun kokemus on että yksin ei tästä kukaan selviä.
Ootko koittanut hakea apua muualta kuin täältä?
Apua on tarjolla tosi paljon jos sitä vaan on valmis ottamaan vastaan. On päihdepoliklinikat ja kuntoutuslaitokset, vertaistukijärjestöt, vertaistukiryhmät ja niiden jäsenet. Löytyy auttavaa puhelinta ja näitä foorumeita.
Kaikista parhaat tulokset mun kokemuksella on saanut kun on ollut valmis ottamaan avun vastaan avoimin mielin ja mennyt sen avun tarjoajan ehdotuksen mukaan, enkä sen oman tahdon ohjaamana.
Mahtavimmat jutut mulle on auennut oman mukavuusalueen ulkopuolelta.
Eli pelkoja kohdaten.
Sun puheesta huokuu halu lopettaa. Se on hyvä merkki.
Kävin äsken lenkillä, siis kävelemässä ensimmäistä kertaa varmaan jotain 3-4 vuoteen. Lyhyt lenkki, mutta ihan rapakunnossa olen, mutta tarkoitus olisi ottaa kävely tavaksi osaksi uutta minää . Painoa olisi myös tarkoitus pudottaa vaikka johan sitä lähti 10kg tossa kun olin 3kk juomatta, vielä toinen kymppi niin on hyvä.
Muutamana päivänä olen minäkin kävelylenkin tehnyt. Ja samoin, pitkästä, pitkästä aikaa. En olisi uskonut niin toimettomaksi meneväni että liikunta on hankittava ihan erikseen tienvartta tallustelemalla. Mutta, niin se nyt vaan on. Kun ei ole taas hetkeen töitäkään ollut kuin hyvin pieninä annoksina eikä ole tullut muutenkaan mitään touhuttua.
Semmoisia kolmesta neljään kilometrin kävelymatkoja nyt kolmena iltana olen talsinut. Kiirehtimättä. Katsellen ja kuunnellen.
Aihetta tähän on. Menin vaakaan ja totesin että ei se niin ihme ole että kengännauhojen sitominen ja varpaankynsien leikkuu aina vaan vaikeutuu. 108 kiloa. On siinä kantamista.
Joten, Miika, jatketaan kävelyä, katsotaan mihin päästään.
Hei Miika,
olipas avartavaa lukea myös sinun kokemuksiasi. Että jos repsahtaa, ei ole todellakaan ainoa, tai mitenkään heikoista heikoin maan matonen. Näinhän sitä helposti ajattelee. Melkein pystyin tuntemaan tuon ahdistuksen määrän krapulassa, se varmaan on suurimpia syitä miksi olen minäkin päättänyt lopettaa.
Tsempit kaikille! Ei tämä helppoa ole ja alussa mennään…
Tässä olisi vapaita edessä ja yleensä se on tarkoittanut juomista, mutta yritetään nyt olla ilman.
Kävin kaupassa kävellen ja edes pieni liikkuminen jeesaa ajatuksiin.
Aloin kuuntelemaan Selvin päin äönikirjaa mitä jotkut ovat suositelleet. Vaikuttaa hyvältä toistaiseksi.
Heippa Miika! Halusin vain tsempata sua ! Itse luin parikin kirjaa (joista toinen juurikin tuo Selvin päin) jo pari kk sitten ja oli kyllä silmiä avaavaa.
Itsellä vasta neljäs selvä päivä menossa ja koettelemukset vielä edessä, mutta kyllä me pystytään. Hetki ja päivä kerrallaan. Mukavaa päivää sinulle!
Kiitos tsempistä!
Tänään oli vaikea päivä, mutta selvisin pahimman juomis himon yli. Päikkärit auttoi ja hyvä ruoka
Mä tarviin taas jonkun ponnahduslaudan, että pääsen alkuun.
Mulla on suuri halu lopettaa, mutta ei kuitenkaan ole.
Sitten kun aina kyseenalaistan itseni ja alkoholismini, että olenko kuitenkaan?!? En nuku puistonpenkillä, ei taloudellisia vaikeuksia…ei terveydellisiä vaikeuksia, mikäs tässä juodessa…
Kuitenkin se häiritsee itseäni.