Hei vaan kaikille. Mä olen Miika ja alkoholisti.
Piti oikein rekisteröityä tänne, kun tuntuu etten taida omin avuin päästä irti viinasta.
Mä kuulun tähän tissuttelijoiden joukkoon ja viikonloppuisin se tissuttelu muuttaa yllättäen armottomaan taju kankaalle ryyppäämiseen.
Pakko yrittää päästä kokonaan irti tästä pirulaisesta. Nytkin on armoton kanuuna, mikä tuo mukanaan tän ah, niin ihanan ahdistuksen ja kaikki muut paskat.
Mun juominen on ollut jo pitkään joka päiväistä ja ehkä ei mäörällisesti niin hirveitä, mutta en mä edes muista milloin olisi ollut täysin selväpäivä takana.
Vielä tää ei ole vaikuttanut mun töihin, mutta siviilipuoleen kylläkin. Alkoholista on tullut mun paras kaveri ja järkkään kaikki vapaa-aikani niin, että voin juoda mahdollisimman kauan. Kuinkahan monet kyläily kutsut mä olen perunut jollain tekosyyllä, että voisin juoda.
Duunissa mua taas pidetään melkein täysin raittiina kaverina, kun kieltäydyn aina kaikista illan istujaisista syyllä etten juo. Vaikka todellisuudessa mä haluun juoda yksin kotona.
Mä olen saanut pidettyä tän juomisen vielä siinä kuosissa, että olen aina kohtuu selvinpäin mennyt töihin, mutta tiedän että on vaan ajan kysymys milloin tää karkaa lapasesta.
Yritän ensin näin yksikseni selville vesille, mutta olen jo asennoitunut menemään tarvittaessa jonnekkin AA kerhoon tai jotain.
Mä olen vaan niin kyllästynyt tähän juomiseen ja siihen mikä musta tulee humalassa…mä en ole se ihminen oikeasti.
Pahoittelen kirjotus virheitä ja sekavaa tekstiä, mutta sen verran päässä tutisee tällä hetkellä, ettei oikein ajatus kulje.
Sen verran vielä lisään tähän, että mulla on alkanut vähänkin kovemmin juodessa filmi menemään totaalisesti poikki, mitä ei ole ennen tapahtunut. Esim. eilen illalla mä olen näemmä tehnyt pizzaa kun kivi oli hellan päällä ja tarvikkeita availtu.
Mun oli siis tarkoituskin tehdä, koska kyllä mä sen muistan, että tein taikinan ja kastikkeen päivällä valmiiksi, mutta mitään muisti kuvaa ei ole itse pizzan tekemisestä. Hemmetin pelottavaa.
Ja vielä semmoinen, että olen mestari salaamaan juomista. Mun lähipiiri tuskin tietää tästä tai ainakaan miten usein juon. Mistä päästäänkin siihen, että mä olen vetäytynyt melkein täysin yksinäisyyteen tai enhän mä yksin ole ollut, paras kaveri alkomahooli on aina seuranani. Oon aina ollut vähän erakko tyyppi muutenkin, niin ei tää varmaan kummastusta herätä.
Myös oma jatkuva valehtelu liittyen tuohon juomisen salailuun alkaa ottamaan päähän.
No moro vaan Miika.
Ethän yksin taistele kun alat kirjoittelemaan tänne Plinkkiin.
Ole rehellinen itsellesi niin sillä saat hyvän alun raittiuden tielle.
Tervetuloa, Miika, mukaan selviytymään.
Lue täältä plinkistä selviytymistarinoita. Luo myös epäonnistumista, molemmista ryhmistä löydät neuvoja tiellesi. Niistä sitten sovellat oppia tulevalle tiellesi joka tuskin tulee olemaan helppo.
Viinapiru on mestari manipuloija ja huomaat valehtelevasi itsellesi enemmän kuin muille ihmisille.
Mutta sitkeydellä ja sopivalla nöyryydellä pääset päämäärääsi.
Kiitos vain vastaajille.
Tosiaan on tullut luettua aika paljon muidenkin lopettajien tarinoita.
Yksi asia mun pitää saada iskostettua omaan päähän, että mulle ei ole olemassa enään mitään yhtä olutta, tyyliin “no, voinhan mä nyt yhden ottaa”. Yhdestä tulee kaksi jne.
Tässä osut asian ytimeen. Alkoholismi on etenevä ja krooninen sairaus. Ja on syytä ja viisasta ottaa vastaan tukea, että ei tarvitse ruveta yksin kamppailemaan ongelmaksi muodostuneen asian kanssa.
Joskus silloin itsekin viime aikoina olin tuollaisessa koomakunnossa. Muisti katkesi illasta jostain 7-8 väliltä ja ihan paria välähdystä lukuunottamatta seuraava asia, mitä muistaa selvästi on seuraavalta aamulta samaan kellonaikaan. Nuo on helvetin pelottavia kokemuksia. Muistan vielä sen, että kaikki kamani puhelinta myöden oli jääneet jonnekin teille tietämättömille. Ne löytyi sitten yhden baarin narikasta, mutta mulla ei itselläni ollut minkään valtakunnan käsitystä siitä, että olen kyseisessä juottolassa ollut. Ei siis pienintäkään muistinmurusta. Paikka josta havahduin tähän maailmaan taas oli se, että olen nukkumassa yhden kaverini rappukäytävässä. Onneksi oli kotona, niin pääsin jatkamaan uniani. Nykyään tuo naurattaa, mutta silloin nauru oli kyllä todella kaukana.
Ja oli noita vastaavanlaisia tapauksia muitakin siinä niiden vuosien aikana. Olen todella tyytyväinen siihen, että nykyään minun ei enää omassa elämässäni tarvitse kokea mitään tuollaista. Kamalinta noissa ajoissa oli se, miten dokaaminen sotki ihmisarvon ihan johonkin alimpaan likaviemäriin.
Itse ainakin sain aikanaan apua tännekin kirjoittelusta. Tärkeämpää oli varmasti kuitenkin ihan kasvokkain ihmisten kanssa keskusteleminen asioista ja niiden kohtaaminen.
Eilen oli kyllä hyvä fiilis kävellä töiden jälkeen kaupassa oluthyllyjen ohi ja kassallakin kun tuli kevyt olo, kun ei ollut sitä normaalia lonkero/olut satsia. Pelkäsin kyllä itseasiassa mennä kauppaan, että millainen kiusaus siitä tulisi, mutta hyvin meni .
Yöllä heräsin hiestä märkänä, ihan kuin olisi kaadettu ympärillä sänkyyn, muuten kyllä nukuin todella hyvin.
Huomisen jälkeen aikaisi neljä päivän vapaa ja silloin saatetaan tahtoa koetella, mut mä menen päivän kerrallaa.
Kyllä tänne kirjoittelu auttaa, saa purkaa omia ajatuksia.
Kyllä on hienoa herätä vapaa päivään, kun ei ole krapulaa. Eilen illalla houkutus oli aika suuri, kun entisessä elämässä mä ryyppäisin nämä neljä päivää ihan armottomasti.
Mä olen tehnyt jo kaiken näköisiä suunnitelmia tällä päivälle esim Ikeassa pitää käydä tai on pitänyt jo pidempään aikaa, mutta on ollut aina jotain “tärkempää” tekemistä, eli odottaa kello ysiä.
Kaljamaha pitää saada kanssa pois. Tämmöisessä laihassa luikussa, kun näyttää että keskelle napaa olisi tungettu rantapallo, niin on kyllä komeeta katseltavaa .
Odotan innolla tulevaa kesälomaa. Viime kesälomasta mulla on utuinen kuva mielessä kun se alkoi ja vielä utuisempi kun se loppui.
Seinäkello on ollut pysähdyksissä vuoden ja vasta nyt sain ikean reissulla ostettua patterin siihen. Outoa kuunnella tuota tikitystä taas. Samoin keittiökaapin ovista on ollut vuosia muutama kahva poikki ja tänään laitoin nekin kuntoon .
Kun on tai oli aina himassa ollessaan kännissä tai krapulassa, niin tommoiset asiat ei oikein jaksanut kiinnostaa.
Kellon tikitys ja ehjät ovenkahvat ovat tavisten elämässä luonnollisia asioita. Raitistumisen alkutaipaleella olevalle ne symboloivat kiitollisuutta sen päivän raittiudesta.
Mikäpä on ruvetessa aamupuuron tai kahvin keittoon, kun kellon raksutus ei koske päähän.
Meillä kuitenkin olen vieterivetoisesta seinäkellosta jättänyt soittopuolen vetämättä, vaikka niihinkin ääniin kyllä tottuu, mutta…
Viikko takana. Aika hyvin mennyt, mitä nyt maha menee hulahulaa perseen ympäri ja huippailee välillä.
Onhan se juominen aika useasti mielessä, mutta mennään päivä kerrallaan kohti parempaa huomista.
Tänään tuli todella vahva hetkellinen halu juoda, kun tulin töistä kotiin. Tottunut yleensä heti kumoamaan lonkeron, ennen kuin on edes vaatteet saanut vaihdettua.
Menin kuitenkin päikkäreille
Ajan kuluminen auttaa siinä kun saa rikottua rutinoituneet tavat. Aluksi oli vaikea unohtaa iltajuominen viikollakin, nyt on kolmas raitis kuukausi ja viikot ei ole ongelma ja viikonloputkin alkaa vähän helpottaa kun selvänä olo alkaa muodostua pikkuhiljaa tavaksi. Lomia minun ei kannata vielä edes suunnitella. Ajatus selvästä lomasta tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta.
Voimia sinulle! Täällä palstalla ollaan kun alkaa hajottaan!
Mulla olisi kahdenviikon päästä talviloma ja kyllä tässä vähän etukäteen suunnittelu olen yrittänyt tehdä millä minimoisi juomishaluja, mutta mulla on nyt niin kova motivaatio, että uskon selviäväni siitäkin viikosta juomatta.
Vielä hengissä. Tähän selvänä heräämiseen ei vaan kyllästy . Paino on pudonnut aika rajusti, kolme kiloa lähtenyt jo. Fyysisesti olo on mahtava, tuntuu ettei ole enään semmoinen täyteen puhallettu ilmapallo, pöhöttynyt.
Eihän se niin mennyt kuin strömsöössä. Uutta yritystä suoleen. Ehkäpä tarvitaan epäonnistumisia, ennen kuin voi onnistua.
Kuhan sais vaan nukuttua ens yöllä, niin se varmaan jeesaisi kummasti.
Näinhän se menee, itselläkin 2,5 viikkoa edellisestä repsahduksesta… Mutta kuitenkin ne raittiit kaudet pitenee ja repsahdukset pienenee joten eteenpöin sekin (kai) on. Nukkuminen auttaa kummasti, ja kun saa arjen rullaamaan. Tsemppiä ja eteenpäin vaan! I
Nykyään tuo naurattaa, mutta silloin nauru oli kyllä todella kaukana.
.